SINKKULUUKKU
[q]Nitta, 3.5.2008 21:38:
---
Macandron, 3.5.2008 21:33:
Kyllä tämä kesä tekee ihmeitä hormoneille. *iloinen**ding**tanssittel**täh**pahis**enkeli*
---
Olen ihan samaa mieltä 
[/q]
kesä kesä kesä kesä 
*ökkö*
jotenki ei hirveesti harmita et on täällä *ding**pepsodent*
[q]tir, 18.7.2008 12:31:
jotenki ei hirveesti harmita et on täällä *ding**pepsodent*
[/q]
Ei muakaan harmita sitten yhtään!!!!
Ja yhdyn myös voimakkaasti tuohon Dr. SYKErön hehkutukseen, ihanaa ku on kesä ja kauniita ilosia ihmisia joka paikassa ja hyviä bileitä, ja hormonit hyrrää ja hyvä fiilis...!!! Yes!
kesä kesä kesä kesä *plur**hihu**slurps**pepsodent*
siis jotta moi vaan kaikille munki puolesta.. 
[q]MrMaunus, 12.11.2009 17:37:
Ja mun mielestä pyykkien pesu yms ruuan laitto on paljon helpompaa kuin remonttireiskana oleminen, teknisten laitteiden korjailu, auton huolto yms. En kuitenkaan pidä kumpaakaan vähempiarvoisena, mutta mun mielestä kotiäidit ja -isit vaan pääsee vähän helpommalla.
[/q]
Kaikki on suhteellista, ja lapsia on hyvin erilaisia. Duunissa ihmisellä on kuitenkin aikaa keskittyä vain omiin puuhiinsa, kun taas kotona olevan vanhemman kaikki aika ja tekeminen menee lasten ehdoilla. Jos lapset sattuvat olemaan hankalasti hoidettavia, voi kotona oleminen olla ihan oikeasti paljon rankempaa ja uuvuttavampaa kuin vaikka se remppareiskan tekemä duuni. Moni kotiäiti ja -iskä huokaiseekin helpotuksesta, kun pääsee takaisin työelämään ja saa ns. omaa aikaa. Tämä ei tarkoita, etteikö rakastaisi lapsiaan, mutta yksikään äiti tai isi ei ole mikään superihminen, joka ei tarvitsisi elämäänsä omiakin juttuja ja omaa aikaa itsensä toteuttamiselle.
edit: No okei, onhan niitäkin, jotka haluavat ns. uhrata kaiken lastensa vuoksi ja olla miltei yli-ihmisiä, mutta onko tämäkään sitten ihannetilanne. Vanhemman tärkein tehtävä kun on tehdä lopulta itsensä tarpeettomaksi. Moni yli-ihmiseksi tavoitellut onkin kokenut aika kovan kolauksen siinä vaiheessa, kun lapset eivät enää olekaan oleet yhtä riippuvaisia vanhemmastaan. Siinäkin mielessä on siis ihan tervettä, että vanhemmalla on myös välillä sitä omaa aikaa omille jutuilleen, tai näin mä itse koen asian olevan.
Onneks niitä ei kaikkia tarvitsekkaan. Yhen ajatusmaailmaa kun seuraa intensiivisesti jonkunaikaa, sieltä alkaa löytyä selkeitä johdonmukasuuksia, ei vaan pidä olettaa et ne olis samanlaisia kun mitä itse olisit ajatellut. Tietysti on poikkeuksia, mut ei aina vaan saa olla liian helppoo
[q]Freja, 10.6.2009 17:57:
Vuorokaudessa on 24 tuntia ja vuodessa on 52 viikkoa (joskus jopa 53). 
[/q]
AAAAAAAND... WE HAVE A WINNER!
:D
[q]aada, 17.12.2009 15:09:
Minulla ei ole koskaan sanottu noin, enkä oikein tiedä miten suhtautuisin siihen. Kaipa se riippuu aika paljon tilanteesta, jos toinen olisi oikeasti sairaana tms. niin ymmärtäisin kyllä, mutta jos se olisi vain sellaista, että "ei jaksa/viitsi" ja menisi katsomaan jotain tv:tä, niin ei kyllä vetelisi. Olen ehkä vähän herkkä tälläiselle torjumiselle, minkä vuoksi olisin siis valmis toimimaan pitkälti myös mieheni halujen mukaan, ettei hänenkään tarvitsisi tuntea itseään torjutuksi.
