uskonnollisuus

Mä uskon humanoideihin.

Mä olen tunnustautunut agnostikoksi mutta testi tiesi mun olevan 100% kveekari Kyllä netti tietää nämä jutut

[q]Gnomex, 10.5.2006 16:44:
Olen lukenut liikaa fysiikkaa ja tähtitiedettä ja siksi en usko jumalaan.
[/q]

Häh, eihän noi sulje toisiaan pois.

[q]Jago, 19.2.2006 18:53:
pahoja buddhistejakin on ollut(mao ja campodhan ex-diktaattori)
[/q]

Eihän ne ollu buddhisteja, päin vastoin
molemmat on vainonnu uskontojen edustajia.

[q]enkeliina, 10.5.2006 16:13:
...
Tokihan voi jonkunlaista armahdusta/anteeksiantoa saada, mutta miten ihminen voi oikeuttaa sillä varjolla kaiken vääryyden teon "tietäessään" saavansa sen anteeksi kuitenkin...
[/q]

Minustakin tuo on hieman huvittava ajatus. Eikös siihen anteeksiantoon kuitenkin ainakin kristinuskossa liity katumus? Katumus on nimittäin ainakin ulospäin varsin harvinainen ominaisuus näissä "ei se mitään, Jumala armahtaa"-persoonissa ja herääkin kysymys, että antaako Taivaan Isä anteeksi sellaisen katumuksen pohjalta, joka syttyy vasta kun ikuisuus helvetissä todella uhkaa? Pitääkö katumuksen olla siis pyyttetöntä vai riittääkö pelkkä rangaistuksen pelko?

Henkilökohtaisesti pidän näin ateistin ja agnostikon välimuotona huvittavan naivina ajatusta, että kaiken tekemänsä pahan saa kuoltuaan anteeksi, jos vain älyää pyytää ja katua. Helvetti taitaa kumista tyhjyyttään tällä hetkellä, sillä kukapa ei katuisi lieskojen kutitellessa jalkapohjia. Siinä tapauksessa, että olen itse omien uskomusteni kanssa veikannut ihan väärää hevosta, uskon, että käytännössä kaikki ihmiset kaltaisistani pakanoista jenkkiläisiin tv-saarnaajiin tulevat viettämään ikuisuuden grillijuhlissa. Pyhimyksiä ei tältä planeetalta juuri löydy (ja jos löytyy, niin minusta tuntuu, että silloinkin "väärän" uskontokunnan piiristä), mutta hurskastelijoita senkin edestä. Tämän olenkin jo tainnut täällä aikaisemmin mainita, mutta olkoon.

Ja voi sitä hetkeä, jos itse joudun joskus kasvotusten jonkun ihmisten jumalista kanssa. :D Siitä tulee spektaakkeli.

[q]Epailija, 10.5.2006 19:58:
Ja voi sitä hetkeä, jos itse joudun joskus kasvotusten jonkun ihmisten jumalista kanssa. :D Siitä tulee spektaakkeli.
[/q]
Mullakin olisi alun "lol dude ooksä OIKEESTI olemassa :DDDD" jälkeen pari valittua sanaa sanottavana. :)

[q]Karski, 10.5.2006 18:59:
---
Jago, 19.2.2006 18:53:
pahoja buddhistejakin on ollut(mao ja campodhan ex-diktaattori)

---


Eihän ne ollu buddhisteja, päin vastoin
molemmat on vainonnu uskontojen edustajia.
[/q]
joo, mutta molemmat ovat tulleet buddhistisesta perheestä tai maasta(maon kerrotaan syja)

Mao was the third son, but the first to survive beyond infancy. His Buddhist mother became even more devout to encourage Buddha to protect him. Mao was given the two-part name Tse-tung. Tse, which means “to shine on,” was the name given to all his generation, as preordained when the clan chronicle was first written in the eighteenth century; tung means “the East.” So his full given name meant “to shine on the East.”

It was in her footsteps that he became a Buddhist as a child. Years later he told his staff: “I worshipped my mother . . . Wherever my mother went, I would follow . . . going to temple fairs, burning incense and paper money, doing obeisance to Buddha . . . Because my mother believed in Buddha, so did I.” But he gave up Buddhism in his mid-teens.

http://www.randomhouse.com/acmart/catalog/display.pperl?isbn=9780679422716&view=excerpt

ja polpotit vaan oletin tulevan buddhistisesta perheestä koska siellä ei ole yhtä paljon vaihtoehtoja

ne ei ole tekoja tehdessään ollut enään buddhisteja, mutta ainakin mao siis on ollut sitä kyllä lapsena ja nuorena.
eli buddhan opetukset ei aina mene jakeluun ja joku niitäkin kuunnellut voi kääntyä väärälle polulle

Mut voi lukea myös ateistiksi. Uskonnot kyllä kiinnostavat ja arvostan muiden uskoja, mutta omaani en ole koskaan löytänyt. Itseasiassa jos olisi pakko valita joku "uskonto", olisi mun ajatuksia varmasti lähimpänä satanismi, vaikka tämä monen mielestä saattaakin kuulostaa melko pahalta. Tuotakaan suuntausta en toki täysin allekirjoita, joten tituleeraan itseäni ateistiksi, enkä satanistiksi.

