SINKKULUUKKU
---
Toisaalta useammat läheiset suhteet pysyvät todennäköisesti kuitenkin hieman vähemmän läheisinä, kuin se yksi ylitse muiden -tyyppinen suhde.
---
Mielenkiintoinen hypoteesi. Sen validiutta eri tilanteissa arvioidessani tajusin, että "suhteen läheisyys" on varmasti aika erilainen käsite eri ihmisille.
Suhteen läheisyydestä ja sen mittareista: Ajatus tuon aiemman kirjoitukseni taustalla oli se, että usein parisuhteessa tai sen tyyppisessä sen yhden ihmisen kanssa vuorovaikuttaa merkittävästi enemmän kuin muiden, jolloin tälle muodostuu helpommin muita vankempi käsitys ja ymmärrys kumppanistaan. Yhdessä vietetyn ajan määrä, ja tietysti myös laatu, on siis mielestäni yksi tekijä siinä, kuinka läheiseksi suhde muodostuu. Muitakin tekijöitä toki on, kuten yksilön halu panostaa lähentymiseen kunkin elämässään vierellään kulkevan ihmisen kanssa, ja tämä liittynee enemmän siihen laatupuoleen.
Selvennykseksi; tarkoitan hyvin intiimilllä tavalla läheistä suhdetta, jossa voi etsiä ja löytää toisen kanssa ja avustuksella itsestään asioita, joiden olemassaolo tai ymmärrys on kenties ollut itseltä muutoin piilossa osin tai kokonaan ja vaikea tavoittaa. Hieman kevyemmän läheisyyden koen pitävän sisällään henkilökohtaisten asioiden jakamista, mutta itse olen hyvin harvojen ihmisten kanssa päässyt siihen läheisyyden syvyyteen, jossa löydän merkittäviä uusia väyliä tutustua itseeni ja kehittää itseäni.
Nyt tätä ajatellessani huomaan, ettei tällaisen läheisyyden syntyminen ole vaatinut parisuhdetta tai välttämättä edes sen kaltaista suhdetta, mutta se on vaatinut intensiivistä vuorovaikutusta. Olen ymmärtänyt, että monille niin intensiivinen vuorovaikutus on mielekäs ja tavoittelemisen arvoinen asia lähinnä parisuhteessa. Itselleni ystävyydelliset ja romanttiset suhteet eivät välttämättä merkittävästi eroa toisistaan (kuten olen saattanut joskus mainita), kuitenkin johtuen erinäisistä sisäisistä klikeistäni intensiivisen sitoumuksellisen suhteen muodostamiseen liittyy mielessäni joitakin peikkoja, jotka voivat hankaloittaa lähentymistäni toisen ihmisen kanssa sellaisessa suhteessa, joka on selkeästi poissulkeva. Pidän turvallisempana suhdetta, joka ei sisällä vaateita, ja kun koen olevani turvassa, minun on mahdollista avata ajatuksiani ja tuntemusiani luottavaisemmin ja laajemmin, myös itselleni.
Keksin tuossa eräänä iltana (yhden mahdollisen teorian siitä) millainen on optimaalinen, palkitsevin, ihmissuhde: Toinen osapuoli tarjoaa haastetta kohdata joitain kohtia omasta persoonasta ja tavoista toimia edustamalla itse erilaista lähestymistapaa ja tarjoamalla uusia näkökulmia tukemaan kasvua kyseisellä alueella, mutta antaa samalla myös jollekin toiselle osalle itsestä toisenlaisen heijastuspinnan, joka antaa levähtää ja olla juuri sellainen kuin on, tuomitsematta ja pyrkimättä muuttamaan. Plussana samankaltaiset toimintamallit kyseisenkaltaisilla alueilla voivat tarjota mahdollisuuden lisätä ymmärrystä omasta toiminnasta ja sen motiiveista. (Tällaisia ihmissuhteita olisi hyvä olla useita erilaisia tasapainon saavuttamiseksi, jottei jokin osa-alue jää liiaksi laiminlyödyksi kasvun tai vertaistuenkaan puolelta.)
