Unet ja muut houreet

Tuossa muutama yö sitten näin unta, että mut oli kidnapattu ja tyypit puhu että tappaa mut. No minä sitten pistin kidnappaajat palasiks ja tungin ne vedellä täytettyyn muovipussiin ja pakastimeen!!!! Go figure.....

Voi paska minkä unen näin tuossa yksi yö.

Oltiin menossa isommalla porukalla laittomasti reivaamaan mun vanhalle ala-asteelle.
Kaikki meni siihen asi hyvin kunnes päästiin sinne johonkin keittiöön missä oli viunaa niin saatanasti.
No jengi sit alkoi pöllimään niitä ja juomaan ym. härbäämään siellä, pisti musiikin päälle ja tämmöistä.
Minä sit olin jostain syystä ajautunnut erilleen muista, siis johonkin toiseen huoneeseen tekemään jotain...
No jonkin aikaa oltuani siinä huoneessa siellä alko ne viinapullot 'leijumaan' No mä vain siihen, et tää on taas jotain näin mun perinteisiä houreita. mitä mulla on oikeassakin elämässä ;) No sit olin ei vittu ei tää mitään houretta ole, hälytin siihen jonkun frendin paikalle todistamaan sitä et ne potut leijaili siellä huoneessa... Kummatkin oltiin sit et ei saatana täällä kummittelee! No mentiin kertomaan asiasta muille, ni ne ei ollut uskovinaan sitä kunnes pöydän äärellä oleva tuoli lensi voimalla seinään ja hajosi siihen. No siitähän jengi flippas ja alko juoksemaan mahd. nopeasti ulos sieltä mestoilta.

Sinä yönä en saannut sen kummemin unta enään.
edeltävänä päivänä olin ollut yksin himbessä ja suidessa niin kuulin jotain ihan omituisia ääniä meijän kämpästä, siitä johtuen mielikuvitus alkoi laukkaamaan aika huolella.
ja meijän kämpässä oikeasti kummittelee, salettiin.. Meijän tv:n päällä on hylly jossa on erinnäisiä tavaroita. Niin se yksi esine on tippunnut siitä hyllyltä jo moneen otteeseen lattialle...
Et w.t.f?
Se meijän kummitus tuli mun uniin peloittelemaan mua...

Älä ota enää, alkaa näkymään..*vink*

[q]Occu:


Just, just.. se patsaan tippuminen ei sit mitenkään johdu siitä, että se kajari on siinä vieressä (?)
Eihän se milloinkaan muulloin tipu kuin silloin kun soitat levyjä tai kun meidän vahvistin on päällä, jolloin sen tärinän kanssa heiveröinen patsas putoaa lattialle.

Voihan se tietenkin olla "hurjempaa" ajatella, että meillä kummittelisi mutta..

En oikein saanut kunnolla levättyä viime yönä kun puolet yöstä uni oli vaan semmosta toistuvaa alkuvalikkoa mistä ei päässyt niihin kunnon uniin käsiksi

Näin unta että jatkoporukka oli koristelleet meiän kämpän koteloituneilla toukilla, niitä oli kasoittain mm. pöydän alla niitä oli iso pino. Niistä kuoriutui sellasia 6-10cm pitkiä musta-punaisia matoja jotka lähelle päästyään rupes imemään verta. Niitä oli kaikkialla, eikä niistä kaikista päässyt ees imurilla eroon. Loppu-uni on sekavaa pätkittelevää sontaa.

Lievästi ahdistavaa.

[q]e-will:
jeps. ehkä selkein ja voimakkain uni mitä oon ikinä nähnyt ja myös ainut minkä olen kirjottanut ylös herätessäni etten unohtaisi sitä.
[/q]
No huhuhuh mikä uni!*ding*
Tollasen jälkeen vois kuvitella, että on mitä epätodellisin olo. Ittekkin monesti outoja unia nähneenä, menee aika pitkään, ennenku pystyy lakata elämästä vielä puoliks sielä unimaailmas ja päällimmäisin kysymys on että MITÄMITÄ?
Hatun nosto sulle siitä, että oot pystyny muistaan noinkin paljon siitä unestas ja vielä saanu kirjotettua sen muistiin.
Kunpa itsekin joskus pystyis.

