SINKKULUUKKU

[q]KeijoK, 3.1.2010 02:49:
3.1.2010 kello 2.4jotain ja edelleen sinkku.....jollei tässä seuraavan 10 vuoden aikana tapahdu asian suhteen mitään niin ollaan vissiin 3.1.2010 kello jotain edeleen sinkkuja....eikai tässä sitten sen kummepia
[/q]

Säilötty!

D'oh? Oonko mä aivan omituinen, kun pidän niitä ihmisiä omistushaluisina sekopäinä, joiden mielestä exien pitäisi suhteen jälkeen koteloitua odottamaan kuolemaa ja suremaan tämän mielipiteen omaajan poistumista elämästään? Tietenkin eroja tapahtuu monista syistä, mutta tapauksessa, missä ollaan ns. kasvettu erilleen/ihmiset kaipaavat uusia tuulia elämäänsä/koetaan itsensä liian nuoriksi pysymään loppuelämää yhdessä, en ymmärrä, miten joku oikeuttaa itsellensä suuttumuksen siitä, että toinen jatkaa elämäänsä - ja elämä sattumoisin jatkuu ko. henkilön ystävän kanssa.

Kyllä mä arvostan ja rakastan mun avomiestä sen verran, että pidän sen elämää ja onnellisuutta jonkinnäköisessä itseisarvossa, ja jos se esimerkiksi mun hyvästä ystävästä kokisi löytävänsä mua paremman elämänkumppanin, pyrkisin itsekkyyden sijaan iloitsemaan kahden minulle tärkeän ihmisen onnellisuudesta. Varsinkin, mikäli he rehellisesti ja minua arvostaen toimisivat (eli ettei mieheni esim. alottaisi suhdetta selkäni takana ja pitäisi minua varalla, mikäli suhde ei ottaisikaan tuulta alleen). Tietenkin tässä voidaan nähdä tilanne, että avomieheni ei olisi välittänyt minun tunteistani, ja täten arvostanut minua yhtä lailla, mutta loppupeleissä uskon yksilön yhteen elämään, ja jokaisen tulee kantaa vastuu ensikädessä omasta onnellisuudestaan.

Toisaalta en voi tajuta, miksi ystävyyssuhde pitäisi laittaa poikki, mikäli tällainen tilanne tulisi vastaan. Eikö jokainen halua itselleen mahdollisimman ihanan kumppanin? Itse ainakin pidän ajatuksesta seurustella "muidenkin haluaman" miehen kanssa. Kun suhde olisi ohi, ei olisi mielestäni yhtään ihmeellistä, että ystäväni, jotka ovat hyvin samanlaisia ja omaavat samoja arvoja kuin minä, löytäisivät exästäni hyvän miehen.

Tietenkin otan huomioon, että itse olen nuori, eikä suhteeseen kuulu tekijöitä, jotka veisivät sijaa yksilöiden itsekeskeisyydeltä (lapset). En myöskään huomioinut tässä kirjoituksessa tilannetta, jossa suhde loppuu esimerkiksi väkivaltaan / taloudelliseen huijaukseen ym., missä voisi kuvitella syytä toisen halveksunnalle löytyvän. Silloin toki miettisi myös ystävänsä arvostelukykyä, mikäli varoituksista huolimatta haluaisi suhteen aloittaa ym.

Just my too many cents.

Huoh...takaisin luukkuun 1v 4kk seurustelun jälkeen. Syyllistämistä, syyttelyä ja valehtelua sekä itsekästä toimintaa vastakappaleelta. Reunat ne ovat minunkin kupissani. Mutta olihan niitä hyviäkin hetkiä ja paljon joita muistelen lämmöllä. Nyt vaan on takki aika tyhjä...*poks*

[q]aada, 12.11.2009 00:10:
Kyllä kai sen voi noinkin ilmaista, että haluan siis nauttia miestä suurempaa arvostusta etiketin muodossa ja tällä tapaa jäädä voitolle.
[/q]
minun silmissäni arvostus ja kunnioitus eivät ole niinkään oletusarvoja, vaan ne ansaitaan. se, että minkä värinen tai kokoinen on, ketä / mitä haluaa panna ja mikä värkki on jalkovälissä, ei ole mikään instant respect level up

