SINKKULUUKKU

[q]Genuinex, 11.11.2009 00:20:
---
Reivaaja, 11.11.2009 00:12:
Eiku just vaikuttaa.

---

Kauinka niin? Voisitko hieman tartentaa?
[/q]
Ei oo sellanen fiilis.
[q]
Eikö se ole työlästä alkaa jokaisen ihmisen kohdalla järkeilemään ja harkitsemaan?
[/q]
On

[q]Reivaaja, 11.11.2009 00:12:
Eiku just vaikuttaa.
[/q]
Kauinka niin? Voisitko hieman tarkentaa? Eikö se ole työlästä alkaa jokaisen ihmisen kohdalla järkeilemään ja harkitsemaan?

[q]siveys, 25.2.2009 00:48:

Uh.. :( Mun pitää ihan oikeasti nyt puolustautua sillä, että mä oli ihan pimeän väsynyt päivällä ja kirjottelin näköjään ihan mitä sattuu.. Niille, jotka tuntee mut sanoo varmaan jotain se, että mä lähdin töistä kotiin jo viideltä, 8 tunnin työpäivän jälkeen.
[/q]

Oivoi. Tiedän kyllä omakohtaisesta kokemuksesta, että 8 h työpäivä on vallan lyhyt, joten sun on täytynyt olla siis väsynyt.

Your sin has been forgiven.

[q]niomic, 25.1.2009 04:14:

Tän luukun vois ehkä viimeisen 10 sivun perusteella uudelleennimetä tyyliin "jos meillä ois suhde + seukkausluukkulaiset, jotka tulee pätee" :D
[/q]

Mulla ei ole tarvetta päteä. Kuinka kukaan ylipäänsä voisi päteä omilla mielipiteillään? Mun mielipide on vain yksi muiden joukossa.

Rehellisesti sanottuna, mä en ymmärtänyt paljon sun kirjoittamastasi tai siitä, miten se liittyi mun kirjoittamaani vastaukseen Umbalalle. :D Olen vielä tyhmempi kuin luuletkaan.

Minun on vaikea olla vastamaatta minulle osoitettuihin quottauksiin, I admit, joten jos haluatte hiljentää meikäläisen jauhannan, nih elkää enää quotatko! Jos vaikka sais tän topikin sisällön takasin raiteilleen. :)

[q]siveys, 8.7.2009 01:46:

Kelpaako tämä riittävän filosofiseksi perusteluksi kysymykselleni? :D
[/q]

On hirmu hienoa, että osaat antaa arvoa ja merkitystä toisten ihmisten kokemuksille ja ajatuksille. Nämä asiat ovat kuitenkin niin yksilökohtaisia, että kysymyksesi avulla voit ainoastaan kartoittaa muiden ihmisten ajatuksia ja mahdollisesti tehdä hieman laskentaa siitä, mitkä kriteerit toistuvat useimmin muiden täällä luukussa vaikuttavien postauksissa. Todellisuudessa ja oikeassa elämässä sinulle oikeanlainen kumppani voi kuitenkin olla kaikkea muuta kuin muiden suosittelemien tai sinun itsesi määrittelemien kriteereiden mukainen.

Sanoisinkin, että unohda kriteerit. Kyllä sen tietää, kun toisen ihmisen läsnäolo tuntuu hyvältä ja oikealta. Mä sanoisinkin, että luota intuitioon ja värähtelyihin ja tunnekokemuksiisi, vaikka olisitkin äärimmäisen rationaalinen ihminen. Silloin, kun antaa elämän viedä ilman ennakko-odotuksia ja etukäteen kirjoitettuja normeja ja suunnitelmia, jää yleensä eniten käteen. :)

[q]Lyylikki, 6.1.2008 21:13:
Tänään taas miettinyt sitä, että miksi niin monet miehet pelästyttelevät naisia sanomalla "Mä en halua mitään vakavaa."

Missä se vakavan raja menee? Kuinka pitkälle voi mennä/kuinka usein nähdä ilman, että juttu muuttuu vakavaksi? Voiko seurustella, ilman että on vakavaa? Vai tarkoittako se vakava juurikin seurustelua?

Vai tarkoittaako se, että toinen ei halua sun kanssa mitään vakavaa sitten sitä, että se ei halua sua ollenkaan?

