SINKKULUUKKU
[q]Samu*, 6.5.2008 21:54:
---
isokeksi, 6.5.2008 21:27:
Vielä muutama päivä peliaikaa.. Pitäis heila löytää!
---
isokeksi, 21.3.2008 17:28:
Mullakin oli reffit eilen ja oli muuten tosi kivaa! Yhtä hymyä minäkin, vähäisestä unesta huolimatta. 
---
isokeksi, 21.3.2008 17:40:
Feels greeat! 
---
*pökr*
[/q]
Niin. Se homma ei sitten mennyt aivan putkeen.
Kesä on tulossa semmosella vauhdilla että auringossa pinta palaa mutta aivot on talven jäljiltä edelleen ihan kohmeessa. Tänäänkin chillailin keskustassa kosken rannalla. Siinä kirjaa lueskellessani nostin hetkeksi päätäni ja huomasin, että eräs ylinätti tyttö sattui katsomaan meikäläiseen päin ja hymyilemään silleen supersöpösti.
Menin ihan jäihin.
Saatanan saatana 
[q]siveys, 6.5.2008 22:09
Mikä on mielestäsi isoin esteesi pariutumiselle?
[/q]
Nyt juuri tällä hetkellä se on se, että asun USA:ssa enkä todennäköisesti tule olemaan täällä loppuelämääni. Eli pariutuminen täällä johtaisi väistämättä ongelmiin tulevaisuudessa ja toisaalta parisuhde Suomeen täältäkäsin olisi käytännössä vaikeaa.
Noin isommassa mittakaavassa voisin kuvitella joskus lähitulevaisuudessa sitoutuvani hyvinkin vakavasti (jos siis näitä käytännön ongelmia ei olisi), kunhan oikea tyyppi löytyy. Oikea tyyppi on sellainen kenelle kelpaan tällaisena kuin olen, sellainen joka ei yritä muuttaa mua tai pakottaa tekemään asioita mitä en halua tehdä. Ja tällä ihmisellä pitää olla riittävän hyvä itseluottamus, tarpeeksi riehakas ja positiivinen asenne elämään ja hyvä huumorintaju. En voi sietää ihmisiä jotka stressaa eikä osaa ottaa asioita huumorilla ja elämää kevyesti :)
Ulkonäkö, koulutustausta, työpaikka jne "ulkoiset asiat" eivät ole niin tärkeitä. Ihan oikeasti :)
[q]siveys, 6.5.2008 22:09:
Tässäpä teille vähän pohdittavaa.. Olisin ihan oikeasti kiinnostunut vastauksistanne :)
Mitä tarvitsisit, että siirtyisit pois tästä luukusta? Mitä elämänmuutoksia pitäisi tapahtua sinun osaltasi ja mitä ominaisuuksia oletetulla vastapuolella (tai teidän yhteenliittymällänne) täytyisi olla, jotta juuri sinut saataisiin luopumaan sinkkuudesta? Olisitko valmis koko elämän kestävään suhteeseen vai haluaisitko/kelpaisiko kumppani vierellesi vain hetkeksi? Haetko palavaa rakkautta ja seikkailua vaiko rauhallista arjen turvaa?
Mikä on mielestäsi isoin esteesi pariutumiselle?
[/q]
1) Sopivan ihmisen. 2) Luonteiden ja elämänkatsomuksien pitäisi asettua toisiinsa nähden jollain tavalla lomittain niin, ettei yksi tai useampi pala työnnä ihmisiä liian kauaksi toisistaan. Molemmilta pitäisi myös löytyä kiinnostus yhteiseloon kyseisen ihmisen (ei perseen, lompakon tai talon) kanssa. 3) Jos voi valita, ehdottomasti pitkä suhde ja tappavan tylsä, turvallinen arki.
