Kirjaudu
tai
Rekisteröidy
"intti hyvä/paha"-keskustelua
En nää varusmiesjohtajalla mitään oikeutta hankkiutua eroon yksilöistä jotka eivät istu/halua istua järjestelmään. Syitä tällaiseen varmasti löytyy. Mutta kyllä puolustusvoimissa tällaiset päätökset kuuluvat ihan toisille tahoille. Vaikkakin totuus on se, että he ovat usein kykenemättömiä huomaamaan tilanteen.
Mutta mitä ihmettä tälläinen henkilö sitten tekee armeijassa, jos hän ei edes halua sopeutua sinne? Armeija on vapaaehtoinen, jolloin on mielestäni täysin perusteltua edellyttää siellä palvelevilta motivaatiota ja sopeutumista.
Jos jollekin ei armeijan käytännöt sovi, niin on kaikkien osapuolien kannalta parempi, että tämä henkilö jättää palveluksensa kesken.
Vaikka järjestelmä mättää eivät varusmiesjohtajat saa ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Omassa tuvassani eräs alokas/jääkäri sai päähänsä että aseetonta palvelusta suorittava lihavahko ja hieman hiljainen kaveri on homo. Hän kiusasi tätä pahasti niin pitkään, että tämän oli pakko lähteä sivariin. Ja sanoi: "päätin karsia tuon pois kun se ei ollut sopiva tänne".
Tämä on kyllä teiltä muilta tuvassa asuvilta aika käsittämätöntä toimintaa. Kenellekään ei tullut mieleen mainita ongelmasta esim. omalle alikessulle tai kouluttajalle?!?
Omassa komppaniassa erästä libanonilaista alokasta nimiteltiin pakolaiseksi. Nimittely tyssäsi kuin seinään, kun kiusaajat laitettiin siivoamaan komppanian vessat ja kouluttajien tilat.
Eikö järjestelmä ole sinustakin aika huono kun miehistötehtäviin kerta pitemmän kaavan mukaan hajoaa. Ratkaisu ei mielestäni voi olla: "miksi et tullut johtajaksi?"
Olen ehdottomasti samaa mieltä ja tälle asialle pitäisikin saada tehtyä jotakin. Edes minulta ei löydy ongelmaan ratkaisua. ;)
Mutta mitä ihmettä tälläinen henkilö sitten tekee armeijassa, jos hän ei edes halua sopeutua sinne? Armeija on vapaaehtoinen, jolloin on mielestäni täysin perusteltua edellyttää siellä palvelevilta motivaatiota ja sopeutumista.
Jos jollekin ei armeijan käytännöt sovi, niin on kaikkien osapuolien kannalta parempi, että tämä henkilö jättää palveluksensa kesken.
Tämä on kyllä teiltä muilta tuvassa asuvilta aika käsittämätöntä toimintaa. Kenellekään ei tullut mieleen mainita ongelmasta esim. omalle alikessulle tai kouluttajalle?!?
Mielestäni tässä nyt hieman liioitellaan armeijan vapaaehtoisuutta. Eikös sivarin pitäisi ole lähinnä niille jotka eivät vakaumuksellisista syistä armeijaan halua/voi tulla. Ei niille "joita ei kiinnosta". Mielestäni kukaan ei voi vaatia varusmiesten olevan motivoituneita!
Jos jollekkin eivät armeijan käytännöt heti sovi pitäisi häntä auttaa sinne sopeutumaan. Ehkä alijohtajan tulisi lähinnä yrittää tukea kuin ajaa pois. Tämä on tietysti intin oloissa ja hierarkiassa utopiaa.
No joo. Seli seli. Itse siirryin tupaan vasta kun tilanne oli jo kärjistynyt. Ainahan sitä jälkikäteen miettii että olisi pitänyt itse puuttua kiusaamiseen. Ja aina voi käyttää hätäselityksen, että itselle siitä ois seurannu niin paljon paskaa. Kunhan nyt itse selvisi siellä hengissä. Ja sen, että kaikkiahan siellä kiusattiin. Joku täällä sanoi, että tavallaan huutaminen ja juoksuttaminen kuuluu intin meininkiin. Siihen kuuluu myös se, että kouluttajille ei käydä kielimässä ja itkemässä mistään. Ei myöskään siitä överiksi menneestä juoksuttamisesta. Ja ehkä meidän alikessu halusi myös karsia tämän yksilön, huomasihan hän tietysti tilanteen myös.