[q]aada, 12.11.2009 23:52:
En. Naisilla voi olla joissain asioissa, miehillä taas joissain toisissa. Oleellista kuitenkin on se, että se perustuu vapaaehtoisuuteen.
[/q]
miksi kukaan haluaisi antaa toiselle vapaaehtoisesti enemmän oikeuksia tai vastavuoroisesti luopua omistaan? tai no, varmasti niitäkin ihmisiä löytyy paljon. en kyllä millään käsitä, että miksi

[q]En nyt tiedä, että haluaisinko edes mitenkään erityisesti, että naisilla on etulyöntiasema.
[/q]
no haluathan sinä sitä selkeästi, koska käytät sosiaalista etulyöntiasemaa hyväksesi, etkä näe siinä mitään moraalisesti väärää, koska tämä yhteiskunnallinen status "vain on"

[q]Oleellisempaa mielestäni on se, että tällä hetkellä niin on tosiasiallisesti ja naiset voivat halutessaan käyttää sitä hyväkseen tietyissä asioissa (samoin kuin miehet joissain muissa asioissa). Eli tämä on tosiasiallinen tilanne ja mielestäni olisi tyhmää olla hyödyntämättä sitä.
[/q]
mun mielestä taas jos asiat on jossain päin prinkkalaa, niin silloin tehdään muutoksia ja kyseenalaistetaan sen sijaan, että ne vain hiljaisesti hyväksytään. ihmisen laiskuus ja typeryys ei saa olla tekosyy olla tekemättä muutoksia, koska siinä tapauksessa ei voi luvata tälle lajille kovin miellyttävää tulevaisuutta.

[q]Eli haluan omalta osaltani hyödyntää tätä järjestelmää, eikä tarkoituksenani ole niinkään suuntaan tai toiseen olla edistämässä sen muutosta.
[/q]
entäpä sitten, kun jokut muut saavat aikaan muutoksia, jotka eivät ole sinun mielestäsi suotavia?

[q]aada, 13.11.2009 19:26:
Mutta jos tätä asemaa ei olisi tällä hetkellä, en olisi ajamassa sen puolesta, että sellainen tulisi tulevaisuudessa.

Jos sellaisia muutoksia saadaan aikaan, jotka eivät mielestäni ole suotavia, sopeudun niihin.
[/q]
eräät ovat kiitelleet sinua vastavirran ajattelutavastasi

minun silmissäni kirjoituksesi muistuttavat koko ajan enemmän länsimaalaisen valtavirran suhtautumista asioihin. surullista, jopa pelottavaa

mutta ehkäpä olet tässä vaiheessa avartanut itseäsi minulle sen verran, että uteliasuuteni on tyydytetty

Aikamoista keskustelua - voisinkin laittaa lusikkani tähän soppakattilaan sopivan avonaisella yövuorolaisen ajatusmaailmalla *sydän*


Jostain joskus luin (yritin etsiä ko. lehtijuttua sitä löytämättä), että sinkkuus miellettäisiin nyky-yhteiskunnassa enemmän elämäntapana kuin varsinaisena ihmissuhteen muotona. Eli vapaasti muistettuna: oma käyttäytyminen määrittää sinkkuuden siten, että esimerkiksi tehdään asioita mitä suhteessa muutenkin suhteessa eläessä voisi tehdä: pidetään itsestä huolta, muistetaan oma elämä ja kaverit, ei eletä vain ja ainoastaan suhteeelle ja sen tulevaisuuden suunnitelmille... (mistähän sen jutun löytäisin, noin parin vuoden takaa taisi olla - missä Nikke Knattertonin johtopäätös, kysyn vaan? :D )

Vaikka minäkin elän ihmissuhteessa niin silti voin elää ja käyttäytyä kuin sinkku, eli voin toimia, tehdä päätöksiä ja käyttäytyä täysin itsevaltaisena ihmisolentona vailla sen ihmeempiä rajoituksia/kuumotuksia niskassani. Luottamus kumppanin tekemiin päätöksiin on tässsä avainasemassa.

