SINKKULUUKKU
[q]Avernian, 16.8.2006 22:11:
---
Epailija, 16.8.2006 22:04:
No jo on... Hallu, jos sä olisit tyttö, niin mä voisin harkita sun pyytämistä treffeille. Jos sä olisit raitis, niin sun ei tarvitsisi olla edes tyttö. 
---
Saadaanhan me Sinkkuluukusta pareja aikaiseksi ! 
[/q]
Anything can happen! ...and miracles too!
Kuukausi sinkkuluukkua. Kaipa sitä taasen tuolla toisessa.
Kesä ja kärpäset.
Mutta niin. Jos täällä kilpaillaan kuka on ollut kauimmin sinkkuna, niin nokitan vajaalla 24:llä vuodella (1980 helmi - 2003 marras). Sitäkin suhdetta kesti reilu kuukausi, joten jotkut eivät välttämättä laskisi sitä kunnon suhteeksi laisinkaan. Omassa mielessäni asenne kuitenkin ratkaisee.
Vähän hämäräksi myös jää mitä ihmiset sitten oikein tarkoittavat deittailulla. Jos itsellä on sellainen kutina, että kyseessä olisi potentiaalinen yksilö, niin en kyllä lähde samanaikaisesti tapailemaan muita henkilöitä. Jos taas tutustun johonkin uuteen ihmiseen ihan kaveripohjalta vailla taka-ajatuksia, niin silloin en kutsuisi sitä edes tapailuksi tai deittailuksi, enkä myöskään rajoittaisi muuta (mahdollista) sosiaalista elämääni sen takia. Viattomana alkanut kaveruus voi tietenkin muuttua deittailuksi myöhemmässä vaiheessa, mutta sitten siihen sovelletaan deittailun "sääntöjä".
Henkilökohtaisesti ei muuten jaksa innostaa tuo "haluan kokeilla mahdollisimman montaa, että tiedän mikä sopii parhaiten"-ajattelu (eikä myöskään kiinnostaisi olla se n:s koeajettu yksilö - vaikka olisinkin sillä hetkellä testivoittaja). Otan mieluummin sen yhden sopivan kuin käyn kymmeniä ehkä sopivia läpi löytääkseni niistä eniten sopivan. On tosin kaukaa haettua ajatella, että sitä nyt tulisi edes aloitettua seurustelua kenenkään kanssa, kenessä ei olisi potentiaalia lasteni äidiksi. Turha sitä on lähteä sellaisten kanssa suhdetta kokeilemaan, joista jo alussa miettii "tuskin tästä koskaan mitään tulee" tai edes "katsellaan nyt, ei voi tietää". Jos ei ole varma, niin sitten tutustutaan paremmin - ja siis nimenomaan ilman, että mitkään kaverirajat rikkoutuvat. Tosin ihmisiähän tässä ollaan, eikä sitä tiedä miten tunteet veisivät, jos niitä nyt jossain välissä sattuisi kohdalle. Ideaalinen tapa hoitaa asiat on kuitenkin IMO sellainen, että suhteet otetaan tosissaan, eikä enää minään tutustumisleikkinä (vaikka tietenkin sitä vielä vuosienkin päästä oppii kumppanistaan uutta) Lisäksi koska jokainen suhde vaatii tyytymistä ja jossain on aina olemassa joku parempi, en koe mielekkääksi lähteä tieten tahtoen tavoittelemaan sitä korkeampaa oksaa enää sen jälkeen kun se oma rima ylittyy. Eikö onnellisuuteen ole ihan hyvä tyytyä? Tarvitseeko sitä oikeasti lähteä vielä etsimään sitä onnellisuus+:aa?
"Siihenkin tottuu että saa aina vierasta."
[q]astaroth, 16.8.2006 22:24:
---
ezzy, 16.8.2006 22:17:
Anything can happen! ...and miracles too!
---
and it'll take a miracle to make hallu sober
[/q]
:D Truu dat. Niin ja Avernian: Käytännössä niin kävi jo silloin 2003. 
[q]MonstersBall, 18.3.2009 00:47:
vartalosi ja pääsi välillä erottuu selvästi joku kaulan tapainen osasto, ei niin että siinä ihan kuin alataikina jonkunlaisen välitaikinan kautta muuttuu jonkunlaiseksi möhköpallon tapaiseksi (ja leukakin sulta löytyy, ja myöskin otsa, ja posket, ja nenä, ja huulia, ja kaikkea kohtalaista)
[/q]
Tää kohta kolahti Nimittäin muistan nauraneeni tälle samalle ritirimpsulle joskus todella monta vuotta sitten muistaakseni city.fi:n deittiosastolla. Eli vanha vitsi...?
