SINKKULUUKKU

← Back to häröily O

[q]kindertin, 29.9.2008 16:47:

Kerrotaan nyt sit ihan julkisesti: Minä siis myös ilmottaudun sit tänne.
Aina ei asiat mene niinkuin haluais.
[/q]

Asiat harvoin menee niin kuin haluaisi, suunnittelisi, toivoisi. On paljon asioita, joita ei voi ymmärtää, joihin ei saa koskaan vastausta. Niin piinaavaa, ja niin elämää. Tuttua meille jokaiselle, eri muodoissa ja eri elämäntilanteissa. Saa itkeä, nauraa, olla vihainen, surullinen, hämmentynyt, loppu. Parempi käydä vähän kokeilemassa varpaillaan pohjamutaa, kuin teeskennellä väkisin, että kaikki on okei, ja pitkittää prosessin läpikäymistä. Ei siellä mudassa meinaan yleensä jaksa alkaa antaumuksella kylpemään.

Paljon voimia! Muutos on mahdollisuus, kasvaminen ja kypsyminen tapahtuu yleensä epämukavuusalueella.

[q]siveys, 23.1.2009 09:50:

Sanoinko mä, että mä kuvailisin sitä "reiluksi peliksi", että jättää kertomatta jos on kiksassu jotain muuta? Eikö tässä koko hommassa nyt ollut kyse, että mä keksin esimerkin, joka nimenomaan EI ole "reilua peliä", mutta on joissakin tilanteissa mielestäni parempi vaihtoehto?
[/q]

Sinunhan piti vain vastata tähän:

1.) Sinä voit kuitenkin varmasti kertoa esimerkkejä, joissa valehteleminen on mielestäsi paljon parempi vaihtoehto kuin totuuden kertominen, joten annas tulla.

Oletan, että vastasit, ja minä kerroin puolestani oman näkemykseni asiasta. As simple as that. En tosin tiedä, miten pystyit antamaan esimerkin tilanteesta, joka ei ole ''reilua peliä'', koska aiemmin sanoit, ettet tiedä mitä ''reilulla / rehellisellä pelillä'' tarkoitan. ;) Lisäksi Zeratul sanoi mielestäni osuvasti:

Jo alunperin se pettäminen on just semmosta epärehellistä suhdepeliä joka Vampyn mielestä on väärin ja jota vastaan esitit oman mielipitees. Aika samantekevää siis jos valehtelu tilanteessa ois paras keino, jos oma epärehellisyys on siihen tilanteeseen johtanu. Hiukka eri asia ois sit ollu jos yhteinen sopimus ois et muita saa panna, ja toista säästääkseen jättäis syrjähypyn kertomatta, mut hei, oma oli esimerkkis.

Ja edelleen: Minä olen sitä mieltä, että jos pariskunta on tehnyt yhdessä sopimuksen, ettei muita kiksautella, niin silloin olisi vähintäänkin oikein kertoa sopimuksen rikkomisesta kumppanille. Ainahan voit itsekkyydessäsi jättää kertomatta, koska tällöin säästyisit mahdolliselta itsesi ja toisen ihmisen satuttamiselta, mutta mielestäni olisi silti parempi kertoa - se olisi kumppanin todellista arvostamista. Illuusiossahan on toki helpompi elellä, mutta mielestäni totuus on illuusiota arvokkaampaa, vaikka se välillä satuttaisikin.

Satun itse olemaan periaatteellinen ihminen. Elämässä ei mielestäni kuulu mennä aina sieltä, missä aita on matalin. Rehellisyys on mielestäni edelleen paras pohja ihmissuhteille, myös tällaisessa tapauksessa. Omasta mielestäni tekosi olisi munaton, eikä totuuden jättämättä kertominen olisi kyseisessäkään tilanteessa parempi vaihtoehto kuin totuuden kertominen.

Toki voit spekuloida ja pyöritellä sitä, miten ja kenen kannalta mikäkin olisi paras vaihtoehto. Jos olet hedonisti, ja haluat tavoitella vain mielihyvää, tottakai jätät totuuden kertomatta - tällöin sinulla ja toisella ihmisellä on parempi mieli. Minä en kuitenkaan koe tätä hyväksi ja oikeudenmukaiseksi, joten meillä on eriävät käsitykset siitä, mikä on kyseisessä tilanteessa paras tapa toimia.

