Unet ja muut houreet

Mä kärsin hei kans noista halvaantumisista silloin tällöin. Ne kestää luultavasti vaan muutaman sekunnin ajan mut toistuu ikävän monta kertaa putkeen.Eikä oikein uskalla nukahtaa uudestaan. Niihin littyy myös voimakas ääni ja kropan totaalinen jäykistyminen.Very scary, mut kiva tietää että joku muukin saa kärsiä...*pahis*

[q]Jammailija:
Miten ihmiset yleensä muistavat unet? Mä muistan ne kuvina
[/q]

Unihan lähtee parist kuvast, yks kuva kertoo enemmänku 1000 sanaa, siks tuntuu et unes on tapahtunu paljon, vaiks ne on vaa ne pari kuvaa

Ainiin! En tiedä tulisko musta hyvä käsikirjoitaja...ehkä jos sitä vois tehdä unissaan. Mä nimittäin hyvin useasti nukahdan niin että kuulen telkkarista tulevaa ohjelmaa tai ihmisten keskustelua Erotan naisen ja miehen äänen, muutta en heidän keskustelun aihetta. Niinpä unissani "käännän" keskustelua.Aiheet on aina mitä sattuu ja kielikin vaihtelee. Eli tavallaan katselen ohjelmaa edelleen unissani. Ja tämä on tapahtuu siis auttomaattisesti, ei omasta tahdosta.

[q]
Olin Hugh Hefnerin Playboy-mansionissa.


Jatkoin kuitenkin. Riisuin esimerkkinä omat vaatteeni ja nainenkin riisui. Hitto, klitoris oli naisella peukalon kokoinen. Katsoinkin ensin, että onko se muna, mut se olikin jokin ihan outo häkkyrä, siis prkl jättimäinen klitoris!!*ding* Mä sit aloin miettii, että mitäs tää nainen ny tekee playboy-mansionissa?? Sit yöpöydältä kurkotin tään naisen uusinta filmiä, jossa hän esiintyi: "Freak II". Siis, mitä vittua?! Mä menin sänkyyn naisen kanssa, joka esiintyy jossain friikkiseksivideossa... No just*grr*.


[/q]
nyt huolestun mä ja Sigu Freud(haudass)*ding*

Näin viime yönä unta, et joka paikassa minne menin soi Eric Prydzin Call on me, ja mua rupes vituttamaan

Mä näin ihan vitun sekavaa unta viime yönä, siin joku jätkä piinas mua aina ku olin lahessa.. se tuli esittelee sen takatukkaa joka oli värjätty blondiksi niiku öö joka välissä. ja vaikka kunika sanoin et joo joo lähe ny menee siitä .. ni se vaa tuli aina uudestaan jostain nurkan takaa ja tunki niskasa mun naamalle

Aku Ankka friikki olen ja kerran olen nähnyt unta että olin Aku Ankan kanssa tekemässä lumitöitä Roope Ankan säiliön edessä.

Näin viime yönä unta, et avokki pani yhtä tuttua muijaa meidän rappukäytävässä, ja mä katselin vierestä. Kun ne oli saanut hommat päätökseen, ni menin huutamaan ja hakkaamaan ja raivoomaan, ja ne katto vaan huvittuneena mun riehumista. Sit meille tuli ero. Se oli kamala uni, vieläkin ihan skitso olo sen takia...

[q]Fyraett:
---
Jammailija:
Miten ihmiset yleensä muistavat unet? Mä muistan ne kuvina

---


Unihan lähtee parist kuvast, yks kuva kertoo enemmänku 1000 sanaa, siks tuntuu et unes on tapahtunu paljon, vaiks ne on vaa ne pari kuvaa
[/q]


Nyt siis tiedetään mitä lehtiä Janilla on tyynyn alla

mä näin viime yönä unta että joku pappi ruoskan kanssa pakotti mut nuolemaan kirkon lattian et siellä ois siistiä seuraavan päivän häitä varten...oiskohan jotain häästressiä kun mun sisko on menossa naimisiin ja mä oon kaaso....?*täh**nauru*

Mulla oli pari yötä sitten ihanan tanakka ja tosi pehmoinen tummaihoinen vauva.Ihana.*sydän*

Laitoin jonkin metallisen objektin suuhun ja puraisin. Tunsin kuinka hampaani kääntyivät juuriaan myöten, tasaisesti ulospäin ja pahasti löystyen kiinnitykseltään. Metallipala hävisi yhtäkkiä johonkin ja pitelin kättä suuni edessä, jottei palikat olisi tipahtaneet pois. Lopulta tajusin ettei siitä ollut mitään hyötyä, irti ovat kun ovat irti, ja katselin kun suun avatessani koko ylärivistö tipahti sievoisen sylkiläjän kanssa kämmenelle...

