Kirjaudu
tai
Rekisteröidy
"intti hyvä/paha"-keskustelua
- « Edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- Seuraava »
Originally posted by khatt:
Saksassa muuten tilanne on kuulemma se, että yleistä asevelvollisuutta ei oikeastaan tarvittaisi, mutta jos se poistetaan, poistuu myös sivarius, ja valtion laitoksille se tietäisi huomattavia lisäkustannuksia. Laitokset tarvitsevat halpaa sivarityövoimaa, ja sivareita kohdellaan sielläpäin lähes oikeina työntekijöinä. (Tähän en jaksanut etsiä urlia, vaan tieto perustuu tuttujen saksalaisten kertomuksiin.)
Tilanne Euroopassa todellakin on toinen kuin täällä pohjan perukoilla. 1/3 saksalaisista nuorista miehista valitsee siviilipalveluksen, eikä se ole mitenkään erikoista tai maanpetturuutta.(Ehkä he ovat oppineet jotain omista virheistään...tuskin )
Toisin on asiat täällä kotosuomessa, jossa saa perustella perin pohjin omaa päätöstään jokaiselle vastaantulijalle ja silti leimautuu huumeitakäyttäväksi maanpetturihomotyönvieroksujaksi.
Eikä väite sivareiden välttämättömyydetä ole mitään sivaripropagandaa. Pelkästään Helsingissä on tällä hetkellä n 300 siviilipalvelusta suorittavaa miestä(joskus kuultu luku) ja jos nämä 300 ihmistä jättäisivät tulematta maanantaina työpaikoilleen aiheuttaisi se paljon ongelmia mm kaupungin palvelujen ylläpidossa.
Voisi olla, että liukastut banaaniin jonka sivarin olisi pitänyt siivota tai tärkeää oppikirjaasi ei ole tilattu läheiseen kirjastoon, koska sitä asiaa ei ole ehtinyt hoitamaan kukaan tai joudut jonottamaan tuntikausi lääkärin vastaanotolle murtuneen jalkasi kanssa, koska lekuri ei saapunutkaan tänään töihin.
Käytännössä sivarista on SINULLE enemmän hyötyä, kuin metsässä ravaavista täysi-ikäsistä lapsista. Laukaus! Laukaus! Sarja!Sarja!
(sori alentava sävy, mutta oli ihan pakko...)
Edit: mussun mussun
[ 19 July 2002: Message edited by: Pan ]
Juu. Aivopesu Venäjän vaarallisuudesta ohittaa senkin faktan, että heillä ei riitä edes fyrkat mihinkään ylimääräiseen riehumiseen. Mäkin menin armeijaan, vaikka olin armeijaa vastaan. Menin "isänmaan rakkaudesta". No ei kiinnostanu mennä mutta aattelin, että kai se on pakko mennä, Suomen kansalainen kun olen - mennään se läpi rimaa hipoen siis. Nyt on ajatukset muuttuneet, ja minä kyllä pystyn olemaan ylpeä kotimaastani vaikka en halua sitä aseellisesti puolustaakkaan.Originally posted by Tapi T @ Sivari
Menemällä armeijaan haetaan ehkäpä sitä, että ollaan tarpeen tullen valmiita puolustamaan isoisien meille jättämää perintöä, josta he silloin kauan aikaa sitten taistelivat. Tässä valossa kiihkeimmät intti-intoilijat näkevät totaalin/sivarin jonkin tasoisena pyllistyksenä sota-aikoina tehdyille uhrauksille ja kokevat sivareiden/totaalien vähät välittävän kotimaastaan.
Osa sivareista varmaan lähtisi sotaan jos (HUOM! JOS, ei missään nimessä "kun".) sellainen syttyisi, minä taas armeijan käyneenä pyrkisin pakoilemaan. Lähinnä mun elämänkatsomuksen vuoksi. Mua ei haittaa ampua aseella; se voi olla jopa kivaa. Mutta toista kohti en haluaisi ampua, ellei minun olisi oman selviytymisen vuoksi pakko. En halua hankkiutua tilanteeseen, jossa minun henkeni olisi uhattuna ja sotatila on tällainen. Myöskin uskon, että hyvä neuvottelija sopii riidan kuin riidan ilman sotaa. Jos Suomi joutuu sotaan, on presidentti mielestäni hoitanut hommansa täysin päin mäntyä. Tällöin petyn presidenttiimme. Myöskin siinä tapauksessa, että "vihollinen" tekee yllätyshyökkäyksen; presidentti ei ole kyennyt ennakoimaan hyökkäystä. Presidentin on valinnut Suomen kansa. Tällöin petyn myös Suomen kansaan. Miksi puolustaisin kansaa johon olen pettynyt? Häpeäisin olla suomalainen.