Pettymykset vaan tekee varovaiseksi, kasvattaa liian ison itse- ja toistensuojeluvaiston. Tai sitten oon vaan tapojeni orja, jos yllätän itseni katsomasta ketään vähänkään pidempään tai eksyn ajattelemaan että tuohan on ihan kiva ja juttuunkin tulee luontevasti niin säikyn itsekin sitä, ja usein tulee sekava pakitusreaktio, psyykkaan itseni maanrakoon ja kaikki itsetunto häviää vaikka se on mulla muuten ihan terveellä tasolla.
I hear you.
Oon tainnut itse menettää vähäisetkin uskonrippeeni seurusteluun ainakin pysyväisluontoisena järjestelynä. Toisaalta aika aikaa kutakin: Kaikki loppuu jossain vaiheessa kuitenkin, että onko se nyt joku syy olla ryhtymättä. Oon kerran seurustellut sillä yhteisellä mentaliteetilla, että eipä tämä tule kestämään, mutta ollaan tässä nyt sen aikaa kun tuntuu hyvältä. Huomasin silloin, ja uudestaan myöhemmin, etten oo kovin hyvä lähtemään sittenkään kun ei enää tunnu hyvältä, enkä ole kovin vakuuttunut siitä että näitä läksyjä on vieläkään luettu kunnolla. Tarkoittaako se siis sitä, että sorvin ääreen olisi hyvä palata, vai oonko vaan tosi kaukaa viisas (ja lähemmällä tarkastelulla pelkuri) jos totean että stick to what you know, and keep away from what you know you don't know?
Tällä hetkellä tuntuu että on parempi vaan pysyä sinkkuna, kun se on olevinaan niin paljon yksinkertaisempaa.
Mista tietaa, etta omistaa ikuisuuskortin?
---
Toisaalta useammat läheiset suhteet pysyvät todennäköisesti kuitenkin hieman vähemmän läheisinä, kuin se yksi ylitse muiden -tyyppinen suhde.
---
Mielenkiintoinen hypoteesi. Sen validiutta eri tilanteissa arvioidessani tajusin, että "suhteen läheisyys" on varmasti aika erilainen käsite eri ihmisille.
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
Sana on toki aiheesta muutenkin vapaa. Kiitos <3
Mielestäni suhde on läheinen silloin, kun koen, että voin olla täysin oma itseni toisen seurassa ts. että minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen. Suhdetta voi lähentää ainakin avoimuudella, että uskaltaa näyttää itsensä sellaisena kuin on. Myös vuorovaikutus, yhdessä vietetty aika, huumori ja tavallaan myös riidat toimivat suhteen lähentäjinä.
joo ei tässä luukussa mitään vikaa ole, ihan hyvä mesta kunnes löytää jostain "sen oikean" tai jotain siihen suuntaan. mitään kokeilusettiä että "josko tässä tunteet syttyis" ei jaksa lähteä kokeilemaan, kyllä sen sitten tietää jos toinen kolahtaa kunnolla
---
"Ikuisesti yksin niin kuin nirso ja ruma linnanneito"
---
Mitenkäs sä sit kuvittelisit käyvän kauneutta säteilevielle ylikuningattarille, jotka saa kaapattua pelkillä ruskeilla silmillä ja matalalla äänellä? :P
No sehän kuulostaa varsin hauskalta ja jännittävältä lähtöasetelmalta! ^_^
[q]anniharha, 12.6.2009 18:57:
Ai perkele, pitääks mun sittenki korvata mun tissit älykkyydellä että tää superepätoivoinen sinkkuluukkuräpiköintini loppuis? Maksaisko joku lobotomian? Voisin tarjota esim. kaljan siitä hyvästä!
[/q]
Ei, älä korvaa tissejä sillä. Pidä molemmista hyvää huolta niin hyvä tulee. Ja muista aina valkata baari/terassiseura siten että sä oot aina se fiksuin 
.... Tarkoittaako se siis sitä, että sorvin ääreen olisi hyvä palata, vai oonko vaan tosi kaukaa viisas (ja lähemmällä tarkastelulla pelkuri) jos totean että stick to what you know, and keep away from what you know you don't know?
Tällä hetkellä tuntuu että on parempi vaan pysyä sinkkuna, kun se on olevinaan niin paljon yksinkertaisempaa.
"Love doesn't prevent us from hurting each other. If anything, it makes it more probable."
Täältä reunoilta on helppo huudella että pelkuri. Mutta hei - mikä MÄ olen sanomaan moista?
