uskonnollisuus

Nojoo, lukeehan siellä kaikenlaista kivaa, kuten menkkainen muija on saastainen, täysin turha kirja IMO

[q]-xx-:
Missäköhän kohti?
[/q]

No siinä etteivät he tiedä haluaako jumala siunata homoavioliitot, eiväthän he mitään muutakaan varsinaisesti ”tiedä” vaan uskovat.

Kirkosta eroamisen jälkeen pystyn säästetyillä verorahoilla ostamaan oman kirkon ja vielä vieraille muutaman kopan kossua

Siis sitä silmälläpitäen jos j o s k u s naimisiin joutuisin

[q]hallucinogen:
Nojoo, lukeehan siellä kaikenlaista kivaa, kuten menkkainen muija on saastainen, täysin turha kirja IMO
[/q]Onhan se. Silloinhan on juuri suurimmat tautiriskit olemassa. Aika suuressa osassa Raamatun opetuksista on kuitenkin varsin järkeviä ja hyödyllisiä ohjeita ainakin sen aikaiselle ihmiselle.

Joo siis en väitä ettei raamatussa olisi paljon hyvääkin kuten kymmenen käskyä mutta ainakin itselleni ja varmasti monelle asiat kuten älä tapa, älä varasta jne ovat itsestään selvyyksiä.

[q]hallucinogen:
monelle asiat kuten älä tapa, älä varasta jne ovat itsestään selvyyksiä.
[/q]Nojaa. Kyllä nuokin ovat luultavasti melko pitkälle kulttuurisidonnaisia juttuja, joissa taas uskonnolla on hyvinkin saattanut olla suuri osuus asiaan. Edelleen lajina ihminen on niitä harvoja jotka tappavat omaa rotuaan, joten voi olla vaikea sanoa tekisimmekö sitä kuinka säälittömästi ilman huonoa omaatuntoa jos uskonnot eivät meille muuta olisi opettaneet. Ja varastaminen... No, kato nyt noita mustalaisiakin!

meinasin tehdä tuon testin, mutta en halunnut alkaa liikaa määrittelemään sitä, mihin uskon ja millä tavalla.. tyhmää ehkä.

aikoinani uskoin ihan kunnolla, mutta nykyään on alkanut sellainen touhu vaikuttaa välillä naiivilta.. en koskaan ole oikeastaan uskonut Jeesukseen Jumalan poikana, Jumalaan puolestaan kyllä.. mutta en kyllä minään ihmishahmoisena..

Helvettiin ja taivaaseen en kirjaimellisesti usko, uskon kyllä, että jotain jatkuvuutta tälle maanpäälliselle elämälle on.. jotain mitä en edes yritä käsittää

Raamattua arvostan uskonnollisena teoksena siinä missä Koraania tai 3 koria.. raamattuhan on niin ikivanha, ettei mikään ihme että ne jutut joskus onkin sitä luokkaa.. esim. että tyttö on tuomittu helvettiin jos näkee isänsä alasti tms. en muista tarkasti.

Itse kyllä kuulun kirkkoon, ja aion kuuluakin, vaikken kirkossa käykään. Kirkko tosin mielestäni on kyllä jotain ihan muuta kuin usko.

Sitten vielä uskonnonopetuksesta.. kyllähän jokaisen tulisi tietää perusasiat kotimaansa valtauskonnosta.. ja muistakin uskonnoista, ettei sen puoleen. Eli kannatan kyllä uskonnon opetusta ainakin muutaman vuoden ajan, tosin ehkä ei välttämättä ihan sieltä ensimmäiseltä luokalta lähtien.. kyllähän pikkulapsille on sitten niitä pyhäkouluja sun muita, jos niissä viihtyvät.