Aito rakkaus ei rajoita eikä vaadi, mutta niin kuin usein nykymaailmassa tai muutenkaan - harva asia on täysin puhdasta - jolloin valitettavina lieveilmiöinä esiintyy enemmän tai vähemmän ihmisluonnon heikkoudelle ominaisia alitajuntaisen pelon, itsetunnon puutteen tms tuomia omistuksen halun, toisen rajoittamisen tms 'tarpeita', jotka eivät ruoki suhteessa esiintyvää rakkautta lainkaan terveellä tavalla. Nämä ei-toivottavat käyttäytymismallit tulevat monella ihmisellä alitajunnasta omaa toimintaa sen enempää tiedostamatta, joten mielestäni tässä avainasemaan nousee yksilön tietoisuus omista toimistaan ja toimintamotiiveistaan. Jostain joskus luin sanonnan joka sopii kivasti tähän kohtaan "tietoisuus, tietoisuus, tietoisuus" :)

Salasuhteet, satunnaisesti tai pysyvästi, eivät mielestäni ole hyvää käytöstä ketään kohtaan, sillä rehellisyys ja uskallus keskustella ongelmista ja tarpeista ovat avainasemassa toimivassa suhteessa. Mikään ei ole riittävän hyvä syy toimia toisen selän takana näin isolla mittapuulla, sillä kovin on raukkamaista käytöstä pysyä rahan,mökin,suvun,lasten takia suhteessa joka ei tyydytä esimerkiksi seksuaalisesti. Eri asia(tm) on ostaa vaikka yllätyslahja selän takana

Tälläisetä 'hyvästä' salasuhde-kodista lapsille voi olla montaa mieltä, sillä roolimallina kyseinen pariskunta ei mielestäni ole kovin esimerkillinen: isi ja/tai äiti tyydyttävät jonkin tarpeensa toisaalla ja leikkivät yhdessä onnellista kotia lapsilleen pitäen kulissia yllä mahdollisimman hyvin, mutta voisin rohjeta väittää lasten olevan sen verran viisaita, että he aistivat tälläiset asiat jollain tasolla ja/tai kasvavat itse samanlaiseen toimintamallin.
Toki salasuhde on usein se valitettavan helppo tie valita...

Mut kukin tallaa tyylillään!
Hyvinvointia ja hyvää mieltä kaikille


- Jere

ps. pahoittelemme mahdollisesti esiintyviä (ajatus- ja) kirjoitusvirheitä, joista voin vastuuttaa vain itseni :D

[q]Anselmi, 11.12.2007 18:06:
Onko sinkkuilu tyhmää? Pirpelihän tuossa toi esiin listan seukkailun hyvistä
puolista, ei sinkkuilun huonoista. Kyllähän sinkkuilun puolistakin saisi helposti
tuollaisen listan.
[/q]
Kyllä se silloin tällöin on tyhmää, kun sille päälle sattuu.

[q]
Hauskaa että jengi itkee täällä vuodesta vuoteen sinkkuilun ankeutta vaikka
helpoin tapa täältä päästä pois on oppia nauttimaan siitä sinkkuilusta.
[/q]
Kaikki ei silti edes välttämättä halua pois, vaikka nauttisikin sinkkuilusta.

[q]
Enkä kyllä edes ymmärrä että miksi sinkkuudesta pitäisi lähtökohtaisesti
haluta pois. Tulee olo että se toinen ihminen täyttäisi lähinnä jotain poika/tyttöystävän
"virkaa" sen sijaan että olisi itse syy seurusteluun.
[/q]
Ehkä joskus tulee vain sellainen olo, että haluaisi asettua aloilleen ja ehkä perustaa perheen?

Mut joo. Asioissa on hyvät ja huonot puolensa, niin sinkkuilussa kun seukkailussakin. Tuossa viittasin vaa pirpelin kirjotukseen siks, kun Rubicon sanoi haluavansa sinkuksi.

[q]eugina, 2.8.2009 21:30:
---

samaa mieltä, yksin on lopulta parempi...*hymy*
[/q]

Yksin, kaksin, kolmin... Fiiliksen mukaan

Ei mutta kun soppaan lyödään mukaan kaverisuhde, ja sen ikäänkuin uhraaminen yrityksen alttarille, niin vetää vieläkin hiljaisemmaksi.

Meikäläisellä on eräs mimmifrendi, jonka kautta tunnen monia muita mimmejä, ja nyt pikku hiljaa tuntuu, että kiinnostus ko. kaveria kohtaan on kasvanut sitä mukaan mitä pidemmälle kesä on edennyt. Ja tottakai sitä tälläinen yksinkertaisempi sälli kesäisissä hormonihöyryissä aavistuksen ihastuneena kuvittelee, että kaverin eleistä päätellen hänkin olisi iskenyt silmänsä edes aavistuksen meikäläiseen. Puh soitot ilman mitään asiaa, samoin txt:t ja mesehöpöttelyt ja yleiset "huvittaako tulla sinne ja sinne minne ovat kamujensa kanssa menossa iltaa viettämään" -kutsut ovat lisääntyneet huomattavasti kesän aikana. Ja tietynlainen juttujen asteen muuttuminen, jota ei voi sanoin kuvailla.

