Unet ja muut houreet

Yöh, mä näin pari yötä sitten unta että mä olin kotikaupungin uimahallissa ja siellä oli ison altaan pohjalla joku valtava mustekala. Mä olin siellä ihan yksin, ja se mustekala/kalmari/kraken lähti mun perään ja jahtasi mua veden ulkopuolellakin. Hrr. Hirvitys. Lopulta kun mä pääsin sieltä ulos, se ei pystynyt seuraamaan - ikäänkuin se olisi ollut jotenkin maagisesti vangittu sinne rakennuksen sisälle. Mut silti. Yäk.

Olen elokuvien uhri. Suunnilleen kerran viikossa minua jahtaa joku jurassic park-eliö tai sitten sumusta nousee jotai zombeja..*justjoo* Näin usva-leffan aivan liian nuorena. Ehkä myös Jurassic Parkinkin.. Vieläkin ehkä kammoksun niitä.. Joskus myös jokin mies, joka ei puhua pukahda, jahtaa minua. Mutta dinosaurukset vie vieläkin ykköspaikan. Usvasta hyökkäävät zombit tulee hyvänä kakkosena.
Aika usein osaan myös lentää
"Hyviä" toistuvia unia en ikinä nää, painajaisethan ne vain toistuvat.
Mun ei pitäis varmaa kattoo jännitys-/kauhuleffoja ollenkaan

toissa yönä pamsu (Pamela Anderson) tuli uimasta, otti tissit paljaaks ja kysy et haluisinks olla sen tyttöystävä? no mikäs siinä mut mun veli on ihan ykkösfani... *hih**ding* enemmän näitä...*slurps*

Noh.. Ei ehkä hourailua, mutta jälkeenpäin oon ollu ehkä "hieman" pihalla.

Elikkäs: Näin unta siitä, kun seisoin yksin sellasseella länkkärikujalla ja sieltä jostain kaukaa juoksi dinosaurus (Rex- tyyppiä), joka soitti viulua ja purasi multa käden irti.

Eli ne kaikki unen tulkitsiat, jotka on enneki valaissu ihmisiä tällässiis tilanteissa, saa kokoo viisaat päänsä yhteen. *täh*

Painajaiset varsinki sellasista asioista mitkä on painanu mieltä pidemmän aikaa on kauheita.
Herää ihan kauhuissaan pää ihan sekasin ja...*nyyh**uuh*

Talo oli vanha puu- / maalaistalo, erittäin ränsistynyt pihamaineen ja useassa kerroksessa. Sinne oli kuitenkin matka äidin kanssa ja minua pelotti. Juuri ennen kuin heräsin keskellä yötä, välähteli mielessäni vanhoja velhomaisia ja silmättömiä "ihmisiä" viittoineen mielessä. Muistelin että olin nähnyt tämänkaltaisen pelottavan kummitusunen joskus aikaisemminkin. Minua suoraan sanottuna pelotti yöllä vaipua uudestaan tähän uneen, mutta unesta tulikin erinomaisen kiehtova...

Talo käsitti paljon huoneita ja olinkin yhtäkkiä remontoinut alakerran hienoksi, ja seuraavaksi pihamaan. Tai siis, ne olivat korjaantuneet ja uskoin että minä tein ne, vaikka ne olivatkin muuttuneet sellaisiksi yhdellä hetkellä. Ne loistivat uutuuttaan ja valtava niittykin, joka hetkeä aikaisemmin oli ollut pelottava pihamaa, loisti tarkkuutta ja vihreyttä nurmikoineen ja istutuksineen.
Yläkerran jättimäinen vanha kirjastokin oli remontoitu ja uskaltauduin sinne tutkimusretkelle. Tiesin, että viereisessä huoneessa oli valtava takkahuone, joka oli joskus ollut melkoisen majesteetillinen, mutta kaipaisi uudelleenkohennusta. En uskaltanut kuitenkaan sinne, koska ränsistynyt ja pimeä talon osa oli pelottava ja edellinen uneni käsitti kauheuksia.