[q]extramppa:
No huhuhuh mikä uni!*ding*
Tollasen jälkeen vois kuvitella, että on mitä epätodellisin olo. Ittekkin monesti outoja unia nähneenä, menee aika pitkään, ennenku pystyy lakata elämästä vielä puoliks sielä unimaailmas ja päällimmäisin kysymys on että MITÄMITÄ?
Hatun nosto sulle siitä, että oot pystyny muistaan noinkin paljon siitä unestas ja vielä saanu kirjotettua sen muistiin.
Kunpa itsekin joskus pystyis.
[/q]

jeps, uni oli voimakkain ikinä mut niin oli myös tunteiden tasolla kokemukset yötä edellisenä päivänäkin.
kaikennäköistä musertavaa oli tapahtunut niin kyllä sit uniin tulikin kaikennäköistä hyvin voimakasta!
kummalista oli sekin että tuon unen jälkeen tuntui olo paljon kevyemmältä, aivan kuin siinä olisi käsitellyt itselleen jotain asioita selväksi mitä oli päässä selvittämättä.

[q]e-will:
---
extramppa:
No huhuhuh mikä uni!*ding*
Tollasen jälkeen vois kuvitella, että on mitä epätodellisin olo. Ittekkin monesti outoja unia nähneenä, menee aika pitkään, ennenku pystyy lakata elämästä vielä puoliks sielä unimaailmas ja päällimmäisin kysymys on että MITÄMITÄ?
Hatun nosto sulle siitä, että oot pystyny muistaan noinkin paljon siitä unestas ja vielä saanu kirjotettua sen muistiin.
Kunpa itsekin joskus pystyis.

---


tuon unen jälkeen tuntui olo paljon kevyemmältä, aivan kuin siinä olisi käsitellyt itselleen jotain asioita selväksi mitä oli päässä selvittämättä.
[/q]
Mä en mikään unien tulkitsija oo, enkä omista ainuttakaan alan kirjaakaan, mutta tossa unessashan sä kuitenki selvisit "voittajana" kaikista noista tilanteista. Kyllä se varmaan alitajuntaan vaikuttaa positiivisesti jos on takana jotain raskasta.
Jostain oon mun muistaakseni lukenu, että unet auttoi esi-isiä joskus kivikaudella selviytyyn esim. villieläinten hyökkäyksistä jos ne oli jo käynyt sellaisen tilanteen läpi unessa. Toisaalta, kuka tietää mitä unia esi-isät on nähnyt?*täh*

[q]extramppa:
Mä en mikään unien tulkitsija oo, enkä omista ainuttakaan alan kirjaakaan, mutta tossa unessashan sä kuitenki selvisit "voittajana" kaikista noista tilanteista. Kyllä se varmaan alitajuntaan vaikuttaa positiivisesti jos on takana jotain raskasta.
Jostain oon mun muistaakseni lukenu, että unet auttoi esi-isiä joskus kivikaudella selviytyyn esim. villieläinten hyökkäyksistä jos ne oli jo käynyt sellaisen tilanteen läpi unessa. Toisaalta, kuka tietää mitä unia esi-isät on nähnyt?*täh*
[/q]

tolta kantilta en tota unta edes ajatellutkaan. voihan tossa olla perää.

Näin kerran siistiä unta:

Istutaan äidin kanssa sohvalla olohuoneessa. Yhtäkkiä olohuoneen ovesta tulee sisään karhu, nousee takajaloilleen ja alkaa karjahtelemaan raivokkaasti. Mennään äidin kanssa telkkarin taakse piiloon. Karhu alkaa lähestyä uhkaavasti ja murisee tietty samalla. Sitten sanon karhulle "Älä syö meitä. Jos säästät meidät me palvotaan sua ikuisesti." Karhu miettii hetken ja lähtee pois. Valitsi palvojat mieluummin kuin aterian.

Olen siis ikuinen karhunpalvoja.

Mä näin paljon pätkittäisiä sarjoja tos aamul, mut tää viimeisin oli ehkä paras niistä, koska sain vaikutettuu sen tapahtumiin.

Olin vähä aika sitten meinannut lähteä ajelulle, varmaan treeneihin päin, mutta yhtäkkiä mulle oli tullut autossa tosi sekava olo. Olin kuin huumattuna, jonkin temppujuoman alaisena!! Vaikken ollut omasta mielestäni juonutkaan. Miten tämä on mahdollista? No, en lähtenyt ajamaan, koska en ollut varma saanko auton ulos pihasta ja kolaroinko sitä edes. Naapurin poikakin kävi siin tervehtimässä mua kohteliaasti kuten aina. Ei mitään hajua.