Toi meiän naapurin kissa vaan jahtaa omaa häntäänsä päivät pitkät, se raukka luulee saavansa sen kiinni joskus 
You know, I had a great aunt once who said if you stare at a beautiful woman too long, you turn to stone. She was partially right.
[q]toma, 17.8.2006 21:08:
Toki, omassa (ja sen toisen) päässä suhde määritellään. Mutta mieleeni tulee väkisin kysymys: ovatko standardisi liian tiukat, rajasi liian korkea, jos vain yksi (?) on sen elämäsi aikana täyttänyt?
[/q]
No nykyisin ne ovat vielä tiukemmat kuin silloin, mutta kyllä sitä ihastuessaan on aina valmis vähän (tai vähän enemmän tapauksesta riippuen) joustamaan joistain asioista. Suhteiden vähyys taas johtuu osin ihan huonosta tuurista (jos minä ihastun, hän ei ihastu and vice versa) ja toisaalta siitä, että että ei ole tullut aina edes otettua selvää olisiko toisellakin sopivia tuntemuksia.
[q]Minä olen ainakin kerta kerralta tarkentanut käsitystäni siitä, mitä haluan, ja mitä en. Ehkä tunnet itsesi niin hyvin, että tiedät sen kokeilemattakin. Tietenkin oma fiilis sen määrittelee, mikä toimintatapa on itselleen ominaisin ja paras.[/q]
Kyllä sitä tietenkin joka kerran myötä oppii uutta itsestään ja elämästä suhteessa. Uskon kuitenkin, että vaikka ei olisikaan kantapään kautta oppinut mikä kaikki aiheuttaa suhteessa kränää ja mielipahaa, niin sitä pystyy siitä huolimatta huomaamaan milloin ja kenen avustuksella tulee onnelliseksi.
Niin ja oppia voi tosiaan jopa ilman suhdetta, esim. läheisten ystävien kautta. Ei tietenkään ihan kaikkea (ainakaan sellaisissa ystävyyssuhteissa, joita minulla on).
[q]Itse olen seurustellut pari kertaa, sittemmin vääriksi osoittautuneiden henkilöiden kanssa, ihastunut ties kuinka monta, osaksi vääriksi osoittautuneihin, osaksi vain yksipuolisesti. Kaikkien kanssa olen hyvissä väleissä, joidenkin läheisemmissä kuin vain kaveripohjalta olisi ollut mahdollistakaan. Kaikesta olen oppinut, ja opin yhä.[/q]
Mulla on vastaavasti tapana etääntyä ihmisistä, joiden kanssa homma ei toimi toivotulla tasolla. Etääntymisestä huolimatta nämä ihmiset eivät joiltain osin tule kuitenkaan koskaan olemaan pelkkiä kavereita tai edes entisiä tuttuja.
[q]Yksikään heistä ei kyllä ole ollut sellainen, jota olisin "lapsieni äidiksi" kaavaillut. Ja rakastunut en ole koskaan ollut.[/q]
No en minäkään tuota yhtä varsinaisesti lapsieni äidiksi kaavaillut, mutta toisaalta kyseessä ei ollut sellainenkaan henkilö, joka ei missään nimessä olisi siihen pestiin sopinut. Etenkin nyt, aavistuksen vanhempana, on tullut tärkeäksi tuo äitiyspotentiaalin omaaminen. Vaikka seuraavaa mahdollista seurustelusuhdetta en lähdekään alusta millään "tästä pidetään kiinni koko loppuelämä"-asenteella väkisin suorittamaan, niin ei myöskään tee mieli tuhlata aikaa sellaisiin tapauksiin, joiden kohdalla ajatuskin moisesta tuntuu epätodennäköiseltä.
[q]Epailija, 16.8.2006 22:38:
Mutta niin. Jos täällä kilpaillaan kuka on ollut kauimmin sinkkuna, niin nokitan vajaalla 24:llä vuodella (1980 helmi - 2003 marras).
