SINKKULUUKKU
Ps. voisiko joku selittää mulle miksi kirjoitin tämän ja mitä kuvittelin tällä saavuttavani? :D
Halusit tuhlata energiaasi johonkin jolla ei saavuta oikeastaan mitään? Tai sitten ajattelit jakaa filosofoinnistani innostuneena toisenlaisia ajatus ja toiminta mahdollisuuksia?
Just my guess :)
-Disclaimer. muissa tapauksissa ja mahdollisuuksissa joita ei tässä kehtaa edes ääneen sanoa on sinua lainaten pakko sanoa, että: "ymmärrät varmasti itsekin, että pitäisin sinua harhaisena. "
---
---
Oli toi sellainen hyväntahtoinen kompa.
Mietin vaan sitä, että jotain tosi hienoa (esim. rakkauden) voi "löytää", vaikka sellaista ei elämäänsä etsi tai haluaisikaan. Sitä ei tosin silloin ehkä voi sanoa löytämiseksi, sitä tuossa ajoin takaa.
Tuli vaan mieleen tuosta tavoitteellisuudesta, ja siitä kuinka se ei sinänsä sulje pois sitä, että voi siitä huolimatta tulla vastaan kaikenlaista.
---
Se tavoitteellisuushan liittyi etsimiseen. Ja siihen liittyen onnistuminen löytämiseen.
Miksei voisi sanoa että löysi jotakin, mitä ei etsinyt? Vrt. "Löysin kadulta vitosen."
Good point! Olin hakoteillä!
Tai: löysin kadulta tollasen tyypin, se seuras mua kotiin, saanko pitää sen?
mäkin haluan löytää kadulta tyyppejä jotka seuraa mua kotiin.
Ps. voisiko joku selittää mulle miksi kirjoitin tämän ja mitä kuvittelin tällä saavuttavani? :D
tl;dr
Mutta otan oikeuden vastata tähän:
Ehkä isoin asia minkä haluaisin nostaa esiin on, että mikä ihme lienee se "onnistuminen" josta sinä tässä puhut?
koska itse alunperin käytin tuota sanaa omassa kysymyksenasettelussani, jossa siis viittasin siihen, että jos etsii jotakin, sen löytämistä voi pitää onnistumisena. Tässä yhteydessä se juuri sisältää sellaista tavoitteellisuutta, josta sanoudut irti (ja jota en itsekään pidä omanani).
yritin jo kovasti että olisin jääny tänne pidemmäksikin aikaa.
mut ei auta. poistun siis 
---
Voiko löytää jotakin, jota ei ole etsinyt?
Eka ajatus oli: "Onks tää kompa?"
Haluutko avata vähän lisää? Liittyykö tähän jotain niin syvällistä etten kertakaikkiaan tavoita sen helmaakaan?
Miksi ei voisi löytää jotakin mitä ei ole etsinyt?
koska itse alunperin käytin tuota sanaa omassa kysymyksenasettelussani, jossa siis viittasin siihen, että jos etsii jotakin, sen löytämistä voi pitää onnistumisena. Tässä yhteydessä se juuri sisältää sellaista tavoitteellisuutta, josta sanoudut irti (ja jota en itsekään pidä omanani).
Voiko löytää jotakin, jota ei ole etsinyt?
---
---
Voiko löytää jotakin, jota ei ole etsinyt?
---
Eka ajatus oli: "Onks tää kompa?"
Haluutko avata vähän lisää? Liittyykö tähän jotain niin syvällistä etten kertakaikkiaan tavoita sen helmaakaan?
Miksi ei voisi löytää jotakin mitä ei ole etsinyt?
Oli toi sellainen hyväntahtoinen kompa.
Mietin vaan sitä, että jotain tosi hienoa (esim. rakkauden) voi "löytää", vaikka sellaista ei elämäänsä etsi tai haluaisikaan. Sitä ei tosin silloin ehkä voi sanoa löytämiseksi, sitä tuossa ajoin takaa.
Tuli vaan mieleen tuosta tavoitteellisuudesta, ja siitä kuinka se ei sinänsä sulje pois sitä, että voi siitä huolimatta tulla vastaan kaikenlaista.