On jotain kriteereitä toki siitä mihin on aina suostuttava, mutta sitten on jotain sellaisia juttuja, joihin on hyvä suostua, jos toinen sitä haluaa. Ja tuosta esimerkistä - niin kyllä siihen mielestäni pitää suostua aina, enkä ymmärrä miksi en suostuisi.
[/q]
On hyvin epätodennäköistä, että kahdella ihmisellä menisivät seksuaalivietit koko elämän ajan käsi kädessä samoilla taajuuksilla. Elämässä tulee hyvin todennäköisesti vastaan hetkiä, kun toisella on stressiä tai vaikka läheisen ihmisen kuolemasta johtuva suruprosessi meneillään, eikä tällöin seksi ole useinkaan se asia, joka on päällimmäisenä tarvehierarkiassa. En tiedä oletko koskaan elänyt pitkään parisuhteessa, ts. useita vuosia, mutta mikäli tämä on sinulla vielä edessä, niin sitten ymmärrän, miksi ajattelet tuolla tavoin. Monia asioita oppii näkemään laajemmalla perspektiivillä vasta kokemuksen myötä.
Ihmisellä on oikeus omaan tahtoon, ja minusta olisi karmivaa, jos täytyisi aina ajatella, mitä toinen ihminen haluaa. Asioita voi toki ilmaista monella eri tapaa, ja keskusteleminen onkin mielestäni se oleellisin juttu. Toiselle ihmiselle täytyy tehdä selväksi, ettei hänessä ole mitään vikaa, vaan omassa elämässä kenties tapahtuu tiettyjä juttuja, jotka vaikuttavat omaan oloon.
Mun mielestä seksi on kivaa silloin, kun molemmat siitä nauttivat. En halua teeskennellä kenellekään, että pidän jostakin, mistä en oikeasti pidä - tämä on mielestäni halveeraavaa myös toista ihmistä kohtaan. Jälleen kerran asioista avoin keskustelu on mielestäni hyvän seksin a ja o, varsinkin pidemmällä tähtäimellä.
Tajusin tossa äsken miten epätoivoiseks mä oon tullu, kun aloin kattelee naisten profiileja Interpolin etsintäkuulutettujen listalta. Sinäänsä noi vaikeasti tavoiteltavat kyllä sopii just mulle..
[q]aada, 17.12.2009 21:41:
Tottakai pitää ottaa huomioon tuollaiset poikkeavat tilanteet. Tarkoitinkin juuri, että lähtökohtaisesti tulisi aina suostua. En siis esimerkiksi haluaisi sellaista parisuhdetta, jossa seksiä (tai pikemminkin sen puutetta) käytetään usein esimerkiksi välineenä ilmaista suuttumusta, ärtyneisyyttä, loukkaantumista tms. tai sitten että pidättäydytään kostona.
[/q]
Okei, kiitos selvennyksestä.
Itse en oikein ymmärrä, miksi seksiin tulisi lähtökohtaisesti aina suostua - tästä kun tulee mieleen, että ihan kuin se olisi pakkopullaa, johon on pakko taipua, vaikka ei juuri huvittaisi. Eihän sen kuulu pakkopullaa olla, vaan kivaa ja mukavaa yhteistä aikaa, josta molemmat nauttivat. Näin siis itse koen, mutta jokainen taplaa tavallaan.