Helkkari. Inhoan yleensäkin koko vakava sanaa. Pitääkö koko helkkarin elämän olla niin vakavaa? 1. totinen, tosissaan oleva; nauramaton; syvällinen (pinnallisen, hilpeän, kevyen tms. vastakohtana)
[/q]

Mä kans oon joskus pohtinut tätä. Tuuliviirejähän tässä maailmassa riittää. Mun mielestä toi lause "Mä en halua mitään vakavaa" on yhtä mielenkiintoinen kuin "Rakastan sua, mut haluan olla yksin". Kummassakaan en tajua sitä, että mikä on homman ydin. Jos on kyse siitä, että haluaa viipottaa menemään ja paneskella ketä haluaa, niin sen voi sitten sanoa suoraan juuri niin. Jos on kyse siitä, että toinen ei vaan kolahda täysillä, niin sen voi sitten sanoa suoraan juuri niin. Tai jos on kyse siitä, että ei vaan pysty esim. oman sekavan psyykkisen- tahi elämäntilanteensa vuoksi mihinkään varsinaiseen seurusteluun, niin sen voi sitten sanoa juurikin niin. Miksi helkutissa kierrellä ja kaarrella asioita tollasilla ihmeellisillä lauseilla, joissa ei ole mitään tolkkua, ja joissa itse asian ydin jää epäselväksi? Ihanku ihmiset olisi sokerista tehty, ihanku asioita ei vois sanoa asioina niin, ettei jää mitään arvailun varaan. Toi jälkimmäinen lause nyt herättää jo suorastaan hilpeyttä, koska jos _oikeasti_ rakastaa jotakuta, niin ei luulisi ihan ensimmäisenä haluavan rakastamastaan ihmisestä eroon.

Mä en myöskään tajua, miksi seurustelun pitäisi olla vakavaa. Eikös se ole juuri sitä toiseen ihmiseen tutustumista rauhassa, ajan kanssa, ilman mitään ''mennään heti naimisiin ja hankitaan kolme kersaa'' -meininkiä? Elämässä ei koskaan ole varmuutta mistään, ei vaikka olisi naimisissa ja ne kolme kersaa, joten miksi seurustelun pitäisi heti merkitä jotakin elinikäistä kahletta suorastaan - siltähän tuo ''En halua mitään vakavaa'' kuulostaa. Kai sit jotkut ihmiset näkee toiseen ihmiseen tutustumisen jotenkin vakavana asiana, tai sit ne vaan on ite niin hemmetin sokerista tehty etteivät osaa puhua suoraan. Surullista kumpainenkin. Ei sen nyt niin vaikeeta luulis olevan sanoa, jos ei pysty tai jos ei kiinnosta.

Yksi mukavista lentävistä lauseista on myös tuo ''Tää kaikki on tapahtunut niin nopeesti...'', ja sit useimmiten homma hyytyy pikkuhiljaa. Eikös voisi reilusti sopia, että pidettäs vaikkapa kuukauden breikki jolloin molemmat saisi rauhassa miettiä tuntojaan, tai sit suoraan otettas enempi aikaa itselle. Mun mielestä toi aika itselle on tärkeetä, oli sit sinkku tahi parisuhteessa. Jotkut eivät vaan taida sit tuollakaan lauseella tarkoittaa ihan sitä, miltä se kuulostaa.

Suorapuheisuutta, yes please.

(Ja pakko kyllä lisätä vielä, että mulla on ollu tänhetkisen 1,5 v seukkailun aikana varmaankin about 2 vakavaa hetkeä, et ohan tää aika hemmetin vakavaa puuhaa kyllä kieltämättä. :D Mun elämässä ei oo varmaan koskaan ollut näin paljon naurua. Surullisiakin hetkiä tulee varmasti, eikä kahden erilaisen ihmisen yhteiselo ole aina ruusuilla tanssimista, mutta silti. Enpä minä avioliittoakaan kahleena koe, vaan päätöksenä. Sama homma seukkailun kanssa: ei se tarvitse muuta kuin kahden ihmisen halun tutustua toisiinsa ja viettää aikaa yhdessä, as simple as that. Ja mun mielestä siitä on vakavuus kaukana jos hyvin synkkaa. <3)

[q]astaroth, 26.1.2009 00:04:

tässä olet väärässä

seksi perustuu vain yhdelle protokollalle: max. kolme eri asentoa ja rojut ihan mihin tahansa muualle, paitsi spärdäriin
[/q]

Yritin lukea kaikki sivut läpi mutta eihän sitä jaksa kukaan. Elämäntavoitteeksi voisi ehkä ottaa ;)

Terveiset tosiaan täältä hertsikasta, en ole näiden kolmen vuoden aikana tainnutkaan tänne mitään koskaan kirjoittaa! Tällä foorumilla ainakin joskus pyörinyt naishenkilö minut tänne joskus kutsui. Mutta asiaan.

