SINKKULUUKKU
[q]Josssu, 21.1.2009 17:01:
Muutetaan Ruotsiin, siellä on hyvännäköisiä miehiä. 
[/q]
Tai Australiassa! Surffaripoikia*kuolaa*
[q]Certifier, 11.9.2007 20:07:
Tulkaa käymään Vaasassa niin saatte miestä*super**joo*
[/q]
Täditkin?
Eli varoppas poeka mitä suustas päästelet 
(Otan ainaki Veranon mukaan)
[q]WiljamiDzay, 12.9.2007 12:44:
---
Lyylikki, 11.9.2007 23:40:
---
Certifier, 11.9.2007 20:07:
Tulkaa käymään Vaasassa niin saatte miestä*super**joo*
---
Täditkin?
Eli varoppas poeka mitä suustas päästelet (Otan ainaki Veranon mukaan)
---
Mitäs toi ny tarkottaa? Verano on ihana ja söpis *joo**plur**tirsk*
[/q]
No ehkä just siks. Että saan varmasti 
[q]Janisa, 11.9.2007 18:05:
Samantein kun eilen painoin enteria, niin kaduin jo tota mun postausta. Juurikin siksi etta nyt voi olla hankalaa lahtea tokkimaan ihan tutustumismielessa kun meninkin hoveropaissani moisen aaneen sanomaan. 
[/q]
Paaaskat!
Nyt kun se on ääneen sanottu, niin jokainen uroo voi tahollaan valmistautua.
[q]larzizi, 16.9.2007 19:17:
---
Janisa, 16.9.2007 06:06:
Kerrot meille kylla ti, ottiko se yhteytta! 
---
JACKPOT! 
[/q]
Oohlala!!!
Ehkä meillä muillakin on sitte vielä toivoa *puhelintatuijottel*
[q]Piia, 17.9.2007 21:59:
---
KooKie, 17.9.2007 21:49:
---
Zenni, 17.9.2007 21:43:
---
astaroth, 17.9.2007 21:38:
---
Zenni, 17.9.2007 21:22:
Nii mut se ois samal kato hemmetin rento :P
---
kaikista hemmetin rennoista naisista tulee aina vaan kavereita >:(
---
Pitää muute paikkansa miestenki kanssa. Tai sit sen rentouden sisäistää liian myöhään :(
---
Ehkä se rentous ensikättelyssä on vaan korrelaatiossa siihen, ettei se heebo oo sun mielestä kuumottava tapaus, eli mahdollinen ihastumisen kohde. Kuka voi sanoa, että ne ihastuksen perhoset tuntuu "rennolta"?
---
Mie en ainakaan voi! 
Ihastumisessahan on just parasta se ku jännittää, kädet hikoo ja perhoset lentää vatsassa! Ja sen tunteen on tultava eka... sit vasta se rentous...!
[/q]
Hitto kun muistais, että miltä ne ihastumisen perhoset tuntuu :(
Kyllä musta on ihan kivaa vähän säpistä ja joos ajatteleehan sitä silleen, että on vähän tilulilu...mut miltä se taas tuntuikaan, kun toinen on ihan k.u.o.l.e.t.t.a.v.a.n ihana. Etkä voi olla sen lähellä, mutta et voi olla erossa. Et tiedä mitä laittaisit viestiin, joten laitat vaikka vaan tyhjän.
Vai onko ne ajat vaan takana? Onko musta tullut liian vanha ja liian järkevä semmoseen? Mä oon ihan sika rento, joten ehkä sen takia mä pyörinki täällä luukussa.
[q]Anselmi, 17.9.2007 13:39:
Sori minkit, mä roudaan pois. En tiedä
kuinka tuutte selviämään, tuskin mitenkään.
[/q]
Nii..."Moi mä oon Anselmi." toimii...
Mut ei, hyvää matkaa ja have fun.
[q]astaroth, 23.9.2007 14:56:
---
larzizi, 23.9.2007 14:53:
Oon sitä miettinyt, että voiko tommosta olla olemassakaan. Mutta minkäs sille mahtaa, että sattuu just olemaan mies mun makuun
---
kuinka paljon voi luulla tuntevansa ihmistä kahden viikon jälkeen?
[/q]
Mä olen rakastunut ensisilmäyksellä kun mä olin 18. Eikä se ollut väärin tai oikein siinä tilanteessa. Lopulta siitä sitten kehkeytyi yksi mun elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista. Eikä se tarkoita, että siinä hetkessä luullaan, että tuntee toisen ihmisen. Silloin tunnetaan jossakin munaskuissa, että siinä toisessa on sitä jotakin - vastustamatonta vetoa sanoisin.