Mielestäni tässä nyt hieman liioitellaan armeijan vapaaehtoisuutta. Eikös sivarin pitäisi ole lähinnä niille jotka eivät vakaumuksellisista syistä armeijaan halua/voi tulla. Ei niille "joita ei kiinnosta". Mielestäni kukaan ei voi vaatia varusmiesten olevan motivoituneita!
Jos jollekkin eivät armeijan käytännöt heti sovi pitäisi häntä auttaa sinne sopeutumaan. Ehkä alijohtajan tulisi lähinnä yrittää tukea kuin ajaa pois. Tämä on tietysti intin oloissa ja hierarkiassa utopiaa.
Tässä olen kyllä aivan samaa mieltä!
Itse ainakin yritin tehdä kaikkeni että alokkailla/tykkimiehillä/matruuseilla joita koulutin olot olisivat mahdollisimman "helpot".
Ja vaikka siellä oli aina mukana joku jota ei todellakaan kiinnostanut niin kyllä ne aina sai puhumalla tekemään asioita joita oli tehtävä.
Mutta mitä ihmettä tälläinen henkilö sitten tekee armeijassa, jos hän ei edes halua sopeutua sinne? Armeija on vapaaehtoinen, jolloin on mielestäni täysin perusteltua edellyttää siellä palvelevilta motivaatiota ja sopeutumista.
Puolustusvoimien sivut kertovat mm. seuraavaa:
Asevelvollinen, joka vakuuttaa uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen perustuvien vakavien omantunnonsyiden estävän häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta, vapautetaan hakemuksesta sen suorittamisesta rauhan aikana ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta työministeriön määräämänä aikana siviilipalveluskeskuksessa ja siviilipalveluslaitoksissa.
Jos siis pilkkua viilataan, motivoitumattomuus poikaleirielämään ei ole kelvollinen peruste sivarin käymiselle. Käytännössä kuitenkaan kenenkään vakaumusta ei tarkisteta, mutta on se silti vähän pöljää vaatia edes muodollisesti sellaista.
Jos jollekkin eivät armeijan käytännöt heti sovi pitäisi häntä auttaa sinne sopeutumaan. Ehkä alijohtajan tulisi lähinnä yrittää tukea kuin ajaa pois. Tämä on tietysti intin oloissa ja hierarkiassa utopiaa.
Kieltämättä tämä olisi nykyistä humaaninpi tapa käsitellä alaisiaan. Pitää kuitenkin muistaa se, että armeijassa on varsinkin ensimmäisen puolen vuoden aikana todella kova vauhti, eikä siinä johtajan aika yksinkertaisesti riitä toimimaan kaikkein hankapimpien tapauksien kanssa.
Aivan kuten elok, myös minä pidin alaisteni puolta kaikissa tilanteissa, keskustelin, ehdotin kuntoisuuslomia yms. En koskaan teettänyt mitään ylimääräistä ilman syytä, enkä rankaissut turhasta ketään.
Itse siirryin tupaan vasta kun tilanne oli jo kärjistynyt. Ainahan sitä jälkikäteen miettii että olisi pitänyt itse puuttua kiusaamiseen. Ja aina voi käyttää hätäselityksen, että itselle siitä ois seurannu niin paljon paskaa. Kunhan nyt itse selvisi siellä hengissä. Ja sen, että kaikkiahan siellä kiusattiin.
Mä oon joko todella sinisilmäinen tai sitten mä oon palvellut ihan merkillisen hyvässä yksikössä (1. JK - 1/01), koska meillä ei ollut näitä kiusaamisia tai sukkasaippua-juttuja oikeastaan ollenkaan. Meidän alaisemme tulivat kyllä kertomaan, jos jotakin kohdeltiin epäreilusti ja palautteeseen myös reagoitiin välittömästi.