Ilmoittaudun myös tähän luukkuun: en seurustele. Sillon nuorempana kun ois ollu enemmän kiinnostusta ja halua, ei ollut osaamista eikä ymmärrystä, ja nyt sitten lähempän 30v ei sitten ole ollut enää niin paljoa kiinnostusta eikä jaksamista kun tajunnut että näinkin on ihan jees. Pitäs kai olla aika vahvat tunteet että lähtisi mitään vakavampaa rakentelemaan!

[q]siveys, 22.1.2009 00:38:

1.) Minusta valehteleminen on toisinaan paljon parempi vaihtoehto kuin totuuden kertominen - myös parisuhteessa. Sä et voi todistaa tätä vääräksi keksimällä esimerkkejä joissa valehteleminen on huono vaihtoehto.

2.) Tämän enempää mä en voi sanoa kun mä en tiedä mitä kaikkea sun "rehellinen peli" tarkoittaa.
[/q]

1.) Sinä voit kuitenkin varmasti kertoa esimerkkejä, joissa valehteleminen on mielestäsi paljon parempi vaihtoehto kuin totuuden kertominen, joten annas tulla. Mielestäni konkreettiset esimerkit aiheessa pysyen ovat parasta antia omien ajatusten perustelemisessa ja avaamisessa. Siksi puhunkin asioista mielummin konkreettisella tasolla.

2.) Jos kaikki tämä vääntäminen alkoi alunperinkin siitä, ettet tiennyt mitä mun mainitsemani ''rehellinen peli'' tarkoittaa, niin miksi et kysynyt tästä nimenomaisesta asiasta suoraan?

Ja mun oma 3.) kohta: En mä yleensä pidä mun oman miehenikään tavasta kirjottaa tällä foorumilla, ja silti rakastan sitä. Tuskin sekään kauheen fiksuna mua pitää tän foorumin perusteella. Älä siis kuvittele epätäydellisyydestäsi liikoja. :)

Minne on kadonneet kaikki fiksut ja normaalit suomalaiset naiset? Miksi vastaan tulee vain aivottomia blondibimboja? Siis mitä helvettiä kolmen viime vuoden aikana on tapahtunu?

[q]Amma, 10.12.2009 23:56:
---
Takyon, 10.12.2009 18:40:
Suoraan sanottuna mä en suurimman osan ajasta ymmärrä miks mun kaveritkaan jaksaa mua kattella ja kutsua erinäisiin tilaisuuksiin yms. Kaipa joku sit on minusta löytäny muutakin mielenkiintoista kuin maailman parhaat halit.

---

*pökr* Mitä sinä hyvä mies oikein selität?
Oon vähän jäässä näiden adjektiivien kanssa, mut yritetään edes muutama: fiksu, mukava, hauska, hyväkäytöksinen, huumorintajuinen, luotettava, ystävällinen, aito, huomaavainen... Mitä niitä nyt on... Lisäbonuksena hyvät halit.
[/q]

Niinpä!

*Ammaa komppail*

Plop, käit mäkin tänne ny sit kuulun :D

[q]AlexS, 18.3.2009 17:37:

Mitähän nää on?
[/q]

http://klubitus.org/forum_aihe.php?id=52584;sivu=84

:)

Ah, ihanaa, siveys ja ot:t on back! Saatiin taas säpinää tähänkin luukkuun. <3

Saataisko vähän filosofisia offtopicointeja myös? ^^

Mussukat, nyt olette juurikin asian ytimessä. Ah, kiitos tästä! ^^

Palaan asiaan kun olen saanut viritettyä kuuppani tarpeeksi filosofiselle moodille. Ensin unta. Ja vähän elämää.