Nykyään olen jo niin vanha ja kyyninen, että vaikka tiedän moisia pikaihastuksia olevan olemassa, en jotenkin jaksa enää uskoa siihen ihmeeseen omalla kohdallani. Seison kuitenkin takajaloillani, kun tapaan uusia ihmisiä ja liikaa takerrun pikkuseikkohin, joten mitään pikaistumista ei edes pääse syntymään. (Paitsi kun olen järkyttävässä jurrissa ja siitähän ei seuraa, kuin Coyote Ugly.) Yritänkin saada oman maailmani käännettyä niin, että voisin ensin rakentaa ystävyssuhteen ja että olisi mahdollista siitä syventää se romantilliseksi suhteeksi. Hankalaa se on, jos tietää toisesta ihmisestä liikaa.
[q]Tuikkari, 3.9.2007 12:28:
Mä oon tästä kans samaa mieltä. Jos ei ole mitään selkeetä aikataulua, jolla kaukosuhde päättyy onnellisesti, niin sitten se todellakin jossain vaiheessa päättyy surullisesti. Jos osapuolet juurtuu eri paikkoihin, niin hiljalleen se tapailu tuottaa aina vaan enemmän töitä ja aletaan etääntyä kun huomataan ettei raiteet menekkään samaan suuntaan. Kokemusta on, mutta uutta ei tule sen oon päättäny.
[/q]
Tiedän erään pariskunnan (uskonnonopettajia molemmat *tirsk*), jotka elävät kaukosuhteessa. Välimatkaa ei ole kuitenkaan määrättömästi (HKI-TRE). He eivät kumpikaan aio muuttaa osoitettaan ja kimpsujaan toisen luokse, sillä heille molemmille kaukosuhde sopii oikein mainiosti. Se antaa tilaa kummankin omille jutuille, mutta silti elämässä on joku, josta välittää ja joka välittää.
Asiaan saattaa toki vaikuttaa se, että suhteen osapuolet ovat molemmat yli 40-vuotiaita, eikä kummallakaan ei ole mitään perheen perustamishaluja, saatika yhteisen pesän rakennusviettiä. Muutenkin tuntuu, että hieman vanhemmat uusiosinkut tai muuten vain ensimmäisellä kierroksella voitotta jääneet voivat erittäin hyvin pitää yllä kaukosuhteita. Tämä ei nimittäin ole ainoa tapaus jonka tiedän. Ehkä kun elämää on kertynyt eletyksi yksikseen, saattaisi toisen 24/7 integroiminen siihen olla hankalaa, ellei peräti mahdotonta, mutta ei se poista kuitenkaan rakkauden nälkää, joka isona osana ihmisyyteen kuuluu.
Meille nuorille aikuisille kuitenkin suhde tarkoittaa useimmiten juuri sitä, että suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta, lapsia, autoja ja taloja, ja niin sen toki pitää ollakkin. Ei välittäminen, rakastaminen tai tykkääminen missään tapauksessa vähene tai ole vähempiarvoista, vaikka välimatkaa olisikin enemmän. Omissa kannaotoissaan kannattaa aina miettiä asiaa myös oman katsantokannan ulkopuolelta, eikä asioita kannata torpata ihan suoralta kädeltä.
Heh, tulipas nyt syvällisesti sitäkin sitten luodattua 
[q]SamHard, 16.10.2007 16:08:
Sama vika vaikka aamusta ei ole pitkä aika*pepsodent**kuolaa* Taitaa olla joku
"hormoonihärö" kun mun teini-ikä on jo ollut kauan sitten ja vielä tälleen "melkein"
keskiikäisenä" innostuu vielä samaan malliin kun teinarina*pepsodent*
[/q]
Tuliksä tänne lesoileen, että sä sait eilen aamulla. Häh?? Mitä??
No jaa. Kai sitä pitäisi vain olla onnellinen toisen puolesta. Minä nyt kuitenkin olen ajanut itseni niin piippuun, että paljon "tärkeämmät" tarpeet, kuten syöminen ja nukkuminen, ajavatkin taas moisten irstaitten haaveitten edelle.
[q]dpdrm, 19.10.2007 16:28:
---
larzizi, 19.10.2007 16:20:
Joskus ei vain voi ymmärtää mitä ihmettä joidenkin miesten pään sisällä mahtaa liikkua.
---
*tuuli tuivertaa*
oho, kaljaa!
[size=9]kaljaa![/size]
[size=8]kaljaa![/size]
[size=7]kaljaa![/size]
*tuuli tuivertaa*
hmm vois kattoo futismatsin...
...vai vaihtaisko sittenki autoon aluvanteet!