Jos siis pilkkua viilataan, motivoitumattomuus poikaleirielämään ei ole kelvollinen peruste sivarin käymiselle. Käytännössä kuitenkaan kenenkään vakaumusta ei tarkisteta, mutta on se silti vähän pöljää vaatia edes muodollisesti sellaista.
Olin näemmä väärässä, kun luulin ettei sivariin menemiselle tarvitsekaan sen kummempia selittelyitä.
Mutta koska tarvittaessa motivaation puute voidaan nykyisessä tilanteessa helposti kääntää vakaumukselliseksi, niin ota tuosta nyt selvää...
;)
Originally posted by Tapi T
Meillä ei ollut näitä kiusaamisia tai sukkasaippua-juttuja oikeastaan ollenkaan. Meidän alaisemme tulivat kyllä kertomaan, jos jotakin kohdeltiin epäreilusti ja palautteeseen myös reagoitiin välittömästi.
Ehkäpä kärjistin liikaa. Sanotaanko, että siellä häilyi sellainen negatiivinen ilmapiiri. Meidän tuvassa oli kohtalaisen avointa vihamielisyyttä kotiutumiseen asti.
Tämän esimerkin kiusaamisesta esitin lähinnä kuitenkin vertaukseksi siitä miten paljon samaa tässä voisi nähdä verrattuna sinun toimintaasi. Vaikka syysi ovat kieltämättä jalommat ja toteutus ohjesäännön mukainen ovat tapaukset lähtökohdiltaan kuitenkin hieman samanlaiset. Sinulla ei mielestäni ollut oikeutta suorittaa tällaista karsintaa.
Kirjurina näin myös sen miten lempeästi kantahenkilökunta todellisuudessa suhtautui eräisiin lievästi kehitysvammaisiin tapauksiin. (siis oikeasti kehitysvammaisiin).
...Voi siellä olla ekakin. Mä olin tosi monissa asioissa aina ekana käsi pystyssä ja jonon keulilla. Ku ottaa muutaman nakin ni sit voi aika vapaasi lopussa valita mitä haluaa. Siis esmes kun tuli leirejä, joihin haluttiin joku lääkintämieheksi. Mä olin aina ensimmäisessä hinkumassa, että minä leirille. Kaikki muut juoksi seiniä pitkin nurkkiin piiloon. No pari ikävämpää leiriä piti mennä, mut mä diggasin leiristä enemmän ku kassusta muutenkin, sillä leirillä voi unohtaa ne kaikki älyttömät sulkeiset ja muut idioottimaiset nokkimisjärjestykset.
Kaikille inttiin meneville / siellä olevillle vanha hyvä neuvo: "Tee aina vain se mitä käsketään. Älä ole koskaan ensimmäinen äläkä viimeinen." Näin tehtyäni olen ylpeä suoritettuani palveluksen.
No muutaman leirin jälkeen mä sain aika vapaasti valita ensimmäisenä, että millekkäs leirille mennään ja kenet otan pariksi. Esmes 1999 loppukesästä kun oli Kouvolassa Suomen Maatalous Messut, niin allekirjoittanut oli ainut joka oli kahdesta armeijan ryhmästä molemmissa. Olin sekä juontajana inttishowssa, jossa esiteltiin sotilaan varustusta näin vuosituhannen vaihteessa, että näyttämässä inttikylässä lääkintätelttaa. Ja koska olin ainoa molemmissa ryhmissä, ei heidän tarvinnut ruokalippuja merkata, et kuka on saanu ja kuka ei. Saatiin nimittäin muutamat ruokaliput, jotka kävi olutteltassakin. No minä sain molemmissa ryhmissä omani. Ja inttikylästä sai ilmaseksi henerokkaa ja sissipakkauksiakin oli riittämiin.