Niin, ja voihan olla, että kumppani hyväksyy yhden illan hairahduksesi, tai voitte ehkä jopa tehdä uuden sopimuksen, jonka mukaan molemmat saavat halutessaan välillä käydä kuksasemassa muita. Tässähän onkin vain kyse kahden ihmisen tekemästä sopimuksesta. Sitäpaitsi, jos olet kokenut tarpeelliseksi käydä kuksasemassa jotakin toista sopimuksen vastaisesti, olisi varmasti muutoinkin syytä pohtia suhdetta ja sopimusta uudestaan yhdessä.

[q]Epailija, 11.12.2006 20:41:
En ole koskaan edes yrittänyt visualisoida sinua pitkillä hiuksilla tuunattuna, joten en ota kantaa siihen sopisivatko vaiko eivät. Sanon vain, että lyhyet kyllä sopivat. ^^
[/q]
multa tulee krisulle toinen ääni :)

itse diggailen paljonkin lyhyistä hiuksista <3 pääasia, että tyttö on löytänyt oman tyylinsä ja kantaa sen selkä suorana. terve ja rehti asenne omaan ulkoiseen minäkuvaan on mielestäni suurin tekijä, kun katsotaan ulkoisen kauneuden kantavuutta

[q]onni3mk, 23.11.2006 22:54:
*hipsii pimeään nurkkaan istumaan*
[/q]
:(

[q]Freja, 28.12.2009 22:04:
Kääntäkää ny viel veistä haavassa että saan tuntea itteni erittäin huonoksi ihmiseksi
[/q]

Pah. Himot ne on hiirelläkin. Sä mikään huono ihminen ole! En mä ainakaan jaksa ajatella liikaa järjellä aina, jos on fiilistä niin sitä on. En myöskään jaksa katua mitään. Nokka kohti tulevaa ja haistelen rauhassa tätä hetkeä. Oon kuitenkin todennut, että suhde saa ns. syvemmän pohjan, jos tutustuu ihan rauhassa, eikä heti makiaa mahan täydeltä. Tää etenemistapa on tullut luonnostaan silloin, kun on kolahtanut oikeesti lujaa. Kaikki myö ollaan yksilöitä, eikä voi sanoa yleisesti, että tämmönen olisi jokin kaava onnelliseen, idylliseen sitoutumiseen. (Eihän kaikki edes ole onnellisia sitoutuneina, tämä tosin on syytä tuoda esille kun toisten ihmisolentojen kanssa pörrää.)

mä oon sit henkenä tukena ja pahoinpitelen mun apinaa kaikkien lakkolaisten puolesta

[q]REivaaja, 6.5.2009 14:28:

Eli en saa käydä lääkärillä koska Aatos sai liikaa optioita, tai olen tekopyhä?

Muistuttaa ideologia erehdyttävästi kastijärjestelmää
[/q]

Oletko arvottanut lääkäreiden työn turhaksi, tai kaikki lääkärit rahanahneiksi paskoiksi? Riippuu ihan siitä. Jos heidän tekemä työ on mielestäsi turhaa, tuskin käyt lääkärissä.

mäkin ilmottaudun tänne yli 3'en vuoden kestäneen suuhteen jälkeen....

[q]Jone, 5.7.2006 14:21:
Ei muuten pidä paikkaansa.

Nimim. "Esikuntakirjuri II/98, SlMepa, täysin palveluskelpoinen yksilö."
[/q]
itseasiassa kyllä se noin menee, että bemareille menee oletusarvoisesti tuollaiset nakkihommat

vaikka nykyään puolustusvoimien tärkein päämäärä tuntuu olevan se, että kunhan vaan mahdollisimman moni suorittaa asevelvollisuutensa. eli homma tehdään varusmiehelle mahdollisuuksien mukaan helpoksi, jos ainoa vaihtoehto on se, että lähtee kävelemään


KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?


Aluksi vastaukseni tähän kysymykseen tuntui jotenkin selkeältä. Kun mietin asiaa tarkemmin niin huomasin, että tähän on itseasiassa vaikea vastata. Ts. ROMAANIVAROITUS!