...Toisaalta... mä en omista sitä tupaa, jossa mä olen koko ikäni asunut syntymästä saakka, eikä mulla ole (toivon mukaan) niin idiootteja sukulaisiakaan, jotka jääräpäisesti jäisivät tupaansa istumaan, vaikka joku meinaisikin hyökätä. Kaikella on hintansa. Punaisella tuvalla ja perunamaalla ei osteta mun henkeä.
En ole paljoa aiheesta lukenut, mutta armeija-topicin alla taisi olla jollain laskut siitä kuinka paljon se maksaa. Tais se tosiaan nostaa veroja 0,4% tms. niiden laskujen mukaan.Originally posted by Tapi T @ Sivari
Palkka-armeija ei ainakaan tule kysymykseen, mikäli kuluista halutaan päästä eroon. Tämän kokoisen maan palkka-armeija tulisi maksamaan aivan tolkuttomia summia.
No mut joka tapauksessa meillä on tarpeeseen nähden aivan älyttömästi ylimitotettu armeija. Näin minusta tuntuu.
En ole paljoa aiheesta lukenut, mutta armeija-topicin alla taisi olla jollain laskut siitä kuinka paljon se maksaa. Tais se tosiaan nostaa veroja 0,4% tms. niiden laskujen mukaan.
Pakollisen asevelvollisuuden lopettamisesta saattaisi aiheutua myös muita kuluja kansanterveyden heikkenemisen muodossa. Ehkä, vähän arvailua. Ja pahalta kuullostaa ettei Suomen nuoriso joutuisi opettelemaan johtamista ja johdettavana toimimista. (lue väärin: jengin totaalista alistamista) Joidenkin mielestä varmaan hyvä juttu.
Pakollisen asevelvollisuuden lopettamisesta saattaisi aiheutua myös muita kuluja kansanterveyden heikkenemisen muodossa.
Err, what? Olettaen että viittaat armeijan kuntoa kohottavaan vaikutukseen niin pitää vaan kommentoida että en ole koskaan kuullut kenestäkään kenen kunto olisi kohonnut sillä että kerran kahdessa viikossa kävellään niin kauan että polvet on rikki sen seuraavan kahden viikon ajan. Yleensä intissä olevat lähinnä lihovat kun istuvat kaiket illat sotkussa syömässä munkkipossuja. Näin oman kokemuksen mukaan siis.
Ehkä, vähän arvailua. Ja pahalta kuullostaa ettei Suomen nuoriso joutuisi opettelemaan johtamista ja johdettavana toimimista. (lue väärin: jengin totaalista alistamista) Joidenkin mielestä varmaan hyvä juttu.
No, kyse onkin siitä onko armeijan tyylinen johtaminen millään tasolla sovellettavissa reaalielämän johtamistilanteisiin. Omasta mielestäni ei, joku muu saa toki olla eri mieltä.
Err, what? Olettaen että viittaat armeijan kuntoa kohottavaan vaikutukseen niin pitää vaan kommentoida että en ole koskaan kuullut kenestäkään kenen kunto olisi kohonnut sillä että kerran kahdessa viikossa kävellään niin kauan että polvet on rikki sen seuraavan kahden viikon ajan. Yleensä intissä olevat lähinnä lihovat kun istuvat kaiket illat sotkussa syömässä munkkipossuja. Näin oman kokemuksen mukaan siis.
Viittasin lähinnä siihen että intistä saa (voi saada) kipinän pitää kunnostaan huolta, sekä konkreettisia keinoja/taitoja tähän. Vaikutukset eivät välttämättä näy sen kahden viikon jälkeen vaan pitemmällä aikavälillä. Kaikkia tämä ei tietenkään koske, eli pientä omaa panostusta tarvitaan.
No, kyse onkin siitä onko armeijan tyylinen johtaminen millään tasolla sovellettavissa reaalielämän johtamistilanteisiin. Omasta mielestäni ei, joku muu saa toki olla eri mieltä.
Jep, riippuu myös siitä mitä "armeijan tyylisellä johtamisella" ymmärretään. Pelkkä käskyjen jako ylhäältä päin ei tietenkään toimi, mutta intissä opetettiin esimerkiksi hyviä tapoja alaisten sitouttamiseen tavoitteisiin ja vastuun jakamisesta. Alkuperäisessä viestissäni hain sitä että ihmisten on totuttava auktoriteetteihin, ja intti on siihen kätevä tapa. jne->nukkumaan.
Otin quoten tuolta Sivari-topiikista.
[quote="The Boneless-one
Mun mielestä armijassa paikataan muunmuassa heikkoa isetuntoa..
Moniko valitsisi toisin jos saisi/osaisi ITSE päättää ilman näitä järjettömiä kunniavelka ym.itselleen tekaistuja,hienoja arvoja?Tai vaikka vaan olemalla oma itsensä?
"Kokenut ja tietävä" vastatkoon nyt sitten miksi armeija ei ole noita kahta yllämainittua,siis kertauksena armeijan tyyliin,pullistelua ja leikkiä?
Sulla on vähintään yhtä stereotyyppinen kuva varusmiespalveluksesta kuin niillä tuhansilla sotamachoilla on sivareista.