Kirjasto oli erittäin vanha pehmeällä valaistuksella ja siellä oli paljon vanhoja sarjakuvia ja kirjoja. Ne olivat todellakin ennen minun aikaani. Siellä oli vanhoja Mustanaamioita ja Aku Ankkoja ja joitain vieläkin vanhempia scifikirjallisuuksia. Sarjakuvien lisäksi siellä oli myös uskomattoman vanhoja tietokirjoja. Kävelin ihastellessa sen perälle ja huomasin, että sieltä nurkasta lähti ohut ja kaarimainen käytävä jonnekin. Huusin äidilleni alakertaan, että "Minne tämä käytävä johtaa!" Huusin monta kertaa, mutta äiti ei vaan saanut selvää. Uskaltauduin käytävään.....

Kiersin ohutta käytävää ja nousin pieniä portaita pitkin ovelle. Avasin oven ja nousin valtavaan saliin. Se ei ollut enää remontoitu vaan hehkui vanhaa ja koskematonta. Se oli korkea ja tyhjä. Katto oli haalistuneista laudoista tehty, samoin lattia. Salin jokapuolella oli vanhoja ovia. Mietin minne ne johtaisi. Salin perällä oli vanhoja tummanpunaisia nojatuoleja pöydän ympärillä. Wau, ihastelin tilan käyttöä, mutta samalla pelkäsin, koska en tiennyt noista lukuisista ovista.

Astuessani yhdestä ovesta sisään, en voinut uskoa silmiäni: Käytäviä, portaita, saleja, uutuuttaan kiillellen! Kuin olisin ollut koulussa tai jossain laitoksessa! Portaiden käsinoja oli kullalla päällystetty ja värit olivat muuten valkeat... Ja ihmisiä!!

Ihmiset kävelivät ympäriinsä, eivätkä välittäneet minusta, ilmeisesti he luulivat että kuulun heidän joukkoonsa, koska olin siellä. Ihmiset olivat erilaisia: Oli miehiä, joilla oli roomalaisten sotilaiden univormut ja he toimittavat järjestyksen virkaa. Oli valkeisiin viittoihin pukeutuneita ylipappeja, jotka maalaistalon korkeimman osan, kupolin, lähettyvillä toimittivat jotain tärkeää uskonnollista virkaa ringissä. Se oli korkein virka mitä siellä oli. Näin kuinka he jälleen kerääntyivät rinkiin ja viimeisin rinkiin kerääntyjä oli myös valkeaan kaapuun pukeutunut. Hänellä oli hopeanharmaat hiukset vaikkei hän niin vanha ollutkaan... ja valkeat silmät!
En tiennyt mitä ajatella. Jatkoin tutkimusmatkaa.

"Roomalaiset soturit" jahtasivat jotain henkilöä ohitseni, joka oli myös pukeutunut kaapuun. Hakeuduin lähemmäksi sitä käytävän osaa, mihin he päätyivät. He saivat "ylipapin" kiinni ja kaikesta heidän välienselvittelystään sain selvän, että "ylipappi" oli ylimmän kongressin jäsen ja hänet surmattaisiin nyt heti petturina! Mutta kuulin soturin puheesta, että surma tapahtui juonittelun vuoksi... Soturit olivat korruptoituneita!
Minut huomattiin! Pakenin...

Juoksin erääseen vessaan ja roomalainen soturi juoksi perässäni. Kyyristyin vessaan ja soturi tuli tarkastamaan vessan. Hän selvästi näki minut katsoessaan monta kertaa minuun päin, mutta jostain syystä hän ei suostunut näkemään minua. Koitin olla katsomatta häneen. Ajattelin, että hän ei huomaa minua jos en katso häntä. Hän jatkoi matkaa.

Tulin ulos vessasta ja huomasin olevani kahvituvassa, jossa vanha harmaantunut (ihan Einsteinin näköinen) mies lattoi kaakaota ja leipäpalasia. Valkoiseen kauluspaitaan pukeutunu mies aloitti puhumisen. Hän kertoi, kuinka tämä valtava yhteisö oli elänyt salassa jo kauan aikaa ja kuinka hän ei ole kertonut tästä äidillenikään. Hän lähti esittelemään valtavaa yhteisöään, käytäviään ja huoneitaan. Samalla hän kertoi, että minussa oli sitä jotain ja hän haluaisi minut korkeaan asemaan. Selvästikin minussa oli jotain, koska esim. vartija ei nähnyt minua. Hän kertoi myös kuinka epäili, että yhteisö olisi korruptoitunut osittain ja puhtaus ja valo eivät olleet enää niin läsnä yhteisössä. Vastasin hänelle, että epäilin vartijan nähneen minut, mutta kyseessä oli jokin huijaus, jolla minut saataisiin jotain kusetusta varten korkeaan virkaan, kuin syntipukiksi.
Hän kertoi myös, ettei ole enää varsinaisesti yhteisön johdossa, vaan ylipapit hoitavat sitä virkaa.