Seuraavaksi palasin (vanhalle) kämpälleni ja istuttiin Ellin (Jää~*) ja Jorma Ollilan kans mun vanhan kämpän olohuoneessa. Mä heitin siin jotain läppää (oli jo vähän selvempi olo), mut Elli vaikutti kiusaantuneelta ja näytti mulle koko ajan ilmeillä, että "Jani hei, lopeta". En mä omasta mielestäni ny niin sekaisin ollu, että ois tarvinnu kiusaantua. Sit Jorma Ollila yritti lukee yhtä esitettä/kuvastoo, mut hän ei saanu kunnolla kirjaimia suustaan, ei osannu lukea! Mä aloin olla jo heräämässä siitä unesta, joten päätin alkaa revittelee: Mä sit tokasin Jormalle siihen, että "pitkälle säkin oot päässy" (viitaten hänen asemaansa lukutaidosta huolimatta)! Ja aloin hassuttelee ja pomppimaan ympäriinsä*nauru*.

On muuten useamman kerran käynyt niin, että on nähnyt jotain mielenkiintosta unta ja sit jokin on herättänyt kesken. Jotenkin ihmeellisesti on silti päässyt takaisin siihen samaan uneen ja jopa pystynyt ruveta ohjaileen sen unen kulkua mieleisempään suuntaan. Mahtaakohan se silloin enää olla unen näkemistä vai jonkinlaista mielikuvitusmaailmassa seikkailua puolivalveilla..? Joskus oon jopa sanonut mua herätettäessä, että "mä katton tän unen ensin loppuun".*ding*

Näin toissa yönä sellaista unta, että ystäväni oli hukuttautunut. Tulin kauhean ahdistuneeksi ja mun elämä meni päin mäntyä sen jälkeen. Kuitenkin näin tämän ystäväni pankissa joka kertoi jonkun pojan pelastaneen hänet. Ystäväni käyttäytyi kuitenkin hyvin oudosti ja hänellä oli hyvin lyhyet hiukset (oikeassa elämässä hän ei koskaan leikkaisi niin lyhyiksi hiuksia). Hiukan tämän jälkeen kun olin nähnyt ystäväni elossa, niin hän oli jälleen kuollut. Syykin selvisi eli mä olin nähnyt unessa unta, että ystäväni olisi elossa.
Sitten heräsin, onneksi. Mietin tuota unta koko päivän ja olin varsin helpottunut kun ystäväni soitti minulle.

Viime viikolla koin mielenkiintoisen yön.

Keskellä yötä havahdun siihen kun olen alasti keittiössä litkimässä jaffaa ja hihittelemässä "huomenna on normipäivä". Yhtäkkiä kuulen kun kämppiksen herätyskello soi ja olen vähän wtf kun kello oli kuitenkin jotain puoli viisi.

Kipitän äkkiä omaan huoneeseen, ovi kiinni ja sänkyyn. Kuuntelen kun kämppis kolistelee keittiössä vähän aikaa tyttöystävänsä kanssa. Sitten he siirtyvät eteiseen ja kämppis sanoo tyttöystävälleen "moikka, nähään tänään myöhemmin" ja ovi kiinni. Vähän ihmettelin sitä että jättikö se muijansa meille yksin.

Vähän ajan päästä keittiössä taas kolistellaan. Käytetään mikroa. Sitten kuuluu hihitystä ja tämä tyttöystävä sanoo "eihän mun edes pitänyt laittaa tätä mikroon vaan pannulle. Noh, laitan sen nyt toisinpäin mikroon" ja taas hihitystä. Tässä vaiheessa alan tosissani jo ihmetellä. Sitten taas kuuluu puhetta "kenellä mä edes puhun, kun eihän täällä edes ole ketään, vai onko?" hetken päästä huoneeni ovi aukeaa ja joku kurkkaa sisään. Menen peiton alle piiloon ja leikin nukkuvani. Huoneeni ovi menee taas kiinni.