Ensimmäisenä ajattelin, että läheisyys liittyy itselläni yhdessä vietetyn ajan määrään. Pohdin, että ei voi tulla läheiseksi, jos ei vietä säännöllisesti tarpeeksi aikaa yhdessä. Sitten tajusin, että minulla on hyvinkin läheisiksi kokemiani ihmisiä, joita näen ehkä kerran vuodessa. Aina kun näemme, koen suunnatonta sielujen synergiaa ja tuntuu siltä, kuin emme olisi erossa olleetkaan. Mun on siis vastattava ensimmäisenä, että joidenkin ihmisten kanssa vaan jostain syystä synkkaa ja polut kohtaa. Se on sellaista kemiaa, jota ei voi edes sanoin kuvata. Aina ei tarvita sanoja, osataan olla hiljaakin yhdessä, vaivaantumatta. Tämä on itselläni lähtökohta läheisen suhteen syntymiselle.

Läheisyydellä on kuitenkin eri tasoja, ja itse koen romanttisen läheisyyden eri tavalla kuin ystävyydellisen läheisyyden. Näiden läheisyyden eri muotojen syntymisellä on ainakin omassa elämässäni eroja. Ystävyydellisen ja romanttisen läheisyyden erottaa omassa elämässäni karrikoidusti seksuaalisuus ja intohimo. Romanttista läheisyyttä ei itselläni pääse syntymään ilman seksuaalisuutta ja intohimoa, kun taas ystävyydellinen läheisyys syntyy yleensä juurikin ilman näitä. Toisaalta romanttinen läheisyys sisältää aina toivottavasti myös ystävyyttä, sillä koen ystävyyden puutteen olevan monesti syy eroamisille.

Tässä kohtaa mun on myönnettävä yksi asia. Mä olen romantikko, vaikka aika ajoin yritänkin pyristellä siitä irti - huonolla menestyksellä. Mä oon perinteisen tylsä romantikko, sen oon oppinut itsestäni. Vaikka kuinka pyörittelen pienessä päässäni sitä mahdollisuutta, että elämässäni voisi kenties olla useampi romanttisten tuntemusten kohde samanaikaisesti ilman, että kenenkään tarvitsisi kahlita ketään mihinkään ja elämä voisi kenties olla rikkaampaa kaikessa moninaisuudessaan, niin päädyn silti samaan toteamukseen joka kerta. Mä tykkään olla yhden ihmisen nainen, romanttisessa mielessä. Siinä on aina ollut mulle jotakin äärimmäisen kiehtovaa, kun kaksi ihmistä näkee toisissaan niin paljon, että haluaa jakaa itsensä asian syvimmässä merkityksessä toistensa kanssa. Tämä on varmasti osittain opittu malli (omat vanhemmat olleet naimisissa ties kuin monta vuosikymmentä jo), mutta toisaalta asioita paljon mietittyäni ja elettyäni olen todennut, että mä vaan olen aika yksinkertainen ihminen näiden asioiden suhteen.

Mä en pysty kokemaan suurta romanttista läheisyyttä jos tiedän, että en ole ainut, jonka kanssa toinen ihminen haluaa jakaa itsensä siinä asian syvimmässä merkityksessä, myös seksuaalisesti. Pystyn pitämään kivaa ja tuntemaan jossakin määrin läheisyyttä, mutta en sellaista vahvaa läheisyyttä, jonka koen itselleni tärkeäksi asiaksi parisuhteessa. Tiedän, että tähän voisi kommentoida esimerkiksi: ''Eikö suurta läheisyyttä voi muka tuntea useamman ihmisen kanssa, onko se mielestäsi väärin?'' Varmasti voi tuntea useamman ihmisen kanssa, eikä se ole mielestäni ollenkaan väärin jos eri osapuolet ovat tietoisia asiasta. Olen vain itse tullut siihen tulokseen, että pystyn voimakkaaseen romanttiseen läheisyyteen ainoastaan silloin, jos olen ainut kumppani kumppanilleni ja hän minulle. Tämä tunne on vahva, mutta en koe sitä ongelmaksi, päin vastoin. Koen sen positiivisena asiana. Näin ollen en halua edes yrittää muuttaa sitä. Tähän vaikuttaa varmasti osittain toiveeni oman perheen perustamisesta joskus tulevaisuudessa sekä oppimani malli ns. ydinperheestä. Tykkäilen siitä ajatuksesta, että toisen kanssa voi jakaa itsensä, onnensa, ajatuksensa, tunteensa, kehonsa ja kenties joskus vieläpä vanhemmuuden hamaan loppuun saakka. Joillekin ajatus on ehkä tylsä ja kahlitseva, mulle se on about kuuminta hottia koko maailmassa, mikäli molemmat osapuolet oikeasti panostavat suhteeseen. (Tosin, tällä hetkellä tykkään mennä ja kokea ja reissata vapaasti erinäisistä asioista johtuen, mutta kassellaan tosa syssymmällä... :P)