Monien kanssa olen myös näissä pienissä piireissä jutellut tästä aiheesta, ja monet ovat sanoneet samoissa määrin kuin mitä minä itsekin niin uskovansa. Kuitenkin sanoivat, että häpeilevät sitä kenellekään myöntää.. miksi siitä mihin uskoo on tullut häpeän asia? Parempi vaan, että on mietitty asioita ja päädytty siihen ratkaisuun mikä tuntuu parhaalta.. en tajua miksi kenelläkään olisi tarvetta sitä sitten arvostella

*sydän*

[q]ella_:Sitten vielä uskonnonopetuksesta.. kyllähän jokaisen tulisi tietää perusasiat kotimaansa valtauskonnosta.. ja muistakin uskonnoista, ettei sen puoleen. Eli kannatan kyllä uskonnon opetusta ainakin muutaman vuoden ajan, tosin ehkä ei välttämättä ihan sieltä ensimmäiseltä luokalta lähtien.. kyllähän pikkulapsille on sitten niitä pyhäkouluja sun muita, jos niissä viihtyvät.[/q]

Eli eikö koulun uskonnonopetusta voitaisi siinä tapauksessa muuttaa elämänkatsomustiedon opetukseksi? Tällä hetkellä uskontoa opettaa joku ”uskonnollisen” koulutuksen saanut ja elämänkatsomustietoa joku jolla ei välttämättä ole affiliaatioita kirkkoon. Samat asiat niissä kuitenkin läpi käydään. Olen aina ihmetellyt tuota uskonnonopetuksen asemaa koulussa aineena, sillä uskonto ja valtio pitäisi pitää erillään. Onneksi uskonnon opetus on nykyään enemmän yleissivistävää kuin virsien opettelua tai rukousten lukemista.

[q]jUSSiopetukseksi? Tällä hetkellä uskontoa opettaa joku ”uskonnollisen” koulutuksen saanut ja elämänkatsomustietoa joku jolla ei välttämättä ole affiliaatioita kirkkoon. [/q]

Ei ehkä ihan noinkaan mustavalkoisesti, ainakin mulla oli yksi
uskonnonopettaja joka oli aivan loistavan objektiivinen opetuksessaan.
Muistaakseni se oli koulutukseltaan teologi, ja käsittääkseni teologiuus
ei sido mihinkään uskontoon, vaan se voi olla ihan uskontotieteilijä..(?).

edit: niin ja teologian laitoksella voi opiskella myös esim. etiikkaa.

[muokattu 8.10.2003 19:19]

[q]kilobitti:
Ei ehkä ihan noinkaan mustavalkoisesti, ainakin mulla oli yksi
uskonnonopettaja joka oli aivan loistavan objektiivinen opetuksessaan.
Muistaakseni se oli koulutukseltaan teologi, ja käsittääkseni teologiuus
ei sido mihinkään uskontoon, vaan se voi olla ihan uskontotieteilijä..(?).

edit: niin ja teologian laitoksella voi opiskella myös esim. etiikkaa.[/q]

En tietenkään tarkoittanut sitä noin mustavalkoiseksi. Yleensä kuulee, että koulun rennoin maikka on uskonnonopettaja, mutta pysyn silti kannassani, että uskonnonopetuksen voisi muuttaa elämänkatsomustiedoksi, joka ajaa aivan saman asian ilman luterialisen kirkon painolastia. Olen nimittäin nähnyt ja kuullut myös aivan järkyttävistä jeesus-opettajista.

[muokattu 8.10.2003 19:32]

Nyt ihan teologina päätin selvittää näitä uskonnonopetusjuttuja.

Koulun uskonnonopetus on tällä hetkellä enemmän eettistä, kuin uskonnollisesti sitoutunutta. On tärkeää tietää omasta ja muiden uskonnoista, jo ihan sitä varten, että pystyy tässä monikulttuurisessa maailmassa elämään.