Kun heräsin siitä hetken kuluttua niin voit kuvitella miten helpottunut olin kun suuta kokeillessani totesin kaikkien legojen olevan edelleen paikallaan.

[q]Sella:
---
Jammailija:


Miten ihmiset yleensä muistavat unet? Mä muistan ne kuvina (ja ehkä näytelminä) erittäin voimakkaasti. Mul on vielki kuvat siitä latino-freak-naisesta, senaattorin ilmeistä, hatsiviritelmästä, uima-altaasta mielessäni....
Ja ehk'ä ne just jääkin tällä tavoin mieleen ku oon ne heti herättyäni siirtänyt tietoiseen muotoon (konkreettisesti tekstinä).

---


Sun pitais kirjottaa noi unet yheks suureks kirjaks!!!
Ois kaikkien aikojen myydyin kirja, sanon ma!

[/q]

Meilläkin onkin aiheesta Jammailijan kans projekti aluillaan

oon nyt jo pari viikkoa nähny joka yö painajaisia*uuh* kaikissa mua yritetään joko tappaa, karkottaa maasta tai kiduttaa yms kavereiden toimesta!!! ei kiwaa.. viimeyön uni oli aika outo, ei niinkään painajainen..ehkä..*ding* surffailin tääl klubbaris ja sit löysin jonku ihan ihme topikin mihin ihmiset pysty jättää toisilleen ns. puheviestejä erilaisten aiheiden alle! mulle oli tullu just oikeen kunnon haukkumaviestejä useilta nimimerkeiltä just klubbarista... sellasilta ketä vaan tiiän mutten tunne laisinkaan

24-h biletyksen ja kännin jälkeen nukkuminen oli aika mielenkiintoinen kokemus Kun alkuhikoiluista ja -tärinöistä oli päässyt eroon niin unet oli aika hauskoja. Puolet ajasta meni hallusinoidessa että olen nukkumassa jossain muualla (lähinnä aikaisemmissa asunnoissa, missä sänky oli todellisuudesta poiketen väärässä paikassa, ikkunan alla, koska nykyinen sänky on ikkunan alla). Kaksi unta jäi mieleen, mutta muistan nähneeni vaikka kuinka monta mielenkiintoista unta... ikävä etten muista enempää.

Eka uni oli melkein pelottava, tai ainakin siinä oli semmoinen pahaenteinen tunnelma taustalla. Mä olin vanhassa kodissa äidin luona ja syystä tai toisesta järjestelin korttipakkaa oikeaan järjestykseen. Huomasin että niissä korteissa oli jotain outoa ja otin niistä n. 20 ja vein äidille näytettäväksi keittiöön. Aloin latomaan keittiön pöydälle kortteja yksi kerrallaan levälleen (ja ne olivat siis järjestetty hetki sitten), ja sieltä tuli ihan satunnaisessa järjestyksessä kortteja. Kun ne kaikki olivat siinä, huomattiin että jotkin kortit olivat pöydällä kahteen kertaan (esim. kaksi herttaseiskaa), vaikka alunperin käytössä oli ollut vain yksi korttipakka. Huomasin myös että ruutuseiskassa yksi ruuduista oli oranssi, ja patanelosessa oli yksi pata, yksi risti, yksi ruutu ja yksi hertta - vaikkakin kaikki mustia.

Vilkaisin sitten äitiä tyyliin "kato nyt miten outoa", kasasin kortit ja sekoitin ne. Ladoin sekoitetut 20 korttia uudelleen pöydälle, ja ne olivat kaikki muuttuneet taas. Tällä kertaa pöydässä taisi olla seitsemän pataseiskaa ja muitakin outoja juttuja, mutta tässä vaiheessa tunnelma oli muuttunut ihmetyksestä kammotukseksi. Eihän siis mitään noin luonnotonta voi tapahtua jollei asiaan liity joku voima. Loppu-unesta en paljoa muista, se taisi vaihtua joksikin toiseksi uneksi kesken kaiken, mutta tuosta jäi aika creepy-tunnelma. Ai niin, mähän heräsin ton jälkeen ja hetken aikaa kaikki pienet narinat ja rapinat mitä kuului ulkoa ja sisältä tuntui niin hemmetin kammottavilta.