[q]Gnomex, 10.5.2006 16:44:
Olen lukenut liikaa fysiikkaa ja tähtitiedettä ja siksi en usko jumalaan.[/q]
Tai sitten et ole vaan lukenu tarpeeksi paljon. Ainakin monet fysiikan tutkijat (etenkin kvantti-) ovat jossain vaiheessa vanhoilla päivillään hoksanneet jotain semmoista, että ovat hurahtaneet johonkin spirituaaliseen meininkiin.

"Uskotko Jumalaan" on minulle sellainen kysymys että se riippuu ihan määritelmästä. Jumalalla voi tarkoittaa "asiat mistä kaikkeus koostuu ja säännöt millä se toimii" tai "syy siihen miksi on olemassa jotain sen sijaan ettei olisi mitään". Eli voi ajatella Jumalan tarkoittavan perimmäistä voimaa joka vain aiheuttaa olemassaolon ja olla liittämättä siihen ylimääräisiä ominaisuuksia, kuten taivas & helvetti ja kasa dogmaattisia sääntöjä miten tulisi elää. Itse en juurikaan käytä sanaa "Jumala" (kun se sekoittuu liikaa kristinuskon juttuihin), mutta luen kyllä mielelläni filosofiaa jossa tuota sanaa käytetään näin.

En pidä itseäni ateistina siksi, koska tykkään ajatella maailmankaikkeutta kokonaisuutena enkä vain itse- / ihmiskeskeisesti. Olemme siis kuin "itsetietoisia soluja kosmoksen kehossa", kosmoksen ollessa joko päämäärätön (tosi viihteellinen kylläkin parhaimmillaan) tai sitten jotain niin monimutkaista ettei sitä voi ihminen käsittää ja sikäli turha miettiä. Tämä ajatus yksilön ja ympäristön suhteesta johtaa itselläni oivalluksiin siitä, kuinka muita ihmisiä ja luontoa tulisi kohdella, eli näin löydän siis oman eettisen koodini.

Tälläisen löysin tätä kirjoitellessa, "sinne päin" oman ajatusmaailmani kanssa http://en.wikipedia.org/wiki/Naturalistic_pantheism


Tämä kenenkään uskomuksia loukkaamatta tietty! Uskokaa mihin uskotte mutta olkaa ihmisiksi.

[q]sxx, 10.5.2006 21:58:
---
Gnomex, 10.5.2006 16:44:
Olen lukenut liikaa fysiikkaa ja tähtitiedettä ja siksi en usko jumalaan.
---

Tai sitten et ole vaan lukenu tarpeeksi paljon. Ainakin monet fysiikan tutkijat (etenkin kvantti-) ovat jossain vaiheessa vanhoilla päivillään hoksanneet jotain semmoista, että ovat hurahtaneet johonkin spirituaaliseen meininkiin.
[/q]Mä liityn kans tähän kuoroon siinä määrin, että on kyllä aika polleata tulla sepostamaan tänne tai minnekään muuallekaan, että "mä tiedän maailmankaikkeudesta niin paljon että tiedän ettei jumalaa ole olemassa" =)

[q]sxx, 10.5.2006 21:58:
Tai sitten et ole vaan lukenu tarpeeksi paljon. Ainakin monet fysiikan tutkijat (etenkin kvantti-) ovat jossain vaiheessa vanhoilla päivillään hoksanneet jotain semmoista, että ovat hurahtaneet johonkin spirituaaliseen meininkiin.
[/q]

No se taas saattaa johtua (ainakin kvanttifyysikoiden tapauksessa) siitä, että kvanttifysiikkaa ei kukaan ymmärrä. Kvanttifysiikkaa osataan laskea, kyllä, mutta ei kukaan osaa (AFAIK) selittää miksi jotkin asiat ovat välillä kuin hiukkasia ja välillä kuin aaltoja, miten aaltofunktio voi romahtaa välittömästi tai mitä epälokaaleissa kvantti-ilmiöissä oikeasti tapahtuu. Se jättää paljon varaa spekulaatiolle ja siihen on - jos sattuu mystiikasta pitämään - suhteellisen helppo sekoittaa mystiikkaa mukaan. Ei voida kuitenkaan sanoa, että tämä kvanttimaailman käsittämättömyys tarjoaisi meille jotain ihmeellistä tietoa henkimaailman asioista. Käytit termiä "hurahtaa". Mielestäni se sana kuvaa tilannetta varsin hyvin.