Vähän ajan päästä keittiöstä kuuluu taas hihitystä, joka ei enää oikein edes kuulosta ihmisen ääneltä. Ja sitten aletaan paiskoa esineitä. Lopulta hihitys on jotain alkukantaista karjumista. Itse yritän karjua takaisin mahdollisimman pelottavasti, jotta tämä olio keittiöstä ei tule minun huoneeseen. Ainut vaan, että ääntä ei lähde yhtään. Tässä vaiheessa tajuan, että eihän tämä voi olla totta, vaan näen unta. Päätän siis herätä. Heräänkin omassa sängyssäni jossa siis olin äskenkin, nyt huoneeni on vain valoisampi kuin äsken, eikä keittiöstä kuulu mitään ääniä. Kaikki on ihan normaalia. Hetken päästä vajoan kuitenkin takaisin sinne pimeään huoneeseeni ja keittiöstä taas kuuluu karjumista ja esineiden paiskomista. Herään taas valoisaan huoneeseeni. Näin vaihtelen muutaman kerran, kunnes taas siellä valoisassa huoneessa tajuan jossain välissä sen, että se huone on valoisa sen takia koska minun sängyn vieressä on läppäri jonka näytön valo valaisee huonetta. Muuten hyvä, mutta en omista läppäriä. Tässä vaiheessa iskee epäusko kaikkeen, ja alkaa ahdistaa, koska tämä paikka oli tuntunut ihan todelta eikä se toinen paikka voi olla totta, koska ei sellaista tapahdu..vai tapahtuuko??

Noh, yritin taas heräillä ja vaihtelin vain noiden paikkoja, kunnes viimein herään oikeasti oikesti. Olen istumassa huoneeni pöydällä, täysin hiestä märkänä ja tärisen. Sydän hakkaa miljoonaa.

Semmonen yö se

Tää oli kyl selkäpiitä karmiva uni, tutuissa maisemissa ja tutuilla ihmisillä. Ja toi hullukin oli aika hyvin profiloitunut.

Oltiin mökillä ja vaikka oli ihan lämmin kesä niin ilta hämärtyi. Sisällä mökissä nukkui isäni ja veljeni. Ulkona minä ja serkkuni Sari (Tyeicha) aloitettiin menemään peiton alle patjalle, joka oli ulkona. Pihavalot oli sammutettu ja käperryttiin liian pienelle patjalle.

Kului hetki hiljaisuutta ja polulta näkyi valoa, aivan kuin sinistä kipinää tai jotain levotonta heiluvaa lyhtyä. Ensin katsoin, että mitä vittuu, onx noi jotain susia! Valkoiset koirat juoksivat polulta meitä kohti. Kaksi juoksi meitä kohti ja loput kaksi olivat kiinni isännän hihnassa joka sitä levotonta lyhtyä piteli kädessään. He lähestyivät n. sadan metrin päästä polulta kohti pihaamme.

Oletin, että ehkä se oli joku mökkinaapureistamme järven rannalta, joka vain läpikulkisi, koska mökin autotallin edestä poikkesi sellainen puolivirallinen polku. Sanoin Sarille jotain tyyliin "Ootapa, joku naapuri kulkee tästä..." En halunnut Sarin hätääntyvän.

Ne kaksi juoksevaa koiraa tulivat luoksemme ja alkoivat nuolla meitä iloisina, hännät heiluivat. Meinasin rapsutella niitä, mutta muistin että olin allerginen. Vihdoin itse isäntä saavutti pihamme loppuine valkoisine koirineen.
Isäntä oli normaalivartaloinen, vaaleaan lyhythihaiseen kauluspaitaan pukeutunut. Kauluspaidan alla oli jokin sininen pitkähihainen paita. Hänellä oli myös vaaleat suorat housut ja jotkin kävelykengät. Mies oli n. 40-vuotias ihan mukiinmenevän näköinen. Hänellä oli harmaanvalkoinen jenkkisiilitukka ja vahvarakenteiset kasvot. Itseasiassa hän näytti paljolti sellaiselta jenkkielokuvien kovaksikeitetyltä hahmolta.

En muista mitä hän sanoi, mutta hän oli ihan hyväntahtoinen. Hän rupatteli siinä mukavia, mutta mielestäni ajankohta oli todellakin outo. Ei ollut kohteliasta tulla yöaikaan häiritsemään toisten unia ja toisten pihamaalle. Koitin olla mukava hänelle ja ajattelin, että kohta hän jatkaa matkaa...

Mies laittoi menemään sellaisen harmaan pienen laitteen joka lensi koiran mukana. Koirat siis juoksentelivat, mutta laite lensi heidän yläpuolellaan. Laitteen ja valkoisen koiran yhteisestä vaikutuksesta pihalamppu syttyi juhlavasti palamaan.
Mä olin, että wau! Kieltämättä aika näyttävä temppu! Sen jälkeen koira juoksi isäntänsä käskystä toisen lampun luo ja samoin vekotin kaarsi koiran tavoin lampun ohi: Tämäkin lamppu syttyi juhlavasti palamaan! Olin kyllä vaikuttunut, tässä oli jotain mystistä ja taianomaista. Mies teki jälleen yhdelle pihavalolle saman jutun ja sitten aloin jo pikkuhiljaa kertomaan, kuinka väsynyt olin ja että olimme juuri menossa nukkumaan.