No tämä tarina kokonaisuudessaan on melko pitkä ja ... noh, lapsilta kielletty. Siihen liittyy tivoli, hattarnamyyjä, luutnantin veli, huomattava määrä olutta, sissikakki ensiapusiteellä, Finlandia vodka, kiertävän tivolin traileri, pakeneminen kerrostalojen välistä, ihmisen salakuljetus ravintolaan ja krapulaista palvelemista... Mut oli paras "leiri" millä mä oon ollu...
Aivan. Nyt oli niin, että unohdettiin täysin toisen heikot ja vahvat puolet, tai käytettiin niitä puolia juuri ko. henkilöitä vastaan. Mistä sitä tietää vaikka se alimotivoitunut olisi jossain pärjännytkin, kuhan vain olisi löytänyt sen oikean paikan sille. Ja se joka sinne AUK:n halusi ja muutenkin on ylpeä saadessaan raahata kipsistä miinanmallia perässään jäi nyt vetämättä sitä.
Olisit antanut tuon tehtävän jollekkin joka haluaa AUK:n ja siksi näyttää hyviä suorituksia raskaissakin tehtävissä. Heikosti motivoitunut olisi voinut saada helpohkon tehtävän ja sitä kautta ei ehkä olisi hajonnut. Kai niitä asioita voi tehdä hyvällä myös intissäkin.
Tuo on aina helppo reitti kun vähentää sitä porukkaa. Tosi johtaja löytää niille jämillekkin jotain hyödyllistä hommaa.
Ehkä järkevä motivaattori olisi minutkin saanut tekemään jotain järkevää. Lähellä olikin. Olisin mennyt tekemään webbisivuja vekaralle, mutta joku nilkki joka oli minua taitamattomampi uhkasi sivarilla. Minä kun en tee perättömiä uhkauksia tuolla tavalla, enkä halunnut pilata uuttavuotta 2000 sivarilla, en itse moista uhannut. Ja uhkailu tehosi VMTK:ta vetävään kenttäpastoriin, vai mikä se olikaan. Majuria vastaava arvo muistaakseni.
Armeija ei todellakaan ole vapaaehtoinen. Vapaaehtoisena armeijan voisi valita käykö armeijan vai eikö käy armeijaa. Nyt ei ole sellaista vaihtoehtoa. Valittavana on JOKO armeija TAI sivari TAI vankila. Kolme vaihtoehtoa joista vapaus ei ole yksikään. Minä olisin jättänyt kokonaan pois, jos olisi ollut mahdollisuus.
Mutta mitä ihmettä tälläinen henkilö sitten tekee armeijassa, jos hän ei edes halua sopeutua sinne? Armeija on vapaaehtoinen, jolloin on mielestäni täysin perusteltua edellyttää siellä palvelevilta motivaatiota ja sopeutumista.
Eli kannatat sittenkin armeijan vapaaehtoiseksi muuttamista? :003:
Jos jollekin ei armeijan käytännöt sovi, niin on kaikkien osapuolien kannalta parempi, että tämä henkilö jättää palveluksensa kesken.
Olin näemmä väärässä, kun luulin ettei sivariin menemiselle tarvitsekaan sen kummempia selittelyitä.
Joo siis, sivariin pääsemiseen riittää, että ilmoittaa menevänsä sivariin. Mutta, pointti oli siis se, että edelleen ainoa virallinen syy mennä sivariin on vakaumus; hakeuduttaessa siviilipalvelukseen täytetään lomake jossa vakuutetaan että omaa sotimisen estävän vakaumuksen. Hakemus sitten hyväksytään automaattisesti, ilman että keneltäkään tarkastetaan, onko vakuutuksessa mitään perää vai ei.
Oikeassa elämässähän sivariin mennään sodanvastaisuuden lisäksi myös ties mistä syistä: ei nappaa mennä armeijaan, haluaa joka ilta oman kullan kainaloon, haluaa työkokemusta jne, joilla ei ole vakaumuksen kanssa mitään tekemistä. Mutta siis, jos taustalla ei ole mitään vakaumusta, on sivarihakemukseen silti valehdeltava että sellainen on, olkoonkin ettei tästä sakoteta millään tavalla.