Teologisessa tiedekunnassa ei opeteta miten olet paras uskovainen, vaan siellä voidaan opiskella pääaineena, joko kirkkohistoriaa, eksegetiikkaa (Raamatun tulkintaoppia -> siis sitä mikä pitää paikkaansa ja mikä ei... Näin kärjistetysti), uskontotieteitä, systemaattista teologiaa (kattaa sisälleen uskonnonfilosofian, dogmatiikan, ekumeniikan, sosiaalietiikan jne.) ja käytänöllistä teologiaa, jossa mm. opiskellaan sielunhoitoa ja saarnan pitoa. Mikään näistä oppiaineista ei ole uskonnonharjoitusta vaan tieteellistä tutkimista. Monet opiskelukavereistani ovat sitä paitsi ateisteja.

Ala-asteella uskontoa opettaa opettajatutkinnon suorittanut, ei todellakaan teologi. Teologit opettavat sekä yläasteella että lukiossa. Mielestäni en ole saanut kummassakaan näistä uskonnollisesti sitoutunutta opetusta.

Elämänkatsomustieto on hyvä juttu, mutta sisältyy jo osana uskonnonopetukseen. Loppujem lopuksi asiat mistä näillä tunneilla keskustellaan eivät paljon eroa toisistaan (varsinkaan etiikassa). Mielestäni (tulevana uskonnonopettajana) on tärtkeää, että kouluissa edelleen opetetaan uskontoa. On hyvä olla edes yksi oppiaine, missä pohtiva keskustelu kuuluu olennaisena osana opetussuunnitelmaan.

[muokattu 10.10.2003 09:45]

[q]Katrina:Ala-asteella uskontoa opettaa opettajatutkinnon suorittanut, ei todellakaan teologi. Teologit opettavat sekä yläasteella että lukiossa. Mielestäni en ole saanut kummassakaan näistä uskonnollisesti sitoutunutta opetusta.[/q]

Ok, olisi pitänyt tietää tai ainakin päätellä. Uskonnonopetus alkaa toisaalta aivan liian aikaisin. 7-vuotias kun ottaa todesta kaiken mitä aikuiset sanovat.

[q]Katrina:Koulun uskonnonopetus on tällä hetkellä enemmän eettistä, kuin uskonnollisesti sitoutunutta. On tärkeää tietää omasta ja muiden uskonnoista, jo ihan sitä varten, että pystyy tässä monikulttuurisessa maailmassa elämään. [/q]

Oletko koskaan ollut elämänkatsomustiedon tunneilla? Seuraava oppiaine mikä muistutti elämänkatsomustietoa ylä-asteella oli filosofia lukiossa. Elämänkatsomustieto opettaa myös muista uskonnoista ja etiikasta. Siellä keskustellaan todella paljon.

[q]KatrinaElämänkatsomustieto on hyvä juttu, mutta sisältyy jo osana uskonnonopetukseen.[/q]

Siis kuuluuko uskonnonopetukseen jotain mitä ei käsitellä elämänkatsomustiedossa? Ainoa asia mikä minulle tulee mieleen on itse usko ja uskonto.

[q]KatrinaLoppujem lopuksi asiat mistä näillä tunneilla keskustellaan eivät paljon eroa toisistaan (varsinkaan etiikassa). Mielestäni (tulevana uskonnonopettajana) on tärtkeää, että kouluissa edelleen opetetaan uskontoa. On hyvä olla edes yksi oppiaine, missä pohtiva keskustelu kuuluu olennaisena osana opetussuunnitelmaan.[/q]

Eivät eroa paljon, mutta eroavat silti? Eli uskonnontunneilla opetetaan sittenkin uskomaan? MIstä tiedät ettei elämänkatsomustiedon tunneilla keskustella pohtien?

Kysymys kuuluukin, että miksi opetetaan edelleen uskontoa eikä esimerkiksi puhdasta elämänkatsomustietoa/etiikkaa?

Älä ota postausta tätä väärin, koska asumme suomessa ja suomi on luterilainen maa, pitää opetuksen painopiste olla toki jonkin verran luterilaisuuden puolella ihan kulttuurillisista syistä.

