SINKKULUUKKU
Mutta millaisia tavoitteita sinulla on, jos on?
Noista esimerkeistä (perhe / kasvu) kumpikaan ei minuun tunnu pätevän, ainakaan tällä hetkellä. En oikein osaa sanoa mikä se juttu on, mutta kun olen rakastunut, tulee valtavan hyvä olo kun näkee sen rakkaan hymyilevän. Hänen kanssaan on hyvä olla - vaikka olisi hyvä olla yksinkin, on vielä onnellisempi toisen kanssa. Vaikka kumpikaan ei sanoisi tai tekisi mitään erityistä.
En ihan hirveästi ole pystynyt tuota tunnetta pilkkomaan pienemmiksi osasiksi, mutta voi olla että jokin hyväksynnän puute siellä saattaa olla jossain taustalla, tai tarve olla toiselle tärkeä ja tarpeellinen.
Tai sitten olen vaan rakastunut, eikä siihen ole sen kummempaa syytä.
Edit: Saattoi mennä vähän kysymyksen vierestä, hups! Tuo kuvailemani juttu ei ehkä ole ihan sellainen tavoite kuin mistä kysyit.
Status on toistaiseksi kämppiksiä. Toimii paremmin kun junan vessa 
Itsellenikin tuollainen tavoitteellisuus ihmissuhteissa tuntuu vähän vieraalta. En myöskään halua edes kaverisuhteista erityisen tarkasti eritellä että miksi niitä on ja mihin asiaan ketäkin elämässäni tarvitsen. Koen, että elämä on hienompaa kun se vain on ja tapahtuu, ja kaiken tarkasti analysoiminen - etenkin minälähtöisesti omien tarpeiden kannalta - vie siitä jotain pois. Siksi itse yleensä käytän tarkkaa (yli?)analyysiä ihmissuhteistani vain niissä tilanteissa, kun niissä on jokin vakava ongelma ratkaistavana.
Jos meinaa kuitenkin alkaa pariutua jonkun ihmisen kanssa (välillä näin meinaa käydä, uh oh), niin sen verran on hyvä kommunikoida omia suunnitelmiaan - tai pikemminkin niiden puutetta - ettei turhaan "tuhlaa toisen aikaa" ja sen kautta aiheuta katkeruutta, jos toinen onkin erittäin tavoitehakuinen esim. symbioosinomaisen parisuhteen tai vaikka perheen/jälkikasvun suhteen.
Siveyden kommenttiin liittyen, tälläinen tavoitteiden puute voi ainakin johtaa siihen, että vanhemmalla iällä on vaikeaa löytää läheisyyttä. Päässäni on joku oletus siitä, että se vaikeutuu sen myötä kun ikää tulee lisää - en tiedä pitääkö paikkaansa - ja liian pitkäksi venynyt yksinäisyys saattaa masentaa. Todellinen taktikko siis jo tässä vaiheessa metsästäisi itselleen pysyvän kumppanin, jotta vanhana ei tarvitse olla forever alone(tm). Itse en kuitenkaan osaa ainakaan näin selkeästi taktikoida, enkä halua antaa tulevien uhkakuvien vaikuttaa liian suuresti nykyhetkeen, varsinkin kun nämä uhkakuvat ovat hypoteettisia. Mistä sitä tietää mitä vanhemmalla iällä tulee kaipaamaan.
---
Edit: Saattoi mennä vähän kysymyksen vierestä, hups! Tuo kuvailemani juttu ei ehkä ole ihan sellainen tavoite kuin mistä kysyit.
Ei kai oikein, mutta ihan kiva juttu muuten! Herätteli vähän vanhempaa ajatustani siitä, miksi tavoitteellisuuden puuttuessakin monet sitten tahtovat olla parisuhteessa.
Ja jotain aasinsiltaa myöten se herätti myös uudemman ajatukseni siitä, miten eritavoin eri ihmiset määrittelevät seurustelemisen. Joillekin se vaikuttaa olevan hyvin spesifinen setti sopimuksia ja olosuhteita, ja kaikki näiden raamien ulkopuolinen on jotakin muuta kuin seurustelua. Toisille se voi tarkoittaa hyvinkin laajaa kirjoa erilaisia käytäntöjä ja tilanteita, mikä antanee enemmän tilaa sille seikalle, että (seurustelu)suhteita lienee yhtä monenlaisia kuin on olemassa kokoonpanoja eri ihmisistä.