Sit toinen uni mikä tapahtui vasta auringon jo ollessa taivaalla - siinä unessa mä olin taas äidin luona kotona missä mun sänky oli olohuoneessa, samassa huoneessa siis kun meidän tietokonepöytä. Siinä unessa olin nukkumassa sängyssä (ja naama seinää vasten, ihan samalla lailla kuin oikeastikin sillä hetkellä), ja olin ihan varma että huoneistossa ei ollut ketään muuta kuin minä ja äiti. No, äiti tuli siihen huoneeseen ja meni tietokoneelle ja kuulin kun se naputteli näppäimistöllä jotain. Sitten suihku meni päälle, vaikka samanaikaisesti kuulin vielä näppäilyä koneelta. Välittömästi yritin kääntyä ympäri ja katsoa kuka siinä koneella oikein oli jos äiti olikin suihkussa - mutta en pystynyt liikkumaan! Yritin liikuttaa kättä ja vaikka pystyin lähettämään oikeat impulssit niin käsi ei liikkunut. Siinä unessa heräilin vähän väliä ja hereilläkään en pystynyt liikkumaan, ja koko ajan ahdisti kun en tiennyt kuka siellä selän takana oikein oli. Kun heräsin sitten oikeasti (ihan samassa asennossa, samasta sängystä, yhä seinää vasten ja "sama ikkuna" vieressä), säpsähdin heti ympäri ja naurahdin kun tajusin että en ole ollenkaan samassa huoneessa. Vähän aikaa silti vielä piti testata että pystyn varmasti liikuttamaan kaikkia raajojani.

Herättyäni lämmitin mikrossa pizzan ja sillä välin tulin klubbariin (tottakai *nauru*). Mikro sanoi "ding!" ja menin keittiöön, mutta jostain syystä odotin löytäväni lämpimän pizzan jääkaapista Vähänkö hekottelin itselleni kun tajusin mitä olin tekemässä Lisää tämmöisiä öitä/aamuja

jeps. ehkä selkein ja voimakkain uni mitä oon ikinä nähnyt ja myös ainut minkä olen kirjottanut ylös herätessäni etten unohtaisi sitä. sit kaikki pikku-freudit vaan analysoimaan, eh..
voipi olla että liikaa animea/hentaita tai jotain muuta setti tullu katottua liikaa.
tää on aika pitkä ja täynnä typoja ja pääpiirteittäin kirjotettu aamutuimaan mut:

Muistan juokseneeni hämärässä kuusimetsässä kaverin kanssa, puoliksi liitäen läpi tallatun maan ja varjoisien pusikkojen. Saavuimme hylätyn tiilitehtaan raunioille. L-kirjaimen muotoisen raunioituneen rakennuksen keskipihalla paloi tuli, en tiennyt kuka sen oli sytyttänyt, mutta huomasin että yön hämärä alkoi laskeutua alueelle. Ilma oli kostea ja tehtaan punatiiliset seinät nousivat karuna ja huomaamattomana metsän keskellä. Tutkittuamme tiilitehtaan vaaleat betonikäytävät ja töhrityt, noen mustaamat huoneet havahduin painostavan ahdistavaan tosiasiaan että yö on tulossa ja olisi löydettävä yösija. Mietin että tehtaassa ei ole turvallista nukkua sillä neljän seinän sisällä olisimme loukussa jos meitä jahtaavat olennot löytäisivät meidät. Olin hyvin turhautunut koska tiesin että emme ehdi rakentaa puusta ja havuista yösijaa ennen pimeän tuloa. Ilman kosteus oli muuttunut sateeksi ja katsellessani tehtaan ylimmästä kerroksesta huomasin metsän reunassa palavan nuotion. Olin kahden vaiheilla kumpi on turvallisempaa, nukkua teltassa vai kuivassa tehtaassa seuraava yö. Päätin mennä telttojen luokse ja siellä oli kaksi henkilöä valmistelemassa kuivaa yösijaa. Liityin heidän joukkoonsa ja leikkasin itselleni vaatimattoman kokoiset pehmusteet makuupussini alustaksi. Tunnelma sateisessa yöilmassa oli hyvin sekava ja yhtäkkiä tajusin että joukossamme on haavoittunut joka vaati kiireellistä evakuointia.