[q]ezzy, 13.6.2009 01:23:
---
Freja, 13.6.2009 01:15:
---
Miksi leikkiä vaikeaa, kun voisi olla (ja TYKKÄÄKIN olla) mielummin oma itsensä? Huolehtiva, välittävä, toisen hyväksyvä.. Itelle ainakin vaikean ihmisen rooli parisuhteessa kuulostaa niin kamalalta ja kaukaiselta ajatukselta, ja vielä vähemmän itseltäni se, että pitäisi olla jotakin mitä ei ole.
Mä tykkään siivota, kokata ja muutenkin pitää miehen iloisena, onko siinä jotain vikaa? Itseäni ainakin vain huvittaa huomionkipeät nartut, jotka luulevat että juuri sillä vaikeana olemisella voittaisi jotain, taikka saisi toisen kiinnostumaan yhä enemmän? Öh.
Ois kiva miehiltäkin kuulla mielipiteitä; onko se liikaa jos nainen tykkää miellyttää?
---
Tätä itsekin monesti ihmettelen, kun lueskelee jengin suhdekoukeroista. Mikä helvetti siinä on ettei voi olla oma itsensä. Jos ei toinen diggaa, niin se ei sitten vaan ollut sun suhtees. Mikä tässä yhtälössä on niin mahdottoman vaikeeta, että pitää leikkiä jotain mindgameja. Hajois pää, jos toinen vaan leikkis.
Toisille on myös hirveä ongelma nauraa itselleen, jos tekee jotain typerää (tai edes myöntää hölmöilleensä). Itse nolaan itseäni niin usein (muistan juttuja väärin, unohtelen kaikkea, keskittymiskyky on huonekärpäsen luokkaa jne jne), etten siihen enää muulla tavalla pysty edes suhtautumaankaan...Eikä sillä ole mitään väliä, koska jos toinen ei voi nauraa MINULLE, EIKÄ itselleen, niin eipä ole sekään suhde kovin toimiva.
Ja tosta miellyttämisestä, niin onhan se nyt ihan naurettavaa, että vain miehen pitäisi juoksennella kukkapuskan kanssa päivittäin ja muistaa merkkipäivät ja kissanristiäiset, kun nainen vaan ylläpitää ulkonäköään. Ei, ei näin.
Muistaa saa, muistuttaa saa, miellyttää saa, passata saa. Asioita ei tarvitse myöskään jakaa miesten/naisten hommiin...jos osaa tehdä, tehköön. Jos ei osaa, APUA SAA PYYTÄÄ.
Tästä vois kirjoittaa novellin.
edit: ai, että kaljan hakeminen on alentavaa :DDD voi ristus.
[/q]
Molemmat tekstit tässä quotessa ovat aivan loistavia.
täältä tullaan *nyyh**nyyh**nyyh**nyyh*
Mulla on viime aikoina ollut oikein oivaa tää sinkkuilu, uniseuraa löytyy ja kaikin puolin on ihan okei, että en tällä hetkellä halua mitään vakavaa. *sydän*
Se on kivaa kun joskus idea ja toteutus kohtaa toisensa. 
[q]Reivaaja, 31.10.2009 19:45:
Pointti kiltisti sanottuna oli ihan se, että mä en siedä yhtään pikkutyttöjen metskaajia. Musta se on niin kuvottavaa etten pysty pitämään päätäni kiinni. Vaikka ezzy ei niitä tarkoituksella ettisikään, niin sen kriteerit ei jätä sille muita vaihtoehtoja. Hänellä on tarve seurustella täysin omilla ehdoillaan.
Multa ei empatioita heru. Laitoksissa näin miten pikkutyttöjä vietiin mennen tullen vastaavanlaisten toimesta. Ja koska sieltä tulee haista vittu takaisin, eikä kukaan muukaan sitä sille oikeen kiltisti sano, niin vastuu jää mulle, vaikkei sitä olekkaan annettu tai sen ottamista ei hyväksytä.
JA PIKKUTYTÖILLÄ EN TARKOITA ALAIKÄISIÄ. Jotten nyt ihan mulkku oo...
