SINKKULUUKKU
onks tää nyt sitä sinkkuna olemista, et joka suunnassa näkee koko ajan komeita miehiä, vai onks se vaan tää kesä? 
[q]mayah, 23.9.2005 22:43:
---
yawiz, 23.9.2005 22:39:
höpöhöpö kyllä sua rakastetaan *plur**hih*
---
VITUT. Kukaan ei muka USKALLA edes tulla puhumaan, kun olen niin VITUN pelottava, ettei mulle voi puhua. PERKELE.
MÄ OON KIVA IHMINEN. Miks te ette tajuu sitä saatana?
[/q]
tieksä ku sä oot tommonen nainen, et sulle ei oikeesti uskalla tulla puhumaan (pokaamaan), johtuen siitä että olet niin vitun kaunis ja itsevarman näköinen.. kato ku miehet ovat tommoisia luusereita että jos nainen vaikuttaa vahvemmalt kuin ne, niin eivät ne osaa suhtautua asiaan ja pokkaa ei riitä tulla pokaamaan!
en tiedä mitä pointtia tossa ny oli, mut aattelin vaan selittää mun näkökulmalt miks ei
[q]tom_gore, 24.8.2005 22:54:
En käsitä ihmisiä jotka ovat sinkkuja omasta valinnastaan. En sitten yhtään. Olisi varmaan hienoa viihtyä hyvin vuosikausia itsekseen, ilman ketään erityistä elämässään. Mutta kun en viihdy.
Toki itsellenikin sinkkuilu on alussa vapauttavaa. Varsinkin jos edellinen suhde on kariutunut vähänkin rumemmalla tavalla (koskas ne kauniisti kariutuisivatkaan?) On hienoa hengittää "vapaata ilmaa" jos suhteen loppuosa ei ole sujunut kovin hyvin. Tosin kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee, tuntuu että ei se sinkkuus itsessään ole se vapauttava asia vaan se kitumastaan lopetettu suhde.
Mutta sitten, kun aikaa kuluu alkaa se oman Yksinäisyytensä pakoonjuoksu. Joskus juoksu kulkee ja elämä maistuu. Ei edes tunnu siltä että kaipaisi mitään sen enempää. Päivä päivältä kuitenkin tuo Perkeleen kätyri, omien tuntemuksiensa syvin pohjasakka petraa raviaan ja sitten tulee se päivä kun jää toiseksi ja Yksinäisyys taputtaa olkapäälle virnistäen: "Tässä mä olen, kaveri. Mitäs tehdään tänä iltana?"
Ei tehdä mitään. Mietitään miten vitussa tässä näin kävi. Pohditaan, miksi sitä ei voi olla onnellinen ilman sitä toista puoliskoa vaikka elämäänsä olisi muuten kovinkin tyytyväinen. Ja ihmetellään ollaanko sitä tässä vielä seuraavienkin täysien kymppien kolahtaessa lasiin.
Purkamistapoja on monia. Joku itkee itsensä uneen, toinen ryyppää. Minä kuuntelen Deliriumin Silencea loopilla ja vuodatan aiheeseen mitenkään liittymättömälle foorumille, tehden itsestäni säälittävän vähintään tusinan minulle täysin tuntemattoman ihmisen silmissä ja varmaan jokusen tuntemanikin.
DNA sen tietää. Elämä on.
Vuodattelija out.
[/q]
niin just, miks?
ois varmaan kivempaa olla itsekäs paska ja rakastaa ainoastaan itteäni
[q]loremipsum, 11.12.2006 12:25:
ihastumiset o iha perseest.
a) joko ihastuu väärää ihmisee tai
b) väärät ihmiset ihastuu suhun
molemmat kohdat johtavat siihen että jotakuta sattuu
jossain vaihees .. 
ja kyl sen pitää olla blondi sinisilmäinen tyttö 
[/q]
pitääpi perustaa "rakastan/nussin mutta en seurustele-luukku" topikin. epämääräisiä pitää miettiä kans
[q]KooKie, 15.12.2006 12:22:
---
Lyylikki, 15.12.2006 12:14:
Hah...tässäpä oiva iskurepliikki. "Moi, haluisitsä ylläpitää mun bakteerikantaa? Mun poikabakteerit on tällä hetkellä vähän vähissä." 
---
riittää, kun sanoo, että haluan seurustella vakavasti. :D
[/q]
dream on
omg, poistun täältä :D
[q]Epailija, 17.12.2006 16:37:
---
fine, 17.12.2006 15:11:
omg, poistun täältä :D
---
---
Garo, 17.12.2006 15:15:
Tosiaan, takaisin täällä 
- Garo
---
Läpsystä vaihto?