Paikalle saapui joukko ihmisiä, sotilaita. He asettivat haavoittuneen paareille ja kuljettivat hänet kohti laskeutuvaa pelastushelikopteria. Helikopterin hädin tuskin laskeuduttua paarit heivattiin koneeseen ja yksi pelastajista painui paarien viereen lattialle mutta metsässä piileksivä tarkka-ampuja sai tapettua hänet. Tilanteen epäonnistuttua se toistui, tällä kertaa potilas ja pelastajat saatiin kaikki hengissä kyytiin ja taistelu alkoi. Paikalla ollut sotasankari ampui raivoissaan räjähtelevän tulimyrskyn keskellä kaksi tarkka ampujaa kiväärillään. En voinut kuin ihmetellä miten hän pystyi siihen, hänhän piteli kivääriä yhdellä kädellä! Kohti juokseva sotajoukko saatiin pidettyä loitolla hänen ampuessaan heitä kohti.

Nousin keltaiseen bussiin, mutta matka jäi hyvin lyhyeksi, sotajoukko ampui sen rikki ja kuljettaja jäi jumiin ratin taakse kun tuli alkoi nuolla hänen jalkojaan. Tilanne alkoi olla todella toivoton ja tunsin kuinka tuli alkoi polttaa, edeten väjäämättömästi. Kuljettaja, joka oli scary movie elokuvan neekerinaisnäyttelijä sai potkaistua korkokengällään etulasista palan pois ja livahdettua ulos. Lasi repäisi kumminkin hänen minihameestaan palasen pois ja tultuamme ulos bussista oli hän varsin rähjäinen näky repaleisessa minihameessaan ja aukinaisessa flanellipaidassa. Astelimme bussin sivustalle kun paikalle saapui Sylvia Saint(pornotähti) vaaleine hiuksineen yläosattomissa, sileä iho vieden suurimman osan huomiosta =). Tunnelma onnettomuuden jälkeen oli helpottunut, mutta tällä hetkellä epäilemättä hyvin eroottinen... Selvisi että kuljettaja oli Sylvian lesbo- tyttöystävä ja he halasivat helpottuneena siitä että hänen tyttöystävänsä oli selvinnyt palavasta linja-autosta. Päätimme lähteä Sylvia Saintin kotiin jonne matka ei kestänyt kauaa vaikka olimme liikenteessä jalan.

Sylvian massiivinen kartano oli todella vaikuttava, tiesin että hän oli varmasti tehnyt hyvät rahat pornoleffoissa esiintymisellään. Jo ovensuussa notkui joitakin minulle tuntemattomia ihmisiä joita tuntui olevan parisenkymmentä, joitakin Sylvian kavereita vain hengailemssa ympäri taloa. Talon sisustus oli sekoitus hyvin tyyliteltyä rokokoota ja modernia suunnittelua. Luonnonvalkoinen, beige, kullanruskea sekoittuivat seinissä hyvin miellyttävällä tavalla, Erittäin omituisen muotoisten lamppujen valaisemana. Tunnelma talossa oli hyvin valloittava ja oli hyvin utelias tutkimaan tätä taloa, joka oli kieltämättä jo taideteos sinänsä. Mentyämme yläkertaan Sylvia kääntyi minua kohti
ja katsoi tkuisilla silmillään, silmämeikit levinneenä. Hän sanoi että nyt on hyvä kun ollaan kummatkin
kotona. Hetken tilanteen eroottisuuteen uppouduttuani talo alkoi tuntua tyhjältä ja paikalle saapui hyvin erikoinen seurue.

Tämän seurueen johtaja, kaunis tummahiuksinen taistelijatar tiukassa ja hyvin paljastavassa lateksipuvussaan kuljetti mukanaan zombiepalvelijaansa. Tiesin naisen olevan nimeltään 'skorpioninainen'(eh?) ja tiesin hänen olevan kuolettavampi kuin mitä ulkoa päin osasi sanoa. Palvelijan katala hymy ja harmaanruskeat lonkerot hänen käsissään sai minut tuntemaan inhoa ja ylemmyyttä tätä alhaista olentoa kohtaan. Pienen keskustelun jälkeen tiesin että tämä seurue piti päihittää tilanteen selvittämiseksi. Hiivimme talossa huone huoneelta etsien heitä ja kuuntelimme ääniä jotka paljastaisivat skorpioninaisen ja hänen palvelijansa olinpaikan. Huone huoneelta hiivimme hitaasti tutkien ja äänettömästi hiipien etsimme heitä. Huomasin keskellä seinää olevassa komerossa reijän mikä johti suoraan yläkertaan. Sylvia sanoi että, kyllä, se on salakäytävä. Tiesin skorpioninaisen ja hänen apulaisensa olevan siellä ja hitaasti kiipesin alakerran komerosta yläkerran vastaavanlaiseen komeroon. Ihmettelin kuinka he eivät huomanneet minua vaikka komeron ovi oli puoliksi auki. Loikkasin kaapista ulos ja yllätin heidät, taistelun helppous tuntui hämmästyttävältä ja tuntui että heidät oli todella helppo päihittää. Palvelijalla oli äänenvaimentimella varustettu konepistooli millä hän tähtäsi minua. Tartuin hänen käteensä ja ohjasin aseen skorpioninaista ja luotisuihku teki selvää hänestä. Potkaisin aseen palvelijan kädestä ja tiesin voittaneeni. Palvelija nauroi minulle päin naamaa ja näytti kädessä olevaa pommia missä oli kolme sekunttia aikaa ennekuin se räjähtää. Juoksin huoneen poikki ja hyppäsin ikkunalasin läpi ja räjähdyksen voima ja tulimeri takanani lennättivät minut pitkälle kadunvartta pitkin missä laskeuduin vinolle nurmipenkereelle, kadun varteen jonka kummallakin reunalla nousivat uudehkot kerrostalot. Paikalle saapui henkilö jonka tiesin olevani siviilipukuinen poliisi ja hän muistutti hyvin paljon yhtä miesnäyttelijää jonka nimeä en nyt muista.