Joskus suhde voi muista vaikuttaa päivänselvältä seurustelulta, vaikkei osallisten itsensä mielestä sitä olisikaan. Kukaanhan ei kuitenkaan voi tietää mitä kahden tai useamman ihmisen keskinäisissä suhteissa tapahtuu, joten leimoilla tai ilman, se on mitä se on.
---
Kui tuntuu et kaikilla olis muijat ja perheet ja itte sitä vaan puksuttaa tässä samassaSit ku täyttää se 83v ni löytää sen jonkun ja ei sillo sitte lerssikään enää seiso..!! Näin(kö?) tää menee..
---
Häh, vastahan sinä oot 22v! Tiedän kuitenkin tunteen. Vaikka itsekseen selviän, niin välillä tuntuu, että jokainen päivä on turha sillälailla. En voi kuitenkaan mitään sille, ettei ole ketään jota kohtaan tuntee rakkautta. Tai joku tuntisi niin minua kohtaan. Ei se ole se pelkkä seksi, joka pitää ihmisiä yhdessä. Tai voihan niin käydä, mutta se on vain puolittain olemista. Mun mielestä.
Joo.. noinhan se juurikin menee!! Ja vitsillähän mä ton osan tosta pistin mutta tosiaan ..ottaa aivoon tää yksin oleminen!
Oletko ajatellut kuinka nykyinen suunnitelmattomuus ihmissuhteissa kantaa vanhemmalle iälle?
En ole miettinyt mitä talläinen suunnittelemattomuus merkitsee myöhemmän elämän kannalta. Ei oikein ole tuntunut tarpeelliselta. Saattaa heijastella tätä suunnittelemattomuuttani, että on vaikea nähdä itseäni kiikkustuolissa yksin itkemässä sitä, etten lähestynyt nuorempana ihmissuhteitani voimakkaammalla ponnekkuudella estääkseni itseäni päätymästä kiikkustuolissa yksin itkemään. Osaltaan tähän ehkä vaikuttaa sekin, etten pidä erityisen todennäköisenä sitä, että sillä suunnitelmallisuudellakaan saavuttaa sen varmemmin läheisyydentäyteisemmät vanhuuspäivät. Vaikka kuinka suunnittelisin, että nytpä etsin vierelleni Ikuisen Kumppanin, ei ne suunnitelmat useinkaan tuppaa toteutumaan ihan semmoisina kuin oli ajatellut.
---
Juhgun postaukseen viitaten, siis ajatukseen siitä että vanhempana olisi kenties vaikeampaa löytää elämäänsä läheisyyttä; jostain on mun päähäni eksynyt ajatus, että jotkut ihmiset vanhemmiten muuttuu vähän vaikeammin lähestyttäviksi tai ainakin vaikeammin muita lähestyviksi, eivätkä niin herkästi ota ylipäänsä kunnon kontaktia muihin ihmisiin, kuin saattoivat nuorempana tehdä. Tämä toki saattaa liittyä myös aiemman sukupolven yleisempiin kulttuurisiin käytäntöihin, joka mun ikäisilleni nyt vaan näyttäytyy vanhemman polven oikkuina, muttei välttämättä ole kuitenkaan ikäsidonnaista. Mene ja tiedä.
Analyysipuolelta tuntuu hyvältä joskus tehdä myös vähän ennakoivaa tarkastelua, jolla voidaan ajoittain välttyä siltä ettei päästä ihan sinne vakaviin ongelmiin asti. Kaikilta ongelmiltahan ei tietenkään voi välttyä ja niin tarkka syyni, jolla voisi päästä edes läheelle nollaa, on jo itsessään mun maailmassani ongelma.
Ja no joskus asioita on vaan hauska spekuloida ja kieputella :P
---
---
Minkälaisia tavoitteita sulla sitten on muun elämän suhteen?
Nii joo tääl oli tämmöiki kymysys.
En mä taida olla kauhean tavoitteellista sorttia muutenkaan. Tykkäisin/tykkään tehdä työtä jolla koen olevan muutakin merkitystä kuin mun laskujeni maksamisen mahdollistaminen. Haluan saada aikaan jotain mistä on iloa ja hyötyä jollekin muullekin. Sitä nyt varmaankin voi pitää tavoitteena.
Mutta en vaan oikein lähesty elämää sillaa tavoiteperusteisesti.
Saattaa heijastella tätä suunnittelemattomuuttani, että on vaikea nähdä itseäni kiikkustuolissa yksin itkemässä sitä, etten lähestynyt nuorempana ihmissuhteitani voimakkaammalla ponnekkuudella estääkseni itseäni päätymästä kiikkustuolissa yksin itkemään.