[/q]
hahahahah, kierrätystä
[q]KooKie, 29.12.2006 12:38:
Yritin olla postaamatta, mutta en kyennyt.
Ma ei ummarra! Speed dating, eye gazing, blind dating - WTF? Uusien ihmisten tapaaminen on toki mukavaa ja parhaimmillaan aivan mieletöntä ja tajunnan räjäyttävää - mutta että asettua tyrkylle noin ja se "teh oikea" (tai ainakin "teh somebody - anybody?!?!11") mielessä? Eikö ihmisillä oikeasti ole itsetuntoa ja luonnetta "iskeä" toisia luonnollisesta ympäristöstä, jos kerta on pakko päästä treffailemaan ja mahdollisesti jopa sitoutumaan? En mä kyllä varmaan haluakaan ymmärtää - jos ymmärtäisin, niin asiat olisivat jo todella huonolla tolalla.
[/q]
lähe mun kaa ulos
[q]Caro², 29.12.2006 12:51:
---
fine, 29.12.2006 12:46:
---
Caro², 29.12.2006 12:45:
---
fine, 29.12.2006 12:41:
lähe mun kaa ulos
---
Lähe sie miun kans 
---
äläs ny.. olen vielä kaapissa
---
Kerro mis kaapis, ni tuun availee ovia 
[/q]
[q]KooKie, 27.3.2007 11:33:
---
niomic, 27.3.2007 10:19:
If you ask, where's the surprise :[?
---
If I talk about it in public on this forum, where's the surprise? :<
Katsos jos (=kun) tulee kieltävä vastaus, ja teen sen kuitenkin, niin onhan se yllätys silloinkin. ;)
[/q]
ihana nainen
[q]Anata, 28.6.2007 18:06:
Mukavaa olla sinkku. Pitkään aikaan ei ole tuntunut näin hyvältä.*sydän* Elän omanlaista elämää.
[/q]
on se kivaa, mäkin rupesin syljeskelemään, kiroilemaan ja haisemaan :D
[q]sativa, 20.11.2008 13:05:
Itse oon aina kuitenkin osannut nauttia yksinolosta. Ja pakko kai se on ollut oppiakin nauttimaan, koska olen todella hidas syttymään yhtään kellekään. Mutta sitten kun (jos...) johonkuhun ihastun, on kyllä todellakin oksat pois! Välillä kyllä tarvittis jonkinlaista tukea ja turvaa, jos on elämässä paha aika meneillään. Olis myös ihana löytää sielunkumppani, jonka seurassa kumpikin tuntis itsensä loistavaksi tyypiksi. Liikaa on nääs niitä ihmisiä, jotka korostaa niitä omia paskoja puolia ja joiden seurassa ei pysty antamaan itsestään mitään irti.
Eniten kaipaan kuitenkin pitkiä keskusteluja ja sitä, että jonkun kanssa pystyis nauramaan! .
[/q]
Tää on niiin totta, itsenikin kohdalla. 
En ihastu usein, mut sit ku ihastuu, niin todellakin ihastuu Toisaalta hyvä juttu, toisaalta huono
Ja en voi sietää ihmisiä, ketkä eivät puhu muusta kun itsestään ja kuinka ovat niin "huonoja ihmisiä".. 
Nyt taitaa olla jotain pientä ihastusta pinnassa, mutta hah, vitut siitä mitään tulee 
..ehkä vielä joskus.
moi, nimeni on anton. olen single
[q]Lyylikki, 8.10.2009 19:30:
Pitäisi siis jättää vaan boxit avaamatta ja elää siinä totutussa sumussa, missä ei tarvitse toisen ihmisen kosketusta, jossa vaan päivästä toiseen turuuttaa eteenpäin, kuin mikäkin höyryjuna.
Mutta jotenkin se ei vain onnistu, ihminen on laumaeläin. Laumaeläin kaipaa kosketusta.
[/q]
Mun kohdallani tuo kyllä ainakin toimii hyvin pitkälle kunhan vaan pitää itsensä tietoisesti erossa niistä tilanteista. Oma karenssiaikansahan siinä kyllä on kun muistojäljet hälvenee ja jollain tasolla mä näen tän samanlaisena addiktiona kuin tupakkariipuvuudenkin ;) Se mikä meitä ajaa takaisin näihin kokemuksiin onkin sitten usein kenties jokin ihan eri mekanismi kuin pelkästään juuri se fyysisen kosketuksen kaipuu.