[size=9]aluvanteet![/size]
[size=8]aluvanteet![/size]
[size=7]aluvanteet![/size]
*tuuli tuivertaa*
[/q]
Putosin :D
[q]Jocular, 3.1.2008 14:31:
---
0-scar, 3.1.2008 14:16:
---
AnderS, 3.1.2008 14:15:
Kirjaudun ulos! Toistaiseksi.. 
---
Tuun sit tilalles ^^
---
Läpsystä vaihtoon! 
[/q]
Läpystä vaihto. Todellakin.
Ai nii. Mä en ees tunne enää olevani Sinkkuluukussa, kun mulla on vaimo ja pikkuvaimo. Mitä siis tekee miehellä, jos on hyvät kämppikset? No okei, kai mua jossain vaiheessa ehkä alkaa panettaanki taas keväämmällä, mutta ennen sitä oon enemmän ku tyytyväinen.
Tänään taas miettinyt sitä, että miksi niin monet miehet pelästyttelevät naisia sanomalla "Mä en halua mitään vakavaa."
Missä se vakavan raja menee? Kuinka pitkälle voi mennä/kuinka usein nähdä ilman, että juttu muuttuu vakavaksi? Voiko seurustella, ilman että on vakavaa? Vai tarkoittako se vakava juurikin seurustelua?
Vai tarkoittaako se, että toinen ei halua sun kanssa mitään vakavaa sitten sitä, että se ei halua sua ollenkaan?
Helkkari. Inhoan yleensäkin koko vakava sanaa. Pitääkö koko helkkarin elämän olla niin vakavaa? 1. totinen, tosissaan oleva; nauramaton; syvällinen (pinnallisen, hilpeän, kevyen tms. vastakohtana)
[q]Jone, 22.1.2008 08:25:
Vois muuten ottaa vaihteeksi pientä sivuaskelta ja heilauttaa kättä tämän luukun väelle. No, ehtihän sitä jo hetken viipyäkin.
[/q]
No mitäs hittoo
Jätät meidät TAAS tänne nurkkiin pölyttymään...hehe...
Nopeet liikkeet on näyttäviä, mutta hitaat tehokkaita, että tiedä tuosta nyt sitten.
Good luck - toivottavasti ei enää tässä luukussa tavata 
[q]donnazza, 7.2.2008 16:52:
Ohhoh, näyttää vakaasti siltä, että melkein puolentoista vuoden sinkkuus on kohtaamassa lopun. MITÄ MINÄ NYT TEEN?!!?!?
[/q]
Otat härkää sarvista/sarvesta ja annat mennä!!!
[q]ezzy, 10.2.2008 18:08:
niin etkä ottanut huomioon, että ehkä tää ei enää käytä facebookkia tai ei ole ollut eron jälkeen aktiivinen siellä? Ehkä kannattais kysyä siltä itseltään ennen kuin hypit johtopäätöksiin, että se pettää kumppaniaan. Tai lähinnä yrittää sitä...
[/q]
Hey hey hey...eläpä nyt rupee. Viimeksi näytti perjantaina FB:ssä kirjoitelleen ja kun perjantaina tavattiin, niin tästä voi vetää johtopäätöksiä mielestäni kyllä. Tietenkin on mahdollista, että tyyppi on eroamassa, mutta ei ole vielä tyttöystävälleen asiasta uskaltanut kertoa, tietenkin on mahdollista, että kyseinen "suhde" on puhtaasti esimerkiksi läppä, mutta kyllä mä nyt hieman takajaloillani tuosta olen ja mielestäni syystäkin. Enpähän ainakaan retkahda tyyppiin ennen aikojaan. Itse en FB:hen omaa statustani vaihtaisi ennen kuin olisin seukkailusta täysin varma, mutta toiset voivat toimia sielläkin eri tavalla.
Oma ratkaisuni asiaan oli, että painoin "Poke" -nappulaa. Jos vielä kiinnostusta riittää, niin ehkä sieltä tulee viestiä ja jossakin kohtaa selitystä. Jos ei, niin ei.
Juttelin eilen yhden kundin kanssa baarissa, niin kaksi muuta kävi siinä tökkimässä mua olkapäähän. Tän juttelukundin kaveri vieläpä kysyi, että seurustelenko mä sen toisen niistä tökkijöistä kanssa. Totesin että en, niin hän oli sitä mieltä, että se on kiinnostunut.
Jollekulle tää ehkä saattaisi olla ihan normaalia, mutta hei ei mulle.
