SINKKULUUKKU
Kääntäkää ny viel veistä haavassa että saan tuntea itteni erittäin huonoksi ihmiseksi 
[q]Lyylikki, 24.5.2009 12:45:
Hitto miten smoothii, joku kundi kysyi multa eilen, että haluaisinko mä vähän pussailla sen kanssa "ajankuluksi". Heh, en kyl suostunut, en tainnu olla tarpeeksi humalassa vaan. Kaverilta tuli toinen kysymään, että "Onko sulla poikaystävää?" Kun kaveri vastasi myöntävästi, ni tyyppi käänty suoraan kannoiltaan. Ei kai siinä, parempi heti selvittää, niin ei tuu mitään epäselvyyksiä.[/q]
Väliäkö sillä mikä tekosyy kundilla oli jos se kerta selvästi kumminki halus pussailla? 
Ja toi toinen, oikeesti onnistuit saaman homman kuulostaa siltä et ois pitäny yrittää vaikka kaveris oli varattu... Ootte te naiset vaan outoja. ;)
[q]Gotta love normibaari 
[/q]
Ja kyllä oli taas kyytiä normibaarissa.
Tuli loppuillasta kaunis nainen juttelee, oli korvien välissä jopa tarpeeks et jakso pitää juttuu yllä, sit tietty sen piti hetken päästä palata kavereidensa joukkoon. No, siinä hetken pyörin ihmettelemässä ja kello lähenee pilkkua, ja kas kummaa, normibaarissahan soitetaan hitaita, omg! Lähtipä neiti vielä tanssimaan sen hitaan, mut tanssin jälkeen luikerteli äkkiä karkuun kamujensa seuraan. Sanopa vielä heipat narikan edustalla.
Et näin, mikähän vitun egobuusti mä sit olin tälle tapaukselle, ekaks toinen tekee alotteen ja sit ei nappaakkaan. Enkä ees ollu niin jurrissa et oisin kerenny sanoo tai tehä mitään sopimatonta. Kai sitä joutuu taas vetää sen johtopäätöksen et ois pitäny vaa olla kusipää ja vaikka tukasta raahata neiti mukaaan, luolamiestyylillä.
Great success!
lauantai pillua & kaljakelluntaa>>>
[q]siveys, 17.12.2009 23:58:
Ymmärrän tavallaan mitä ajat takaa, mutta tämä lähestymistapa on mielestäni hieman ongelmallinen seuraavista syistä:
1. On hyvin vaikeata määrittää milloin ihminen tekee kaikkensa. Ihminen voisi aina valmistautua paremmin ja käyttää enemmän aikaansa itsensä, kumppaninsa ja maailman ymmärtämiseen, voidakseen täten paremmin kohdistaa voimansa yhteisen tulevaisuuden takaamiseen. Jos ihminen "tekee kaikkensa yhteisen tulevaisuuden eteen" niin miten hänen energiansa jakautuu toiminnan suuntaamiseen ja toimintaan itseensä? Kuinka ison osan energiastaan ihmisen tulee käyttää näihin toimintoihin? Miten viestit tämän ajatusrakenteen potentiaaliselle kumppanillesi?
2. Minulle se, että tekee kaikkensa tarkoittaa sitä, että asia on arvoasteikossa kaiken muun yläpuolella. Mistä tiedän, että maailma ei tuo eteen jotakin, joka tuntuu tärkeämmältä ja arvokkaammalta kuin yhteinen elämä? Tuleeko minun luvata, että jätän syöpähoidot kehittämättä ja nälänhädät ratkaisematta jos näiden saavutusten aikaansaaminen näyttäisi tarkoittavan sitä, että en enää kykenisi ylläpitämään parisuhdettani?
How far is a man supposed to go for you? Kill thousands to ensure that you two will stay together? [/q]
1. Mielestäni se, että tekee kaikkensa, tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että jos huomaa jonkin ongelman, pyrkii tekemään töitä tämän asian eteen ja korjaamaan sen. Kuten itse sanoit, aina voisi valmistautua paremmin (ja toisaalta kaikkeen ei voi ikinä varautua), joten mielestäni oleellisempaa tässä on se, miten ihminen suhtautuu jo jossain määrin havaittuihin ja tiedostettuihin ongelmakohtiin.
2. Tämän vuoksi kirjoitinkin, että sillä hetkellä rakastaa ja että sillä hetkellä haluaa tehdä kaikkensa yhteisen tulevaisuuden eteen. Mielestäni kuitenkin suhde itseen on aina se kaikista tärkein suhde, joten jos itsessä tapahtuu suuria muutoksia, nämä lupaukset eivät mielestäni enää päde (näen, että kyseessä on tavallaan eri ihminen, joka haluaa eri asioita ja erilaista elämää). Itseään ja oma minuttaan ei mielestäni voi koskaan uhrata jonkun toisen vuoksi. Eihän sitä voikaan koskaan tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja mielestäni parisuhde pitäisi uhrata, jos joku asia on hyvin tärkeä itselle, eikä näitä kahta asiaa voisi sovittaa yhteen.