Mies jatkoi ystävällisesti matkaansa ja mä käperryin peiton alle serkkuni viereen. Meni useita kymmeniä minuutteja unta tavoitellessa, kunnes tapahtui...:
Pallo vieri pihalle... Ihan tavallinen jalkapallo. Kuulin oikein hiljaa hämärässä kun se tuli ja se tuli pitkältä matkalta pysähtyen viereemme. Mitä vittua...
Pihalle vieri toinenkin, erilainen pallo, eri kohtaan pihamaata.... Ja kolmas. Ja tuntui kuin ne olisivat tulleet eri suunnista. Ei hitto... Ny rupes pelottaa.

Kuului PAMAUS ja yksi palloista singahti eteenpäin, kuitenkaan rikkoutumatta! Paniikki iski, katselin ympärilleni metsään. Sari käpertyi peiton alle. Taas kuului pamaus ja yksi palloista sinkoutui eteenpäin vaihtaen eri paikkaan pihaa. Nousin ylöspäin ja näin kuinka erilaisia palloja oli eri puolilla pihamaata. Jopa järvellä kellui jättimäisiä kuulia ja eri lajien palloja. Huomasin myös itse SEN miehen valkoisine koirineen metsässä. Hän oli n. 100 m päässä ja hymyili ystävällisesti ja jatkoi pallojen ampumista. Pallot eivät puhjenneet, ne vain vaihtoivat paikkaa. Mies oli todellakin hyvä ampuja. Jotain mukavia hän huuteli sieltä mulle.
Hullua!

Mul palo hermot ja lähin etenemään kohti miestä. Hän latasi aseensa kohti mua ja jouduin syöksymään ammuksen tieltä. Nyt oli tosi kyseessä! Mies lataili asettaan ja alkoi tähtäämään todenteolla mua ystävällinen hymy naamallansa, koirat olivat jo hävinneet. Aamu oli sarastamassa lähituntien kuluttua.

Syöksyin paniikissa mökin ovelle ja hakkasin ikkunaa huutaen veljelleni: "Vittu ny soita poliisit! Soita poliisit! Soita poliisit saatana!!!!" Veli juoksi paniikissa sisällä ja päästi mut sisälle. Availin verhoja nähdäkseni missä mies oli ja keittiöän verhon avattuani hän oli siellä, ikkunan takana latailemassa haulikkoaan ja hymyilemässä.

Säntäsin ulos ja toiselle puolelle mökkiä, heitin jonkun suuremman esineen hänen päälleen niin ettei hän voisi tähdätä ja hyppäsin heti perään hänen kimppuunsa parvekkeelta.
Yhtäkkiä seisoimme ruohikolla vastakkain, ratkaisun aika. Tuntui kuin hetki olisi pysähtynyt: Jäin paniikissa miettimään, että kannattaisiko minun nyt lyödä häntä. Hän näytti vahvemmalta kuin minä, ja ystävällisyydessään hullulta. Ja tänä hetkenä hän ei tehnyt minulle mitään vaikka seisoin hänen edessään. Hän vain mumisi jotain palloistaan ja koiristaan.

Löin naamaan! Verta tuli mieheltä, mutta hän seisoi siinä ja höpötteli. Olin varma, että kohta mä kuolen. Löin uudemman kerran. Mies tipahti maahan ja rupesin todenteolla hakkaamaan. Poliisit tulivat...

Oikeudenkäynnissä todistimme ja Sari istui todistajanaitiossa musta toppi päällään ja hiukset kiinni. Hän tuhersi siinä itkuisesti ja selvästi traumaattisena ja huolissaan: "Rakastan Jania, hän on ehkä ainoa jota rakastan!" Veljenikin itki penkkirivissä. Ja psykopaatti vain hymyili, ei ilkikurisesti, vaan ystävällisesti.

SOOT JANI TOOOOOOOOOOOOOOSI SEKASI*eiei**nauru*

no on sullakin unet!! ei luulis olevan ainakaan tylsää mennä nukkuu, jos tollasia unia näet. vähän repeilin kun luin tota!