Itse menin armeijaan lähinnä uteliaisuudesta. En ole koskaa tuntenut mitään suunnatonta kansallistuntoa tai kiitosta sotaveteraaneja kohtaan. Minussa ei ollut tarpeeksi aatteen paloa edes harkitakseni siviilipalvelusta ja olin muutenkin kuullut armeijasta hyvin paljon positiivisia asioita negatiivisten lisäksi.
Ainakin omalla kohdallani armeija vahvisti paineensietokykyä, itsevarmuutta, fyysistä kuntoa, organisointikykyä, täsmällisyyttä, empatiaa... Varsinkin varusmiesjohtajana oman käyttäytymisensä saavutukset ja sen vaikutus näkyy välittömästi ja on todella hienoa huomata onnistuneensa. Heikon itsetunnon paikkaaminen onnistuu armeijassa hyvin em. keinoin, mutta jos sen tekee kyykyttämällä, on lopputulos aina huono.
Tuo korostamasi "pullistelu" ja "leikki" kieltämättä kuuluvat jossain määrin kuvaan, mutta muodostaa kokonaisuudesta häviävän pienen osa. Olen kirjoitellut aiheesta tänne aika paljon, jos kiinnostaa, niin lue postejani tästä ja tuosta toisesta inttitopiikista.
Suurin osa johtajakoulutuksen käyneistä reserviläisistä suorittaisi sen varmasti uudestaan, niin monen kanssa olen asiasta jutellut. En itseasiassa tunne yhtäkään johtajakoulutuksen käynyttä, joka olisi jälkeenpäin katunut valintaansa. Lisäksi armeijan johtajakoulustusta arvostetaan suomalaisessa yritysmaailmassa korkealle, mikä jo sinällään on todiste sen hyödyllisyydestä.
Originally posted by The Boneless-one"]
Juuri siinä on yksi mm. armeijan järjettömyyksistä,kuka vaan/minkä ikäinen tahansa sälli voi komentaa ketä tahansa VAIN koska on "oikeassa" asemassa katsomatta yleiseen elämänkokemukseen tai maailmankatsomukseen.
Usein luullaan, että armeijassa esimiesasema perustuu natsoihin, mutta todellisuudessa se perustuu asiantuntemukseen. Jos nuorempi sälli on käynyt johtajakoulutuksen, niin hänet on todella opetettu toimimaan esimiehenä ja hän saa silloin ilman muuta johtaa koulutustaan vastaavan kokoista osastoa. Lisäksi hän tietää käytössä olevista vempaimista kaiken tarpeellisen ja pystyy siten kouluttamaan ja valvomaan niiden oikeaoppista käyttöä.
Armeijassa on tarkoitus opetella selviytymään taistelukentän olosuhteissa, eikä sellaisia taitoja voida opettaa pelkästää elämänkokemuksen tai maailmankatsomuksen avulla. Johtaja todella tietää mitä opettaa ja on siksi oikeutettu osastoaan johtamaan. 18v varusmiesjohtaja tietää opettamastaan asiasta varmasti sen minkä 28-vuotiaskin, joten en näe siinä suurta ongelmaa. Jos oma identiteetti ei kestä käskyjen vastaanottamista nuoremmalta, niin peiliin kannattaa vilkaista.
Jos sulla on jokin parempi malli armeijan johtamisstrategiasta niin kerro ihmeessä.
***
Disclaimer: arvostan sivareita tai totaalikieltäytyjiä ihan samalla tavalla kuin armeijan käyneitä, vaikka olenkin sitä mieltä että varusmies palvelus on edellämainituista ehdottomasti paras valinta.
AVAUTUMINEN:
Henkilökohtaisesti mua vitutti eniten
se, että PV:tä ei kiinnostanut pätkääkään
mun henkilökohtainen vointini.
kelatkaa nyt perkele, kuulovaurioinen
jätkä tykille. ei saatana.
Ja sittenkin kun musta bemari tehtiin rasitusastman
takia, niin sama touhu jatkui.
oli kiva työntää tykkiä astmapiippu suussa.
ja se ketä valittaa bemareitten löysäilyistä
voi miettiä vielä kerran.
Kaksi päivää pää kesti inttiä, sitten vitutus oli jo niin mahtavissa mitoissa, että oli pakko hakea sivariksi. Ei jostain syystä pää kestänyt sitä "särmäämistä" ja mölinää. Nyt en oikein pysty päättämään menenkö myöhemmin uudelleen armeijaan vai käynkö kunnialla sivarin. Molemmissa hyvät ja huonot puolensa... Sotatilanteessa todennäköisesti haluaisin kuitenkin rintamalle. Jos siis kyseessä olisi taistelemisen arvoinen sota. Tuon sodan toteutumisen epätodennäköisyyden vuoksi on vaan niin vaikea kuvitella jaksavansa jossain helvetin kasarmilla puolta vuotta tai yhdeksää kuukautta tekemässä ei mitään käytännön elämän kannalta hyödyllistä. Vittu...