Virallisesti... pois!! :)
---
Oli toi sellainen hyväntahtoinen kompa.
Mietin vaan sitä, että jotain tosi hienoa (esim. rakkauden) voi "löytää", vaikka sellaista ei elämäänsä etsi tai haluaisikaan. Sitä ei tosin silloin ehkä voi sanoa löytämiseksi, sitä tuossa ajoin takaa.
Tuli vaan mieleen tuosta tavoitteellisuudesta, ja siitä kuinka se ei sinänsä sulje pois sitä, että voi siitä huolimatta tulla vastaan kaikenlaista.
Se tavoitteellisuushan liittyi etsimiseen. Ja siihen liittyen onnistuminen löytämiseen.
Miksei voisi sanoa että löysi jotakin, mitä ei etsinyt? Vrt. "Löysin kadulta vitosen."
Tai: löysin kadulta tollasen tyypin, se seuras mua kotiin, saanko pitää sen?
Voiko löytää jotakin, jota ei ole etsinyt?
Mä löydän paljonkin asioita joita en etsi. Yleensä ne on asioita jotka olen hukannut ja hyväksynyt tosiasiana, että ne on kadonneet lopullisesti. Sitten joskus ne vain ilmestyvät kuin tyhjästä.
Juuri tällä viikolla, eräs immeinen jota en tuntenut, tunsi mut ja löysin sitä kautta henkilön jonka olin kadottanut kauan sitten. Suomi on vähän turhan pieni maa.. ei tota muuten pysty selittämään.
Nii ja löysin 5e kans tällä viikolla! Mä vasta löydänkin YEY!
---
Tai: löysin kadulta tollasen tyypin, se seuras mua kotiin, saanko pitää sen?
---
mäkin haluan löytää kadulta tyyppejä jotka seuraa mua kotiin.
Oon löytäny sellasia, en haluu löytää toiste
---
Pakko vielä sanoa tähän liittyen, että mulla on sellainen tietty rytmi, missä teen asiat ja tapa, jolla käyttädyn kun haluan seurustella.
Kiinnostaa kysellä, että onko muilla tällaista? Miten toimitte, jos olette kiiinnostuineita seurustelemaan jonkun kanssa?
Olen oma itseni.
...lisätään nyt vielä, että jos se ei kelpaa, niin ei ole mitään toivoa suhteellakaan.
Mä oon yleensä löytänyt kumppanin silloin kun ajatus sellasen hankkimisesta tuntuu olevan vähiten mielessä. Silloin kun ajattelen, että "hitsi, kun tää sinkkuus on täydellistä. en aijo kyllä koskaan enää luopua tästä"
Eli tavallan oon löytänyt silloin kumppanit, kun oon niitä vähiten etsinyt. Silloin ehkä loppupeleissä päädyn vahingossa olemaankin avoimempi tilanteelle.
Nyt oon kuitenki päättänyt, että hätyytän kaikki kosijat ainakin maaliskuuhun asti. Jos joudun muuttamaan niin sitte ainakin kesään(saan laittaa kämpän kivaks ilman, et joku rupee änkee omaa hammasharjaa messiin*nauru*).
Lieviä ihastumisia on jo ollut ja huomaankin, että oon oikeestaan melkeen jo käsitellyt edellisen jutun tajuisesti(ja alitajuntaakin on analysoitu paljon). Tavallaan olisin siis valmis jo uuteen juttuun, mutta sellasta en missään nimessä halua.
Tässä päätöksessä on ideana se, että saan nyt todella nauttia tästä yksin omassa elämässä sinkkuna olemisesta ja funtsia olemustani yleisellä tasolla ja kaikkea sitä, mitä edellisen suhderykelmän(sama ihminen, 2 kertaa) aikana opin.
-Disclaimer. Pidetään se mun parisuhdestatus ja kaikki siihen kuuluva jatkossakin tämän asiayhteyden ulkopuolella kun ei se mitenkään tähän ole liittynyt, eikä liity.