Tilanne oli hyvin sekava ja hetken kuluttua ajoin autolla pitkin monikaistaista kaupunkitietä. Ajoin punaisella hondalla kosteassa aamuilmassa ja taustalla kuultava harmaa taivas ja ilmansaasteiden aiheuttama ankea väritys sai minut tuntemaan että olen jossain pääkaupunkiseudulla. Nähtyäni raitiovaunukiskot maassa ja ylhäällä roikkuvat sähköjohdot tiesin että olen kuin olenkin jossainpäin helsingissä. Ajoin tietä pitkin ja ohitseni ajoi poika pienellä teinimopolla ja minun piti varoa etten törmäisi häneen. Huomasin saapuneeni risteykseen missä minun piti kääntyä vasemmalle ja meinasin ajaa kivetyksen yli yksisuuntaista väärään suuntaan kun kiireessä käännyin risteyksestä. Ilma ympärilläni oli muuttunut aurinkoiseksi ja yksikerroisten omakotitalojen muodostamat mukulakivikadut toivat mieleeni tallinnan vanhan kaupungin. Minun oli vaikea löytää oikeaa reittiä, mutta kerran kääntyneeni harhaan löysin vihdoin oikean tien. Kuljin hyvin siistejä katuja pitkin ja ympärilläni kohosi uusia lasiseinäisiä ja metallirakenteisia kerrostaloja. Kadut oli koristeltu lehmuksilla ja jotenkin tiesin olevani beverly hillssissä. Kuuman sunnuntaikesäpäivän autioittamat kadut olivat hiljaiset enkä nähnyt ristin sielua missään. Päädyin pienen omakotitalon terassille johon oli perustettu pieni baari josta viereisen rannan ihmiset pystyivät hakemaan juomista. Aurinko porotti ja katoksen viileydessä värikkäät lasit ja kiiltävä baaritiski näyttivät hyvin mukavilta. Tunnelma oli sama kuin ollessani egyptinmatkalla parivuotta sitten, ilmassa oli tietty haju, kuuman kiven ja aurinkovoiteen sekoitus.

Juttelin jonkun tuntemattoman nuoren naisen kanssa tiskin vieressä, oli ihan nättikin. Tajusin olevani etsimässä jotain tästä talosta, mutta en tiennyt mitä, kentios olin jopa väärässä paikassa. Hiivimme sisään ja katsoimme ovenraosta kuinka nainen ja mies nukkuivat parisängyssään osittain peittojen peittelemänä. Nuori nainen mukanani sanoi heidän olevan jotakin kuuluisuuksia jotka asuivat täällä beverly hillssissä. Tarkkailin miltä he näyttivät ja nuori nainen vierelläni sanoi tuntevansa naisen joka nukkui sängyssä. Tämä lihava ja lyhyet punaiset hiukset omaava meikitön nainen oli hänen tuttunsa thaiboxingista. Sanoin itsekin treenanneeni siellä, mutta hän oli ollut kyseisen henkilön kanssa toisessa ryhmässä kun en ole nähnyt kumpaakaan aikaisemmin. Lähdin asunnolta ja mentyäni toisen omakotitalon pihalle aloin värjätä hiuksiani. Talo oli mutsin omakotitalo ja pihalla helteessä tuoksuva nurmikko ja puutarhaletkusta tuleva helmeilevä ja auringossa kimmeltävä vesi loivat hyvin raikkaan ja mukavan tunnelman. Pääni oli täysin oranssin hiusvärin peitossa ja yritin levittää sitä tasaisesti ja pestä turhia sotkuja letkusta tulevalla vedellä. Tajusin että minun oli otettava paita pois päältä, muuten se sotkeentuisi todella pahasti. Menin märkine hiuksineni omakotitalon yläkertaan jossa mutsi ja teela(pikkusisko) olivat. Siinä huomasin hiusvärin olevan lopussa ja pari kohtaa oli jäänyt täysin värjäämättä. Onneksi hiukset olivat niin märät että sain levitettyä väriä myös näille täysin kuiville kohdille ja onnistuin hiustenvärjäyksessä. Värjäsin hiukseni kahteen kertaan jotta pohjalla olevat blondit raidat peittyisivät kunnolla. Kun hiukseni vihdoin olivat kirkkaan porkkananpunaiset ja värjäys oli onnistunut olin tyytyväinen. Tunsin että minun piti valmistautua johonkin tulevaan juhlaan mihin myös mutsi ja pikkusiskoni teela olivat tulossa.