Otin quoten tuolta Sivari-topiikista.
Suurin osa johtajakoulutuksen käyneistä reserviläisistä suorittaisi sen varmasti uudestaan, niin monen kanssa olen asiasta jutellut. En itseasiassa tunne yhtäkään johtajakoulutuksen käynyttä, joka olisi jälkeenpäin katunut valintaansa. Lisäksi armeijan johtajakoulustusta arvostetaan suomalaisessa yritysmaailmassa korkealle, mikä jo sinällään on todiste sen hyödyllisyydestä.
Jos nyt saisin valita uudelleen. Armeijan käyneenä ja reservin aliluutnanttina menisin sivariin!!
Joten nyt tiedät yhden johtajakoulutuksen käyneen, joka katuu jälkeenpäin valintaansa!
Ja tuota johtajakoulutuksen arvostamista yritysmaailmassa en kyllä ihan heti niele. Minulta henkilökohtaisesti ei ole kertaakaan työ haastattelussa / työympäristössä kysytty intistä muuta kuin oletko sen käynyt vai et... Voi tietysti olla että olen ollut sellaisissa yrityksissa joissa asiasta ei välitetä mutta epäilen silti tuota väitettä.
Ja tuota johtajakoulutuksen arvostamista yritysmaailmassa en kyllä ihan heti niele. Minulta henkilökohtaisesti ei ole kertaakaan työ haastattelussa / työympäristössä kysytty intistä muuta kuin oletko sen käynyt vai et... Voi tietysti olla että olen ollut sellaisissa yrityksissa joissa asiasta ei välitetä mutta epäilen silti tuota väitettä.
Suomalaisista yritysjohtajista huomattava osa on muuten reservin upseereita / aliupseereita. Joku aika sitten aiheesta oli juttua jossain lehdessä, harmi ettei mulla oo heittää tähän mitään linkkiä.
Kai sä sentään olet kirjannut reservin sotilasarvosi CV:hesi? Monet eivät työhaastattelussa asiasta tajua välttämättä kysyä, mutta noteeraavat varmasti asian paperilta.
(Uusimmassa Ruotuväessa on Sampo-pankin toimitusjohtajan, Björn Wahlroosin haastattelu. Kannattaa lukea.)
Allekirjoittanut hommaisi kunnollisen sivaripaikan, josta olisi hyötyä loppuelämälleen. Jos sellainen ei olisi mahdollista, tämä Res.Vm tod.näk. menisi totaaliin hukkaamaan vähiten aikaa siihen turhuuteen.
Jos nyt saisin valita uudelleen. Armeijan käyneenä ja reservin aliluutnanttina menisin sivariin!!
Toisaalta välillä on tullut mieleen, että kunpa voisi käydä intin uudelleen nyt kun ymmärtää mitä se on. Voisi vetää vielä lapsellisemman roolin, kuin mitä siellä vedin. Mulla oli välillä sellanen fiilis, että tää on viiminen hetki elämässä kun saa olla kakara. Skidinä kesälomilla ei ollu mitään vastuuta mistään - kuvastaa inttiä hyvin, jos osaa keplotella. Koska täysi-ikäisyyden saavutettuanne olette saaneet olla niin paljon vapaa kaikesta vastuusta mitä itse tekee, kuin intissä? Valtio vastasi kaikesta mitä mä tein.
Suomalaisista yritysjohtajista huomattava osa on muuten reservin upseereita / aliupseereita. Joku aika sitten aiheesta oli juttua jossain lehdessä, harmi ettei mulla oo heittää tähän mitään linkkiä.
Kai sä sentään olet kirjannut reservin sotilasarvosi CV:hesi? Monet eivät työhaastattelussa asiasta tajua välttämättä kysyä, mutta noteeraavat varmasti asian paperilta.
(Uusimmassa Ruotuväessa on Sampo-pankin toimitusjohtajan, Björn Wahlroosin haastattelu. Kannattaa lukea.)
No joo kai mun on myönnettävä että taidat olla oikeassa. Koska muistan nähneeni ton lehti jutun itsekin..
On vaan jotenkin niin vitun katkerat muistot tosta paikasta että aina kun keskustelee asiasta niin ei saa mitään kauheen selkeitä perusteluja aikaiseksi ja yrittää vääntää kaiken negatiiviseks...
Joo onhan se arvo cv:ssä.. Kun se nyt tuli käytyä niin pakkohan se siihen on laittaa...
Rauhaa!!:D
Monet eivät työhaastattelussa asiasta tajua välttämättä kysyä, mutta noteeraavat varmasti asian paperilta.