[q]VaLa, 15.11.2008 12:03:
Jos mä miettisin mitä yhteiskunta haluaa, mä leikkisin heteroa...
[/q]

etkö sä leiki jo?

[q]Arsk4_, 11.11.2009 00:02:
pilluuuu
[/q]

Totta. Siitäkö sinkuilla lienee puute, josta puhe? kah, miksei sitä vaan sitten hitsaa pissavehkeitään yhteen kaikkien kanssa? missäs on klubbarin virallinen randompanoluukku? Ettei vaan nää pienet piirit pienenis vieläkin iloisesti. Tästä päästään nopeasti randompanoluukon takaovelle muumimukiluukkuun. <3

[q]Scy, 20.8.2007 11:34:


Omia mieltymyksiä ihmissuhteissa on hyvä pohtia ja myös sitä mikä on omasta mielestä romanttista ja kaunista. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi länsimainen monogamia on ajatuksena erityisen romanttinen. Kysehän on vakiintuneesta järjestelystä, jossa tehdään erilaisia sopimuksia sen puolesta että kumpikaan ei pääse toteuttamaan itseään täysipainoisesti muiden kanssa, kasvamaan ja näkemään muiden ihmisten kauneutta tai löytämään uusia näkökulmia. Nykyään tietysti korostetaan, että parisuhteessa pitäisi olla mahdollisuus tehdä kaikkea edellä mainittua, ainakin siltä osin, kun seksiä ei ole kuvioissa(tämä on ajatuksena aina yhtä absurdi. Miten fyysinen koskemattomuus voisi merkata enemmän kuin todellinen, henkinen uskollisuus, joka ainakin minun kirjoissani tarkoittaa vain sitä, että toisen tunteet ja ajatukset otetaan huomioon ja toista pidetään ainutlaatuisena, tasavertaisena persoonana). Silti länsimainen monogamia pelkillä raameillaan aiheuttaa ristiriitoja ja ongelmia, joita useimmiten lähdetään purkamaan moraalisella arvostelulla.

Rehellisyys, uskolllisuus ja sitoutuminen, kaikki hyviä asioita, mutta yksikään ei liity länsimaiseen yksiavioisuuteen. Kaikki voivat olla mukana ihmissuhteessa, jonka muodostaa kaksi yksilöä, parhaasta mahdollisesta syystä. Molemminpuolisesta kiinnostuksesta, intohimosta, mielten symbioosista, mistä tahansa todellisesta asiasta, joka ei liity epävarmuuden, valintojen vaikeuden ja itsetunto-ongelmien neuroottiseen korjaamisyritykseen. Tällaisessa ihmissuhteessa rehellisyys on todellista, ei vain perinteiden noudattamista tai itsensä kieltämistä.

Uskollisuus tarkoittaa todella toisen huomioonottamista, suurta luottamusta ja ennen kaikkea uskollisuutta toisen persoonaa, hänen erityisyyttään kohtaan. Oikealla uskollisuudella ei ole mitään tekemistä fyysisen koskemattomuuden kanssa. Seksi, fyysinen ja henkinenkin yhteys, jonkun toisen kanssa, ei loukkaa kenenkään erityisyyttä.

Sitoutuminen toisen auttamiseen, tukemiseen, ymmärtämiseen, ajatustenvaihtoon ja kaikkeen sellaiseen yhteyteen, jossa kaksi ihmistä ovat toisilleen ainutlaatuiset. Se ei liity suhteiden hierarkiaan, siihen, että ihmiset pitäisi laittaa eräänlaiseen arvojärjestykseen, jonka kautta sosiaalisten suhteiden tärkeyttä puretaan. Sitoutuminen on aina ainutlaatuista, vaikka sitä olisi monen ihmisen kanssa.