Seuraavaksi löysin itseni yökerhosta, juttelemassa kaverini zakin kanssa. Kultaiset kaiteet ja kokolattiamatto loivat yökerhoon varsin ylellisen tunnelman. Läheisestä blackjack pöydästä oli tippunut pieni nippu kortteja viereisen biljardipöydän alle. Nostin nipun latialta ja ihmettelimme muovikorttien ohuutta ja laatua. Otin ruutuässän sormieni väliin ja heitin sen frisbeen tavoin lattialle. hetken kuluttua pelinhoitaja-make tuli pöydästään ja sanoi että kortteja on tippunut lattialle ja ne pitäisi saada takaisin. Hän sanoi että jos nostaa lattialta pudonneen kortin saa yhden euron palkkion. Make kysyi monta korttia olin löytänyt johon vastasin heittämällä että '32', eikun '17'. Make naurahti ja antoi kasan kolikoita minulle ja zakille. Oli ihan mukavaa saada lisää raha noin helposti. Aloin miettiä että mitähän pelinhoitaja voi tehdä jos hankala asiakas häiritsee häntä niin että jakajan pitäisi jättää pöytä vartioimatta. Yhtäkkiä huomasin istuvani lahden Starlightin blackjack pöydässä ja entinen kämppis, miikka jakoi kortteja minulle ja kahdelle muulle pelaajalle. Vieressä ihtuva lihava mies alkoi olla jotenkin hankala ja miikka huusi portsareille että poistakaa tämä mies. Viiksekäs mies jolla oli valkoinen t-paita sanoin että hänellä on ase taskussaan. Minä, pelinhoitaja sekä toinen asiakas kauhistuimme tätä ja siinä me istuimme, voimattomina tekemään mitään koska tällä miehellä oli ase. Puhuimme siitä että 'aika paha kun ei tiedä mihinpäin se ase osoittaa, että keneen osuu kun se laukeaa'. Tunnelma oli hyvin uhkaava ja ainut mitä keksin oli alkaa heittämään jotain juttua miehelle tilanteen rauhoittamiseksi. Sanoin miehelle että 'hehheheh, kevyt kertasinko varmaan taskussa' ja tein singon avaamisliikkeen käsilläni. Sanoin myös että 'varmaan se raskas sinko siellä takintaskussa sitten, HEHHEH...'. Mies nousi pöydästä ja haki takintaskustaan haulikon. Istuin penkillä kun mies tuli ja painoi kaksipiippuisen haulikon kurkkuuni ja hymyili iljettävää hymyään. Kuolemanpelko ja kauhu joka minut sai valtaan on täysin mahdotonta kuvailla mutta aseen osoittaessa suoraan kurkkuuni ylhäältäpäin yritin vain kiemurrella siitä sivuun. Tajusin kristallinkirkkaana ajatuksena päässäni että nyt kuolen, tämä oli tässä. Pelko tuntemattomasta kuolemanjälkeisestä ja siitä onko kuoleman jälkeen mitään täytti koko maailman. Yhtäkkiä tilanne loppui kun mies katsoi minuun ja mies käänsi haulikon sivuun ja ojensi sen minulle. Siinä minä sitten istuin baarijakkaroilla hullun asemiehen kanssa ja huomasin baaritiskillä hyvin huolestuneiden portsareiden ja baarimikkojen ilmeet. Mies tuntui luottavan minuun ja istui kanssani kuin olisin ollut hänen paraskin kumppaninsa. Oli pakko toimia joten löin miestä käteen ja kun ase osoitti muualle loikkasin baaritiskin taaksi viiden metrin päähän pelipöydästä. Nousin tiskin yli ja ammuin miehen pään yläpuolelle kattoon jotta hän menisi pöydäntaakse nurkkaan piiloon. Portsari sanoi että hyvin tehty ja kohoitin häntä ilmoittamaan kun mies uskaltaisi taas nostaa päätään. Ihmistet olivat hyvin peloissaan ja yleinen paniikki oli hyvin välitöntä. Nousin ylös ja näin miehen ryömivän pöydän takana. Päätin ampua häntä jalkaan jotta hän talttuisi siihen paikkaan ja laukaisin aseen kohti hänen pohjettaan. Tuskanhuuto kantautui tiskin takaa ja näin miehen käpristyvän tuskissaan lattialla. Tajusin että aseesta olivat panokset loppu ja samalla baarimikkona toimiva vanha nainen tarjosi minulle vanhanaikaista kultaisin luurein varustettua puhelinta jotta olisin itse voinut puhua poliiseille. Pelko oli valtavaa enkä saanut puhelinta edes käsiini kun huomasin miehen pyrkivän liikkeelle.(EEK!) Säntäsin pakoon kohti ulko ovea ja takanani kuulin zakin ja asiakkaiden äänet että mies on myös juoksemassa ovelle päin. Loikkasin rappuset kaiteen yli yhdellä loikalla ja kun astuin lanun aukiolle ulko ovesta huomasin että kumpikin lanun-aukion pääty oli suljettu metallisilla porttikonki-ristikoilla. tajusin että poliisit olivat jo eristämässä aluetta, mutta se tarkoitti myös sitä että en pääse itse pakoon rettelöitsijää. Nyt olin itse jumissa ja mistään raosta näissä aidoissa en olisi mahtunut livahtamaan. Juoksin vaatekauppaan joka oli vastapäätä ja en uskaltanut edes vilkaista taakseni, mutta en halunnut viivytellä hetkeäkään vilkuilemalla taaksepäin. Pienessä vaateputiikista oli ovi syvemmälle rakennukseen ja juoksin huoneiden läpi, oven toisensa jälkee avaten ja salamannopeasti mutta äänettömästi perässäni sulkien juoksin huoneesta toiseen, juosten pakoon perässä seuraavaa miestä aseen kanssa, toivoen että hän menisi väärästä ovesta eikä löytäisi jäljilleni. Tämän kaiken keskellä ihmettelin miksi kaupan ovi oli auki keskellä yötä ja huolin että mitähän poliisit ja turvamiehet sanoisivat kun keskellä yötä murtaudun tälläiseen vaatekauppaan. juoksin ovien läpi ovi toisensa jälkeen kunnes heräsin siihen että sydän hakkasi niin että sattui ja pelko oli vielä hyvin paljolti läsnä.