Itselläni taas on täysin päinvastaisia kokemuksia. Merkittävimmistä työnantajistani yhdessä pomo oli itse sivari, eikä häntä voinut vähempää kiinnostaa koko intti. Sen jälkeen olen hakenut (ja saanut molemmilla kerroilla paikan myös) asiantuntijaduuneja parista isosta konsernista, eikä kummallakaan kerralla sotimiskokemuksista oltu ollenkaan kiinnostuneita. Ts. asiasta ei puhuttu haastatteluissa ollenkaan, enkä omia "meriittejäni" ollut aiheeseen liittyen hakemuksiin tai CV:een kirjoittanut.
Alijohtajakoulutuksen hyödyllisuus työhaastattelussa riippuu varmasti lähes 100% rekrytoijan henkilökohtaisista mieltymyksistä. Toisaalta suurissa firmoissa tämä ei välttämättä tule esille, sillä rekrytoinnista saattaa päättää monta ihmistä (=yhden mielipide ei vaikuta) ja koko prosessi on "standardoitu" (=konsernin mielipide on, että armeijalla ei ole mitään väliä)
Henk koht olen hyötynyt viimeisessä kolmessa työpaikkahaastattelussa omasta sotilasarvosta (res vänrikki). Nykyisen työpaikan toimitusjohtaja (32-vuotias yliluutnantti ja fanaattinen kertaaja) sen sijaan tuskin voisi kuvitella palkkaavansa miestä, joka ei ole käynyt alijohtajakoulutusta.
Mielestäni sotilasarvoa oleellisempaa on yksilön mielipiteet ja kokemukset armeijasta/siviilipalveluksesta. Toisaalta samaan aikaan arvostan henkilöitä, jotka ovat käyneet läpi armeijan johtajakoulutuksen, sillä se kertoo jonkinasteisesta suorituskeskeisyydestä ja pyrkimyksestä tehdä asiat muita paremmin.
Suomalaisista yritysjohtajista huomattava osa on muuten reservin upseereita / aliupseereita. Joku aika sitten aiheesta oli juttua jossain lehdessä, harmi ettei mulla oo heittää tähän mitään linkkiä.
niin on. keskustelu siitä, että armeijassa opittaisiin yksioikoisesti yritysmaailmaan soveltuvia johtamistaitoja on kuitenkin erittäin vaikea, sillä sanalla "yritysmaailma" katetaan huomattava määrä erilaisia organisaatiotyyppejä ja täten myös organisaatiosta huolehtimiseen tarvittavia johtajatyyppejä. sana "yritysjohtaja" tarkoittaa monesti henkilöä, jonka toimenkuvaan ei kuitenkaan kuulu suoraan ison alaismäärän esimiehenä toimiminen mistä voitaisiin vetää jotain yhteyksiä armeijassa opittuun käskyttämiseen. "yritysjohtajan" (tässä merkityksessä) toimenkuvaan kuuluu usein lähempänä taloutta, laskemista, myymistä yms. olevat tehtävät. toki myös esimiestehtävät, mutta alaisina ovat usein henkilöstö josta käytetään titteliä "xyzpäällikkö" joihin kai ihmiset useimmin liittävät mielikuvansa armeijan hyödyllisyydestä johtajana toimimisessa. mutta, organisaatiomallejahan on ziljoona, jotkut syviä kuin danten helvetti ja toiset taas flatteja kuin trendikkäin mainostoimisto.
lause "suomalaisista yritysjohtajista huomattava osa on muuten reservin upseereita / aliupseereita" on kuitenkin aina ollut mielestäni täysin yhdentekevä. yritysjohtajuudessa, siis hyvässä sellaisessa, on niin paljon vaatimuksia että siinä ei yksi armeija hirveästi auta. lause on sikäli totta, että näin suomessa on, mutta siinä ei taas ole mielestäni mitään outoa. armeijan yliarvostus kun suomessa kuuluu voimakkaasti kulttuurimme, ihan vitun suuri osa suomen kansalaisista liittää armeijan käymisen mielikuvaan isänmaallisuudesta, selkärangasta, kunnollisesta miehestä kun taas sivari liitetään laiskaan hippiin jota kiinnostaa lähinnä blaadata lätkää aamusta iltaan. näin myös yritysjohtajuudessa. tosin, myös valtaosa suomen tämänhetkisistä yritysjohtajista, normaalissa sanayhteydessä siis toimitusjohtajista, talousjohtajista, henkilöstöjohtajista, pääjohtajista yms. porukasta ovat sitä ikäluokkaa, että he ovat käyneet inttinsä 20-30 vuotta sitten, jolloin yleinen mielipidekin armeijan käymisen ja siellä menestymisen puolesta on varmasti ollut paljon voimakkaampi kuin nykypäivänä.
yhtä paljon, tai oikeastaan enemmänkin antaisin arvoa sille, että sivari on vuoden oikeassa työelämässä (lähes, eli valtion palveluksessa) mukana näkemässä mitä on työelämä ja miten työyhteisöt toimivat. monelle tämäkin on eka näin pitkä työsuhde samoin kuin monet menee armeijaan ennen työelämää. täten sivarilla on siis etulyöntiasema vuoden työkokemuksella yritysjohtajuuteen, sillä yritysjohtajan ominaisuuksiin kuuluu kuitenkin organisaatioiden ja yritysmaailman käytännön lakien tunteminen. siis yhtä paljon arvoa kuin tuolle "armeijassa tehdään johtajia" -läpälle, eli not much.