Käytännössä meillä ainakin oli se, että jos ei ollu hyvää syytä miksei AUK:hon menevä ei sinne halunnut mennä, niin ainoa vaihtoehto oli sivari. Ja asepalvelushalukkuus, muttei halua AUK:hon oli meillä käytännössä riittävä syy.
Olin näemmä väärässä, kun luulin ettei sivariin menemiselle tarvitsekaan sen kummempia selittelyitä.
(Itse sain sentään keploteltua 3kk pois siitä, vaan ei se silti riittänyt, että olisi jaksanut kunnialla suoriutua.)
Originally posted by Taedium
Mä olin tosi monissa asioissa aina ekana käsi pystyssä ja jonon keulilla.
Ei ihme, että ne pakotti sut vähintäänkin lämäriksi. :003: Noh, vitsi vitsinä.
Tämän esimerkin kiusaamisesta esitin lähinnä kuitenkin vertaukseksi siitä miten paljon samaa tässä voisi nähdä verrattuna sinun toimintaasi. Vaikka syysi ovat kieltämättä jalommat ja toteutus ohjesäännön mukainen ovat tapaukset lähtökohdiltaan kuitenkin hieman samanlaiset. Sinulla ei mielestäni ollut oikeutta suorittaa tällaista karsintaa.
Selvennetään asioita nyt sen verran, etten suinkaan ollut konkreettisesti häätämässä ketään pois. Ainoa vaatimukseni oli, että kaikki tekevät parhaansa ja aina se myös riitti.
"Hiostin" näitä alisuorittajia siis vain silloin, kun näin heidän löysäilevän tahallaan. Jos joku oli oikeasti rikki, niin annoin asian olla ja yleensä lisäksi keskustelin jääkärin kanssa.
Miten muuten sinä olisit toiminut tilanteessa, jossa johtamasi ryhmän pari alokasta eivät tee kaikkia täysillä ja siten jättävät muille enemmän töitä tehtäväksi?
Armeija ei todellakaan ole vapaaehtoinen. Vapaaehtoisena armeijan voisi valita käykö armeijan vai eikö käy armeijaa. Nyt ei ole sellaista vaihtoehtoa. Valittavana on JOKO armeija TAI sivari TAI vankila.
Nyt sulla on puurot ja vellit sekaisin. Suomessa on yleinen asevelvollisuus, jonka vaihtoehdot ovat nuo kertomasi armeija, sivari tai vankila. Asevelvollisuus on pakollinen, mutta armeija ei.
Eli kannatat sittenkin armeijan vapaaehtoiseksi muuttamista?
Mikäli vapaaehtoisella armeijalla pystyttäisiin ylläpitämään Suomen puolustusta samoin kuin nyt, niin tietenkin!
Okei. Viilaa se pilkku lauseessa ihan mihin tahansa asentoon huvittaa ja selitä mulle tämä:
Nyt sulla on puurot ja vellit sekaisin. Suomessa on yleinen asevelvollisuus, jonka vaihtoehdot ovat nuo kertomasi armeija, sivari tai vankila. Asevelvollisuus on pakollinen, mutta armeija ei.
Armeija vapaaehtoisena on minulle sitä, että voi valita joko armeijan tai sitten jättää valitsematta. Jos joutuu joka tapauksessa valitsemaan jonkun missä menettää vapautensa tavalla tai toisella, ei se minun mielestä ole vapaaehtoista.
Oletko katsonut elokuvan SE7EN? Se äijä kun nussi sitä huoraa piikkikondomilla sai kanssa ihan vapaasti valita ottaako kuulan kalloon vai nussiiko sen huoran hengiltä. Hänkin ihan vapaaehtoisesti nussi sen huoran hengiltä. Hällähän oli kaksi vaihtoehtoa joista hän vapaaehtoisesti valitsi.
edit:
D'uh! Ei tietenkään alokaskautena...
Ei ihme, että ne pakotti sut vähintäänkin lämäriksi.
Miten muuten sinä olisit toiminut tilanteessa, jossa johtamasi ryhmän pari alokasta eivät tee kaikkia täysillä ja siten jättävät muille enemmän töitä tehtäväksi?
meitsi varmaankin poistuttais porukkaa mereen puol tuntii kassun ikkunasta.