[muokattu 10.10.2003 10:21]

[q]Katrina:
Nyt ihan teologina päätin selvittää näitä uskonnonopetusjuttuja.

Koulun uskonnonopetus on tällä hetkellä enemmän eettistä, kuin uskonnollisesti sitoutunutta. On tärkeää tietää omasta ja muiden uskonnoista, jo ihan sitä varten, että pystyy tässä monikulttuurisessa maailmassa elämään.

Teologisessa tiedekunnassa ei opeteta miten olet paras uskovainen, vaan siellä voidaan opiskella pääaineena, joko kirkkohistoriaa, eksegetiikkaa (Raamatun tulkintaoppia -> siis sitä mikä pitää paikkaansa ja mikä ei... Näin kärjistetysti), uskontotieteitä, systemaattista teologiaa (kattaa sisälleen uskonnonfilosofian, dogmatiikan, ekumeniikan, sosiaalietiikan jne.) ja käytänöllistä teologiaa, jossa mm. opiskellaan sielunhoitoa ja saarnan pitoa. Mikään näistä oppiaineista ei ole uskonnonharjoitusta vaan tieteellistä tutkimista. Monet opiskelukavereistani ovat sitä paitsi ateisteja.

Ala-asteella uskontoa opettaa opettajatutkinnon suorittanut, ei todellakaan teologi. Teologit opettavat sekä yläasteella että lukiossa. Mielestäni en ole saanut kummassakaan näistä uskonnollisesti sitoutunutta opetusta.

Elämänkatsomustieto on hyvä juttu, mutta sisältyy jo osana uskonnonopetukseen. Loppujem lopuksi asiat mistä näillä tunneilla keskustellaan eivät paljon eroa toisistaan (varsinkaan etiikassa). Mielestäni (tulevana uskonnonopettajana) on tärtkeää, että kouluissa edelleen opetetaan uskontoa. On hyvä olla edes yksi oppiaine, missä pohtiva keskustelu kuuluu olennaisena osana opetussuunnitelmaan.

[muokattu 10.10.2003 09:45]
[/q]

Jep, i.m.h.o kristinuskoa painotetaan liikaa verrattuna maailman uskontoihin. Vieläkin opetuksesta paistaa läpi luterilaisuuden tyrkyttäminen 'oikeana' uskontona vaikka optimi olisi kaikkien suurten maailmanuskontojen esitteleminen yhtä laajasti.

Tämä siis vain mielipide

Nyt täytyy kyllä kovasti ihmettellä tuota katolisen kirkon linjaa...

Vatican: condoms don't stop Aids

eli katolinen kirkko on suuressa viisaudessaan linjannut että
kondomit eivät auta aidsiin, ts. kondomit on saatanasta. Nairobin
(jossa aids on 20%lla) arkkipiispa ehti jopa sanomaan että aids
on levinnyt juuri kondomien vuoksi.

Ymmärrän, että kirkko haluaa pitää yllä tiukempaa moraalikäsitystä,
mutta eikö olisi fiksumpaa esim. kampanjoida korkeamman moraalin
puolesta kun tapattaa ihmisiä? tässä tapauksessa pitäisi jo voida
myöntää että ehkä on pienempi paha jos aidsin leviämistä
pystytään hidastamaan. Kun koko tiedemaailma on päinvastaista
mieltä, katolinen kirkko sahaa omaa nilkkaansa.

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi uskontojen pitää antaa säädöksiä
”miten elää”, kun periaatteessa uskontojen arvot jo itsessään
määrittävät miten voidaan elää hyvin ja vielä paljon paremmin/
oikeammin.

[muokattu 10.10.2003 10:49]

[q]kilobitti:Kun koko tiedemaailma on päinvastaista mieltä, katolinen kirkko sahaa omaa nilkkaansa. [/q]

Ota huomioon, että katolinen kirkko on kenties vanhin yhä toimiva organisaatio maailmassa. Perinteet velvoittavat.