Oon nyt kyl ihan eri mieltä! Sinkkuluukussa keskustelevien ihmisten parisuhdestatus on harvinaisen relevanttia!
Esimerkiksi jos mä en olisi avoimesti surkea ikisinkku, joka ei voisi ikinä toivoakaan kultaista naisen kosketusta niin joku voisi oikeasti ottaa mun jutut tosissaan!
Kui tuntuu et kaikilla olis muijat ja perheet ja itte sitä vaan puksuttaa tässä samassaSit ku täyttää se 83v ni löytää sen jonkun ja ei sillo sitte lerssikään enää seiso..!! Näin(kö?) tää menee..
Häh, vastahan sinä oot 22v! Tiedän kuitenkin tunteen. Vaikka itsekseen selviän, niin välillä tuntuu, että jokainen päivä on turha sillälailla. En voi kuitenkaan mitään sille, ettei ole ketään jota kohtaan tuntee rakkautta. Tai joku tuntisi niin minua kohtaan. Ei se ole se pelkkä seksi, joka pitää ihmisiä yhdessä. Tai voihan niin käydä, mutta se on vain puolittain olemista. Mun mielestä.
Itse en ole huomannut tavoittelevani mitään erityistä tai erityisen spesifistä ihmissuhteiden kautta
Minkälaisia tavoitteita sulla sitten on muun elämän suhteen?
Oletko ajatellut kuinka nykyinen suunnitelmattomuus ihmissuhteissa kantaa vanhemmalle iälle?
Jäin miettimään tuota aiemmin sivuttua tavoitteellisuusasiaa.
Ne joilla on tavoitteissa perustaa perhe hakevat luonnollisesti tähän tarkoitukseen vierelleen kumppania jonka kanssa tämän suunnitelman voi toteuttaa, mutta mitenkä ne joilla ihan näin ilmiselvästi kaksi tarvitsevia suunnitelmia ei ole (disclaimer: joo, toki lisääntyä voi muutenkin kuin parisuhteilun kautta, useimmilla [pääosin toki naisilla] ihan paritteleminen riittää, miehille tämä itsekseen perheen perustaminen on vähän mutkikkaampi prosessi) : Millaisia tavoitteita lisääntymishaluttomilla, tai lisääntymishaluistaan ei-niinkään-vakuuttuneilla on ihmissuhteiden suhteen?
Jotkut ehkä hakee tukea kasvuunsa ihmisinä heijastelemalla ajatuksiaan ja kokemuksiaan muiden ajatuksiin ja kokemuksiin. Toiset saattaa pyrkiä availemaan sisäisiä solmujaan ja parantamaan itsetuntemustaan avaamalla sisuksiaan läheisilleen ja tonkimalla mielensä pölyttyneitä ja varjoisia nurkkia kaivaten siihen hieman (vertais)tukea. Ja näiden suhteen voi kokea saavuttavansa sitä syvällisempiä oivalluksia mitä syvällisempi ja läheisempi on suhde, monille parisuhteen ollessa se ylivoimaisesti läheisin.
Itse en ole huomannut tavoittelevani mitään erityistä tai erityisen spesifistä ihmissuhteiden kautta, lähinnä pyrin viettämään aikani sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta nautin ja jotka sitä kautta tuovat iloa ja merkitystä päiviini. Ellei tavoitteena voi pitää sitä, että hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, joiden koen tuovan lisäarvoa elämääni. Toki (vertais)tuki niiden solmujen availussakin on sopivassa tilanteessa varsin tervetullutta. En kuitenkaan pidä sitä varsinaisena tavoitteena, ja itselleni tällaisten luonnostaan tulevina hyvin palkitsevien asioiden tavoitteleminen tietoisesti tuntuu jotenkin aavistuksen teennäiseltä ja elämän kanssa heikommin korreloivalta.
Mutta millaisia tavoitteita sinulla on, jos on?
Kui tuntuu et kaikilla olis muijat ja perheet ja itte sitä vaan puksuttaa tässä samassa Sit ku täyttää se 83v ni löytää sen jonkun ja ei sillo sitte lerssikään enää seiso..!! Näin(kö?) tää menee..