En haluaisi, että minun kanssani oltaisiin intiimisti vain miellyttämisen vuoksi, vaan että molemmat voisivat nauttia toisistaan vilpittömästä omasta halustaan silloin kun siltä tuntuu. Ei seksistä kieltäytymisen (tai seksin ehdottamisen) tarvitse olla aina valtapeliä tai ilmaisukeino suuttumukselle / kostolle, se voi olla myös rehellisyyttä ja luottamusta toista ihmistä kohtaan. Hyvin harva ihminen haluaa seksiä jatkuvasti, elämässä on muitakin asioita, ja välillä kahden ihmisen halut eivät osu samaan ajankohtaan. Kun alkuhuuma hiipuu ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, tulee tilalle yleensä kumppanuus, jossa molemmat voivat luottamuksella myös haluta eri asioita ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että ''Nyt en miellytä toista tarpeeksi, olen huono ja tiemme erkanevat.'' - tai ainakin tämä olisi ideaali tilanne omasta mielestäni.
pilluuuu
[q]aada, 18.12.2009 22:03:
1.)
Kuten Jone tuossa taisikin aiemmin kirjoittaa, niin olen samalla tavalla parisuhteessa sellaista yleistä nihkeyttä vastaan.
Toki jos oikeasti on jokin syy, etten voi tai halua jotain tehdä, niin en tietenkään sitä tee, mutta en oikein ymmärrä sellaista asennetta, että "ei nyt oikein huvita, ei jaksa" tms.
2.)
Tottakai voi haluta eri asioita, mutta niistä pitäisi keskustella rehellisesti, eikä vain olemalla yleisesti vaikea ja nihkeä. Jos toinen ei tekisi mitään hyväkseni taikka haluaisi miellyttää minua, kokisin sen hyvin pitkälti siten, ettei hän enää välittäisi tai rakastaisi minua.
[/q]
Olen samaa mieltä sekä kohdissa 1.) että 2.).
Kohdasta 1.) sanon sen verran, että tätä juuri tarkoitin: Välillä on ihan oikeasti jokin syy siihen, ettei voi eikä pysty tekemään jotakin, ja siitä on oikeus kertoa ja oikeus tulla myös kuulluksi. Kenenkään ei tarvitse olla räsynukke, ellei itse sitä halua, kuten sinä aiemmin ilmaisit haluavasi.
Kohdasta 2.) sanon, että en missään nimessä tarkoittanut, etteikö voisi tehdä MITÄÄN toisen hyväksi. Tottakai parisuhteessa huomioidaan toisiaan puolin ja toisin, siihenhän koko homma ja rakkaus perustuu. Tarkoitinkin sitä, että mikäli jokin asia esim. seksissä on itselle tosi kivuliasta / epämiellyttävää, ei mielestäni kenenkään tarvitse suostua sellaiseen vain miellyttääkseen toista, enkä haluaisi kenenkään tekevän kanssani jotakin hänelle tosi ikävää vain miellyttääkseen minua. Haluan, että kumppanini nauttii kärsimyksen sijaan, ja haluan ottaa hänet huomioon ja toivon hänen myös huomioivan minut. Itse hyväksyn sen, jos kumppanini ja minun haluni eivät aina kohtaa, esim. väsymys tekee välillä oikeasti tehtävänsä niin, että kyllä se uni on tarvehierarkiassa ykkösenä, eikä yksinkertaisesti pysty mihinkään sen kummempaan aktiviteettiin. En siis tarkoittanut, että yleinen nihkeily olisi mielestäni tavoiteltavaa, vaan molemminpuolinen avoimuus, arvostus ja luottamus.
Aika samoilla linjoilla ollaan näköjään, I suppose.
[q]Takyon, 14.8.2009 15:59:
Aimitä? Tytöt kaipaa pikkuhousujen riisujaa? No ehkä mä voisin tän kerran olla vapaaehtoinen ja pelastaa
[/q]
Ankee homma, mutta jonkun se on tehtävä! Vaya con dios!
[q]Jone, 19.12.2009 16:12:
Niinpä koitan vetää itsestäni "no ehdottomasti"-kortin pihalle aina kuin mahdollista "ei kyl millään jaksa"-kortin sijaan ja jälkeenpäin oon käytännössä aina ollut itsekin tyytyväinen että suostuin jättämään nukkumisen tai sohvalla levyttämisen vähemmälle.
Jos ei pysty niin ei pysty - se on ihan reggae. Mut jos pystyy niin melkeinpä kantsis kyllä kaikkien kannalta.
[/q]
Agreed. 