[q]Miltzu, 26.2.2008 09:44:
Mä oon aina yrittänyt ajatella asian niin että ei siinä mitään ole elämästään hukannut. Kaikesta oppii ja kerää elämänkokemusta. Mulla on historiassa aika monta pahasti reisille mennyttä parisuhdetta, on lievää fyysistä väkivaltaa ja vähemmän lievää henkistä väkivaltaa enkä mä niitäkään suhteita kadu. Enkä nyt tietenkään tarkoita että hyväksyisin sen väkivallan, sen takia mä siitä suhteesta lähdinkin, tarkoitan vaan että mä opin niin paljon itsestäni ja siitä mitä haluan ja mitä en halua että olen mielestäni vahvempi ihminen tänään kuin mitä olisin ilman sitä suhdetta.
"I'd rather feel pain than nothing at all" sanotaan yhdessä loistavassa biisissä joka on kantanut useammankin vitutuksen yli...
[/q]
Mä olen myös aina ajatellut, että asioitten jälkeenpäin katuminen ja vatvominen on melko turhaa. Mitä on tapahtunut, on tapahtunut. Siitä kannattaa ottaa opiksi ja välttää seuraavilla kerroilla samoja virheitä, mutta jos jokin suhde tai tapahtuma on opettanut varomaan joitakin juttuja, niin ei ne turhia silloin ole olleet.
Jos joutuessaan vaaraan selviää ja oppii tunnistamaan vaaran merkit, silloin se vaaraan joutuminen ei kuitenkaan ole ollut täysin turhaa. Johan Ronja Ryövärintyttären äitikin lähetti hänet varomaan vaaraa, opettaakseen elämää.
(Varmaankin tuosta ajatusmallista johtuen mä en juurikaan pode moraalista krapulaa sunnuntaisin, toki asiaan vaikuttaa sekin, että mä en myöskään tyhmäile mitenkään huolella.)
[q]ezzy, 10.2.2008 18:23:
voi kristus, poke :D
[/q]
Elä naura siellä - pääsimpähän ekan kerran käyttämään sitä 
[q]aada, 6.3.2008 12:24:
Juuri näin. Jos ei aivan tahdo erakoitua, niin pitäisi jaksaa small talk-tason keskustelua.
En vain ymmärrä miksi ihmisiä kiinnostaa jotkut mitättömät pikkuasiat, kuten tykkäänkö juoda kahvia, teetä tai jotain muuta sellaista (siis ilman, että sitä oltaisiin tarjoamassa). Ihmiset myös tuntuvat haluavan yksinkertaisia vastauksia kysymyksiinsä, eli kyllä/ei juon kahvia/teetä (enkä minä niitä osaa antaa). Tämän jälkeen tuntuu kuin he odottaisivat, että minun pitäisi kysyä heiltä sama kysymys kuin he kysyivät minulta. Mitä en tietenkään tee, koska a) minusta on kohteliaampaa olla kysymättä, jos minua ei oikeasti kiinnosta b) tuntuu kuin kysyjä olisi tehnyt kysymyksensä minulle vain jotta saisi kertoa itsestään, mikä on mielestäni hyvin epäkohteliasta
Ehkä ihmisiä "kiinnostaa" nämä yksinkertaiset pintatiedot toisista lopulta vain siksi, että siten he pääsevät itse kertomaan itsestään näitä samaisia asioita. Ihmiset kaiketi "paikantavat" itseään ja muita ihmisiä tälläisen pintatiedon avulla ("juon kahvia / tykkään kokata / kuuntelen poppia / harrastan sukellusta eli olen tälläinen..."), mutta small talkissa tämän tekee tylsäksi se, ettei variaatioille ja kokonaiskuvalle ihmisistä anneta juurikaan sijaa. Usein ihmiset ajattelevat myös tuntevansa ja oppivansa tuntemaan toisensa tälläisen pintatiedon perusteella, vaikka tosiasiassa ihmisen mieltymykset voivat olla huomenna jotain aivan muuta kuin mitä ne nyt ovat.
[/q]
Mut hei. Kaikkein mieluiten ihminen puhuu itsestään ja se on myös helpoin aihe jutella. Usein hyvänä keskustelijana ei pidetä ihmistä, joka puhuu vain itsestään, vaan ihmistä, joka osaa kysyä hyviä kysymyksiä. Tämän kun muistaa, niin pääsee aika pitkälle ihmiseen tutustumisessa.
Hankaluus tulee siinä, että ikinä ei pääse höpöttelemään niitä omia asioitaan, kun toiset vain puhuvat ja puhuvat, ja kun tuohon on oppinut niin omien juttujen sijaan tuleekin vain hyviä kysymyksiä koko ajan mieleen
Toisaalta. Eipähän kysymyksilläkään ole mitään virkaa, jos tosiaan ei kiinnosta muitten ihmisten asiat pätkän vertaa.