kääntäisin koko kysymyksen ihan toisin päin, onko tällä armeijan johtajakokemuksen yleisellä arvostuksella suora vaikutus siihen, että suomessa on niin paskoja yritysjohtajia? siis jos listataan maailman arvostetuimpia yritysjohtajia, kuten usein listataan alan tylsissä lehdissä, niin suomalaiset eivät pääse edes peräsijoille lukuunottamatta paria poikkeusta (ollilla plus muita nokialaisia).
hyvässä yritysjohtajassa, siis sellaisessa joka vie yrityksensä kansainväliseen menestykseen pienestä maasta ja josta kirjoitetaan kirjoja, on meinaan jotain hyvin erikoista, jota ei todellakaan opita armeijassa (yksi syy siihen on se, että armeija ei tunnetusti opeta hakemaan perusteita tai kyseenalaistamaan, jotka ovat kummatkin hyvän yritysjohtajan piirteitä). nämä ihmiset ovat usein sellaisia jota ei pysty sanoin kuvailemaan, siinä mielessä siis, että heidän lähes koko ajatusmaailmansa ja arvonsa ovat usein sellaisia joita en toivo löytäväni yhtäkään itsestäni - 24/7 laskelmoivia, analyyttisiä, erittäin tylsiä, rahaa yliarvostavia, golffia pelaavia, näkevät ihanneperheensä lapsiaan päivän viikossa, sopivat sihteerinsä kautta kalenteriinsa ajan milloin harrastavat aviopuolisonsa kanssa seksiä. outoa porukkaa. mutta, sanoisin että tuollaiseksi synnytään (onnea vaan), eikä yksi armeijan käyminen tai käymättömyys siinä tarkoita mitään.
yhdysvalloissa ei taas ole huomattava osa yritysjohtajista saanut armeijan johtajakoulutusta, mutta heillä on silti prosentuaalisesti huomattavasti enemmän hyviä ja arvostettuja yritysjohtajia kuin suomella. ja heillä on myöskin ne top10-miehet ja naiset. liittäisinkin "amerikkalaisuuden" johonkin sellaiseen mitä kuvailisin hyvän yritysjohtajan olevan elämäntavoiltaan, arvomaailmaltaan ja ajatuksiltaan. aika likaista vai? mutta sellaisia ne hyvät yritysjohtajat myös suomessakin ovat.
Kai sä sentään olet kirjannut reservin sotilasarvosi CV:hesi? Monet eivät työhaastattelussa asiasta tajua välttämättä kysyä, mutta noteeraavat varmasti asian paperilta.
ja yksi syy siihen että työhaastatteluissa ei tätä kysytä on se, että se on vastoin suomen lakia. siis saatetaan hyvinkin kysyä, koska se on kuitenkin yleinen käytäntö tai laista ei tiedetä. ja jos kysytään niin usein "onko armeija käyty" tarkoittaa huolta siitä, että katkeaako työsuhde jos intti on vielä edessä.
eli pienenä vinkkinä kaikille sivareille: jos haluat duunipaikan ja yleinen ilmapiiri on sellainen että haastattelija arvostaa armeijaa hiukka liikaa, niin valehtele tylysti. kysy vaikka joltain kaveriltasi palveluspaikkaa ja jotain "hyvää" inttijuttua jonka voit lohkaista omasta suustasi (no toi oli liioittelua). minun moraalini mukaan, kun on laitonta kysyä työhaastattelussa niin valehteleminenkin on täysin sallittua.
yhtä paljon, tai oikeastaan enemmänkin antaisin arvoa sille, että sivari on vuoden oikeassa työelämässä (lähes, eli valtion palveluksessa) mukana näkemässä mitä on työelämä ja miten työyhteisöt toimivat. monelle tämäkin on eka näin pitkä työsuhde samoin kuin monet menee armeijaan ennen työelämää. täten sivarilla on siis etulyöntiasema vuoden työkokemuksella yritysjohtajuuteen, sillä yritysjohtajan ominaisuuksiin kuuluu kuitenkin organisaatioiden ja yritysmaailman käytännön lakien tunteminen. siis yhtä paljon arvoa kuin tuolle "armeijassa tehdään johtajia" -läpälle, eli not much.
Tää on mun mielestä tosi hyvä pointii!
Jos niinkun kelailee että onko työ elämää varten enemmän hyötyä tehdä vuosi duunia vai olla vuosi intissä alijohtajana niin kyllä mun logiikalla toi vuosi duunissa on parempi..
Armeijassa voi oppia kantamaan vastuuta ja johtamaan noin 5-30 miestä, eikö tämä sovellu suoraan yrityselämään uniko1? Väitteesi, että sivarin vuoden työkokemus antaa etulyöntiaseman johtajuuteen osoittaa, että et tiedä mistä puhut, kun puhut johtajuudesta.