4) kts kaikki kohdat yllä ja yks suht tuore turpaanotto. Kaikki korjattavissa pikkurahalla*pepsodent*
[q]Takyon, 6.5.2008 22:31:
Hetken ihastuminen vois olla tavallaan kivaa mut ei kai kukaan sellasiin halua aikaa tuhlata 
[/q]
Mihin se aika sitten kannattaa käyttää?
voin vähän koittaa selventää mitä tarkoitan tolla naisen logiikalla, ettei nyt ihan turha postaus ollut. tässä hyvä esimerkki parin päivän takaa:
soittelin erään ystäväni kanssa viime sunnuntaina päivällä, ja sovimme, josko illalla oltaisiin näkyilemässä. sovittiin, että hän soittelee minulle päin, kunhan saa asioitaan hoidettua ja ehtii himaan. minä sitten varauduin siihen olemalla sopimatta illaksi mitään muuta, mutta jossain vaiheessa aloin ihmettelemään, kun mitään ei kuulunutkaan. koitin huvikseni soittaa, mutta puhelimeen ei vastattu. oma iltani meni toisin sanoen ihan pieleen, koska olisin muussa tapauksessa voinut tehdä vaikka mitä, kun oli niin nätti kelikin (=olisin mennyt puistoon juomaan kaljaa).
noh, maanantaina duunin jälkeen tämä tytteli soitteli mulle päin ja siinä juteltiin niitä näitä, kunnes hän ehdotti tapaamista. totesin vaan ohimennen, että voihan sitä sopia vaikka mitä, mutta ei sitä tuu tapahtumaan kuitenkaan, jolloin hän suuttui minulle! niinku wtf! kumpihan tässä taas se syyllinen olikaan. saatanan!!
minkä tahansa valtakunnan oikeustajulla luulis olevan niin, että mun pitäs suuttua sille, eikä toisinpäin (tai sitte missaan jotain ja pahasti). ei voi tietty yleistää, että naisen logiikka koskisi kaikkia naisia, mutta jostain se nimityskin juontaa juurensa. joku kun keksis, miten niiden aivot saadaan pelaamaan oikein, niin siinä olis kyllä rikas mies. :P
[q]plink, 6.5.2008 22:41:
totesin vaan ohimennen, että voihan sitä sopia vaikka mitä, mutta ei sitä tuu tapahtumaan kuitenkaan, jolloin hän suuttui minulle! niinku wtf! kumpihan tässä taas se syyllinen olikaan. saatanan!!
[/q]
Ehkä hän koki, että syyllistit häntä liikaa ja käyttäydyit häntä kohtaan epäreilusti tehdessäsi rankan yleistyksen hänen luotettavuudestaan (suora hyökkäys hänen persoonaansa kohtaan) yksittäisen tapahtuman perusteella (jolle oli varmaan joku syykin). Hän todennäköisesti tunsi myös itse syyllisyyttä asiasta, eikä halunnut ajatella sitä, mutta kun sinä toit asian esille ja kaivoit nämä ikävät tunteet esiin, niin hän sitten purki ne sinuun.
Eihän tässä nyt tietenkään voida sanoa, että tämä nainen olisi toiminut "oikein", mutta hän toimi kuitenkin varsin inhimillisesti. Samalla tavalla sinunkin oli luonnollisesti pakko päästä purkamaan pahaa oloasi ja tasoittaa puntit syyllistämällä toista ihmistä tuollaisella loukkaavalla kommentilla.
Ihmisillä on ihan ymmärrettävästi aika vahvoja defenssejä sitä kohtaan, että virheitä käytetään aseina tasoituksen nimissä tapahtuvassa oman edun tavoittelussa. Mielestäni tämä on jopa ihan tervettä, sillä tällainen käytös johtaa hyvin nopeasti sellaiseen kierteeseen, josta kukaan ei enää saa mitään hyvää irti kun kaikki näkevät omasta perspektiivistään olevansa oikeutettuja toisten hyväksikäyttöön jonkun aikaisemman laiminlyönnin varjolla.
Oman kokemukseni mukaan useimmiten on ihan loogisesti perusteltua ja oikein kaikkia kohtaan vain antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, mutta minäkin olisin varmaan rikas mies jos saisin "miesten" aivot tajuamaan tämän :D
[q]Miltzu, 6.5.2008 22:32:
---
siveys, 6.5.2008 22:09
Mikä on mielestäsi isoin esteesi pariutumiselle?
---
Nyt juuri tällä hetkellä se on se, että asun USA:ssa enkä todennäköisesti tule olemaan täällä loppuelämääni. Eli pariutuminen täällä johtaisi väistämättä ongelmiin tulevaisuudessa ja toisaalta parisuhde Suomeen täältäkäsin olisi käytännössä vaikeaa.