Kaikenlaisen läheisyyden syntymiseen vaikuttaa itselläni se, että voin puhua aroistakin asioista. Voin paljastaa haavoittuvan puoleni ilman pelkoa siitä, että kertomiani asioita ja ajatuksia käytetään minua vastaan. Voin itkeä toisen nähden. Romanttisessa läheisyydessä korostuu itselläni se, että voin avoimesti kaivata toista vierelleni ilman pelkoa siitä, että hän ahdistuu, tai että hän ei osaa päättää kenen vieressä minkäkin yönsä viettäisi. Tietyissä asioissa tykkään olla suppea tyyppi. Siinä on vaan jotain maagista, kun kaipaa juuri sitä yhtä tiettyä ihoa omaansa vasten. Tunteiden jakaminen sanoin, elein ja teoin on mulle oleellinen asia läheisyyden syntymisen ja ylläpitämisen kannalta.

Yhdessä vietetyllä ajalla ja sen sisällöllä on toki merkitystä läheisyyden syntymiselle, vaikka alkukappaleessa jo hieman spekuloin asiaa. Joidenkin ihmisten kanssa pystyy ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan vapaasti heti alkumetreiltä lähtien, jolloin läheisyys pääsee syntymään nopeastikin. Joskus läheisyyden syntyminen vie enemmän aikaa - tai jää syntymättä ajan kulusta huolimatta. Kaikkien kanssa tunteiden ja ajatusten molemminpuolinen jakaminen ei vaan puhkea kukkaan. Koen, että ystävyydellistä läheisyyttä on helpompi pitää yllä silloinkin, kun näkee harvoin. Romanttisen läheisyyden kanssa omat kokemukseni ovat hieman erilaiset. Kerta vuodessa ei ihan riitä. :D Seksuaalisuus vaikuttaa tässä asiassa paljonkin, tietysti. Se on minulle hyvinkin vahva tapa jakaa läheisyyttä, ja onhan se myös yksi ihmisen perustarpeista. Liian pitkä breikki erkaannuttaa, näin olen kokenut. Läheisyys voi toki elää ja muuttua suhteen aikana eri elämäntilanteissa, ja ihmisten pohdittavaksi jääkin, että haluavatko he lähentyä uudelleen vaiko hakea elämälle jotain uutta suuntaa. Elämä on kuitenkin hyvin pitkälti valintoja.

Haluan vielä mainita erikseen, että parisuhteessa oleminen ei ole koskaan vähentänyt tarvettani ja haluani kokea läheisyyttä ystävieni kanssa. En voisi (ainakaan enää nykypäivänä astetta vanhempana ja toivottavasti viisaampana) sanoa kenellekään, että: ''Olet minulle tärkein ihminen tässä maailmassa'', koska en osaa enkä halua asettaa ihmisiä arvojärjestykseen. Elämässäni on ja tulee aina olemaan useita tärkeitä ihmisiä, mutta läheisyyden eri muodot vaihtelevat.

*sydän*

[q]niomic, 19.1.2009 19:46:

Siis en osaa ja siitä oon kateellinen!

[/q]

Yritätkö nyt kusettaa itseäsi? :D

[q]siveys, 20.1.2009 18:37:

Asiat on kato niin yksinkertaisia :D Ne on joko yks tai nolla. Joko ansaitsemista on tai sitten sitä ei ole. Joko sä olet rehellinen itselles tai sitten sä et ole.