[q]siveys, 17.12.2009 23:58:
Onko se pysyvä vai vaikuttaako se vain tämänhetkisen kokemuksesi valossa siltä? Kuinka pitkään se on pysynyt samanlaisena? Mitkä ovat olleet isoimpia muutoksia arvomaailmassasi sanotaan nyt vaikkapa 10 vuoden sisällä? Puhummehan nyt kuitenkin parisuhteesta, jonka on tarkoitus kestää 80 vuotta. [/q]
No enhän voi tietää muuta kuin että tämänhetkisen kokemukseni valossa se näyttää hyvin pysyvältä. Se on pysynyt hyvin samankaltaisena siitä lähtien kun olen alkanut tämänkaltaisia asioita pohtimaan. Kymmenen vuoden sisällä isoimpia muutoksia arvomaailmassani on ollut ehkä rahan ja terveyden merkityksen hienoinen korostuminen.
[q]siveys, 17.12.2009 23:58:
Itse uskon, että ihmissuhteet (kaikissa muodoissaan) ovat moninaisuudessaan se pohja joka meistä kasvattaa ainutlaatuisia ja arvokkaita, mielenkiintoisia ja innostavia yksilöitä. Viimeinen asia mitä minä haluan ihmisille, joita vilpittömästi rakastan on se, että he lakkaisivat kasvamasta, kehittymästä, kokemasta ja rakastamasta muita kuin minua. Tämä on monogamisen yhteiskuntamallin sisällä kasvaneena yksilönä luonnollisesti suhteellisen pitkän kasvuprosessin takana oleva asennoituminen, mutta ei ainakaan vielä toistaiseksi ole näyttänyt millään tapaa mahdottomalta saavuttaa.
Vaikka kuinka kokisinkin olevani erinomainen ihminen, on minun kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että minä en kykene tukemaan ihmisiä kaikenlaisessa kasvussa. Minä en kykene jatkuvasti tuomaan uusia kokemuksia ja uusia näkökulmia rakkaideni elämään, sillä olen vain oman pienen pääni vanki. Sillä, että päästän rakkaani vapaaksi uskon saavani lopulta myös itse paljon enemmän. Minulle itselleni jää enemmän aikaa muuhun (joko muille rakkailleni tai muiden arvokkaina pitämieni asioiden edistämiseen) ja pääsen suurella todennäköisyydellä kuitenkin lopulta rakkaitteni kautta käsiksi kaikkeen siihen kauniiseen, jota he keräävät matkoilla ympärilleen. [/q]
Ajattelemme tästä hyvin eri tavoin. Ehkä suurin syy siihen miksi ajattelen näin, on se, että en näe ihmissuhteita yhtä suuressa roolissa ihmisen kasvussa ja kehityksessä. En myöskään itse tarvitse tai hae hirveästi tukea kasvussa, joten en oikein osaa arvostaa sitäkään, että tälläisessä järjestelyssä sitä ehkä saisi enemmän. Mielestäni jokaisen tulee itse kasvaa ja kehittyä ja tukea itse itseään tässä kasvussa. Jos toinen sitä haluaa ja pysyy tukemaan, vielä parempi.
[q]siveys, 17.12.2009 23:58:
Määräaikaisten sitoumuksieni tärkeyden lisäksi olen myös onnistunut toistaiseksi vakuuttamaan itseni siitä, että rakkaus on sellainen asia, jolla ei tarvitse olla määräaikaa. En vielä tiedä onko sen kohdalla mielekästä pyrkiä ikuisuuteen, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että se on asia, josta en halua luopua kenenkään rakkaani kohdalla. Tulevaisuudessa toivon, että kykenisin laajentamaan rakkaitteni piiriä vielä huomattavasti suuremmaksi, mutta se on toistaiseksi vielä osoittautunut niin haasteelliseksi, että jään kai vielä odottamaan jonkinlaista valaistumista tämän asian tiimoilta ;) [/q]
Mielestäni usein on helpottavaa, että rakkaus loppuu. Olen samaa mieltä siitä, ettei rakkaudella välttämättä ole määräaikaa ja siten sen loppuminen onkin helpottavaa, jos tietää, ettei suhteesta tule mitään, ettei yhteistä tulevaisuutta ole tms.
[q]siveys, 17.12.2009 23:58:
Arvomuutoksen tapahtuminen ei nähdäkseni ole mikään tietoinen prosessi. Se ei ole sellainen asia, jota voi tietoisesti valita tai hylätä jollakin hetkellä, vaikka omaa muutosprosessiaan voikin tietoisilla valinnoilla ohjailla. Silloin kun toteat, että arvosi ovat muuttuneet ei ole enää mitään takeita sille, että ikinä haluaisit takaisin vanhaan.