Ihmissuhteen tasavertaisuus toteutuu silloin, kun molemmat osapuolet ovat persoonia, joilla on omat arvonsa, mielipiteensä, päämääränsä ja unelmansa. Se toteutuu silloin, kun egon pönkitys ei ole missään mielessä tarpeen ja kun oma elämä on tyydyttävää. Perinteisen parisuhteen etsimiseen keskitytään yleensä silloin, kun elämä ei ole omasta mielestä tarpeeksi tyydyttävää tai turvallista, kun kaivataan jotakuta, joka pitää huolta tai sanoo mitä pitäisi tehdä. Suhteen muodostaminen omien epävarmuuksien pohjalta, luo yleensä kaikkea muuta kuin tasavertaisuutta. Sen sijaan itsenäisenä persoonana kasvaminen, sen harjoittelu, oman elämänfilosofian kehittäminen, oman elämänjatkumon suunnitteleminen, omien unelmien romantisointi ja toisten kunnioittaminen luo pohjan rakentaa ihania ja yksilöllisesti että yhteisesti kasvattavia ja kehittäviä ihmissuhteita, joiden tarkoituksena on viedä ihmistä eteenpäin, ei pitää paikoillaan. Tällaisia ihmissuhteita voi olla 2, 3 tai vaikkapa 100.
[/q]


Todella mielenkiintoista ajattelua.

Mä itse en menisi kuitenkaan tuomitsemaan perinteistä länsimaista kaavaa kahden ihmisen välisestä kumppanuudesta sellaiseksi, jossa osapuolet eivät pääse toteuttamaan itseään täysipainoisesti. En myöskään menisi sanomaan, että seksi, fyysinen ja henkinenkin yhteys, jonkun toisen kanssa ei loukkaa _kenenkään_ erityisyyttä. Mielestäni ei myöskään voi yleistää, että perinteinen yksiavioinen parisuhde alkaisi yleensä siksi, että oma elämä ei olisi tarpeeksi tyydyttävää ja turvallista.

Mä ajattelen näistä hommista niin, että jokaiselle jotakin ja kukin tavallaan. Jos joku kokee olonsa onnelliseksi ja sydämensä vapaaksi ollessaan suhteessa useamman ihmisen kanssa, ja mikäli kaikki osapuolet kokevat samoin, ratkaisu on mielestäni juurikin oikea. Mielestäni ei voi kuitenkaan sanoa, että ihminen ei voisi kokea oloansa vapaaksi ja hyväksi ollessaan sitoutunut vain yhden kumppanin kanssa. Rakastaminen ja kumppanuus on yksi suurimmista elämän vapauksista, joita tiedän. Jotkut kokevat saavansa enemmän elämältä jakaessaan elämänsä useamman kumppanin kanssa, mutta itse haluan jakaa elämäni ja kroppani yhden ihmisen kanssa. Minun erityisyyttäni loukkaisi, jos kumppanini harrastaisi fyysistä ja henkistä yhteyttä (=seksiä) jonkun toisen kanssa, eikä tämän myöntäminen mielestäni tee minusta ahdasmielistä ja suppeakatseista.

On varmaankin ihmisiä, jotka aloittavat jokaisen suhteensa siksi, että kaipaavat täytettä johonkin elämänsä aukkoon, ja mahdollisesti kaipaavat egonsa pönkitystä ja hyväksyntää. En kuitenkaan yleistäisi tätä liikoja ja liittäisi tätä nimenomaan perinteiseen parisuhteeseen. Yhtälailla ihminen voi hakeutua suhteeseen useamman ihmisen kanssa siksi, ettei koe itseään ja elämäänsä tarpeeksi täydeksi. Itse en etsinyt parisuhdetta tutustuessani kumppaniini, enkä missään nimessä hakenut itselleni kukkakeppiä. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että kumpikaan ei ole hakenut turvaa toisesta, vaan on löytänyt sen jo itsestään ennen tutustumista. En siis missään nimessä sanoisi, että perinteinen parisuhde olisi vain turvan etsimistä oman hauraan olemuksen ympärille. Itseni kohdalla se oli päätös haluta jakaa elämä toisen kanssa. Välillä ystävyys voi syventyä ennalta arvaamatta ja hitustakaan suunnittelematta.

Itse koen niin, että hyvässä suhteessa, oli se sitten kahden tai useamman ihmisen välillä, kaikki osapuolet saavat kokea olevansa onnellisia, vapaita ja tasavertaisia. En kuitenkaan miellä elämää ja ihmissuhteita jatkuvaksi onnellisuuden ja harmonisuuden tilaksi, se olisi mielestäni teennäistä.