[/q]
Pistetääs paremmaksi: syyskuu 1980 -> huhtikuu 2006. Nopeesti laskettuna ~25v ja 7kk 
[q]Epailija, 4.10.2006 16:35:
Aika moni tuntuu kaipaavan krapula-aamuja varten halittavaa. Kysymys: Kuka helvetti haluaa halia krapulaista naista (tai miestä)?
[/q]
miksei haluis?*hihu*
[q]Amokk, 16.8.2006 17:25:
Tottakai pitää tutustua ajan kanssa. Ei ennen kuukauden tuntemista kannata mennä lupailemaan mitään isompaa. :D Tarkoitin vaan sitä, ettei mua ainakaan kiinnosta edes yrittää tutustua "tulisikohan tuosta mulle jätkäkaveri" -mielessä, ellei ole sellaista ihanaa kutinaa vatsanpohjassa.
[/q]
HA-HAAA!!! Täältä löytyy siis sittenkin toinen joka myös puhuu perhosista vatsassa tmv Ihanasta plur-tunteesta!! *plut* HIENOA! Yritin joskus aikaisemmin tuoda tämän esille ja nuo pojat ainakin taisivat teilata minut kommentoiden Ei sellaista ole olemassa, lakkaa haaveilemasta ts. Herää pahvi!
siis *släp* kaikille epäilijöille!! Ne kundit/neidot jotka saavat teidän masut kutiamaan löytyvät vielä *sydän*
[q]Avernian, 18.8.2006 09:07:
---
Dana, 18.8.2006 08:38:
*plut*
---
En tiedä miksi, mutta nauratti 
[/q] eeheheh.. upshista nauranpa itsekkin
(mut hei, on aamu ja R & T on vierekkäiset nappulat..!*haukottel*)
Teijän pitää mennä hakee HESY:ltä syys/talvikissat
[q]Annakins, 18.8.2006 09:19:
---
hallucinogen, 18.8.2006 09:15:
Mä en oo tuntenu perhosia viiteen vuoteen. Alan pikkuhiljaa epäilemään, että moisia ei ole koskaan ollut olemassakaan :D
---
Joo se on vaan joku tyhmä myytti 
[/q]
höpö höpö.. en mäkään ollut tuntenut niitä moneen vuoteen.. kunnes pari vkoa sitten
[q]Annakins, 18.8.2006 09:19:
Joo se on vaan joku tyhmä myytti
[/q]
Mä vähän luulen kanssa =D Sitä kuitenkin tavannu kiinnostavia tyttöjä mut ei oo ollenkaan syntynyt samanlaisia tunteita(niitä perhosia) kuin joskus 16-19v:nä
[q]aada, 17.12.2009 21:14:
Eihän kukaan voi luvata rakastavansa toista aina. Mielestäni ainoa mitä voikaan luvata on, että sillä hetkellä rakastaa ja tahtoo tehdä kaikkensa yhteisen tulevaisuuden eteen.
[/q]
Ymmärrän tavallaan mitä ajat takaa, mutta tämä lähestymistapa on mielestäni hieman ongelmallinen seuraavista syistä:
1. On hyvin vaikeata määrittää milloin ihminen tekee kaikkensa. Ihminen voisi aina valmistautua paremmin ja käyttää enemmän aikaansa itsensä, kumppaninsa ja maailman ymmärtämiseen, voidakseen täten paremmin kohdistaa voimansa yhteisen tulevaisuuden takaamiseen. Jos ihminen "tekee kaikkensa yhteisen tulevaisuuden eteen" niin miten hänen energiansa jakautuu toiminnan suuntaamiseen ja toimintaan itseensä? Kuinka ison osan energiastaan ihmisen tulee käyttää näihin toimintoihin? Miten viestit tämän ajatusrakenteen potentiaaliselle kumppanillesi?
2. Minulle se, että tekee kaikkensa tarkoittaa sitä, että asia on arvoasteikossa kaiken muun yläpuolella. Mistä tiedän, että maailma ei tuo eteen jotakin, joka tuntuu tärkeämmältä ja arvokkaammalta kuin yhteinen elämä? Tuleeko minun luvata, että jätän syöpähoidot kehittämättä ja nälänhädät ratkaisematta jos näiden saavutusten aikaansaaminen näyttäisi tarkoittavan sitä, että en enää kykenisi ylläpitämään parisuhdettani?
How far is a man supposed to go for you? Kill thousands to ensure that you two will stay together?
[q]Tähän minun on aika vaikea samastua, sillä itselläni ainakin arvomaailma on hyvin pysyvä.