Lisäksi kyse ei ole laisinkaan siitä, että minä pelkäisin omaksuvani monogamisessa parisuhteessa kumppanini arvomaailman. Kyse on siitä, että minä pelkäisin oman arvomaailmani muokkautuvan suosimaan enemmän esimerkiksi perheeni turvallisuutta, taloudellista vakautta, tunteellista tasapainoa tai lasteni hyviä kehittymismahdollisuuksia. Nämä arvomuutokset eivät tulisi kumppaniltani vaan siitä, että nämä asiat alkaisivat minusta vähitellen vaikuttamaan enemmän ja enemmän oman henkisen hyvinvointini edellytyksiltä. [/q]
Jos arvosi ovat muuttuneet, etkä halua enää takaisin entiseen, eivätkö arvosi olekin paremmat kuin ennen? Miksi haluaisit takaisin entiseen?
En vain käsitä, miten voit pelätä jälkimmäisessä kappaleessa esittämäsiä arvomuutoksia. Jos haluat parisuhteen ja / tai lapsia (ja ne olisivat yksiä elämäsi tärkeimmistä asioista), niin eikö tuon kaltaiset arvomuutokset olisi ainoastaan positiivisia asioita? Se, että nämä asiat tulisivat sinulle tärkeiksi, ei tarkoita sitä, etteivätkö sinulle itselleen tärkeät asiat olisi yhä sitä. Turhimmat jutut voivat kyllä karsiutua pois, mutta toisaalta huomaahan ainakin, mikä oikeasti on tärkeää ja samaten oppii käyttämään aikaansa paremmin.
[q]Lyylikki, 7.9.2009 10:02:
---
2la, 7.9.2009 07:57:
En malta odottaa. :E
---
Mä oon ihan varma, ettei se kaikilla ohjelmoidu
[/q]
...ERROR! Try again later
Gotta love ya friends:
"Etkö sä oikeesti oo kelannu et kannattas mennä naimisiin? Siis ihan oikeesti, kyllä mä suosittelen"
Öhh..
[q]siveys, 27.12.2009 22:49:
---
aada, 27.12.2009 22:23:
En todellakaan koskaan "vain suistu tunteitteni viemäksi", kuulostaa todella oudolta, tekeekö joku muka oikeasti niin?
---
Noin keskimäärin kaikki tuntemani ihmiset - allekirjoittanut mukaanluettuna ;) [/q]
Eikö silloin tule tehtyä ihan vääriä valintoja? Itse ihastun toisinaan ihmisiin, joiden kanssa en voisi seurustella (esim. erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat, erilainen arvomaailma, kohdellut aiempia tyttöystäviä huonosti tms.), jos menisi vain tunteitteni mukaan, kävisi luultavasti ennen pitkää huonosti. En oikein näe potentiaalia ihmisissä, vaan pikemminkin vain sen, mitä he tällä hetkellä ovat ja minun on mielestäni valittava hyväksynkö ihmisen sellaisenaan vai en. En välttämättä oikein osaisi arvostaa ja kunnioittaa tälläistä ihmistä ja koska en koe oikeudekseni alkaa muuttamaan toista, lähtisin ennen pitkää suhteesta. Eli jos toimisin tunteitteni mukaan, minulla olisi luultavasti huomattavasti enemmän tälläisiä lyhyempiä suhteita, joista lähtisin aina kun ihastus loppuisi.
[q]siveys, 27.12.2009 22:49:
Viihdyttävintä on luonnollisesti se kun suurin osa ihmisistä kuvittelee olevansa hirvittävän rationaalisia otuksia ja kehittävät jänniä rationaalisia perusteita tunnepohjaisille reaktioillensa ;)
[/q]
Miten tämä sitten ilmenee?
eli asia on joillain kuin windows vista :D
Bluescreen!
[q]Takyon, 24.9.2009 20:43:
^ kuvat rox, jos Janne ei saa ens viikonloppuna ni jotain on pielessä. Jopa minä oon märkänä tollasista :D
[/q]
Voi kilinvittu tollanen kuvien postaaminenhan on ihan perseestä, mut jäbä onnistu viel nokittaa. Et viimeistään ton jälkee joka helvetin tyyppi joka kattoo tätä topikkii tunnistaa ja liittää naaman mielikuvan siitä et halutaan vaan saada. Way to go assholes! 