Jännittävää, että valitsit terminologiana "voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisen" ns. suunnitelmallisuuden "vastakohdaksi".
Uskoisin itse, että suunnitelmallisuus esiintyy ihmisten (ihmissuhteisiin liittyvässä) toiminnassa myös muilla tavoin kuin voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisenä. Esimerkiksi omasta (toki ehkä vähän poikkeavasta, mutta kuitenkin) kokemuksestani voin sanoa, että minun elämässäni suunnitelmallisuus näyttäytyy enemmänkin voimakkaan ponnekkuuden poissa pitämisenä - ja suunnittelemattomuus välillä varsin voimakkaanakin ponnekkuutena.
---
Jännittävää, että valitsit terminologiana "voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisen" ns. suunnitelmallisuuden "vastakohdaksi".
Uskoisin itse, että suunnitelmallisuus esiintyy ihmisten (ihmissuhteisiin liittyvässä) toiminnassa myös muilla tavoin kuin voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisenä. Esimerkiksi omasta (toki ehkä vähän poikkeavasta, mutta kuitenkin) kokemuksestani voin sanoa, että minun elämässäni suunnitelmallisuus näyttäytyy enemmänkin voimakkaan ponnekkuuden poissa pitämisenä - ja suunnittelemattomuus välillä varsin voimakkaanakin ponnekkuutena.
Miks mä en nyt tajunnu?
Ekassa kappaleessa otaksut varsin virheellisesti että tarkoitin esittää voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisen suunnitelmallisuuden vastakohtana, (its.as. mielessäni oli siinä enemmänkin se alkuperäinen 'tavoitteellisuus', mikä ei ehkä tullut ilmi) mutta seuraavassa kappaleessa puhut niistä toisiinsa liittyvinä..? ko/kö? että suunnitelmallisuus voi olla muutakin kuin ponnekasta lähestymistä, eli se on myös sitä? Ei aukene tämä ajatuspolku minun jalkojeni alle :/
Miten toi ponnekas suunnittelemattomuus sulla käytännössä ilmenee? Joudutko pidättelemään itseäsi luomasta suunnitelmia ja tavoitteita kovinkin voimakkaasti?
Miks mä en nyt tajunnu?
Ekassa kappaleessa otaksut varsin virheellisesti että tarkoitin esittää voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisen suunnitelmallisuuden vastakohtana, (its.as. mielessäni oli siinä enemmänkin se alkuperäinen 'tavoitteellisuus', mikä ei ehkä tullut ilmi) mutta seuraavassa kappaleessa puhut niistä toisiinsa liittyvinä..? ko/kö? että suunnitelmallisuus voi olla muutakin kuin ponnekasta lähestymistä, eli se on myös sitä? Ei aukene tämä ajatuspolku minun jalkojeni alle :/
Kas :D Ekassa lauseessa olisi pitänyt olla suunnittelemattomuus kun olin vahingossa onnistunut kirjoittamaan suunnitelmallisuus :D Tekeekö se sitten enempi järkeä?
[q]Miten toi ponnekas suunnittelemattomuus sulla käytännössä ilmenee? Joudutko pidättelemään itseäsi luomasta suunnitelmia ja tavoitteita kovinkin voimakkaasti?[/q]
Kyse oli siis siitä, että suunnitelmallisuuden ansiosta kykenen toisinaan olemaan ponnistelematta sellaisten asioiden eteen, joiden eteen luontaisesti ajautuisin ponnistelemaan.
Sssan, niin totta :P
---
Kas :D Ekassa lauseessa olisi pitänyt olla suunnittelemattomuus kun olin vahingossa onnistunut kirjoittamaan suunnitelmallisuus :D Tekeekö se sitten enempi järkeä?
Joo, virke tekee järkeä, mut yhteen ehkä aavistuksen vitsikkääksi tarkoitettuun sanamuotoon takertuminen ei
En miellä voimakasta ponnekkuutta tavoitteellisuuden synonyymiksi tai sen puoleen epätavoitteellisuuden vastakohdaksi. Vaikka ehkä siihen liittyy joku semmoinen ajatus, että tavoitteellisuuden puutetta saatetaan pitää lepsuutena. ---
Kyse oli siis siitä, että suunnitelmallisuuden ansiosta kykenen toisinaan olemaan ponnistelematta sellaisten asioiden eteen, joiden eteen luontaisesti ajautuisin ponnistelemaan.
