SINKKULUUKKU
Se on hyvin paljon mahdollista, et sun seuralaiset ajettelee sua käsitöidensä aikana jo nyt tiheesti. Ei välttämätöntä tietenkään tai edes todennäköstä jos on lapsuuden kavereita tai ukkomiehiä. mut todennäköstä jos on sinkkuja. Ei ne sitä myönnä vaikka suoraan kysyisitkin.
Öööööhh.
Miten kaunis ajatus!
[size=7]x))[/size]
Noh!! :D
Koira ois vielä parempi!
Kauheasti vaivaa.
Niin sitten tuli vielä mieleen että jos noista pojista ei tosiaan niin paljoa sitä seuraa ole, niin paljonko on kyse vain seuran illuusiosta? On ihan erilaista tulla tyhjään kotiin kuin kotiin jossa on joku, vaikkakin täysin omissa oloissaan.
Tämä toimii toisinpäin parisuhteessa. Olen mäkin hetken elänyt suhteessa, jossa ollaan yhdessä muttei olla yhdessä, kotiin tultua puuhaillaan omiaan ja voi mennä monta päivää ilman että oikeasti puhutaan mistään tai tehdään mitään yhdessä. Suhteen alussa, tai etäsuhteissa, yhdessäolo on paljon intensiivisempää, kun sitä yhteistä aikaa ei oteta itsestäänselvyytenä.
Jos mä olen sellainen ihminen joka ei osaa olla yksin, ja tuo on se vähimmäistaso mikä tarvitaan siihen etten koe olevani yksin, niin kyllä kaksi avokkia sen leiviskän hoitaa.
edit: miten noi quotet voi mennä noin vituilleen? tässä ne näyttää ihan hyviltä.
Moi. Mulle tuli vuosi sinkkuilua täyteen. PLING PLONG!
Oon tuossa miettinyt että jos asuisin yksin, niin oisko mulla ollut (/oisko mulla) suurempi hinku löytää itselleni pari? Jos en päivittäin altistuisi näiden miehekkäiden miesten testosteronihuuruille, ja jollei mulla olisi käytännössä aina seuraa ihan tilaamatta, olisinko yksinäisempi - tai siis tottakai olisin, mutta yrittäisinkö paikata sitä yksinäisyyttä miehenmetsästyksellä? Onhan se kätevää ja mukavaa kun on joku, jonka kanssa katsella leffoja, lämmittää sauna, käydä ulkona syömässä tai kokkailla kotona, siis joku jonka kanssa jakaa arki. Kuinka merkittävää tämä on parisuhteessa?
Lisäksi on tietysti se aspekti, että mulla on joku jolle kiukutella kun töissä on taas kaikki mennyt päin persettä ja joka ei kuitenkaan siitä hätkähdä, joku jonka kanssa selvittää ajatuksia kun ihmissuhdekiemurat eivät olekaan niin selkeitä kuin pitäisi, joku jolle hehkuttaa ja riemuita kun siihen on aihetta.
Mitäs mä yritin kysyä - olisinko mä poikamiestyttö jos en asuisi tuossa poikamiesboksissa?
Tai - mihin sitä seurustelukumppania taas tarvittiinkaan?
Niin joo ja olenko nyt hylkiö kun oon ollut näin kauan sinkkuna?
ps. terkkuja kotiin! :*
Mä uskon että tuommoinen järjestely ois monella tapaa monelle ihmiselle moninverroin parempi vaihtoehto
ja tossa on aika monta plussaa sit! nih! 
Itse oon joskus sortunut täyttämään elämäni epämääräistä tyhjiötä kyhäämällä itselleni seurustelusuhteen, kun jälkiviisaan syvällä rintaäänellä voin todeta, että todennäköisesti se tyhjiö olisi paljon toimivammin ja pitkäkestoisemmin täyttynyt jonkinmuunlaisella järjestelyllä, jolla olisin säästynyt itse ja säästänyt muita ylimääräisiltä sotkuilta. Mutta kun on joskus päätynyt siihen ajatukseen, että elämässä tavoitteena kuuluu olla parisuhde vähintäänkin jonkinlaisessa muodossa, se on helppo ottaa pikakorjaukseksi elämän epäkohtiin.
En nyt siis kuitenkaan tarkoita, että seurustelu on saatanasta ja että kaikki ihmiset ois onnellisempia kommuunissa, vaan että seurusteluun ei mielestäni kannata ryhtyä seurustelun takia, tai siksi että elämästä tuntuu puuttuvan jotain.
Toisin sanoen en ilmeisesti lainkaan osannut vastata Tuulan kysymyksiin, vaan tyydyin lätisemään muuten vaan niitä näitä aiheesta, mutta kannoinpahan oman korteni kekoon sinkkuluukun elvyttämisessä! o/
<3 Nina Simone <3
Toisin sanoen en ilmeisesti lainkaan osannut vastata Tuulan kysymyksiin, vaan tyydyin lätisemään muuten vaan niitä näitä aiheesta, mutta kannoinpahan oman korteni kekoon sinkkuluukun elvyttämisessä! o/
Ei mulla varmaan ollut oikein mitään kysymystä, muuta kuin tuo että olenko nyt hylkiö, ja siihen otan vastauksena hiljaisuuden eli myöntymisen!