[/q]



Déjà vu. :O

edit: Jätkä on khyl niin hyvä puhumaan niin sekavasti niin eri asioista, ettei mitään rajaa. :D

[q]Jone, 5.7.2006 14:30:
Asiassa voi varmaan olla varuskuntakohtaisia eroja, mutta näin 1998 Upinniemessä.
[/q]
varmasti voi

t. II/05 upinniemi :)

[q]Jago, 13.7.2006 22:59:
mun pitää muuttaa varmaan alankomaihin et saan avoimen ihanan normaalin miehen(suomalaiset on USEIN[size=8][ei tietenkään aina][/size] liian estyneitä)..
[/q]
jota en ihmettele yhtään, kun suomi on homofobiaatikoiden luvattu maa

[q]niomic, 25.2.2009 15:14:

Ei kuitenkaan "sins" ;P
[/q]

No ei tod, me very lousy jesus. :P

[q]aada, 5.1.2010 20:42:

Olen tästä kyllä eri mieltä. Voisin aivan hyvin kuvitella itse elävänä jossain vaiheessa (varsinkin myöhemmällä iällä) parisuhteessa, jossa seksiä ei ole, mutta muita yhdessä pitäviä asioita hyvinkin paljon ja luottamus ja kunnioitus toiseen on yhä tallella.
[/q]

Word. Ei ne pelit ja vehkeet ikuisesti skulaa yhtä hyvin kuin nuorena. Jos koko homma on rakennettu ensisijaisesti seksin varaan, saattaa edessä odottaa aika karu ylläri - mikäli siis on halukas ja kykenevä sitoutumaan johonkin ihmiseen.

Tosin, seksi ja seksuaalisuus ovat nuoremmalla iällä yleensä tosi tärkeitä asioita, ja ikää karttuessa monet muut asiat tulevatkin tärkeämmiksi tai ainakin yhtä tärkeiksi. On siis mielestäni aivan luonnollista, että nuorena haluaa suhteen, jossa seksuaalisuuden alue on kunnossa ja kemiat kohtaa kunnolla. Niin minäkin haluan. Harva ihminen jaksaa hekuman hetkellä funtsia, että ''Entäs sitten mummona / pappana...'' Nyt on nyt ja sitten on sitten, eihän sitä edes tiedä milloin kuolo korjaa. Omat arvot ja ajatukset muovautuvat ajan myötä, samoin koko parisuhde. On siis kuitenkin hyvä tiedostaa, että elämässä sattuu ja tapahtuu jos hengailee jonkun kanssa pidemmän aikaa. Keskusteluyhteys lienee se kaikista oleellisin asia, myös seksuaalisuuden kannalta. Harva ihminen osaa täyttää toisen toiveet, jos se toinen ei osaa avata suutaan ja kertoa niistä toiveistaan.

Mä koen itse niin, että kun ''ne muut asiat'' (läheisyys, kunnioitus, luottamus, yhteinen aika, toisen huomioiminen, yhdessä nauraminen yms.) on kunnossa, niin seksuaalisuuskin kukoistaa. Tämähän ei mene kaikilla näin, eikä itsellänikään ole aina mennyt, mutta nykyään sitä kokee asioita eri tavalla kuin joskus aiemmin, vaikka nuori edelleen olenkin. Nyt tosin ehkä voi jo sanoa, että nuori aikuinen.

[q]MonstersBall, 18.3.2009 06:45:
Nyt voisikin miehet laittaa tähän ketjuun ilmoituksia joilla ovat päässeet vähintään kolmeen yli kuukauden suhteeseen...
[/q]
onko tästä topikista missään vaiheessa ollut oikeasti tarkoitus päästä ilmoituksella vaihtamaan siviilisäätyä? mä kun luulin, että täällä vaan sarkastisesti valitetaan kuinka arsesta tää on ja ne oikeat pelisiirrot suoritetaan ihan muualla irl :/

Mäki häippäsen täältä ihanan miehen mukaa

[q]ezzy, 16.8.2006 22:17:
Anything can happen! ...and miracles too!
[/q]
and it'll take a miracle to make hallu sober

[q]Miltzu, 24.12.2009 17:00:
Hmm aika surullista :/
[/q]
pilkettä silmäkulmaan. elämän ironiaa tutkiskellessa pitää lukea rivien välistä. se aukeaa helposti, jos omaa yhtään sellaisia ominaisuuksia, kuin musta huumori, sarkasmi ja kyynisyys :P

O