Noin isommassa mittakaavassa voisin kuvitella joskus lähitulevaisuudessa sitoutuvani hyvinkin vakavasti (jos siis näitä käytännön ongelmia ei olisi), kunhan oikea tyyppi löytyy. Oikea tyyppi on sellainen kenelle kelpaan tällaisena kuin olen, sellainen joka ei yritä muuttaa mua tai pakottaa tekemään asioita mitä en halua tehdä. Ja tällä ihmisellä pitää olla riittävän hyvä itseluottamus, tarpeeksi riehakas ja positiivinen asenne elämään ja hyvä huumorintaju. En voi sietää ihmisiä jotka stressaa eikä osaa ottaa asioita huumorilla ja elämää kevyesti :)
Ulkonäkö, koulutustausta, työpaikka jne "ulkoiset asiat" eivät ole niin tärkeitä. Ihan oikeasti :)
[/q]
Jotenkin pisti silmään toi suluissa oleva lause käytännön ongelmista. Tulee mieleen ystäväni, joka hetki sitten muuttanut USA:an miehen perässä ja kesällä menevät naimisiin. (Tai noh, tarkalleen ottaen, ovat jo menneet, mutta paperitöistä johtuen. Haluavat siis nyt järjestää "oikeat" häät) No eniveis... eli siis, kuulostaa vaan jotenkin kauheen karulta, että "pariutuminen täällä johtaisi väistämättä ongelmiin". Tavallaan ymmärrän kyllä ajattelutavan, että ei kannata ihastua, jos ei aio siellä välttämättä loppuelämäänsä viipyä. Mutta toisaalta, tarvitseeko sen elämän olla niin ennaltasuunniteltua. Luulisin kuitenkin, että jos siellä rapakon takana joku sulta jalat alta vie, niin siinä "ongelmat" saattaa jopa unohtua :).
Tällaisia ajatuksia nyt ihan vain sinua ja elämäntilannettasi tuntematta. 
[q]Aurinkoneiti, 6.5.2008 23:45:
Vuosi menny nopsaan tällä osastolla. Mahdollisimman epäsopivia tyyppejä tullu vastaan. Eikö jo nyt vois tulla se oikea, kun tiedän tarkalleen, millaisen ihmisen kanssa haluaisin elää.
[/q]
Mitä tarkoitat sillä, että tiedät tarkalleen millaisen ihmisen kanssa haluaisit elää? Minusta tämä lause kuulostaa niin absurdilta, että meillä on selkeästi jotain merkittäviä eriävyyksiä meidän ajatusrakenteissa.
[q]siveys, 6.5.2008 23:19:
---
plink, 6.5.2008 22:41:
totesin vaan ohimennen, että voihan sitä sopia vaikka mitä, mutta ei sitä tuu tapahtumaan kuitenkaan, jolloin hän suuttui minulle! niinku wtf! kumpihan tässä taas se syyllinen olikaan. saatanan!!
---
Ehkä hän koki, että syyllistit häntä liikaa ja käyttäydyit häntä kohtaan epäreilusti tehdessäsi rankan yleistyksen hänen luotettavuudestaan (suora hyökkäys hänen persoonaansa kohtaan) yksittäisen tapahtuman perusteella (jolle oli varmaan joku syykin). Hän todennäköisesti tunsi myös itse syyllisyyttä asiasta, eikä halunnut ajatella sitä, mutta kun sinä toit asian esille ja kaivoit nämä ikävät tunteet esiin, niin hän sitten purki ne sinuun.[/q]
tjooh, no en kyllä tossa mitään taustoja kertonut, mutta kyse ei siis todellakaan ollut mistään yksittäisestä kerrasta. tollanen iskee lisäksi pahasti mun kipukynnykseen, koska oharien tekeminen on mun mielestä yks vittumaisimmista asioista (ja hän tietää kyllä sen itsekin). "oikeus" sortamisesta johtuvan syyllisyyden purkamiseen sorrettua henkilöä kohtaan nyt vasta omituista logiikkaa onkin.