---
Miksi edes vaivaudut tempomaan tuulesta syitä siihen, että Ezzy ja monet muutkin tällä forumilla ovat päässeet tahtomattaan "erityishuomiosi" kohteeksi? Se että sulle on jäänyt laitoksista traumoja on varsin ikävää, mutta ei millään tavalla oikeuta täällä laitoksien ulkopuolisessa elämässä hyökkäilemään kenen tahansa suuntaan. Käsittääkseni et tunne Ezzyä millään tasolla ja teet noita kyökkianalyysejä muutaman viestin perusteella, jotka olet täältä internetin ihmemaasta lukenut. Tarviiko sanoa lisää? Sitähän minäkin.
Oon melko varma et tarpeen niin vaatiessa sulle voidaan monoa vilauttaa täällä uudestaankin. Koska käytöksesi ei osoita mitään fiksuuntumisen merkkejä, niin ainakin mun silmissäni tarve alkaa sitä vaatimaan.
[/q]
Jepjep, onneksi luin vähän pidemmälle eikä tarvinnut nostaa kissaa pöydälle. Jone, veit hampaat suustani.
Hyvin helposti ihminen toimii omien tunteidensa vallassa eikä rationaalisuuteen ole sijaa. Myös viisaankaan ihmisen järki ei aina riitä olemaan hiljaa kun tilanne sitä niin vaatisi, mutta toisaalta onhan ihmisen viisaus suurin kompastuskivi ihmisen tietoisuudessa, rajoitettu rajoittamattomuudessaan ja on kykeneväinen käsittelemään vain ja ainoastaan tämän maailman asioita. Jos empatiaa löytyisi kaikkia ihmisiä kohtaan edes hitusen verran ja osaisimme rakastaa toisiamme, ihan kaikkia (huom. eihän se tarkoita sitä että täytyy pitää kaikista, mikä ei ole edes mahdollista, kai), ehkä kykenisimme pysähtymään omien tunteidemme kanssa tilanteisiin, joissa muuten tuntisimme itsemme hyvinkin haavoittuvaisiksi ja vihan ym. vietäviksi.
ja *sydän*
Itse aiheesta, mielestäni suurin ongelma ihmissuhteissa on se että ihmisten omat lähtökohdat ovat hyvin eros keskeisiä. On hyvin vaikeaa unohtaa itsensä kun lähestytään toista ihmistä, kun taas ihmisen pitäisi pyrkiä agape keskeiseen suhteeseen. Se on itseasiassa mahdotonta ihmiseltä toteuttaa omilla yrityksillään ihmisenä, mutta se on toki mahdollista. Olen nähnyt vastaavaa toimintaa ja myös kokenut itse ja täytyy sanoa että ihminen on omien halujensa vietävänä niin kauan kuin haluaa yrittää unohtaa itsensä unohtamatta sitä että on ihminen. Ehkä kuulostaa älyttömältä, mutta näin olen asiaa pohtinut erinäisten seikkojen ja kokemuksien perusteella. Kärsivällisyys on hyve joka auttaa tässä huomattavan paljon ja pyrkimys olisikin täydellisyyteen vaikka siihen ei ikinä päästäisikään. Motiivit kuitenkin määräävät hyvin pitkälle millä tavalla siihen täydellisyyteen halutaan pyrkiä. Nöyryys antaa uskoa ja luottamusta sekä voimaa taistella kun eri hyveiden vastakohdat hyökkäävät ihmisen persoonallisuutta vastaan.
[color=darkgrey]Damn- ei teidän pisteet ainakaan nouse tän luukun perusteella :DD
Viki, viki ja vali, vali...on se kyl kauheeta tuo laiffi...varsinkin yksin.[/color]
[q]Funktion, 3.5.2009 21:19:
On se nyt hemmetti, kerran kun joku tyttö kiinnostuu musta sen verran että kuvittelisi jotain sen tasoista että se siirtäisi tästä luukusta pois, asuu se tyttö tietenkin Ruotsissa... 
[/q]
Eihän se ole kuin hidaste
Hyvä ystäväni tutustui Ruotsissa mieheensä, tapaili mahdollisuuksien mukaan, vietti lomat yhdessä ja nykyään asuvat Suomessa, pienen tyttärensä kanssa 
[q]kinderi, 3.11.2009 21:34:
Gotta love ya friends:
"Etkö sä oikeesti oo kelannu et kannattas mennä naimisiin? Siis ihan oikeesti, kyllä mä suosittelen"
Öhh..