Eihän siinä mitään, ei ole eka eikä tasan vika kerta kun kaverista kiinnostuu, mutta tässä tapauksessa voi mennä samalla suurin osa meidän yhteisistä kaverimimmeistä sen sileän tien, jos tuon turhilla oletteluilla ja yrittelyilläni ryssin. Tää tyttö on kuitenkin juurikin se linkki, jonka kautta heidät kaikki tunnen.

No jos tänään jotain sille jotain sekavaa koettaisin soperrella

[q]epicuros, 21.12.2009 20:09:
---
aada, 21.12.2009 19:45:
Olisiko ihan väärin ja ihan tyhmää tutustua ihmiseen, käydä treffeillä, nukkua yhdessä, harrastaa seksiä tms. jos ei oikeasti näe mitään yhteistä tulevaisuutta?

---
Pidä vaan huoli siitä, että hän on tietoinen sun mielipiteestä niin vältyt turhilta konflikteilta.
[/q]
Ei se tosiaan väärin ole, mutta pidä perkele huolta että toinen tosiaan ymmärtää asian. Älä anna ymmärtää, vaan sano ihan suoraan asian todellinen laita. Se on perseestä sille toiselle sitten myöhemmin kuulla, että ei koskaan olisi kiinnostanutkaan.

[q]Freja, 21.12.2009 21:12:
Ähh en halu ees puhua enempää asiasta ku tulee vaan liikaa oma historia mieleen ja tää johtaa itkufiilikseen. Niin monilta sydänsuruilta olisin välttynyt, jos mulle oltais oltu rehellisiä. Ei tässä oikeen jaksa enää luottaa siihen, että pysyvä onni osuisi omalle kohdalleen.
[/q]
Sama juttu. Eipä tuolle nyt mitään voi.

Jos suoraan asian sanominen on vaikeeta, kannattaa tosiaan unohtaa koko juttu. Vaikea ymmärtää, miksi toisille rehellisenä oleminen ja puhuminen on vaikeeta. Eniten se sattuu, kun ollaan hiljaa ja ei kerrota mikä on vikana. Sattuu niin vitusti. Mutta kuitenkin, eipä oma elämä saa tuommoiseen kaatua, vaan täytyy porskuttaa vain etiäpäin. Vaikka tiukkaahan se tekee päivittäin.

Liityn tänne tsadilaisten joukkoon..

[q]KooKie, 26.3.2007 12:18:
it's surprise buttsecks!"
[/q]

[q]domi, 11.11.2007 22:28:
Haluatko sä uudelleen, vai riittikö kerta?
[/q]
jos lupaat tuikkaa kuivana

ootteko nyt äijät tekemässä jotain urheilua sinkkuilusta?

[q]sativa, 5.10.2009 20:51:
No johan on artikkeli tehty.
[/q]
kukaan yli kaksi aivosolua omaava sinkku ei voi olla huomaamatta noita piirteitä itsestään. itseäkin ihmetyttää, että kelle tahvolle nämä asiat oikein pitää kertoa. käydään vaan läpi jokainen mahdollinen joko-tai-skenaario; esim. "olet joko liian mulkku tai liian nöyrä" "voi kiitos avusta dr. phil!". vähän kuin pekka pouta sanoisi, että huomenna joko sataa tai paistaa ja lämpötila on miinus 30:nen ja plus 40:nen asteen välillä

ikään kuin syynä ei olisi se, että kiinnostavia ihmisiä ei vaan tapaa kovinkaan usein tai ne tapaukset, joiden kanssa kemiat pelaa, on jo varattu. artikkelista tulee läpi haju, että voisit ottaa kumppanin käytännössä kenestä tahansa, jos vain haluat luopua tarpeeksi siitä kuka olet ihmisenä. saa sitä mun puolesta yrittää tehdä jostain hakkaavasta linnakundista unelmavävyä, mutta itse en aio samanhenkistä polkua kulkea omien kumppanieni suhteen :D

musta ois ollu paljon parempi, jos toi artikkelin kirjoittanut nainen ois vaan suoraan copypastennut ipen listan

[q]Avernian, 3.5.2005 14:36:
*poistuu*
[/q]

Petturi. =P

taas täällä

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.