Tuollaisissa tilanteissa ei ole mitään ehdotonta stoppia, joista itse puhuin aiemmin (esim. niin totaaliväsymys, että nukahtelee pystyyn - tätä tulee harrastettua itse ainakin niin kauan kunnes vaihdan kolmivuorotyön kohta toisenlaiseen duuniin). Itsekin tullut todettua, että kyllä tuollaisesta tsemppaamisesta jää parempi fiilis molemmille. Vaatiihan se tietynlaista suhtautumista itseltä, mutta kyllä se kannattaa aina kun vain rahkeet riittää.
Mä en tuu varmaan koskaan ymmärtämään naisia..
..mut ei se mitään, täällä on ihan kiva olla. 
[q]Genuinex, 10.11.2009 23:50:
Nyt en ihan täysin ymmärrä viestisi pointtia. Jos viittaat kirjoittamaani teini-iän loukatuksi tulemiseen, en tarkoita sillä kyllä mitään itkemistä. Todennäköisesti koko asiaa ei tarvitse naiselle mainita. Tarkoituksena oli kuvata tilanne, jossa menneisyyden luoma mielikuva, tietyntyyppisestä ihmisestä, estää lähestymisen. Uskoisin sinullakin olleen elämässä tilanne, jossa olet pitänyt jotakin tyyppiä ihan paskana ja kun olet tutustunut häneen, olet huomannut, ettei tyypissä ole mitään vikaa?
[/q]
Kyllä ne mielikuvat on ihan järjellä harkittuja. Vaikka joitain hysteeriset, itsekeskeiset, keskenkasvuiset hyväxkäyttäjät saattaakin kiihottaa, niin itse pidän hajurakoa.
[q]noena, 1.3.2010 11:21:
Enjoy the serene balance when you have it, love the modest things and embrace the simplest moments.. -Joku joskus jossain-
[/q]
Ja meiksi komppaa näitä sanoja huolella. :)
[q]WuZuul, 28.12.2008 23:04:
Minne on kadonneet kaikki fiksut ja normaalit suomalaiset naiset? Miksi vastaan tulee vain aivottomia blondibimboja? Siis mitä helvettiä kolmen viime vuoden aikana on tapahtunu? 
[/q]
Tukiainen ja muut vastaavat aivopierutapaukset julkisuudessa :D
[q]UkeUke, 28.2.2010 22:09:
:P Kiitos tästä ja pitää siis nauttia tästä sinkkuna oleilusta vielä vähän aikaa!
[/q]
Joo, kannattaa suosiolla sinkkuilla tonne lähemmäs kolmeakymppiä, niin me naisetkin aletaan olla sitten tarpeeksi kypsiä... :D
Ei vaan, elämästä ei jää paljoakaan käteen sivusta seuraamalla. Rohkeasti vaan tilanteisiin, kuten valmentajilla on tapana sanoa.
[q]Reivaaja, 11.11.2009 00:03:
Kyllä ne mielikuvat on ihan järjellä harkittuja. Vaikka joitain hysteeriset, itsekeskeiset, keskenkasvuiset hyväxkäyttäjät saattaakin kiihottaa, niin itse pidän hajurakoa.
[/q]
Eli ts. olet sitä mieltä, ettei elämänkokemuksesi vaikuta arvostelukykyysi?
[q]plink, 13.7.2008 22:12:
yks viesti tuli, et en mä kovin kauas tavoitteesta jäänyt. :D eikä sekään edes mikään treffikutsu, vaan muuten vaan mukavien juttelua:) usko meni nyt tähän topikkiin. ;D
joo höh ei törmätty:/ en tiiä minkä kannon päällä niistä oon sitte ollu. kyl mä ukkoos jututin kuitenki todella jurrissa, mut ei se tienny sun olinpaikasta sen tarkemmin. :P
[/q]
No mut toihan on ihan hyvin scoretettu hei! Kato jotkut naiset (not me) on sellasia, että ensin pitää hiukka lätistä mukamas sivistyneitä, ennenku uskaltaa myöntää minkä perässä sitä oikeesti ollaan. :P Ehkä parempi niin.
Jaahas, vai mun akan bongasit mutta et mua, pöh. Nooh, joku toinen kerta sit. :)