Oma lukunsa on sitten ainakin itselle ne tärkeiden ja rakkaiden ihmisten läheisyydessä vietetyt hetket, jotka tuntee jokaisessa ihohuokosessaan. Ne ovat harvaan nautittuna niin pyhiä ja kulkevat niin pitkään sydämessä tapahtuman jälkeenkin, että eivät onnistu aiheuttamaan addiktion kaltaista kierrettä. Jos nuo kokemukset olisivat läsnä joka päivä niin turtumisen kautta niistä katoaisi se syvyys ja tilalle astuisi todennäköisesti vain kaipuu saada lisää sitä hyvää mihin on jo tavanomaistunut :/
Ei ole helppoa tämä ihmisen elämä kun enemmän ei ole aina enemmän ;)
paska mesta.. alan tottuu
[q]Freja, 7.12.2008 20:45:
---
Janisa, 7.12.2008 19:36:
KÄÄK! Rakkaat sinkkuluukkulaiset!
Täällä olo oli ihanaa ja hauskaa -ryvettiin vuosien saatossa niin iloissa kuin suruissakin, mutta nyt sanon teille hyvästit ja siirryn tuonne toiseen luukkuun. 
Lupaan tulla teitä moikkaamaan kylläkin! 
---
Lykkyä tykö 
[/q]
Thanks!
[q]Janisa, 7.12.2008 19:36:
KÄÄK! Rakkaat sinkkuluukkulaiset!
Täällä olo oli ihanaa ja hauskaa -ryvettiin vuosien saatossa niin iloissa kuin suruissakin, mutta nyt sanon teille hyvästit ja siirryn tuonne toiseen luukkuun.
Lupaan tulla teitä moikkaamaan kylläkin!
[/q]
Lykkyä tykö
[q]Tiinuliinu81, 2.4.2009 11:06:
Mä en taas tajua. Mies halusi alkaa seurustella kaksi viikkoa sitten. Sen jälkeen sen käytös on ollut täysin erilaista, kun ennen tätä seurustelun sopimista. Ei nää suhteet ole kyllä mua varten sitten vissiin*uuh*.
[/q]
Nyt kun se mies on saanut sut nalkkiin, se voi ottaa vähän rennommin. Kenties?
[q]mini_mi, 3.8.2009 19:59:
Mielestäni on kyllä lähinnä absurdia, että sen sijaan, että kaksi ihmistä sopisivat olevansa parisuhteessa niin he sopivat olevansa ystävyyssuhteessa, mutta johon kuuluu asioita, jotka kuuluvat parisuhteeseen. Tässähän ihan hämärtyy platonisen ihmissuhteen merkitys platonisena. =D Noh, onni on valinnanvapaus siinä, tekeekö elämänsä liian vaikeaksi vai ei.
[/q]
Onko se sitten jotenkin vähemmän absurdia sopia olevansa parisuhteessa, josta puuttuu joitakin parisuhteen elementtejä?
Ymmärrän kyllä, että elämästä tulee hirveästi vaikeampaa jos ei halua rajoittaa ihmissuhteidensa laatua sellaiseksi kuin perinteiset parisuhdekäsitemallit sanelevat, mutta itse näkisin siitä olevan kyllä ihan etuakin, että asioista keskustellaan ja yritetään selvittää mitä kumpikin suhteelta ihan oikeasti haluaa.
[q]Mielenkiintoista, että yhdessäkään kohdassa ei viitattu tunteisiin ja kaiken kaikkiaan oot onnistunut skippaamaan tunteiden merkityksen kokonaan. Myöskään listassa ei oikeastaan viitattu kahden ihmisen väliseen keskinäiseen yhteyteen vaan vain mahdollisiin ulkoisiin ominaisuuksiin. Aika kolkkoa. Ei ihme, että jos parisuhde -ajattelusi perustuu pelkästään sille, että asioista sovitaan ja päätetään ja ihan kenen kanssa tahansa.
[/q]
Kysyit minulta "Tiiviiseen ystävyyssuhteeseen verrattuna, mitä platoninen parisuhde tarjoaa enemmän?" ja minä yritin listata sellaisia asioita, joita parisuhteiden mielletään tarjoavan, mutta mitä ei yleensä mielletä kuuluvan ystävyyssuhteeseen (ainakaan niin vahvana).
Olet ihan oikeassa, että hyvään parisuhteeseen mielletyillä teoilla ja oletuksilla on hyvinkin vahvoja tunteellisia vaikutuksia ihmisiin (esim. turvallisuus, vakaus, hyväksytyksi ja rakastetuksi itsensä kokeminen, tarkoitus jne.) ja parisuhteen muodostaminen edellyttää usein tietynkaltaisia keskinäisen yhteyden muotoja (esim. luottamus, arvostus, välittäminen, seksuaalinen vetovoima sekä arvomaailmojen, kiinnostusten ja huumorintajujen yhteensopivuus jne.), joista usein parisuhde-elämän aikana osa kasvavaa ja osa heikkenee.