Lähdin yksin katselemaan, tällä kertaa kaikessa rauhassa, lukuisia huoneita ja käytäviä. Keskellä rakennelmaa näin jopa sen kupolinkin läheltä, joka oli maalaistalon korkein huippu ja josta pienet ikkunat näyttivät joka suuntaan ja näin aurinkoisen niityn siellä.

Ylenin ylipapistoon ja siellä oli jopa yksi tuttu nainenkin. Hän selkeästi dissasi minua eikä pitänyt minua minään. Odotinkin jotain, jotta voisin näyttää hänelle olevani todellin ylipappi / soturi.

Olimme pienessä huoneessa, joka oli täynnä sotureita ja lentäjiä, pikemminkin kaikki star warsista! Se oli täynnä hurjaa erirotuista porukkaa ja minä olin nyt yksi heistä, olin soturi ja lentäjä. Ja siellä oli myös yksi ihmissoturi, joka oli maineikkaampia heistä, ja hemmetin ärsyttävä! En pitänyt hänestä yhtään hänen ylimielisen käytöksensä ja sikamaisen asenteensa vuoksi.

Ovesta astui Darth Vader, sotureiden ylipäällikkö, pelottava ja tappava. Huoneeseen astui näin ollen pelko. Samalla tämä ärsyttävä ihmissoturijätkä huusi kovaan ääneen taisteluhuutonsa: "Vettä kaikille ja pesää kaikille!!" Ja koko jengi räjähti eloon huutaen ja taputtaen kuin barbaarijoukko konsanaan. Kaikki kättelivät ja taputtelivat toisiaan. Jopa Darth Vader kätteli minua isolla, ryppyisellä ja vanhalla kädellään ohikulkiessaan. Minäkin hymyilin sille ärsyttävälle ihmissoturille, olevinaan kuinka hyvän taisteluhuudon hän huusi ja kuinka hän nostatti eloon koko soturiporukan. Pöh..ajattelin salaa.

En tuntenut oloani kotoisaksi tässä jengissä, ehkä siksi koska olin uusi. Mutta sitten näin pienen ihmistytön. Hänellä oli silmälasit ja vihreä lentäjäpuku päällä. Ruskeat hiukset otsatukalla ja tasaisella hartoihin asti ulottuvalla tukalla. Silmissä pienet rajaukset. Itseasiassa hän oli hiukan Milla Lehdon näköinen. Jäin tuijottamaan häntä ja hän katsoi väkijoukossa minua. Ehkä täällä oli joku johon sain kontaktin, en tuntenut itseäni enää niin vieraaksi...

Ja heräsin.

Toissayönä olin junassa, jossa oli valtavat ikkunat, siis varmaan 2 metriä korkeat, ja niitä oli koko junan rungon pituudelta. Kuljettaja meni ohi risteyksestä ja joutui peruuttamaan, ja silloin näin ikkunasta lammen, joka oli ikäänkuin jonkun korokkeen päällä. Ja lampea reunusti sammal, ja sammaleella makasi joku krokotiilin tapainen pelottava.

Seuraavaksi päädyin vanhan kodin pihalle, jossa näin erilaisia eläimiä, joille puhuin englantia. Ja nehän tietysti ymmärsi ja vastasi mulle. Jouduin arvuuttelemaan, oliko ne eläimet mammal vai jotain muuta sukua. Yhden kohdalla sanoin, että "Your face looks like a quirrel so you have to be a mammal", jolloin tää otus huomautti, että "It's a Squirrel, dear".

Ja viime yönä mua vainosi TAAS eläimet, ja TAAS krokotiilit. Oltiin kavereiden kanssa jossain päin Aasiaa menossa biitsille helikopterilla Helikopterin ovi oli auki Vietnam-leffojen tyyliin, ja se lensi tosi matalalla jonkun rämeisen joen yläpuolella. Taisin pudota tai hypätä helikopterista, koska olin yhtäkkiä siinä joen penkalla katsomassa, kun valtava pallokala hyppäsi kuivalle maalle pyydystämään jotain palleroa ja laahautui sitten takaisin jokeen. Ja sit näin krokotiilin leukaluut joen pohjassa. Seuraavaksi paikalle rynnistikin sitten gepardi, jolloin huusin, että haluan takaisin helikopteriin.