Kati Saikkonen on tehnyt tutkimuksen kansainvälisen johtajan ominaisuuksista. Tulosten mukaan vaatimukset kohdistuivat erityisesti johtajien sosiaalisiin taitoihin, kommunikointivalmiuksiin, ihmisten johtamistaitoon sekä epävarmuuden sietämiseen ja hallitsemiseen. Näistä kaikkia oppii intissä, mutta mitä sivarissa?
Originally posted by uniko1
Täten sivarilla on siis etulyöntiasema vuoden työkokemuksella yritysjohtajuuteen, sillä yritysjohtajan ominaisuuksiin kuuluu kuitenkin organisaatioiden ja yritysmaailman käytännön lakien tunteminen. siis yhtä paljon arvoa kuin tuolle "armeijassa tehdään johtajia" -läpälle, eli not much.
Meistä kukaan tulee tuskin yritysjohtajaksi ennen korkeakoulututkinnon (tai muun) suorittamista. Siellä oppii kyllä organisaatioiden muodot ja lait, jos niin itse haluaa. Uniko1 voisi kertoa mitä sivarissa oppii yritysmaailman laeista ja organisaatioista! Oma veikkaukseni - not much.
Originally posted by uniko1
onko tällä armeijan johtajakokemuksen yleisellä arvostuksella suora vaikutus siihen, että suomessa on niin paskoja yritysjohtajia? siis jos listataan maailman arvostetuimpia yritysjohtajia, kuten usein listataan alan tylsissä lehdissä, niin suomalaiset eivät pääse edes peräsijoille lukuunottamatta paria poikkeusta (ollilla plus muita nokialaisia).
Eikö pari olekin jo huikea saavutus? Sadan listalla tämähän tarkoittaisi 2% mikä on helvetisti 5 miljoonan kansasta. Edustammehan kumminkin maapallolla alle 0,1 promillen osuutta.
Originally posted by uniko1
Sitä varmaan kukaan ei epäile, etteikö moni yritysjohtaja olisi käynyt AUKia tai RUKia. Mutta, itse pitäisin oleellisempana kysymyksenä sitä, ovatko nämä ihmiset yritysjohtajia siksi, että ovat poikaleirillä moisia käyneet, vai ovatko nämä pomot ennemminkin ajautuneet/hakeutuneet armeijassa johtajakoulutukseen siksi, että he ovat muutenkin olleet sen tyyppisiä ihmisiä, että heissä on ainesta johtotehtäviin?
niin on. keskustelu siitä, että armeijassa opittaisiin yksioikoisesti yritysmaailmaan soveltuvia johtamistaitoja on kuitenkin erittäin vaikea, sillä sanalla "yritysmaailma" katetaan huomattava määrä erilaisia organisaatiotyyppejä ja täten myös organisaatiosta huolehtimiseen tarvittavia johtajatyyppejä. sana "yritysjohtaja" tarkoittaa monesti henkilöä, jonka toimenkuvaan ei kuitenkaan kuulu suoraan ison alaismäärän esimiehenä toimiminen mistä voitaisiin vetää jotain yhteyksiä armeijassa opittuun käskyttämiseen. "yritysjohtajan" (tässä merkityksessä) toimenkuvaan kuuluu usein lähempänä taloutta, laskemista, myymistä yms. olevat tehtävät. toki myös esimiestehtävät, mutta alaisina ovat usein henkilöstö josta käytetään titteliä "xyzpäällikkö" joihin kai ihmiset useimmin liittävät mielikuvansa armeijan hyödyllisyydestä johtajana toimimisessa.
Hyvä pointti, olen samaa mieltä. Armeija ei tietenkään ole mikään yleispätevä laitos kaikentyylisten organisaatioiden johtamiseen, mutta se kuitenkin antaa kokemusta yhdenlaisen organisaation johtamisesta jota varmasti voinee soveltaa esim. henkilöstön johtamisessa.
Mielestäni johtajan tulee tietää johtamastaan alasta vähintään saman verran kuin alaisensakin ja siksipä johtajalta vaaditaan johtamistaitonsa lisäksi myös muita taitoja, joita ei taatusti sotaväessä opita.
yhtä paljon, tai oikeastaan enemmänkin antaisin arvoa sille, että sivari on vuoden oikeassa työelämässä (lähes, eli valtion palveluksessa) mukana näkemässä mitä on työelämä ja miten työyhteisöt toimivat. monelle tämäkin on eka näin pitkä työsuhde samoin kuin monet menee armeijaan ennen työelämää. täten sivarilla on siis etulyöntiasema vuoden työkokemuksella yritysjohtajuuteen, sillä yritysjohtajan ominaisuuksiin kuuluu kuitenkin organisaatioiden ja yritysmaailman käytännön lakien tunteminen. siis yhtä paljon arvoa kuin tuolle "armeijassa tehdään johtajia" -läpälle, eli not much.