[/q]
haha 
(no, ootko????????)
onpahan kyllä. Tapitat tietokoneen ruutua kahteen ja toteat että joo-o pakko se on nukkumaankin mentävä. Tyhmä-typerä-kylmä sänky. *aaahff*
Ja ei ole edes ketään kelle kiukutella aamulla kun tuli valvottua liian myöhään.
Mutta ehdottomasti samaa mieltä saa tehdä just sellasta ruokaa kun haluaa, chili ja valkosipuli tervetuloa takaisin elämääni...<3
mutta toisaalta nyt kun on ihmisiä tapaillut niin jep. Sitä ei ehkä ole ihan realisti. Kaikissa on jotain vikaa. Ja jos ei ole vikaa, niin sitten se on se vika. Yllätin juuri sanomasta itselleni et se tyyppi nyt ainakin on liian hyvännäköinen ja mukava samassa paketissa(pitäis lukita vaatekaappiin ja ruokkia oven alta) Joten no way... Että ehkä tää on itseaiheutettua ja kaikki tää nurina on ihan turhaa... Öitä ihanat sinkut ja YÄK tyhmä-typerä-kylmä sänky.
Ja ei en ole NIIN pinnallinen kun annan ymmärtää, tänään on vaan taas tämmönen päivä..eiku yö.
[q]Zenni,
ÄLÄ. Mut kyl ehdottomasti parasta ajanvietettä on mennä biitsikentille kattoo ruskettuneita poikia, meinaa lähtee silmät irti siitä näystä O_O[/q]
Älä kato mua tai mä soitan poliisit!
[q]Freja, 8.4.2009 13:40:
Kyllähän täällä joo "viihtyy", varsinkin nytkin kun on pitkä matka edessä - puhelinlaskut pysyy aisoissa, eikä pääse ikävä iskemään joka haittaisi lomasta iloitsemista.
Oikeestaan voisin vaihtaa "viihtyy"-sanan omalla kohdallani "pärjäämiseksi", koska en mä nyt mitenkään yltiöpäisesti yksinolosta nauti.
Ok, pystyn elämään yksin ja parempi näin kuin huonossa suhteessa, mutta en mä silti tästä pidä. Mä vaan satun olemaan ihmistyyppiä, joka tarvitsee toisen vierelleen ollakseen onnellisempi.
Mä tarvitsen huomiota, tykkäämistä, pitkiä, hymyileviä katseita jotka kohdistuu muhun. Mä tarvitsen välittämistä, ja toisen huolenpitoa.
Itselläni on tarve jakaa omaa huomiotani, antaa rakkautta, osoittaa välittämistä, pitää toisesta huolta, katsoa toista ja hymyillä kun näkee hänenkin hymyilevän.
Tarvitsen jonkun, jonka kanssa jakaa arki ja juhla, ilot ja surut, ajatuksia, hetkiä...
Välillä vaan tuntuu siltä, ettei kaikesta voi iloita kunnolla, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä iloja mitä kokee.
[/q]
Kuin suoraan mun ajatuksistani.
[q]Riku, 3.4.2008 19:33:
Miks kaikki söpöt on aina Turusta...
[/q]
Luonnonlaki. No can do.
[q]Flügel, 19.9.2007 22:39:
Nyt kyllä selvästi huomaa, että syksy on saapunut. Kesällä sinkkuluukku, no jos ei nyt ihan pursunut, niin ainakin vilahteli iloisia vapaita sinkkuja. Yleinen ilmapiiri oli "nautitaan kesästä ja ollaan mitä ollaan" ..[/q]
Kesään kuuluu se "villi ja vapaa" - juttu, kun kesällä kuuluisi joka puolella pyöriä kesäkissoja ja -kolleja. Se on vaan klisee ja sen takia silloin myös ollaan positiivisempia. Uskotaan siihen, että sinkkukesä tuo jonkun miehen tai naisen kainaloon, edes yhdeksi yöksi.
Mutta nyt kun kesä on ohi, ja jos sillon ei ole edes ainuttakaan kesäkissaa tai -kollia näkynyt, on kaikki tsäänssit ehdottomasti menneet ja kaikkia odottaa mukamas pitkä ja kylmä talvi yksin. Oikeella asenteella niitä pussailu- ja halailukavereita löytyy vuodenaikaan katsomatta *pus**hali*
Ei itselläkään käynyt minkään näköinen tuuri kesällä, mutta nyt on kyllä sen verran hyvä fiilis, että en valita 