Pelottavaa, että toi kaikki on peräisin mun omasta päästä Jännittää mennä nukkumaan, ku ei tiedä mikä eläintarha mua taas odottaa

[q]Jammailija, 20.4.2005 10:45:
*super*(snip)
[/q]

Kun aloin selaamaan topikkia alhaalta ylös, niin miten mä arvasin että tää nälkävuoden pituinen uniselostus oli jammailijalta? No hyvä että joku muistaa unensa noin tarkkaan.

Jos en muuten vielä ole ehtinyt niin tässä on muutama aika hyvä linkki unien tulkintaa varten - englanniksi tosin:
http://www.bobbieann.net/Archetypes.html
http://www.bobbieann.net/DreamSymbols.html
http://www.spiritireland.com/dreams/dictionary/y.htm
http://www.fortunecity.com/bally/minogues/148/id30.htm
http://www.uraniannights.com/dreams/

Hyviä unia!

Olimme Romanialaisia lapsia pimeällä jalkapallokentällä. Meillä oli semmoiset hassut tummat lätsät päässä ja tummat kauluspaidat/villapaidat päällä. Näytimme oikeastaan juuri perinteisiltä romanialaisilta lapsilta, joita vähän vanhemmista leffoista näytetään. Emme kuitenkaan pelanneet jalkapalloa yön hämärässä vaan leikimme, juttelimme ja ihastelimme öistä taivasta, jonka kaukaisuuden horisontista näkyi välillä muitakin värejä. Heitinkin ystävävälleni, että "Aika jännä. Kun katsoo tolleen pitkään tonne kauas, niin näyttää ihan kuin se olisi punaista. Onko se?" Kaverini hymähti ja vastasi kuten arvasinkin: "Ei se ole." Pitkään samaan paikkaan katsominen teki taas ne kuuluisat temput väreille.

Yhtäkkiä alhaalta taivaan horisontista lähti kumpuamaan ylöspäin tulisten pilvien aalto! Sukkulamaisesti edeten ja toistensa päälle kummuten, tuliset pilvet vyöryivät ylöspäin pimeää taivasta äänettömästi, aivan kuin avaruusaluksen laukaisussa, mutta alusta vaan ei näkynyt. Se oli todella kaukana, mutta se oli valtava kuin mikä, sen näki.
"Wauuuuu!" Huusin ja hoputin kaverianikin kääntämään päätään, että näkisi nopeasti tuon näyn!
Kaveri hätäillen vilkuili ympäriinsä, mutta sain juuri ja juuri käännettyä hänen päänsä oikeaan suuntaan niin, että hän näki kuinka massiiiviset pilvet katosivat. Ne katosivat vyöryvien pilvien alkupisteeseen muodostuneeseen liekkipilvistä tehtyyn valtavaan ympyrään, joka sekin hävisi imaisten kokonaisen pilvien vyöryvän vanan sisäänsä! "Huuuuuuh huh, näittekö!? Näittekö, vähänkö makeeta!!" Huusin vimmatusti pimeällä kentällä pomppien. Jatkoin "Se oli ihan salettiin avaruusalus ja toi ympyrä oli aikaportti!"*jiihaa*
Kaverit nauroi iloisesti mun hassuille innostuneille heitoille, mutta eivät ottaneet sitä ihan tosissaan. Tosin eivät heti alkuun tyrmänneetkään.

Päätimme mennä kentän viereiseen telttaan porukalla nukkumaan ja innostuneena äskeisestä näystä huutelimme kaverin kanssa yhdessä ja erikseen iloisia huutoja tyyliin "Alieeeens, jos haluutte tulla ni tulkaa tänne, napatkaa meidät!" Ja jotenkin me huusimme ne huudot ja sanat taivaalle niin iloisesti ja niin joukkuehenkemäisesti, ettei niitä sanoja olisi enää parempitahtoisesti ja -kuuloisesti enää lausua.
Ja silloin, juuri kun ystäväni oli mennyt telttaan... ...vähän matkan päästä ulkona olevasta pukukaapistosta aukenivat hitaan mystisesti kaikki pienet kaapin ovet.