[q]Epailija, 11.5.2006 23:18:
No se taas saattaa johtua (ainakin kvanttifyysikoiden tapauksessa) siitä, että kvanttifysiikkaa ei kukaan ymmärrä. Kvanttifysiikkaa osataan laskea, kyllä, mutta ei kukaan osaa (AFAIK) selittää miksi jotkin asiat ovat välillä kuin hiukkasia ja välillä kuin aaltoja, miten aaltofunktio voi romahtaa välittömästi tai mitä epälokaaleissa kvantti-ilmiöissä oikeasti tapahtuu. Se jättää paljon varaa spekulaatiolle ja siihen on - jos sattuu mystiikasta pitämään - suhteellisen helppo sekoittaa mystiikkaa mukaan. Ei voida kuitenkaan sanoa, että tämä kvanttimaailman käsittämättömyys tarjoaisi meille jotain ihmeellistä tietoa henkimaailman asioista. Käytit termiä "hurahtaa". Mielestäni se sana kuvaa tilannetta varsin hyvin.
[/q]
Kenenköhän se lainaus olikaan, "If you think you undestand quantum physics, it means you haven't understood it". Ei kyllä joo ole sillä mitään tekemistä jonkinlaisen omistautuneen fyysikon elämäntyöstään uuttaman mystisen viisauden kanssa jos joku vanhoilla päivillään hurahtaa mystiikkaan. Fysiikka on tietyllä tapaa vähän raskasta; se tavallaan selittää lähes kaiken, muttei kuitenkaan tarjoa vastauksia niihin kysymyksiin, joita perinteisesti on pidetty kaikkein pohjimmaisina. Pidemmän päälle joidenkin on vaikea kestää tätä, ja vastauksia lähdetään etsimään muualta.

[q]toma, 10.5.2006 20:01:
---
Epailija, 10.5.2006 19:58:
Ja voi sitä hetkeä, jos itse joudun joskus kasvotusten jonkun ihmisten jumalista kanssa. :D Siitä tulee spektaakkeli.

---

Mullakin olisi alun "lol dude ooksä OIKEESTI olemassa :DDDD" jälkeen pari valittua sanaa sanottavana. :)
[/q]
Ja se neppais sut kyseisen uskonnon kadotuksee ennenku kerkeisit avaamaan suutas =P

Mä uskon moneen jumalaan. Itseasiassa uskon kaikkiin jumaliin. En vain palvo kaikkia.

Mun mielestäni tiede ja uskonto eivät sulje toisiaan pois. Mun mielestäni (=mieli) löytyy paikkansa molemmille. Siinä vaiheessa, kun uskontoa perustellaan tieteellä tai tiedettä uskonnolla, mulla menee hermot.

Kiihkokristityt ärsyttävät, kuten myös kiihkoateistit ( tai kiihko-ihan-mitkä-vaan ).

Mahtavaa että oli myös alin vaihtoehto olemassa.

En usko Jumalaan tai muutenkaan Kristinuskonoppeihin. Erosin kirkostakin sen takia viime syksynä. Haluan kuitenkin uskoa, että jokaisella on kuoleman jälkeinen elämä. Uskon myös enkeleihin. Nämä kaksi asiaa johtuu ehkä siitä, että olen nuorena menettänyt perheenjäsenen ja nämä uskomukset helpottivat kuolemasta selviytymistä. Ja uskominen niihin antaa myös jollain tapaa lohdutusta elämään.

Mielestäni jokainen uskokoon mihin uskoo, mutta turha tulla minulle uskojaan tuputtamaan.

Miten voi uskoa enkeleihin mutta ei kuitenkaan Jumalaan? =D

No agnostikkohan on ainoa "järkevä" vaihtoehto. Kun ei tiedä, niin ei tiedä. Mutta tässäpä ei ollutkaan kysymys järjestä ja tiedosta, vaan uskosta. Uskokoon kukin mihin tahtoo, kunhan ei aiheuta uskontonsa kautta muille ongelmia.

Itse olen valitettavasti mieleltäni niin jäykkä ja epäileväinen, etten usko mihinkään. Olisi varmasti paljon helpompaa, jos voisi joskus ajatella, että "herran haltuun" sen sijaan, että itse tarvitsisi kaikki ongelmansa ratkoa. (en tietenkään tarkoita, että uskonnoissa olisi kyse vain tällaisesta vastuun kiertelystä, mutta se on se osa, jota minä kaipaisin tavallaan)

[q]hallucinogen, 12.5.2006 08:19:
Miten voi uskoa enkeleihin mutta ei kuitenkaan Jumalaan? =D
[/q]

No mun mielestä ne ei liity mitenkään toisiinsa.. Se nyt vaan on mun uskomus..*enkeli*