[q]Katrina:
Teologisessa tiedekunnassa ei opeteta miten olet paras uskovainen, vaan siellä voidaan opiskella pääaineena, joko kirkkohistoriaa, eksegetiikkaa (Raamatun tulkintaoppia -> siis sitä mikä pitää paikkaansa ja mikä ei... Näin kärjistetysti), uskontotieteitä, systemaattista teologiaa (kattaa sisälleen uskonnonfilosofian, dogmatiikan, ekumeniikan, sosiaalietiikan jne.) ja käytänöllistä teologiaa, jossa mm. opiskellaan sielunhoitoa ja saarnan pitoa. Mikään näistä oppiaineista ei ole uskonnonharjoitusta vaan tieteellistä tutkimista. Monet opiskelukavereistani ovat sitä paitsi ateisteja.
[/q]

Tieteellistä tutkimusta? Ehkei nyt kuitenkaan. Tai sitten saa käsittää tieteellisen tutkimuksen aika löyhästi. Tulevana luonnontieteilijänä on kuitenkin pakko kysyä, että miten ihmeessä (kirkkohistoria ja eksegetiikan historiaan liittyvät puolet poislukien) mistään yllämainituista saa tiedettä? Pyrkimys objektiivisuuteen ei riitä, sillä pitäähän aiheita voida jotenkin konkreettisesti tutkia. Uskonnollisissa väitteissä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä niiden totuusarvo on täysin uskonvarainen, eikä evidenssiä suuntaan taikka toiseen voi hankkia. Ja vaikka monet opiskelukaverisi olisivatkin ateisteja, niin kyllä itse teologia käsittääkseni lähtee siltä pohjalta, että jumala on olemassa. Epäillä saa, ja siihen laitoksella varmaan kannustetaankin, mutta lopputulos saisi silti mielellään olla uskoon päätyminen - ellei sitten satu lukemaan uskontotieteitä, jolloin on ihan sama mihin uskoo. No, oli miten oli, niin en kyllä ihan heti käsitä, että miten käytännöllinen teologia, systemaattinen teologia taikka eksegetiikka (osin) täyttäisivät tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Voisitko auttaa ymmärtämään?

[q]jUSSiOta huomioon, että katolinen kirkko on kenties vanhin yhä toimiva organisaatio maailmassa. Perinteet velvoittavat.
[/q]

Otan huomioon. Mut mun mielestä raamattu ei kiellä järjenkäyttöä.

[q]kilobitti:Otan huomioon. Mut mun mielestä raamattu ei kiellä järjenkäyttöä.
[/q]

Jep, mut perinteiden painolasti on valtava, kuten voidaan päätellä katolisen kirkon vaikutusvallasta ja asenteista.

[q]kilobitti:
Otan huomioon. Mut mun mielestä raamattu ei kiellä järjenkäyttöä.
[/q]

Raamatussa kyllä sanotaan että tämä kirja on laki jota noudattaa etc. ja eiköhän niinkin mahtavala kuin Jumala, tuo kaiken luoja ole miettinyt kaiken niin valmiiksi ettei meidän omia aivoja tarvi rasittaa niillä.

Tuo noissa tosi uskovaisissa[tm] aina rasittaa että ne kohdat jotka eivät satu itseään miellyttämään niin unohdetaan tai sanotaan että se nyt ei enää nykypäivänä pidäkkään paikkaansa. Jos kerta kirjaa omana elämänohjeenaan pitää niin pidetään sitten kaikki eikä valikoida oman mielen mukaan.

tällaista aihetta en vielä löytänyt
ja kiinnostais onko täällä uskonnollisia ihmisiä?

en tarkoita mitään kiihkoilua vaan onko täällä ihmisiä jotka vähäisestikkään uskoo toivoo tai haluaisi uskoa johonkin suurempaan ja jos niin ei tarvitse nyt alkaa kertoo ryhmittymää mutta kertokaa sellaisia pieniä asioita