Kävelin kohti ovia ja katsoin kuinka yhden pienen kaapin sisällä oli kaksi banaania ja paperilappu. Banaanit olivat minulle kohteliaisuutena ja paperissa luki "Anna nimesi ja piuhelinnumerosi". Ei hitto, ufot olivat sittenkin kuulleet minut!! Wau...

Pienen epäröinnin jälkeen kävelin muina miehinä teltalle ja kaivelin penalistani mustekynän, jotta voisin mennä kirjoittamaan tietoni paperilapulle. Koitin olla muina miehinä enkä halunnut tehdä asiasta numeroa, toisin sanoen halusin tämän jutun vain itselleni, siksi en halunnut kertoa kaverilleni asiasta.

Seuraavaksi ulos mennessäni ystäväni romanialainen isä istui ulkona ompelemassa ja mumisemassa vanhoja mutinoitaan. Hänellä oli samanlainen lätsä/hattu, ja nahkaiset liivit ja harmaat viikset ja harmaa lyhyt parta, tumat paksut kulmakarvat. Hän mumisi vaimostaan ja kaverini antoi minun ymmärtää, ettei hän ole vieläkään päästänyt irti kuolleesta vaimostaan, kaverini äidistä. Kuolemasta oli kuitenkin jo aikaa. Näin paperilapun mihin hän kirjoitti huonolla tärisevällä käsialalla ja unessa jopa tunnistin muutaman sanan sieltä. Ne sanat olivat todella lämpimiä, leppoisia ja murteellisia, kuin maaseudulta olevalta. Ja silloin tapahtui...

En tiedä missä me pojat olimme, mutta näin kaiken tämä romanialaisen isän silmin, kun hän oli jostain syystä pukukaappien luona. Olin vaihtanut roolia lapsesta isään.
Ohuet, pitkät, harmaat, kumimaiset ja pehmeät sormet tulivat näkökenttääni tarttuen naamaani. Mutta niissä oli hellyyttä ja pehmeyttä, autuutta, kiltteyttä, viattomuutta. En nähnyt taaksepäin niiden haltijaa, mutta ne vetivät minua syliinsä ja halusivat minun vihdoin unohtavan vaimoni ja jo vuosia jatkuneen tuskan. Pitkästä aikaa tuntui hyvältä ja tyhjä sydän täyttyi lämmöstä*sydän*.

end of story.

paras mun toistuvista unistani on ehdottomasti se, jossa mä lennän vihreän, ison jalokiven kanssa pirun isoa harakkaa karkuun. mä lennän paremmin kuin se harakka, ja tästä unesta puuttuu se pakonomainen pelko sitä takaa-ajajaa kohtaan, joten mä vain tyytyväisenä lentelen, pujottelen lyhtypylväiden välissä ja teen vuoristoratakurveja puiden ympärillä. mistään en ole vielä löytäny kunnon tulkintaa tälle unelle joka toistuu aina silloin tällöin, tosin nyt ei ole näkynyt pitkään aikaan.

itseasiassa toi melko sama fiilis on ollut pari kertaa toisenlaisessakin lentounessa.

Viime yönä puolet klubbarista oli bilettämässä [reiv:]eissä vanhassa tehdashallissa, joka oli jaettu kolmeen saliin. Ainoa musiikki mitä siellä soitettiin koko iltana oli chilliä. Mua alkoi nukuttaa ihan käsittömättömästi, ja sit mä otinkin siinä torkut.

ChocoCat tuli herättelemään mua jossain vaiheessa päästäkseen kertomaan, että se, minä ja Lumen ollaan ainoat klubbarilaiset, jotka ei oo saanu rangaistuspisteitä. Niitä pisteitä kuulemma saa mm. jos polttaa tupakkaa tai tuntee vääriä ihmisiä Ja kaikista tuhansista klubbarilaisista kaikki muut oli saanu rangaistuspisteitä paitsi me kolme.

Sit huomasin siellä yhden mun ei-klubittaja-kaverin, joka oli meikannut silmänsä japanilaisen näköisiksi. Se oli ekaa kertaa bileissä, ja koitin selittää sille, että kyl bileissä yleensä soi paljon parempi musiikki... ja olin ihan nolona, kun soi pelkkää unimusiikkia.