[q]2la, 7.9.2009 07:57:
En malta odottaa. :E
[/q]
Mä oon ihan varma, ettei se kaikilla ohjelmoidu
[q]Vampyrella, 29.12.2009 00:05:
---
Freja, 28.12.2009 22:04:
Kääntäkää ny viel veistä haavassa että saan tuntea itteni erittäin huonoksi ihmiseksi
---
En myöskään jaksa katua mitään. Nokka kohti tulevaa ja haistelen rauhassa tätä hetkeä. [/q]
Kyse ei ole niinkään ainakaan omalla kohdallani katumisesta, vaan ennemminkin siitä, että jotkut jutut vaikuttavat minuun kauan niiden päättymisen jälkeenkin. En viitisisi ihan turhan takia tälläistä kokea, vaan mielummin vaan sellaisen ihmisen takia, joka on sen arvoinen ja jonka kanssa olisi voinutkin syntyä hyvä suhde.
[q]Vampyrella, 29.12.2009 00:05:
Oon kuitenkin todennut, että suhde saa ns. syvemmän pohjan, jos tutustuu ihan rauhassa, eikä heti makiaa mahan täydeltä. Tää etenemistapa on tullut luonnostaan silloin, kun on kolahtanut oikeesti lujaa. Kaikki myö ollaan yksilöitä, eikä voi sanoa yleisesti, että tämmönen olisi jokin kaava onnelliseen, idylliseen sitoutumiseen. (Eihän kaikki edes ole onnellisia sitoutuneina, tämä tosin on syytä tuoda esille kun toisten ihmisolentojen kanssa pörrää.)
[/q]
Tätä juuri tarkoitinkin aiemmin.
[q]sativa, 6.9.2009 15:41:
Naisten aivoihin on pakko olla ohjelmoituna joku juttu, joka aktivoituu tässä ~25 vuoden iässä ja ohjaa lisääntymään aina sinne reilu kolmikybäseks saakka.[/q]
En oo nainen, mutta tää pisti kyllä miettimään. Onkohan se sosiaalisen paineen vaikutusta vai mitä, mutta itellä kun toi 25-v. on kohta lasissa niin jotenkin nää heterounelmat tyyliin perhe, punainen tupa ja perunamaa (noh, miinus se tupa ja perunamaa) on ruvenneet nostamaan rumaa päätään, vaikka aikasemmin sinkkuilukin on maistunut jopa hyvältä.
Ah ja voih
Taitaa olla paluu tänne taas ajankohtaista. Pari vuotta sitä onkin ilmoja pidellyt...*igor*
[q]domi, 1.2.2008 20:15:
---
Freja, 1.2.2008 20:08:
voi KIROSANA mä EN TAJUU MIEHIÄ.
---
meillä on sama ongelma, mut mä en tajua naisia.
[/q]
Se on nii liikaa pyydetty, et me ymmärrettäis toisiamme.
Mä tiedän, et elämä on vaikeeta, mut pitääkö ny helevetti jokane asia tehä näi vaikeeks? :D
[q]ezzy, 7.9.2009 11:54:
Taitaa olla paluu tänne taas ajankohtaista. Pari vuotta sitä onkin ilmoja pidellyt...*igor*
[/q]
Juu ei se vaan pidemmän päälle kannata :P
[q]Zeratul, 24.5.2009 15:25:
Tuli loppuillasta kaunis nainen juttelee, oli korvien välissä jopa tarpeeks et jakso pitää juttuu yllä, sit tietty sen piti hetken päästä palata kavereidensa joukkoon.
[/q]
.. on se elämä kyllä niin saatanan vaikeeta tolla naamalla.. 
:D
[q]Cjet, 31.8.2006 11:08:
"Tietysti kulta.." 
[/q]
[q]Cjet, 23.9.2006 21:54:
Syksy on tullut ja kesäkissat siis päästetty syyslaitumille näköjään..
[/q] ja repslol, nauran tälle vieläkin, en tiedä johtuuko väsymyksestä
[q]aada, 7.9.2009 12:16:
---
Mä olen kans kuullut siitä, että seksihalut on naisilla korkeammillaan kolmikymppisenä. En vaan hitaana osannut yhdistää tohon lastensaamiseen Aika outoa sitten se, että miehen halut ovat korkeammillaan parikymppisenä. Ikään kuin kypsä kolmikymppinen Odysseia tarkoin valitsisi innokaiden m*na pystyssä olevien finninaamaisten sällien joukosta sen, jonka antaa haukata hedelmästä. Empä tiedä kuin yhden noin nuoren isän.
---
Tämänpä takia - kolmekymppinen mies ja parikymppinen nainen!
[/q]
kts. yllä. Hankalaa se on, mut varmaan joillaki toimii paremmin.
[q]ezzy, 7.9.2009 11:54:
Taitaa olla paluu tänne taas ajankohtaista. Pari vuotta sitä onkin ilmoja pidellyt...*igor*
[/q]
No voihan hö.
Onneksi täällä on kuitenkin samaa peruskalustoa yhä jäljellä, niin ei tule kuitenkaan ihan yksinäinen olo 