Okei. Viilaa se pilkku lauseessa ihan mihin tahansa asentoon huvittaa ja selitä mulle tämä...
OK, tajuan. Mutta niin kauan, kuin armeijalla on varteenotettava ja kohtuullinen vaihtoehto, ei sitä voi mun mielestä pakollisenakaan pitää.
Selvennetään asioita nyt sen verran, etten suinkaan ollut konkreettisesti häätämässä ketään pois. Ainoa vaatimukseni oli, että kaikki tekevät parhaansa ja aina se myös riitti.
"Hiostin" näitä alisuorittajia siis vain silloin, kun näin heidän löysäilevän tahallaan.
Miten muuten sinä olisit toiminut tilanteessa, jossa johtamasi ryhmän pari alokasta eivät tee kaikkia täysillä ja siten jättävät muille enemmän töitä tehtäväksi?
Mikäli vapaaehtoisella armeijalla pystyttäisiin ylläpitämään Suomen puolustusta samoin kuin nyt, niin tietenkin!
Kiinnitin huomiota lähinnä kommenttiin:
Originally posted by Tapi T
Kuinka olisit itse hankkiutunut varusmiesjohtajana eroon yksilöistä jotka eivät istu/halua istua järjestelmään?
joka antaa kuvan hieman järjestelmällisemästä toiminnasta. Hyvä, että näin ei ollut.
Ja mitä tulee tuohon vaatimukseen tehdä parhaansa; eikö riitä että käskyn suorittaa välttävästi? Pitääkö sitä rynnätä suorittamaan maanpuollustusalueen parasta mahdollista vauhtia? No joo, vähän saivarteluksi menee jo.
Vaikea kysymys. Mitä teille koulutuksessa annettiin ohjeeksi tehdä tuollaisessa tilanteessa? Rankaiseminen kuuluu armeijan käytäntöihin, mutta "hiostaminen" tarkoituksena ohjata joku antenniosastolle ei. Pointtini on varmaan nyt jo tullut selväksi ja korostettakoon, että en nyt mitenkään halua syyllistää sinua toimintatavoistasi henkilökohtaisella tasolla.
Jos vapaaehtoisella/palkka armeijalla pystyttäisiin pitämään yllä "riittävää" puollustusta niin mielestäni miksi ei. Sitä mikä on tämä riittävä puollustus onkin vaikeampi määritellä.
Originally posted by Taedium
D'uh! Ei tietenkään alokaskautena...
Tajusin kyllä. Paska läppä.
Mitä teille koulutuksessa annettiin ohjeeksi tehdä tuollaisessa tilanteessa?
Mitään sen kummenpaa ohjeistusta ei ollut, mutta kun huonot suoritukset uusitaan ja paras mahdollinen panos vaaditaan aina jokaiselta. Mielestäni on varsin kohtuullista vaatia, että esim. järjestyminen sujuu joka kerta moitteetta.
Periaatteessa meidän rankaisuja ei kantahenkilökunta hyväksynyt, mutta jätti sen useimmiten huomioimatta. Mielestäni varusmiesjohtajan tekemä pieni tylytys on kaiken kannalta paras vaihtoehto; henkilökunta välttyy paperisodalta, johtajan ei tarvitse kannella ja jääkärikin välttyy virallisilta rankaisutoimilta. Nämä ylimääräiset juoksutukset yms. olivat aina todella kohtuullisia, eikä sitä perunakellaria juostu ympäri koskaan kahta kertaa enenpää.
Rankaiseminen kuuluu armeijan käytäntöihin, mutta "hiostaminen" tarkoituksena ohjata joku antenniosastolle ei.
Rankaiseminenkin kuuluu armeijan käytäntöihin vain ja ainoastaan kantahenkilökunnan tekemänä. Periaatteessa varusmiesjohtaja on aina velvollinen kertomaan mahdollisista epäkohdista kouluttajalle, joka sitten päättää mitä tehdään.