Mentiin sit sinne kolmanteen saliin, jossa oli ihan hiljaista, mut dj:n kamat oli siellä korokkeella. Hetken kuluttua sinne tuli joku dj:kin, joka kertoi että aloittaa kohta setin eikä soita chilliä. Yhtäkkiä joku ukko kävi muhun kiinni takaapäin eikä irrottanu millään. Se dj sanoi, että jos annan sille kaks kirjaa (huomasin, että mun kädessä oli yhtäkkiä kolme paksua kirjaa), niin se voi nuijia siltä ukolta hengen pois ja haudata sen takapihalle. Ukko onneksi päästi irti siinä vaiheessa Ja sit heräsin. Damn.

olen huomannut sen että aina kun näen unia jostain tilanteesta jossa soi musaa niin olen itse "säveltänyt" sen päässäni..siis en koskaan kuule unissani mitään muiden tekemiä kappaleita..

pari kertaa herätessäkin jäänyt soimaan melodia päässä mutta unohtanut se sit

pitäis varmaan ottaa nauhuri yöpöydälle ja laulaa melot sit kun herää

[q]Lace, 6.5.2005 12:45:

ChocoCat tuli herättelemään mua...
[/q]

oi, mä oon päässy jonki uneen!!
Kiva!!!!

[q]hardikaveri, 6.5.2005 12:49:
olen huomannut sen että aina kun näen unia jostain tilanteesta jossa soi musaa niin olen itse "säveltänyt" sen päässäni..siis en koskaan kuule unissani mitään muiden tekemiä kappaleita..

pari kertaa herätessäkin jäänyt soimaan melodia päässä mutta unohtanut se sit

pitäis varmaan ottaa nauhuri yöpöydälle ja laulaa melot sit kun herää
[/q]

Hei, ihan sama juttu! Tai no, kyl silloin tällöin oikeatkin biisit soi, mut useammin oikeastaan omat sävellykset... Tiedä kuinka suuria säveltäjäneroja me ollaan nukkuessamme...

Viime yön unessa mulla oli kyberneettinen silmäimplantti joka ei tehnyt mitään muuta kuin teki mun oikeasta silmästä vihreän valon ja vasemmasta punaisen, kun painoi nappia ohimolla. Mut oli hienon näkönen kun sen laittoi bileissä päälle.

[q]sapeli, 9.5.2005 15:37:
---
hardikaveri, 6.5.2005 12:49:
olen huomannut sen että aina kun näen unia jostain tilanteesta jossa soi musaa niin olen itse "säveltänyt" sen päässäni..siis en koskaan kuule unissani mitään muiden tekemiä kappaleita..

pari kertaa herätessäkin jäänyt soimaan melodia päässä mutta unohtanut se sit

pitäis varmaan ottaa nauhuri yöpöydälle ja laulaa melot sit kun herää

---


Hei, ihan sama juttu! Tai no, kyl silloin tällöin oikeatkin biisit soi, mut useammin oikeastaan omat sävellykset... Tiedä kuinka suuria säveltäjäneroja me ollaan nukkuessamme...
[/q]

Sama juttu täällä.. Muutenkin mä unissani näen mitä ihmeellisempiä asioita oman tuotantoni vaihtelevuuden ja laadun parantamiseks.. Kuten eräänäkin yönä näin unessa sopivan efektikikkabreikki hässäkän, helvetisti chorusta, distortionia, kickkirullaus taustalle ja highpass filterillä x-y padilla kulmasta toiseen + roundpan, ja melodiaan siihen taustalle sopiva tiputus... Hyvin toimi.... Ja kuulosti oikeesti jopa ihan hyvältä...

alitajunta vissiin tekee työtä viiveellä kun aivo ei ole enään overloadissa

[q]hardikaveri, 23.5.2005 15:22:
alitajunta vissiin tekee työtä viiveellä kun aivo ei ole enään overloadissa
[/q]
Tässä se tuli...

viime öinen:
tapahtuma paikka: Porvoon tori
aika: uusvuos

Porvoon torille rakennettu joku snoukka ramppi tai sen suuntainen. KIMIK soittaa jotain yyberhyvää settii ja jengi fanittaa tapansa mukaan. Samaan aikaa siin o jotain snoukka jätkii kikkailemas jotain. Yhtäkkiä mista diijei heittää muutaman levyn yleisölle. Joku mulkku rupee pistelee niitä paskaks ja siitä sit syntyy rähinä ja myös minä herään kelloon*hmph* Kello näyttää klo10 aamul ja pitäs läht kaupungille ostoksille

Eli nähtävästi sitä nyt sitten olen yksinäni (taas kerran) täällä klubituksessa ja mietin tekemistä kun idlaaminenkin alkaa maistumaan jo puulta..
Näin sairaana (*nuha*) on muutenkin aika tuskaa yrittää olla "tässä maailmassa" ja tajuta jotain, niin ajattelin pistää kerrankin jotain outoa tänne..


