SINKKULUUKKU

[q]aada, 13.11.2009 01:10:
Niin no, en tosiaan ole kauhean empaattinen luonteeltani ja saatan hyvinkin vaikuttaa kylmältä ja etäiseltä. Olen empaattinen vain hyvin harvoja kohtaan ja olen kiinnostunut aidosti vain muutamien ihmisten hyvinvoinnista. Eli sitä mukaa, kun ihmisestä tulee tärkeämpi minulle, niin sitä enemmän olen kiinnostunut ja sitä empaattisempi olen häntä kohtaan. Mutta en tosiaan tiedä, onko tämä mitenkään huono juttu, kun en tosiaan etsi itsekään mitään yleisesti kauhean empaattista ja välittävää kumppania, riittää lähinnä, että ajansaatossa alkaa välittämään minusta.
[/q]
kaipa se vaan sitten on, että mikä ketäkin kiihottaa. mulla tästä kappaleesta tuli rehellinen ihmetyksen ilme kasvoille, joka johti juurensa aivoissani tapahtuneesta "what the fuck?"-reaktiosta

tuosta ei voi olla tulematta vaikutelmaa, että seurustelu ja ihmissuhde käsitteinä ovat sulle pelkästään joitakin materialististen intressien takia tavoiteltavia sosiaalisia tasoja. tulee mieleen lähinnä sukujen välillä sovitut avioliitot, että saadaan lisää mainetta ja mammonaa ja sillä ei ole mitään merkitystä, että välittivätkö liiton osapuolet todellisuudessa ikinä toisistaan

mille pohjalle sä oikeasti meinaat alkaa suhdettasi rankentamaan, jos et toisesta välittämiselle? väitätkö sinisin silmin voivasi olla onnellinen edellä kuvailemasi kaltaisessa suhteessa ja olla katumatta valintaasi? sori nyt vaan, mutta olen hyvin skeptinen sen suhteen

[q]illusion, 27.3.2010 20:51:
Terveisii Lanzarotelta ;) ja bye bye sinkkuluukku
[/q]
Uuuh, selvästi alkaa oleen kevät, Congrats!! ^_____^

[q]nomic, 29.11.2008 02:20:

[/q]
parasta on kliimaksi
http://youporn.com/watch/32905/double-penetration-accident/

[iso]HUOH...[/iso]*uuh*

[q]nomic, 29.11.2008 01:44:
Kuolkaa kaikki!
[/q]
nyt siistit kielenkäyttöäsi, tai puukotan naamaan

[q]vala, 22.2.2010 20:38:
seuran haku-ilmotuksen
[/q]
wow... just...

...wow

[q]nomic, 29.11.2008 02:15:
AletaaX olee??
[/q]
gas, grass or ass



u know the drill

[q]Cloud, 22.2.2010 23:23:
Saisi aika helvetin monet ihmiset laittaa linnaan maailmassa, jos (ihan esimerkkinä näin hatusta heitettynä) esmes drinksujen ostamisesta baarissa toiselle ja illan jälkeen petipuuhiin päässeenä sitä pidettäisiin huorauksena.
[/q]
ihmisten motiivit on se mikä ratkaisee. rehellinen prostituutiokaan ei muutu "pokaksi" sillä, että toinen ottaa oman etunsa nimissä vastaan hyödykkeitä x ja tästä syystä "antaa" palveluksen takaisin seksuaalisena kanssakäymisenä, koska hässintävehkeiden käyttö on halpaa ja kaiken lisäksi helvetin hauskaa sukupuoleen katsomatta. lainopilliselta kannalta tilanteen ei näin välttämättä tarvitse olla, mutta jos em. protokollan avulla joku voi tuntea itsestään jotain moraalista ylemmyyden tunnetta verrattuna ilotyttöön, niin pieni itsetutkiskelu voi olla paikallaan

[q]Lene:
Eikös se olisi vähän liian helpolla luovuttamista?
[/q]
Riippuu siitä, onko päätös tauosta yhdessä tehty, vai pelkästään toisen osapuolen päätös. Itseäni ei ainakaan kiinnosta ruveta pelleilemään toisen pillin tahtiin, että "nyt mä haluun niiku pitää taukoo".

Jos päätös suhteesta on molempien yhteinen päätös, niin se on asia erikseen.

...

[q]siveys, 5.5.2009 01:43:
Totta. Ensimmäinen askel on lakata lukemasta kaltaistesi besserwissereiden egotrippailuja sinkkuluukusta.

;)
[/q]
kyllä mäkin sanoisin vähän tbo:ta sivuten että rauhotu nyt hyvä mies vähän. :D loppujen lopuksi tässä touhussa ei kuitenkaan ole kyse muusta, kuin siitä että löytää jonkun, josta pitää enemmän kuin tietokoneestaan, jonka jutuille voi nauraa yhtä vilpittömästi kuin vauvavitseille ja jota saa tökkästä munalla silloin tällöin. ei tästä kannata tehdä toisen potenssin freudilaista psyko-filosofistista akatemiaa :D

[q]Avernian, 26.10.2005 18:44:
Klubbari-tyttöjä metsästäessä tämä saatetaan lukea myös huonoksi puoleksi, kun et jaa niitten harrastuksia.
[/q]
aijai! nyt tuli tyly tuomio

edit: finishing touch, etten sanoisi

[q]Jago, 28.5.2006 15:11:
ei sinkkuus oo kiva asia. sitä vaan toivois että se olis jotta ei tuntuisi niin pahalta olla semmonen tai tulla semmoseksi suhten päättyessä*blush*
[/q]

No, sanoisinko näin, että kyllä se tekee hyvää olla joskus ihan itsekseenkin. En toki hehkuta että loppuelämän haluis olla sinkku, vaan totean vaan että se tekee ihan hyvää välillä ennenkuin sanoo "Tahdon".

[q]Jutu, 19.5.2006 01:25:
Siis mikä?
[/q]
f-i-l-f = father i like to fuck

älä sano ettet ole koskaan kuullu äijien puhuvan milfeistä? :)

[q]hallucinogen, 21.12.2007 13:59:
---
Freja, 21.12.2007 13:56:
Onks mus jotai vikaa, jos mun mielestä on iha kiva herää krapulas jonku vierestä? :D

---

Ja sit krapulaseksiä? =)
[/q]

Eiks se kuulu asiaan? :P

[q]bubbelgum, 10.10.2006 22:21:
Ai jätkä feidaa?! Hitto sun kanssas!
[/q]
en ollu kuule koskaan mukaan lähdössäkään :D

NO EI TARTTISKAAN HOIVAA KRAPULAISTA!!!

[q]mark hamilton, 2.9.2009 22:12:
Eli tyhmän näköiset isot silmälasit, oravahampaat, aknenaama, hieman lihava, käyttäytyy sosiaalisesti kovin kummalisesti, naiset ei kiinnosta, puhevikoja, haisee pahalle.
[/q]
toihan on määritelmä perus teknokarjulle :D

...


...o/

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.