---
Toisin sanoen en ilmeisesti lainkaan osannut vastata Tuulan kysymyksiin, vaan tyydyin lätisemään muuten vaan niitä näitä aiheesta, mutta kannoinpahan oman korteni kekoon sinkkuluukun elvyttämisessä! o/
---
Ei mulla varmaan ollut oikein mitään kysymystä, muuta kuin tuo että olenko nyt hylkiö, ja siihen otan vastauksena hiljaisuuden eli myöntymisen!
Heti tulee noottia kun evottaa kysymykseen vastaamisen :'( Siinä oli kysymysmerkin edessä myös mm se, että mihin sitä seurustelukumppania oikeastaan tarvitaan, enkä siihenkään en osaa vastata ;)
Et oo hylkiö!
Niinno, jos molemmille musiikki on tärkeetä niin onhan se ihan kiva esim chillaa sunnuntaina himassa ja kuunnella jotain fiilikseen sopivaa musiikkia.. ilman et se toinen rupee nihkeileen et vittuku paskaa musaa, ei täs pysty ees rentoutuun.
Toki sitä voi chillaa ilmankin musiikkia mut.. :D
Ihan sama onko kyse musiikista tai vaikka elokuvista, jos pitää niitä tärkeänä elämässä niin on se mukavaa jos kumppani tykkää samoista.
Vaikka oonkin musiikin suhteen suht kaikkiruokanen, niin silti edesmenneessä suhteessa alkoi asiat menee siihen, et mul oli oma kone toises huonees ja eksäl toises, molemmat piti ovet kiinni ja luukutti omaa musaansa - eksä death metallia ja mä mitä millonkin, mut en sitä.
Ja onhan se kiva olla toisen kainalossa ja kattoa elokuvaa, kuin se että toinen nököttää sohval ja kattoo elokuvaa, ja toinen pysyy kaukana ku "ei vois vähempää kiinnostaa".
[q]ezzy, 6.6.2010 22:27:
Itselle isot jutut on kiva olla edes lähellä toisen mieltymyksiä tai joustettavissa, mut jos ei ole niin säätämiseks menee :(
[/q]
Juurikin näin! Niitä eroavaisuuksia voi olla sitten niissä ei-niin-tärkeissä. :) Itelle sanonta "Vastakohdat täydentävät toisiaan" ei siis päde oikein.. :D
Onks mus jotai vikaa, jos mun mielestä on iha kiva herää krapulas jonku vierestä? :D 
[q]Medusa, 30.11.2006 21:25:
Musta tuntuu että oon ikuisesti sinkku. Mutta eipä kai sillä niin väliä.
[/q]
Joo, ku elämähän loppuu 21-vuotiaan 
[q]Sand3, 4.12.2006 11:13:
---
SyndroDome, 3.12.2006 16:06:
Toiskohan se joulupukki mulle sen jonkun kivan tytön joululahjaks??? Kovasti oon ainakin sitä toivonut...Pliissss... Semmosen ikioman tyttösen, ketä sais sit rutistella jos siltä tuntuu 
---
mä ostan sulle nallen joululahjaksi niin voit sitä rutistella ennen kuin oikea tyttö ilmestyy sun kainaloon
[/q]
Mul on sellanen iso tyyny :D
[q]tom_gore:
Kerronpa minäkin kauhukokemuksen. Tiesin jo ennaltaan että tällä naisella oli lieviä ongelmia normaalin sosiaalisen kanssakäymisen kanssa. Ensimmäisillä treffeillä sain ehkä 2 tai 3 katsekontaktia parin tunnin juttelun aikana
[/q]
Haha, kuulostaa ihan... MINULTA, silloin jos ujostelen jotakuta. 
[q]
ja lisäksi hän ei suostunut ottamaan vastaan minkäänlaisia kohteliaisuuksia.
[/q]
Kohteliaisuudet abt vieraalta ovat tyhjänpäiväistä potaskaa.
[q]
Lähdin kuitenkin sitten leffaan hänen kanssaan (everyone deserves a second chance...). Tapasimme tuntia ennen leffan alkua ja lunastimme liput. Tämän jälkeen menimme hörppäämään kahvia läheiseen kuppilaan. Noh kavaljeerini oli näemmä varustautunut hyvin ja ottanut asuntopörssin mukaansa, jota alkoi sitten innokkaana kahvipöydässä lukemaan, osallistuen keskusteluun lukemisen ohessa. En sanonut tässä vaiheessa asiasta vielä mitään. Kun hän sai lehden selattua läpi hän totesi ÄÄNEEN että että mitähän sitä sitten lukisi!
[/q]
Kääk! Totakin mä harrastan, että selailen lehteä kahvipöydässä. Ja, voinpa mä ääneenkin tokaista, että haluaisin nyt kattoo jotain hömppä-lehtee. Lisää paheita: Lähettelen myös joskus tekstareita, vaikka olen treffeillä - aikasemmin jopa tuhottoman paljon, nykyään satunnaisesti.