Eli tuli nyt ekana mieleen omat kuumehoureet.
Oon ollu useamman kerran yli 40:n asteen kuumeessa ja normaalisti siinä lämpötilassa aivot eivät toimi kovin hyvin ja alkaa näkemään outoja juttuja. Vähemmällä lämpötilalla ne houreet tulee yleensä unissaan, mutta noin kovassa kuumessa sitä on enemmän tai vähemmän unessa koko ajan.
Normaalisti kuumehoureeni ovat aika lailla samanlaisia ja ne koostuvat erilaisista sarjoista.

Yleisin sarja on, että jokin, jonka täytyy olla suora ja kova, alkaa muuttumaan ryppyisemmäksi ja ryppyisemmäksi.
Yleisimmän sarjan paikasta kilpailee lähes yhtä menestyksekkäästi perspektiivin muuttuminen. Silloin tuntuu kuin olisi kamalan kaukana ja näkisi kaiken suurempana, esimerkiksi katsoo kerrostalon katolta todella isoa huonetta. (Tämä efekti tulee myös jos chattaa liian myöhään väsyneenä ja tuijottaa tekstiä liian pitkään.. *nauru*)

Harvinaisin näistä houresarjoista esiintyy aika kovassa kuumeessa ja on huomattavasti harvemmin tapahtuva. Itseasiassa aika mielenkiintoinen: Jossain esineessä on jokin ominaisuus jonka havaitsee "väärällä" aistilla. Esimerkiksi Pallo, jonka kovan/pehmeän pinnan kuulee, värit haistaa ja vaikka lämmön/kylmyyden näkee.

Yleensä tulee nuo kaksi ensinmäistä puolihereillä yhdistettynä ja siitä seuraa mielenkiintoista: Olin peiton alla lepäilemässä kun huomasin miten huone kasvoi suuuuunnattoman kokoiseksi aukeaksi jonka se kivikovan turvallinen peitto peitti lähes kokonaan. Sitten se alkoi aaltoilemaan ja se tuntui hirveän ahdistavalta ja lopuksi se meni ihan kovaksi rypyksi, niinkuin lasinsiruiksi se peitto ja sitten sitä havahtui.. *hääh*

Kaikista pahin houre kyllä tapahtui jouluna 1987 kun olin 41,9:n asteen kuumeessa aivan sekaisin ja olin samassa huoneessa missä oli undulaatit lakanan alla "nukkumassa" ja vielä vähän väliä siellä sirkuttelivat.
Siinä yritin sitten levähtää vakiohoureissani ja huomasin kuinka nämä undulaatit tuntuivat jotenkin hermostuvan, ne sirkuttivat tiheämmin ja huomattavasti kiivaammin. Tahti vain kiihtyi ja en voinut levähtää kun ne pirun undulaatit huusivat kurkku suorana jatkuvasti ja nostin sitä lakanaa selvittääkseni mikä niillä oli hätänä.
Kyllä oli ihmetys suuri kun näin miten ne lentelivät ympäri sitä häkkiä jumalatonta vauhtia, kuin pikakelauksena.
Lähdin sitten hädissäni kävelemään pitkin taloa ja huomasin että kaikki tapahtui todella kuin nopeutetussa filmissä. Onneksi se meni pian sen jälkeen ohi kun olin alkanut riehumaan, mutta oli se aika friikki kokemus...

Kavereiltani olen kuullut seuraavia outoja houreita:
Yksi kuuli kuumeessa aina jonkun sanovan "12" jatkuvasti, toinen näkee pisaroiden tippuvan jostain ja niitä pisaroita tulee kokoajan lisää ja lisää kunnes sitä nestettä tulee kuin saavista kaataen ja sillon ahdistaa.

Kertokaa omia houreita ja muita outoja juttuja jos tulee mieleen. Eiköhän tossa ollu ainakin mun osalta sekoilua hetkeksi...