[/q]
Onko se pysyvä vai vaikuttaako se vain tämänhetkisen kokemuksesi valossa siltä? Kuinka pitkään se on pysynyt samanlaisena? Mitkä ovat olleet isoimpia muutoksia arvomaailmassasi sanotaan nyt vaikkapa 10 vuoden sisällä? Puhummehan nyt kuitenkin parisuhteesta, jonka on tarkoitus kestää 80 vuotta.
[q]Kyllä uskon, että jos mieheni olisi ensin jonkun toisen naisen luona ja tulisi sen jälkeen viettämään aikaa minun luokseni, jäisin väistämättä vähemmälle kuin jos olisin hänen ainoa naisensa.
[/q]
Minä väitän, että tämä sinun uskomuksesi on monessa tilanteessa yksinkertaisesti väärä. On tietenkin totta, että mikäli et ole sinut asian kanssa niin kykenet omalla toiminnallasi ja ajattelullasi kääntämään tilanteen juurikin tällaiseksi. Tämä ei kuitenkaan luonnollisesti ole se ainoa tapa suhtautua asiaan.
Itse uskon, että ihmissuhteet (kaikissa muodoissaan) ovat moninaisuudessaan se pohja joka meistä kasvattaa ainutlaatuisia ja arvokkaita, mielenkiintoisia ja innostavia yksilöitä. Viimeinen asia mitä minä haluan ihmisille, joita vilpittömästi rakastan on se, että he lakkaisivat kasvamasta, kehittymästä, kokemasta ja rakastamasta muita kuin minua. Tämä on monogamisen yhteiskuntamallin sisällä kasvaneena yksilönä luonnollisesti suhteellisen pitkän kasvuprosessin takana oleva asennoituminen, mutta ei ainakaan vielä toistaiseksi ole näyttänyt millään tapaa mahdottomalta saavuttaa.
Vaikka kuinka kokisinkin olevani erinomainen ihminen, on minun kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että minä en kykene tukemaan ihmisiä kaikenlaisessa kasvussa. Minä en kykene jatkuvasti tuomaan uusia kokemuksia ja uusia näkökulmia rakkaideni elämään, sillä olen vain oman pienen pääni vanki. Sillä, että päästän rakkaani vapaaksi uskon saavani lopulta myös itse paljon enemmän. Minulle itselleni jää enemmän aikaa muuhun (joko muille rakkailleni tai muiden arvokkaina pitämieni asioiden edistämiseen) ja pääsen suurella todennäköisyydellä kuitenkin lopulta rakkaitteni kautta käsiksi kaikkeen siihen kauniiseen, jota he keräävät matkoilla ympärilleen.
[q]Tarkoitan ripustautumisella aika pitkälti sitä, mitä kerrot jälkimmäisessä kappaleessa. Eli annat muille ihmisille jotenkin hirveästi valtaa suhteessa omaan itseesi, mukaudut heidän ajatusmaailmoihinsa ja siten ehkä myös annat heille vastuuta itsesi eteenpäin viemisessä. Toki on hyvä asia pysyä avoimena ja valmiina kyseenalaistamaan omat käsityksensä jos siihen on oikeasti syytä, mutta näen kyllä tälläisen ripustautumisen huonona asiana, sikäli jos olet valmis hylkäämään hyvin hepposin perustein omat arvosi ja maailmankuvasi toisten tähden, etkä siten ota itse vastuuta itsesi eteenpäin viemisestä vaan olet tavallaan toisten armoilla.
[/q]
En usko ihmisen aivoilla varustautuneena edes olevani kykenevä muuhun kuin asteittaiseen ja rajoitettuun arvomuutokseen. En siis usko voivani yhden yön aikana muuttua Hitleristä Gandhiksi, joten en näe ajatusmaailmani altistamista muiden näkemyksille mitenkään hirvittävän vaarallisena operaationa nykyisen arvomaailmani näkökulmasta.
Uuden arvot ja näkemykset suodattuvat aina nykyisen maailmankuvani läpi ja se on sekä siunaus että kirous. Kirous se on siksi, että jotkin arvomuutokset tulevat lähes mahdottomiksi saavuttaa, vaikka merkit ja muut ihmiset ympärillä osoittaisivatkin, että tällainen arvomaailma olisi parempi niin itselle, läheisille kuin myös maailmalle yleensä. Siunaus se taas toisaalta on siksi, että se mahdollistaa pitkäjänteisen sitoutumisen tiettyjen arvojen edistämiseksi tehtävään työhön, vaikka maailma välillä muistuttaisikin meitä siitä, että nykyinen arvorakennelmamme ei välttämättä ole objektiivisesti se parhain.