Suunnitelmallisuudella saavutetun ponnistelun tarpeettomuuden konkretia ei nyt tullut vieläkään oikein esille. Puhutko sä ihmissuhteista vai elämästä yleensä? Minkälaisten asioiden eteen tulet ponnistelleeksi suunnitelmallisuuden puutteen vuoksi?
Jos nyt oikeasti suhtaudun tähän vakavasti, niin omassa todellisuuskuplassani kuvailemasi skenaarion todennäköisyys tuntuisi olevan varsin mitätön, mikä toki saattaa johtua siitä etten ole moisia tapauksia elämässäni todistanut, ja se vaikutti minusta hyvin erikoiselta ja kyyniseltä ajatukselta.
En kyllä hiffannut mitä sä tolla hätääntymisellä tarkoitit.
Sometimes you don't even know what you want until you find out you can't have it.
Kiitos kivoista keskusteluista ja sanaleikeistä, nää oli oikein mukava suurinpiirtein lukea läpi kuukauden ajalta yövuoron ratoksi :)
Viimeisimpiin: harvoin tapahtuu mitään ilman suunitelmaa. "Käyn vessassa"kin on sisäisen dialogin suunnitelma, aika epätarkka, mutta kuitenkin! Mun nähdäkseni oleellisinta on se, että osaa sopeutua suunnitelmissaan, niin isoissa, keskikokoisissa ja pienissä, kulloinkin vallitseviin tilanteisiin. Joskus kesken matkan huomaakin, että "on käveltävä nopeammin, jotta ehtii". Täysin mukautumaton ihminen ei muuttaisi kävely tahtia. Mutta mitä tekisi suunnittelematon ihminen? :D
btw, Juhqulla on näkemys kohdallaan!
Näkisin, että suunnittelemattomuus ei vie ihmisiä Siveyden paikkoihin, jos joku yksittäinen tekijä vie, niin olisiko se ennemminkin valveutumattomuus?
Sapeli:
kivasti kuvattu tuo rakkauden tie -juttukuvaelma, tykkäsin! :) Mulla on aikaisemmin tuo 'muuri' ollut paljon paljon lähempänä tien alkua kuin tänä päivänä. Oikeastaan mulla on ollut iso muuristo, oikea muuri-armeija! Huh kaikkea! :D
Onneks noit muureja on purettu ni sydän voi liikkua vapaammin <3
joo, se juhannusruuhka olis kyllä ihan kiva..*lmao*
---
Voiko löytää jotakin, jota ei ole etsinyt?
---
Löysin itseni jonkun luota, jota en koskaan etsinyt. Sen jälkeen löysin itseni ambulanssista, mitä en koskaan etsinyt.
Noei...kai? o.O
:D
Ootko varma, ettet etsiny sitä ambulanssia ennenkun sen löysit?
Mut mikäs täällä ollessa Mukavan leppoisaa ja rauhallista Eikä oo pelkoo että joku tulis häiriköimään 
Hyvinhän tää sinkkukinkkuilu sujuu! Pientä alkukankeutta havaittavissa, mikä lienee harjoituksen puutetta joka korjaantuu ajallaan =) Nyt on hyvä olla tässä luukussa. Yllä olevat keskustelut menee niin pahasti yli hilseen että en sano mitään ja koitan välttää liikaa ajattelemista.
---
Sometimes you don't even know what you want until you find out you can't have it.
---
Ja kuitenkin itseään saa useimmiten syyttää kun ei ole asioiden eteen ajoissa tehnyt mitään.
Allekirjoitan tämän myös. Syytän muutenkin itseäni aina kaikesta.
Kyllä tää sinkkuilu on taas ihan nähty. Jos joku väittää nettideittailua hyväksi, olen kyllä eri mieltä. Kokeiltu on ja ainaostaan yksi venakko, joka kerjää rahaa, löydetty. Eikä siitä pääse millään eroon, argh, vaikka miten suoraan sanoo. Kynnyksenä ilmeisesti on a. ulkonäkö ja b. en ole töissä tällä hetkellä. Ei auta, että työelämään olen palaamassa.
Väliaikainen sairaseläke sotkee muuten ihmeen paljon muutenkin elämää. Ihmiset karsastaa ja pankista et saa lainaa. Osamaksulla kyllä saa kaikkea ostettua, vaikka tulot on isommat kuin kaupassa duunissa olevalla kaverillani.