[q]
Noh liput oli kuitenkin jo maksettu enkä siinä sitten enää pois lähtenyt lampsimaan. Leffa oli onneksi ihan jees, joten seuralaisen tympeys ei siinä päässyt haittaamaan. Näytöksen jälkeen olimme poistumassa ja kuitenkin kohteliaana kiitin leffaseurasta. Hän vastasi toivotukseeni korostetusti haukottelemalla!
[/q]
Juu, ja haukotusta en myöskään niele jos haukotuttaa - haukotuttipa sitten tylsyyden tai väsymyksen takia.
Mitä tästä opimme: Ne, joille muodolliset käytöstavat treffitilanteessa ovat tärkeitä, älkööt erehtykö tapailemaan minua.
Mutta, sääntö ei olisi mitään ilman poikkeusta, nimittäin:
JOS mennään syömään, niin silloin musta kuoriutuu ihan uskomaton nipo. Mä en voi sietää huonoja tai puutteellisia pöytätapoja. 
[En kuitenkaan ollut tuo tom_goren kuvailema tytsy.]
Sanoin tänää yhelle pojalle olevani itsepäinen, aina oikeessa ja pari muutakin totuutta itsestäni.
Musta tuntuu et se ei ollu oikee hyvä veto tai markkinointikikka :D
[q]aikkis, 22.2.2010 14:35:
Kohta kuukausi sinkkuna, mikäs tässä ollessa. Ei ainakaan ole mikään kiire seuraavaa etsiä :)
Voi kai tänne siltikin ilmoittautua *ding*??
[/q]
Ei tänne ilmottautuminen sitä meinaa, että seuraavaa etsisi :]
HUMP!
Sain kutsun hyväntekeväisyysiltamaan ja ajattelin että täällä saattaisi olla muitakin, joita moinen kiinnostaisi.
[color=red][size=20]SINKKUHUUTOKAUPPA[/size][/color]
Ravintola Fridayssa lauantaina 6. maaliskuuta.
Tapahtuma FBssa täällä
Finnkidultin sivuilla täällä
ja Fridayn sivuilla täällä
Tapahtumahan EI siis ole vain sinkuille suunnattu.
Idea vaikuttaa mun mielestä erittäin hauskalta, ja varsinkin nyt kun tästä seuran ostostakin ollut puhetta edelliselläkin sivulla. Tällä tavalla siitä ainakin saisi hyväksyttävämpää!
Lähtekääpä siis mukaan huutamaan seuraa, tai ilmottautukaa huudettaviksi, tai tulkaa muuten vaa tsekkaan hulabaloo... Tai olkaa tulematta. Ite ainakin aattelin osallistua, ehkä jopa huudettavaksi asti, muah.
Wtf? Kuinkas mun nyt sit pitäis muka pystyä nukkumaan?
Heh, kaikkea sitä.. :)
[q]astaroth, 20.3.2009 17:13:
oliko miehen reaktiot sitten tämän kaltaisia?
[/q]
Muahaha :D
Paskan haju on kevään tuoksu!
Joo, kevättä rinnuksille...
Miks sinkkuus on nii? "*nyyh*"
Mun mielest tää on iha hauskaa jos keksii tekemist
Mun piti tulla sanomaan jotain ensitreffeistä ja seksistä ja ihastumisesta, mut mun ajatukset katkes. Mä sanon sit, ku ne tulee mieleen takas.
Onni, mä oon samaa mieltä. Yks mies tänne kiitos nyt heti!
[q]aada, 16.12.2009 22:19:
Mielestäni itseään ja valintojaan voi pohtia myös muuten kuin ihmissuhteiden tai parisuhteen kautta. Ja en kyllä välttämättä halua jatkuvasti kyseenalaistaa huvin vuoksi itseäni ja valintojani - aika rankkaa joka päiväisen elämän kannalta. Ei elämää mielestäni kannata huvin vuoksi tehdä turhan vaikeaksi, se kun on aika yksinkertaista loppujen lopuksi.
[/q]
Herrajumala, eihän sitä kyseenalaistamista minkään huvin vuoksi tehdä, vaan siksi että kasvetaan ihmisinä ja sopeudutaan paremmin ympäröivään maailmaan (ja loppuviimeks pysäytetään karman pyörä, katkaistaan jälleensyntymien loputon ketju ja päästään lopulliseen nirvanaan).
Ihannoinniiku silt varalta ettet tienny, sä et ikävä kyllä suinkaan ole täydellinen (koska säkin olet vain, niin, ihminen). Jos haluaa tätä asiantilaa korjata, on välillä ihan hyvä aina silloin tällöin miettiä et olikohan ne omat valinnat ihan kaikissa suhteissa okei, ja olisko mahdollista että maailmassa olis muitakin tapoja olla ja elää kuin se oma pieni kupla jonka on itselleen rakentanut.
Toisaalta sit taas, jos ei halua korjata sitä niin ei tietenkään oo mikään pakko, mut onko sekään nii fiksuu.