Huh. Olipa helpotus huomata että muillakin on ollut noita unihalvauskohtauksia..
En oo aiemmin tiennyt asiasta mitään, ja viimeöisen kohtauksen jäljiltä oon kyllä ollut koko päivän ihan paniikissa ja miettinyt että mikä mun päässä on vikana.
Aina oppii uutta, tän oisin kyllä mielelläni jättänyt kokematta ja oppimatta.

Itse näin pari yötä sitten sellaisen unen, jossa minulle koko ajan tyrkytettiin joko tupakkaa, pilveä tai nuuskaa. Vastasin kaikille vain: "ei kiitos, en käytä mitään missä on nikotiinia". Hassuinta tässä on se, että en todellakaan käytä mitään edellä mainituista joten mistä lie tullut. Unistani muutenkin saisi hyvän kirjan, jos joskus jaksaisin kirjoittaa niitä ylös

Näin sit viimeyönä unta jostain viikatemurhaajasta, joka juoksi mun ja mun kavereitten perässä ja sai kai tapettuaki lopulta suurimman osan mun kavereista. Aika pelottava uni, vaikka se oli niinku suoraan jostain huonosta kauhuelokuvasta. Sit näin unta, jossa mulla oli tosi paha korkean paikan kammo. En voinu mennä vesitornin huipulle ollenkaan, vaikka oisin kovasti halunnu nähä ne maisemat, mutta siinä unessa alko lähinnä oksettaa ja huimata ajatus torniin kiipeämisestä. Ei mulla siis oikeasti oo erityistä korkean paikan kammoa. Outoja unia, ku en oo katellu elokuviakaan enkä löydä oikeen yhteyksiä todellisuuteen niistä. Olikohan nuo jotain vertauskuvallisia juttuja siis siinä unessa... Hmm.