En siis koe, että olisin mitenkään tuuliajolla, vaikka aika-ajoin itseni altistankin tietoisesti erilaisille ajatuksille. Teen määrätietoisesti töitä niiden asioiden eteen, joihin olen katsonut aiheelliseksi sitoutua ja toisinaan jopa tietoisesti suojelen omia arvorakennelmiani sellaisilta muutoksilta, jotka estäisivät minua viemästä näitä määräaikaisia (mutta kuitenkin mittakaavaltaan jopa useita vuosia kestäviä) sitoumuksiani kunnialla loppuun.
Määräaikaisten sitoumuksieni tärkeyden lisäksi olen myös onnistunut toistaiseksi vakuuttamaan itseni siitä, että rakkaus on sellainen asia, jolla ei tarvitse olla määräaikaa. En vielä tiedä onko sen kohdalla mielekästä pyrkiä ikuisuuteen, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että se on asia, josta en halua luopua kenenkään rakkaani kohdalla. Tulevaisuudessa toivon, että kykenisin laajentamaan rakkaitteni piiriä vielä huomattavasti suuremmaksi, mutta se on toistaiseksi vielä osoittautunut niin haasteelliseksi, että jään kai vielä odottamaan jonkinlaista valaistumista tämän asian tiimoilta ;)
[q]En vain käsitä miksi monogaminen parisuhde olisi jotenkin ehdottomasti pois sinulle tärkeistä asioista. Jossain vaiheessahan se mahdollinen toisen vaikutuksesta tapahtuva arvojen muutoskin tapahtuu ja voit valita pitäydytkö omassa, vanhassa arvomaailmassasi vai omaksutko jonkun uuden arvojärjestyksen. Jos päätät omaksua tämän uuden arvojärjestyksen, eikö sen lähtökohtaisesti tulisi olla parempi kuin aiempi? Miten sitten voit myöhemmin tulla siihen tulokseen, että se toinen ratkaisu olisi ollutkin parempi?
[/q]
Enhän minä sanokaan, että se ehdottomasti olisi. Pelkään vain omasta ja ympärilläni olevien ihmisten elämistä keräämieni kokemusten pohjalta todennäköisyyden tähän olevan varsin suuri.
Arvomuutoksen tapahtuminen ei nähdäkseni ole mikään tietoinen prosessi. Se ei ole sellainen asia, jota voi tietoisesti valita tai hylätä jollakin hetkellä, vaikka omaa muutosprosessiaan voikin tietoisilla valinnoilla ohjailla. Silloin kun toteat, että arvosi ovat muuttuneet ei ole enää mitään takeita sille, että ikinä haluaisit takaisin vanhaan.
Lisäksi kyse ei ole laisinkaan siitä, että minä pelkäisin omaksuvani monogamisessa parisuhteessa kumppanini arvomaailman. Kyse on siitä, että minä pelkäisin oman arvomaailmani muokkautuvan suosimaan enemmän esimerkiksi perheeni turvallisuutta, taloudellista vakautta, tunteellista tasapainoa tai lasteni hyviä kehittymismahdollisuuksia. Nämä arvomuutokset eivät tulisi kumppaniltani vaan siitä, että nämä asiat alkaisivat minusta vähitellen vaikuttamaan enemmän ja enemmän oman henkisen hyvinvointini edellytyksiltä.
[q]hallucinogen, 18.8.2006 09:57:
Saa varmuuden vasta ensi viikolla, kuulostaa ihan kuin duuni paikasta soitettaisiin "onneksi olkoon, sait pestin" :D
[/q]
Haha 
No joo, kyllähän se oli ehkä vähän tökerösti ilmaistu. Mut kaikki kuitenkin tajus mitä tarkotan Kait :D
[q]domi, 18.8.2006 09:59:
Nykyaikaa, kato.
[/q]
Mulle vois kans mimmit soittaa "Kuinka pian voitte aloittaa?" "Haluatteko olla osa-aikainen, freelancer vai täysipäiväinen?" "Mahdolliset suositukset ja sopivuus haettuun pestiin?"