Ainakin meillä tuota hiostamista tapahtui ainoastaan siihen asti, että henkilö alkaa tekemään asioita kunnolla. Ylimääräisten nakkien jaon perusteena olivat siis aina tekemiset, ei persoona! Mihinkään julmuuksiin ei komppaniassani syyllistytty, eikä kukaan lähtenyt antennille/siviiliin johtajansa vittumaisuuden takia.
Mielestäni varusmiesjohtajan tekemä pieni tylytys on kaiken kannalta paras vaihtoehto; henkilökunta välttyy paperisodalta, johtajan ei tarvitse kannella ja jääkärikin välttyy virallisilta rankaisutoimilta. Nämä ylimääräiset juoksutukset yms. olivat aina todella kohtuullisia, eikä sitä perunakellaria juostu ympäri koskaan kahta kertaa enenpää.
Asiat hoituivat myös ilman ainaista uusimista. Mun joukkueessa harvemmin uusittiin niitä helvetin järjestymisiä. Aina se onnistui tarpeeksi hyvin jos oli niitä hiton skappareita katselemassa ja silloin kun ei ollut niin päästiin syömäänkin ajoissa kun ei juostu tupaan ja kolmiriviin, tupaan ja kolmiriviin uudestaan ja uudestaan..
En kertaakaan henkilökohtaisesti saanut palautetta skappareilta että joukkue ei toimi kunnolla / törttöilee jotain hölmöä. Eikä kenellekään tullut ylimääräistä paperityötä tai virallisia rankaisutoimia... :D
Asiat hoituivat myös ilman ainaista uusimista. Mun joukkueessa harvemmin uusittiin niitä helvetin järjestymisiä. Aina se onnistui tarpeeksi hyvin jos oli niitä hiton skappareita katselemassa ja silloin kun ei ollut niin päästiin syömäänkin ajoissa kun ei juostu tupaan ja kolmiriviin, tupaan ja kolmiriviin uudestaan ja uudestaan..
Toimii tai ei, riippuu näkökulmasta. Käsittääkseni sulkeisilla ja
jatkuvalla särmäämiselläkin tarkoitus -sotilaallisen kurin ja
komentojen tinkimättömän tottelemisen oppiminen. Ts. sulkeisten
ja monien muiden v-mäisyyksien tarkoitus on opettaa
tottelevaisuutta johtajan hölmöiltäkin tuntuviin käskyihin, jotta
äijät tottelisivat myös silloin kun esim. luodit viuhuu pään
yläpuolella ja itsesuojeluvaisto käskee pistämään pään puun alle.
Tämän piikkiin voi muuten laittaa aika paljon paskaa, jos haluaa
jotenkin motivoida itseään jaksaakseen paremmin;)
En juoksuttamista juuri harrastanut, tai no, kerran ruokailuun
mentiinkiin pitempää reittiä juosten, kun ei normaali tahdissa
marssi näyttänyt sujuvan ihan gonahtamisesta johtuen. Lepsuilu
katosi pitkäksi aikaa, eikä uusinta-juoksuja tarvittu.
Meidän yks vänrikki kertoi sillon -95 talvella hyvän tositarinan joka sille oli tapahtunut..
Panssarivaunuthan on tunnetusti "pulkkia" talvisella asfalttitiellä -> pysyvät tiellä jos pysyvät. Panssarijääkärinä tää tuli opittua moneen otteeseen.
Eniveis, tää vänskä oli marssittamassa miehiään loivaa asfaltoitua alamäkeä alaspäin, ja heidän takanaan tuli vaunu. Teloista lähti jäisellä tiellä pito alta ja se oli menoa sitten. Edessä marssivat miehet olivat tietenkin selkä vaunuun päin, mutta onneksi tämä skappari oli huomannut mitä tapahtui.
Nopea "oikealle POISTU!" -komento pelasti varmasti useita ihmishenkiä -> jokainen voinee kuvitella miten pahasti olis käynyt jos 60tonnia rautaa valuu päälle.. :(
Sulkeisilla on siis tarkoituksensa juuri niinkuin kilobitti sanoi..