Ennen listaa mainitsin kuitenkin tarkastelevani asiaa siinä valossa mitä kahden ihmisen välinen parisuhde käsitteenä viestii muille ihmisille. Ainakin itse koen, että sillä on useimpien ihmisten maailmassa aika vähän relevanssia, että koenko minä nyt elämäni turvalliseksi ja vakaaksi tai tunnemmeko kumppanini kanssa edelleen seksuaalista vetovoimaa toisiamme kohtaan. Ihmisiä kiinnostaa useimmiten enemmän ne konktreettiset asiat, joilla voi olla jotain merkitystä itselle, joten yritin keskittyä niihin.
Olen lisäksi ainakin itse nähnyt elämäni aikana siinä määrin eriskummallisia parisuhteita, joissa osapuolet "rakastavat" toisiaan, mutta koko suhde on alkuihastumisen jälkeen niin mieletöntä valtapelien ja keskinäisten riippuvuuksien soppaa, että en oikein enää miellä parisuhteita oletusarvoisesti välttämättä hyviksi parisuhteeksi. En ole tältä pohjalta myöskään erityisen vakuuttunut, että muutkaan ihmiset mieltävät näitä kaikkia positiivisia henkilökohtaisen tason vaikutuksia keskeisiksi osiksi parisuhteen vaikutusta ja olettaisivat ne heti parisuhteen olemassaolosta kuultuaan.
Jos näihin henkilökohtaisen tason asioihin haluaa kiinnittää erityisesti huomiota viestinnässä niin parisuhteen sijaan voisikin puhua suoraan "onnellisesta, "onnettomasta", "seesteisestä", "myrskyisästä", "läheisestä" tai vaikkapa "arkisesta" parisuhteesta.
Ja "Ei ihme, että.." mitä? ( musta tosta lauseesta puuttuu jotain :D )
[q]Se nyt on vaan itselleni tyypillisempää, etten muuta arvojani kovin kevytkenkäisesti. Etenkään, jos joku tulee ja kehoittaa miettimään sellaisen tekemistä.
[/q]
Lieneekö siis myös se, että pärjää yksin maailmassa ilman muiden ihmisten neuvoja yksi arvoistasi, jota et muuta kevytkenkäisesti?
[q]PS. Jos haluaa vaan leikkiä sanoilla ja merkityksillä ilman, että niillä on merkitystä millään tavalla käytännön kanssa, sellainen lähestymistapa olisi hyvä ilmoittaa etukäteen, jotta keskustelu menisi ainakin oikeaan suuntaan. Tai ainakin voisi valita olla osallistumatta turhanpäiväiseen paskanjauhamiseen.
[/q]
Mun mielestäni ihmisten välisen viestinnän kannalta sanojen merkityksillä on hyvin paljon merkitystä. Jos nyt vaikkapa jostain kumman syystä haluaisin sinun ymmärtävän mitä minä ajattelen niin minun täytyy tietää miten sinä ymmärrät erilaiset sanat, että voisin valita ne oikeat sanat, jotka välittävät sinulle mahdollisimman samanlaisen ajatuksen kuin mikä itselläni on.
Mutta jos nyt ihan pelkkää konkretiaa halutaan pöytään niin tässä on varmaan se ydin mitä voin omasta ajattelustani sanoa tämän asian tiimoilta:
Läheiset ihmissuhteet ovat mielestäni moninaisuudessaan niin kauniita asioita, että en halua yksinkertaistaa niitä sellaisten perinteisten käsitteiden kuten "ystävyys" tai "parisuhde" alle ja elää juuri sen mukaan miten tällaisissa ihmissuhteissa yleensä eletään. Haluan elää läheiset ihmissuhteeni pyrkien ymmärtämään ja hyväksymään toisen arvot, halut ja tarpeet ihmissuhteen eri vaiheissa sekä pyrkien löytämään hyvän tavan yhdistää nämä omiin arvoihini, haluihini ja tarpeisiini. Lopputulos voi täten helposti asettua johonkin perinteisen ystävyyden ja parisuhteen välimaastoon.
Voi tietysti olla, että jossakin vaiheessa alan arvostamaan yksinkertaisuutta ja suoraviivaisuutta enemmän, mutta toistaiseksi minusta tuntuu tältä.