[q]Oman kokemukseni mukaan useimmiten on ihan loogisesti perusteltua ja oikein kaikkia kohtaan vain antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, mutta minäkin olisin varmaan rikas mies jos saisin "miesten" aivot tajuamaan tämän :D
[/q]
ehkä hän sitten koki sen kommentin jotenkin erityisen syyllistävänä ja loukkaavana. mun luonne on vaan sellanen, että en aina pelkästään myötäile ja niele kaikkea vittuilua, vaan koen oikeudekseni välillä huomauttaa erinäisistä epäkohdista. ehkäpä siinä on sellanen syy, mikä estää monen naisen pariutumishalut mun kanssa. ;P
[q]siveys, 6.5.2008 22:09:
Tässäpä teille vähän pohdittavaa.. Olisin ihan oikeasti kiinnostunut vastauksistanne :)
Mitä tarvitsisit, että siirtyisit pois tästä luukusta? Mitä elämänmuutoksia pitäisi tapahtua sinun osaltasi ja mitä ominaisuuksia oletetulla vastapuolella (tai teidän yhteenliittymällänne) täytyisi olla, jotta juuri sinut saataisiin luopumaan sinkkuudesta? Olisitko valmis koko elämän kestävään suhteeseen vai haluaisitko/kelpaisiko kumppani vierellesi vain hetkeksi? Haetko palavaa rakkautta ja seikkailua vaiko rauhallista arjen turvaa?
Mikä on mielestäsi isoin esteesi pariutumiselle?
[/q]
Miä ainakin oisin valmis sitoutumaan vaikka loppuelämäks, jos vaan oikeanlaisen miähen löytäisin ja sattuisin saamaan. (pakko oli lisätä toi et sattuis vielä saamaan, sillä oisin ehkis jopa löytänyt sellaisen, mutta eipäs ole saatavilla*eikä* mutno...sellasta se elämä on)
Kyllä siinä pitää raggautta olla *sydän*, et meikä sinccuelämän jättää ^___^ Mä en jaksa mitään sellasta herra semikivaa katella, joka on ihan ihkunen ehkä joo, mutta ei sen kummemmin sykähdytä. Mua ei siis kiinnosta seukkailla vaan sen takia, et ois vaan joku whatewahh*nalle* -kawhu kainalossa. Mielummin vietän laatuaikaa yssikseni kunnes sit sellain herra Todellapäräyttävä sattuu paikalle! 
Jotenkin on vaan niin hirmuisen hankala törmätä sellasiin miähiin, jotka ihan aikuistenoikeesti nappais...varsinkin kun sattuu olemaan tällaij suhteellisen ronkeli tabaus :D
Miä tahtoisin sellasen söpösen symppismiähen<3, jolla ois vielä huumorintaju about samanlainen kun meiksillä...ja muutenkin ois silleen samalla aaltopituudella...ja sepäs eij oo sit mikään helebbo nakki Notta mikään ihmekkään, että täs sinccuna ollaan mutta ei siinä mitään...ei mulla mikään kiire tästä sinkkuilusta oo eroonkaan päästä :P
Saapas nähä kauan tät sinccuiluu viel jatkuu, sillä ikin ei voi tietää koska se bueno mies sit vahingossa eteen porhaltaa, joka Rixun syrämmen sulattaabi 
Sen oon ainakin huomannu, et erityisesti ettimällä sellasta ei ainakaan löydä 
[q]plink, 6.5.2008 23:33:
ehkä hän sitten koki sen kommentin jotenkin erityisen syyllistävänä ja loukkaavana. mun luonne on vaan sellanen, että en aina pelkästään myötäile ja niele kaikkea vittuilua, vaan koen oikeudekseni välillä huomauttaa erinäisistä epäkohdista. ehkäpä siinä on sellanen syy, mikä estää monen naisen pariutumishalut mun kanssa. ;P
[/q]
Jos joku mun mielipidettäni kaipaa niin ongelma tässä lienee se miten ja milloin huomautit tästä epäkohdasta. Siitä voi kuitenkin huomauttaa myös rakentavassa mielessä sellaisissa tilanteissa, joissa toinen ei ole tilanteen suhteen haavoittuvaisimmillaan. On luonnollisesti hyve jos pyrkii auttamaan toisia henkisessä kasvussa ja tuo mielekkäällä tavalla esille epäkohtia, jotka aiheuttavat varmasti ongelmia myös tulevaisuudessa, mutta arvelisin, että tämä rakkaus ja huoli lähimmäistäsi kohtaan ei ollut se päällimmäinen motivoiva tekijä lausuessasi nuo tyttöä loukanneet sanat.
[q]siveys, 6.5.2008 23:55:
---
Aurinkoneiti, 6.5.2008 23:45:
Vuosi menny nopsaan tällä osastolla. Mahdollisimman epäsopivia tyyppejä tullu vastaan. Eikö jo nyt vois tulla se oikea, kun tiedän tarkalleen, millaisen ihmisen kanssa haluaisin elää.