Myös mun mielestä tuosta sivarista saatava työkokemus on ehdottoman loistava juttu, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli...
Itse ajattelen asian - sivaria yhtään väheksymättä - niin, että sivarissa ollaan kuitenkin "vain" töissä ja työkokemusta voit hankkia about missä tahansa duunissa. Onko loppupeleissä väliä onko työhistoriasi kahdenkymmenen vaiko kahdenkymmenenyhden vuoden mittainen?
Armeija on kuitenkin todella ainutlaatuinen ympäristö ja kokemus, joka on mielestäni jo sinänsä eräänlainen itseisarvo. Esimiehen lähes absoluuttinen ja kyseenalaistamaton käskyvalta alaisiinsa nähden on myös helvetin mielenkiintoinen juttu - kuinka saada porukka motivoitumaan ryömimiseen, pinkan tekemiseen, sulkeisiin yms. ilman turhia hajoiluja? Sanomattakin lienee selvää, että alaisten saattaminen tyytyväisiksi tälläisessä ympäristössä on esimiehelle todellinen haaste ja jos siihen pystyy hyvin tuloksin, niin voi mielestäni olla todella tyytyväinen itseensä ja johtamiskäyttäytymiseensä.
Armeijassa saat siis ilmaista kokemusta johtajana olemisesta, kuinka moni sivaripaikka voi tarjota samaa?
kääntäisin koko kysymyksen ihan toisin päin, onko tällä armeijan johtajakokemuksen yleisellä arvostuksella suora vaikutus siihen, että suomessa on niin paskoja yritysjohtajia? siis jos listataan maailman arvostetuimpia yritysjohtajia, kuten usein listataan alan tylsissä lehdissä, niin suomalaiset eivät pääse edes peräsijoille lukuunottamatta paria poikkeusta (ollilla plus muita nokialaisia).
Itse en kuitenkaan näkisi noita johtajuusvertailuja kovinkaan mielekkäinä. Johtajuus itsessään muodostuu suurimmaksi osaksi henkimaailman asioista, joiden mittaaminen ja paperille saattaminen taitaa olla aika mahdotonta. Lisäksi on erilaisia yrityksiä, erilaisia toimialoja, erilaisia organisaatioita ja ainakin mun on vaikea kuvitella järjestelmää, jonka avulla nämä kaikki voitaisiin asettaa samalle viivalle. Tietenkin jos suomalaiset firmat menestyvät noissa vertailuissa huonosti, on se luonnollisesti itsetutkiskelun paikka meille kaikille.
Oletan suomalaisten yritysjohtajien vaatimattoman menestykset em. testeissä johtuvan osittain myös siitä, ettei omistuksessamme oikein ole Nokiaa lukuunottamatta mitään suuria ja näkyviä teollisuusjättejä. Suomen vahvat alat kuten laivanrakennus ja metsäteollisuus ovat muutenkin maailmalla kovin epäseksikkäitä aloja, joten en uskoisi niiden muutenkaan saavan huomioita "alan tylsissä lehdissä", puhumattakaan siitä, että niiden johtamiskulttuuria alettaisiin noissa lehdissä ruotimaan.
Myös minä olen nähnyt joskus noita yritysjohtajavertailuja. Tietääkö joku miten Ruotsi pärjää niissä yleensä? Ruotsilla kun on oikeastaan ole Ericssonin ja ABB:n lisäksi juuri muita teollisuusjättejä hallinnassaan.
(Btw, isäukkoni kiroaa usein juuri ruotsalaista johtamiskulttuuria, koska joutui ex-duunissaan usein heidän vuokseen kärsimään. Siellä pieninpiinkin päätöksiin käytetään moninkertaisesti aikaa ja palaverien määrä on loputon.)
kertoa mitä sivarissa oppii yritysmaailman laeista ja organisaatioista! Oma veikkaukseni - not much.
Hei! Jos pitää silmänsä ja korvansa auki ja osallistuu kahvipöytäkeskusteluun, niin jo tuon 13kk:n aikana on oppinut huomattavasti organisaation tavoista, säännöistä, heikkouksista ja vahvuuksista. Itse olen ollut duunissa kolmessa firmassa kesäduunarina/osa-aikaisena ja pystyn kyllä melko nopeasti toteamaan kaikista firmoista pari akilleen kantapäätä.
ovatko nämä ihmiset yritysjohtajia siksi, että ovat poikaleirillä moisia käyneet, vai ovatko nämä pomot ennemminkin ajautuneet/hakeutuneet armeijassa johtajakoulutukseen siksi, että he ovat muutenkin olleet sen tyyppisiä ihmisiä, että heissä on ainesta johtotehtäviin?
Minusta tässä on todella hyvä kiteytys asiasta. Itse uskon jälkimmäisen vaihtoehdon suurempaan painoarvoon.
- « Edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- Seuraava »