Eilen tuli nähtyä päikkäreillä kummia unia. Shamaaneja ja intiaaneja, rinnakkaismaailma ja golffia painovoimattomassa tilassa Lopulta uni kuitenki muuttu painajaiseksi ja ihmiset alkoivat muuttamaan olomuotoaan hirviömäisiksi Herätyskello onneksi pelasti tilanteen...

Eli nähtävästi sitä nyt sitten olen yksinäni (taas kerran) täällä klubituksessa ja mietin tekemistä kun idlaaminenkin alkaa maistumaan jo puulta..
Näin sairaana (*nuha*) on muutenkin aika tuskaa yrittää olla "tässä maailmassa" ja tajuta jotain, niin ajattelin pistää kerrankin jotain outoa tänne..


Eli tuli nyt ekana mieleen omat kuumehoureet.
Oon ollu useamman kerran yli 40:n asteen kuumeessa ja normaalisti siinä lämpötilassa aivot eivät toimi kovin hyvin ja alkaa näkemään outoja juttuja. Vähemmällä lämpötilalla ne houreet tulee yleensä unissaan, mutta noin kovassa kuumessa sitä on enemmän tai vähemmän unessa koko ajan.
Normaalisti kuumehoureeni ovat aika lailla samanlaisia ja ne koostuvat erilaisista sarjoista.

Yleisin sarja on, että jokin, jonka täytyy olla suora ja kova, alkaa muuttumaan ryppyisemmäksi ja ryppyisemmäksi.
Yleisimmän sarjan paikasta kilpailee lähes yhtä menestyksekkäästi perspektiivin muuttuminen. Silloin tuntuu kuin olisi kamalan kaukana ja näkisi kaiken suurempana, esimerkiksi katsoo kerrostalon katolta todella isoa huonetta. (Tämä efekti tulee myös jos chattaa liian myöhään väsyneenä ja tuijottaa tekstiä liian pitkään.. *nauru*)

Harvinaisin näistä houresarjoista esiintyy aika kovassa kuumeessa ja on huomattavasti harvemmin tapahtuva. Itseasiassa aika mielenkiintoinen: Jossain esineessä on jokin ominaisuus jonka havaitsee "väärällä" aistilla. Esimerkiksi Pallo, jonka kovan/pehmeän pinnan kuulee, värit haistaa ja vaikka lämmön/kylmyyden näkee.

Yleensä tulee nuo kaksi ensinmäistä puolihereillä yhdistettynä ja siitä seuraa mielenkiintoista: Olin peiton alla lepäilemässä kun huomasin miten huone kasvoi suuuuunnattoman kokoiseksi aukeaksi jonka se kivikovan turvallinen peitto peitti lähes kokonaan. Sitten se alkoi aaltoilemaan ja se tuntui hirveän ahdistavalta ja lopuksi se meni ihan kovaksi rypyksi, niinkuin lasinsiruiksi se peitto ja sitten sitä havahtui.. *hääh*

Kaikista pahin houre kyllä tapahtui jouluna 1987 kun olin 41,9:n asteen kuumeessa aivan sekaisin ja olin samassa huoneessa missä oli undulaatit lakanan alla "nukkumassa" ja vielä vähän väliä siellä sirkuttelivat.
Siinä yritin sitten levähtää vakiohoureissani ja huomasin kuinka nämä undulaatit tuntuivat jotenkin hermostuvan, ne sirkuttivat tiheämmin ja huomattavasti kiivaammin. Tahti vain kiihtyi ja en voinut levähtää kun ne pirun undulaatit huusivat kurkku suorana jatkuvasti ja nostin sitä lakanaa selvittääkseni mikä niillä oli hätänä.
Kyllä oli ihmetys suuri kun näin miten ne lentelivät ympäri sitä häkkiä jumalatonta vauhtia, kuin pikakelauksena.
Lähdin sitten hädissäni kävelemään pitkin taloa ja huomasin että kaikki tapahtui todella kuin nopeutetussa filmissä. Onneksi se meni pian sen jälkeen ohi kun olin alkanut riehumaan, mutta oli se aika friikki kokemus...

Kavereiltani olen kuullut seuraavia outoja houreita:
Yksi kuuli kuumeessa aina jonkun sanovan "12" jatkuvasti, toinen näkee pisaroiden tippuvan jostain ja niitä pisaroita tulee kokoajan lisää ja lisää kunnes sitä nestettä tulee kuin saavista kaataen ja sillon ahdistaa.

Kertokaa omia houreita ja muita outoja juttuja jos tulee mieleen. Eiköhän tossa ollu ainakin mun osalta sekoilua hetkeksi...