---
Mitä tarkoitat sillä, että tiedät tarkalleen millaisen ihmisen kanssa haluaisit elää? Minusta tämä lause kuulostaa niin absurdilta, että meillä on selkeästi jotain merkittäviä eriävyyksiä meidän ajatusrakenteissa.
[/q]
Selkeästi meillä on jotain merkittäviä eriävyyksiä ajatusrakenteissamme, koska minä ole minä, enkä sinä. Minä ajattelen omallalaillani, enkä niinkuin sinä. Virheistä oppii hahmottamaan, millaista oikean rakkauden pitäisi olla ja tuntua.
[q]siveys, 6.5.2008 23:51:
---
plink, 6.5.2008 23:33:
ehkä hän sitten koki sen kommentin jotenkin erityisen syyllistävänä ja loukkaavana. mun luonne on vaan sellanen, että en aina pelkästään myötäile ja niele kaikkea vittuilua, vaan koen oikeudekseni välillä huomauttaa erinäisistä epäkohdista. ehkäpä siinä on sellanen syy, mikä estää monen naisen pariutumishalut mun kanssa. ;P
---
Jos joku mun mielipidettäni kaipaa niin ongelma tässä lienee se miten ja milloin huomautit tästä epäkohdasta. Siitä voi kuitenkin huomauttaa myös rakentavassa mielessä sellaisissa tilanteissa, joissa toinen ei ole tilanteen suhteen haavoittuvaisimmillaan.[/q]
haavoittuvaisimmillaan, wtf? :P ei se edes olis muistanut koko asiaa ilman sitä mun huomautusta.
[q]On luonnollisesti hyve jos pyrkii auttamaan toisia henkisessä kasvussa ja tuo mielekkäällä tavalla esille epäkohtia, jotka aiheuttavat varmasti ongelmia myös tulevaisuudessa, mutta arvelisin, että tämä rakkaus ja huoli lähimmäistäsi kohtaan ei ollut se päällimmäinen motivoiva tekijä lausuessasi nuo tyttöä loukanneet sanat.[/q]
yrittänyt oon aiemmin tuoda "mielekkäällä tavalla" esille epäkohtia, ei vaikutusta. tällä kertaa en edes yrittänyt "mielekästä" tapaa, mutta enpä kyllä ollut erityisen syyllistäväkään.
edit: mut jooh, vaikeahan asiaa lähteä analysoimaan ilman, että tunnet tilannetta sen kummemmin, eikä sille liene tarvettakaan. enkä nyt ihan hirvittävän vakavasti asian kanssa ole tässä ole ollut liikkeellä muutenkaan. piis out! :)
[q]Aurinkoneiti, 7.5.2008 00:04:
Virheistä oppii hahmottamaan, millaista oikean rakkauden pitäisi olla ja tuntua.
[/q]
Ja sulla on sellainen olo, että kaikkii virheet on tehty tai koettu kun nyt tiedät tarkalleen mitä haluat?
[q]RainChild, 6.5.2008 23:19:
Tavallaan ymmärrän kyllä ajattelutavan, että ei kannata ihastua, jos ei aio siellä välttämättä loppuelämäänsä viipyä. Mutta toisaalta, tarvitseeko sen elämän olla niin ennaltasuunniteltua. Luulisin kuitenkin, että jos siellä rapakon takana joku sulta jalat alta vie, niin siinä "ongelmat" saattaa jopa unohtua :).
Tällaisia ajatuksia nyt ihan vain sinua ja elämäntilannettasi tuntematta.
[/q]
Oot ihan oikeassa ja jos yhtään itseäni tunnen niin enhän mä tuolla asumista tule koskaan käyttämään syynä siihen etteikö jotain juttua ja sen toimivuutta voisi kokeilla. Mä tein sen toisinkinpäin - aloin seurustella Suomessa 2 kk ennen kuin muutin. Huonostihan siinä kävi mutta minä ainakin yritin.
Mä oon jo nyt tavannut mahtavia tyyppejä jenkeissä ja aion pitää huolen että tapaan jatkossakin. Se nyt on sitten sen ajan murhe jos sieltä jotain tarttuu hihaan ja pitäisi joskus muuttaa Suomeen.