Omalla kohdallani kumppanuus usean eri ihmisen kanssa olisi kahle vapauden sijaan, kuin pohjaton kaivo. Meitä on moneksi. Voin hyvillä mielin myöntää olevani yksiavioista tyyppiä, haluavani joskus perinteisen mallin mukaisen perheen, viettää elämäni yhden kumppanin kanssa. Tämä saa minut tuntemaan oloni onnelliseksi ja vapaaksi. Tunnen vapautta toteuttaa itseäni, kun saan suunnata romanttisen rakkauteni yhteen ihmiseen, ja mielestäni tässä ei ole mitään suppeakatseista. Mikään ei mielestäni ole rikkaampaa, kuin kasvaminen ja eläminen toisen ihmisen kanssa, ja jatkuva uuden oppiminen ja löytäminen toisesta ihmisestä - ja etenkin omasta itsestä. Tämä on minun tapani kokea asioita, eikä se tarkoita, ettenkö hyväksyisi muiden kokemus- ja ajatusmaailmaa.

(Keskityin tarkotuksella nimenomaan parisuhteeseen, ja jätin käsittelemättä mm. ystävyyssuhteet. Ystävät ja ihmisiin tutustuminen on rikkaus elämässäni, mutta niin on myös rakkauden vaaliminen kumppaniani kohtaan. Voin olla jonkun mielestä vanhanaikainen, mutta olen sitä hyvillä mielin itsetutkiskelua koko pienen elämäni harrastaneena. *hymy*)

[q]Reivaaja, 31.10.2009 19:45:
Musta tuntuu että mä tiedän jotain mitä sä et. Ja sä varmaan sit tiedät mitä mun piti oppia.
[/q]

Kyllä mä veikkaan tietäväni ihan tarpeeksi.

[q]Reivaaja, 31.10.2009 19:45:
Pointti kiltisti sanottuna oli ihan se, että mä en siedä yhtään pikkutyttöjen metskaajia. Musta se on niin kuvottavaa etten pysty pitämään päätäni kiinni. Vaikka ezzy ei niitä tarkoituksella ettisikään, niin sen kriteerit ei jätä sille muita vaihtoehtoja. Hänellä on tarve seurustella täysin omilla ehdoillaan.
Multa ei empatioita heru. Laitoksissa näin miten pikkutyttöjä vietiin mennen tullen vastaavanlaisten toimesta. Ja koska sieltä tulee haista vittu takaisin, eikä kukaan muukaan sitä sille oikeen kiltisti sano, niin vastuu jää mulle, vaikkei sitä olekkaan annettu tai sen ottamista ei hyväksytä.

JA PIKKUTYTÖILLÄ EN TARKOITA ALAIKÄISIÄ. Jotten nyt ihan mulkku oo...
[/q]

Miksi edes vaivaudut tempomaan tuulesta syitä siihen, että Ezzy ja monet muutkin tällä forumilla ovat päässeet tahtomattaan "erityishuomiosi" kohteeksi? Se että sulle on jäänyt laitoksista traumoja on varsin ikävää, mutta ei millään tavalla oikeuta täällä laitoksien ulkopuolisessa elämässä hyökkäilemään kenen tahansa suuntaan. Käsittääkseni et tunne Ezzyä millään tasolla ja teet noita kyökkianalyysejä muutaman viestin perusteella, jotka olet täältä internetin ihmemaasta lukenut. Tarviiko sanoa lisää? Sitähän minäkin.

Oon melko varma et tarpeen niin vaatiessa sulle voidaan monoa vilauttaa täällä uudestaankin. Koska käytöksesi ei osoita mitään fiksuuntumisen merkkejä, niin ainakin mun silmissäni tarve alkaa sitä vaatimaan.

[q]WuZuul, 28.12.2008 23:04:
Minne on kadonneet kaikki fiksut ja normaalit suomalaiset naiset? Miksi vastaan tulee vain aivottomia blondibimboja? Siis mitä helvettiä kolmen viime vuoden aikana on tapahtunu?
[/q]

Missä sä koitat treffata misuja? Täytyy todeta, että joskus muuan ''paremman väen'' ravintolassa naistenvessan puolella joutui kyllä repeilemään aika huolella... :D

Joskus tämäkin blondi voi tuntea itsensä jopa fiksuksi! Pitääpä siis alkaa visitoimaan useamminkin kyseisissä ravintoloissa, EGO BOOOOST!