Eli nähtävästi sitä nyt sitten olen yksinäni (taas kerran) täällä klubituksessa ja mietin tekemistä kun idlaaminenkin alkaa maistumaan jo puulta..
Näin sairaana (*nuha*) on muutenkin aika tuskaa yrittää olla "tässä maailmassa" ja tajuta jotain, niin ajattelin pistää kerrankin jotain outoa tänne..


Eli tuli nyt ekana mieleen omat kuumehoureet.
Oon ollu useamman kerran yli 40:n asteen kuumeessa ja normaalisti siinä lämpötilassa aivot eivät toimi kovin hyvin ja alkaa näkemään outoja juttuja. Vähemmällä lämpötilalla ne houreet tulee yleensä unissaan, mutta noin kovassa kuumessa sitä on enemmän tai vähemmän unessa koko ajan.
Normaalisti kuumehoureeni ovat aika lailla samanlaisia ja ne koostuvat erilaisista sarjoista.

Yleisin sarja on, että jokin, jonka täytyy olla suora ja kova, alkaa muuttumaan ryppyisemmäksi ja ryppyisemmäksi.
Yleisimmän sarjan paikasta kilpailee lähes yhtä menestyksekkäästi perspektiivin muuttuminen. Silloin tuntuu kuin olisi kamalan kaukana ja näkisi kaiken suurempana, esimerkiksi katsoo kerrostalon katolta todella isoa huonetta. (Tämä efekti tulee myös jos chattaa liian myöhään väsyneenä ja tuijottaa tekstiä liian pitkään.. *nauru*)

Harvinaisin näistä houresarjoista esiintyy aika kovassa kuumeessa ja on huomattavasti harvemmin tapahtuva. Itseasiassa aika mielenkiintoinen: Jossain esineessä on jokin ominaisuus jonka havaitsee "väärällä" aistilla. Esimerkiksi Pallo, jonka kovan/pehmeän pinnan kuulee, värit haistaa ja vaikka lämmön/kylmyyden näkee.

Yleensä tulee nuo kaksi ensinmäistä puolihereillä yhdistettynä ja siitä seuraa mielenkiintoista: Olin peiton alla lepäilemässä kun huomasin miten huone kasvoi suuuuunnattoman kokoiseksi aukeaksi jonka se kivikovan turvallinen peitto peitti lähes kokonaan. Sitten se alkoi aaltoilemaan ja se tuntui hirveän ahdistavalta ja lopuksi se meni ihan kovaksi rypyksi, niinkuin lasinsiruiksi se peitto ja sitten sitä havahtui.. *hääh*

Kaikista pahin houre kyllä tapahtui jouluna 1987 kun olin 41,9:n asteen kuumeessa aivan sekaisin ja olin samassa huoneessa missä oli undulaatit lakanan alla "nukkumassa" ja vielä vähän väliä siellä sirkuttelivat.
Siinä yritin sitten levähtää vakiohoureissani ja huomasin kuinka nämä undulaatit tuntuivat jotenkin hermostuvan, ne sirkuttivat tiheämmin ja huomattavasti kiivaammin. Tahti vain kiihtyi ja en voinut levähtää kun ne pirun undulaatit huusivat kurkku suorana jatkuvasti ja nostin sitä lakanaa selvittääkseni mikä niillä oli hätänä.
Kyllä oli ihmetys suuri kun näin miten ne lentelivät ympäri sitä häkkiä jumalatonta vauhtia, kuin pikakelauksena.
Lähdin sitten hädissäni kävelemään pitkin taloa ja huomasin että kaikki tapahtui todella kuin nopeutetussa filmissä. Onneksi se meni pian sen jälkeen ohi kun olin alkanut riehumaan, mutta oli se aika friikki kokemus...

Kavereiltani olen kuullut seuraavia outoja houreita:
Yksi kuuli kuumeessa aina jonkun sanovan "12" jatkuvasti, toinen näkee pisaroiden tippuvan jostain ja niitä pisaroita tulee kokoajan lisää ja lisää kunnes sitä nestettä tulee kuin saavista kaataen ja sillon ahdistaa.

Kertokaa omia houreita ja muita outoja juttuja jos tulee mieleen. Eiköhän tossa ollu ainakin mun osalta sekoilua hetkeksi...