[q]Vampyrella, 7.5.2008 00:15: Itse kunkin on kuitenkin hyvä oppia käyttämään ns. minä-viestintää sinä-viestinnän sijaan, esim. ''Minusta tuntu aika helvetin ikävältä se, kun teit oharit.'' vs. ''Sä aina teet oharit, saakeli!''. Ensimmäisessä kerrot tunteistasi ja ajatuksistasi itsesi kautta, toisessa hyökkäät suoraan toista ihmistä vastaan.[/q]
Hyvä pointti*piis*
[q]siveys, 6.5.2008 23:51:
---
plink, 6.5.2008 23:33:
ehkä hän sitten koki sen kommentin jotenkin erityisen syyllistävänä ja loukkaavana. mun luonne on vaan sellanen, että en aina pelkästään myötäile ja niele kaikkea vittuilua, vaan koen oikeudekseni välillä huomauttaa erinäisistä epäkohdista. ehkäpä siinä on sellanen syy, mikä estää monen naisen pariutumishalut mun kanssa. ;P
---
Jos joku mun mielipidettäni kaipaa niin ongelma tässä lienee se miten ja milloin huomautit tästä epäkohdasta. Siitä voi kuitenkin huomauttaa myös rakentavassa mielessä sellaisissa tilanteissa, joissa toinen ei ole tilanteen suhteen haavoittuvaisimmillaan. On luonnollisesti hyve jos pyrkii auttamaan toisia henkisessä kasvussa ja tuo mielekkäällä tavalla esille epäkohtia, jotka aiheuttavat varmasti ongelmia myös tulevaisuudessa, mutta arvelisin, että tämä rakkaus ja huoli lähimmäistäsi kohtaan ei ollut se päällimmäinen motivoiva tekijä lausuessasi nuo tyttöä loukanneet sanat.
[/q]
Ehkä tän pitäs antaa olla jo.. MUTTA (*hih*) vittuilu on kuitenkin eri asia kuin suora palaute. Vittuilu lisää vittuilua. Luulisin että JOS olisit puhelun alkuun heti reilusti kysynyt, mitä sunnuntaille kävi, se asia olisi ollut pakko selvittää siinä. Nyt kun välistä heität tollaisen "ei tuu tapahtumaan" -lainin, sen voi toinen tulkita ihan miten vaan.
Ei se ketään kasvata että heittelee ilmaan epämääräisiä huomautuksia kokemistaan epäkohdista, jos ei ole munaa tai halua puida asiaa loppun asti. Se on todellista naisen logiikkaa että antaa palautetta noin puhumatta kuitenkaan asioista niiden oikeilla nimillä*piis*
[q]Umbala, 17.1.2009 16:58:
Mä sanoisinkin, että nyt ollaan tilanteessa, jossa yhteiskunnan vaikuttava rooli on pienentynyt niin paljon, että suurin vaikuttava tekijä ovat naiset itse, sekä tietysti se ryhmäpaine.
Mä uskon ja toivon, että tilanne tulee vielä muuttumaan seuraavien sukupolvien aikana, mutta en enään lähtisi suoraan syyttämään yhteiskuntaa tilanteesta johon naiset itse voisivat oikeasti vaikuttaa. Vaikka nyt pitääkin myöntää, että noiden vanhojen tapojen/ajatusmallien/käytäntöjen poisto ei välttämättä ole kamalan helppo projekti ja se vaatiikin aikaa toteutuakseen.
[/q]
I agree. 
Mä kuitenkin tarkoitin yhteiskunnalla myös niitä naisia (ja miehiä) ja vallitsevia ajatusmalleja ja asenteita, joten ollaan tavallaan puhuttu samasta asiasta alusta alkaen.
[q]ezzy, 30.6.2009 20:29:
Itsekin olen monessa mielessä helvetin vaikea, varmasti mahdotonkin tapaus, mutta ainakin yritän olla oma itseni :)
[/q]
Noniin, tässä tulikin se, mitä halusin kuulla. :) Meinaan munkaan mielestä vaikeus ei ole ainoastaan naisten, vaan myös miesten inhimillinen ominaisuus. Vaikeutta sitten taas on niin monenmoista, että jätän sen romaanin väliin tällä kertaa. Ehkä vaikeus on joissakin tapauksissa lähinnä sukupuoliroolien eroista johtuva mutka informaation kulussa, tai sitten mutkattomuus tuottaa sen vaikeuden, jos siihen mutkaan on totuttu.
Deep as hell. :D