uskonnollisuus

[q]mana:
Tiede vastaa kysymykseen miten, uskonto miksi.
[/q]

Höpsis. Uskonto yrittää vastata myös kysymykseen ”miten” ja yritykseksi se jää myös tuon kysymyksen ”miksi” suhteen. Uskonnollisille vastauksille tyypillistä on se, että ne lähinnä herättävät uusia kysymyksiä, mikä on toisaalta tavallaan ihan hyvä juttu, sillä se pistää ajattelemaan. Vastauksiksi niitä ei kuitenkaan oikein voi kutsua.

Tiede taas antaa malleja, joiden perusteella voidaan tehdä enemmän tai vähemmän tarkkoja ennusteita. Useimmat mallit toimivat varsin hyvin, mutta vanha sanonta ”kartta ei ole maasto” on hyvä pitää mielessä, vaikka ei ihan yksi yhteen toimisikaan tieteen suhteen. Tiedä siis antaa vastauksen kysymykseen miten, mutta se on yleensä muotoa ”tämä on yksi mahdollinen, joskin varsin toimiva, selitys”.

[q]pHaze:
Heh, en nyt tarkoita millään pahalla, mutta toi sun yhden kirjan ja sen teorioiden käyttäminen selittämään niin parisuhdemallit kuin uskontojen synnynkin alkaa kuulostamaan jo hieman uskonnolta itsessäänkin ;) Hieman lähdekritiikkiä ja myös muita teorioita ja malleja kannattaa selvittää ennenkuin nielee aivan purematta yhden ainoan totuuden. Teoriat kun saadaan hyvin helposti selittämään mitä tahansa ilman että tämä välttämättä pitää paikkaansa. Aivan yhtä pitävästi aikanaan selitettiin että aurinko kiertää maata :)
[/q]
Turhaa...
Olen nyt siis kahdessa topikissa kirjoittanut viestin tohon em. kirjaan liittyen. Ylitin ilmeisesti jonkun maagisen rajan ja olen pahoillani siitä. Satuin silloin vain lukemaan kyseistä kirjaa ja kirja on mielestäni mielenkiintoinen. Tarkoitukseni ei ollut suututtaa ketään antropologiaan perehtynyttä tai antaa mitään kaiken selittävää teoriaa, yritin vain osallistua keskusteluun jollain muulla kuin perinteisellä ”uskonto on ooppiumia kansalle”-fraasilla. Kirja ei mulle tosiaan ole mikään ”raamattu” vaan yksi teos muiden joukossa. Sun viestiäs pikkusen ihmettelen, yrtitätkö sä nyt tosissaan sivistää muo noilla sun itsestäänselvyyksillä vai oliko tolla viestillä jotain merkitystä keskustelun kannalta joka mun pieneen päähän ei tartu?
Heh, ei millään pahalla*piis*

[muokattu 22.11.2003 14:06]

[q]hallucinogen:
---
MaSari:
Miten te perustelette nää väitökset?

---


Jos elolliset eivät jatkaisi sukua niin tuloksenahan olisi sukupuutto. Jokaisen lajin tarkoituksena on kehittyä paremmaksi ja karsia huonoja ominaisuuksia pois ajan myötä eli evoluutio Ihminen taas on saanut riesakseen liian kehittyneet aivot jolloin se alkaa miettimään jotain syvempiä tarkoituksia
[/q]

Totta tuo kyllä, mut mistä te voitte olla varmoja? Eikös ainoa varma asia elämässä olekkaan epävarmuus? Entäs jos elämän tarkotus on jotain aivan muuta mitä edes ihmisaivot ei voi ymmärtää?

Joku sano kerran et elämän tarkoitus on vaan elää. Musta se on hyvin sanottu

[muokattu 17.11.2003 18:47]

[q]Epailija:
Uskonnollisille vastauksille tyypillistä on se, että ne lähinnä herättävät uusia kysymyksiä, mikä on toisaalta tavallaan ihan hyvä juttu, sillä se pistää ajattelemaan. Vastauksiksi niitä ei kuitenkaan oikein voi kutsua.
[/q]

Öö... Selostats seuraavaks että miten tää
nyt siis eroo tieteen tarjoomista ns. vastauksista? *täh*
Vai onks se lopullinen yhtenäisteoria jo keksitty mut kukaan
ei oo kertonu mulle

Vai siis eikö esim. teoria maailmankaikkeuden alusta
herätä minkäänlaisia jatkokysymyksiä teillä siellä
fysiikan laitoksella, ootte vaan että 'jep, oli eka vitu tiheetä,
ja sit ei vaa enää ollukkaa' ja sit lähette kahville ku ootte
ratkassu tonkin ongelman lopullisesti ja tyhjentävästi.

[q]?:
---
Epailija:
Uskonnollisille vastauksille tyypillistä on se, että ne lähinnä herättävät uusia kysymyksiä, mikä on toisaalta tavallaan ihan hyvä juttu, sillä se pistää ajattelemaan. Vastauksiksi niitä ei kuitenkaan oikein voi kutsua.
---

Öö... Selostats seuraavaks että miten tää
nyt siis eroo tieteen tarjoomista ns. vastauksista? *täh*
Vai onks se lopullinen yhtenäisteoria jo keksitty mut kukaan
ei oo kertonu mulle

Vai siis eikö esim. teoria maailmankaikkeuden alusta
herätä minkäänlaisia jatkokysymyksiä teillä siellä
fysiikan laitoksella, ootte vaan että 'jep, oli eka vitu tiheetä,
ja sit ei vaa enää ollukkaa' ja sit lähette kahville ku ootte
ratkassu tonkin ongelman lopullisesti ja tyhjentävästi.
[/q]

Jos luet sen ihan alkuperäisen viestin tarkasti, niin huomaat että kommentoin sellaista ”uskonnot vastaavat kysymykseen 'miksi'”-väitettä. Tiede ei yritäkään moisia vastauksia tarjota, jos ei yksinkertaista kausaliteettia lasketa. Toki myös tieteelliset vastaukset herättävät lisää kysymyksiä, mutta yleensä ne myös antavat toimivan vastauksen edes johonkin.

Pähkinänkuoressa: Tuo eroaa tieteen tarjoamista vastauksista siinä, että tiede ei vastaile kysymyksiin ”miksi” kuin kausaliteettimielessä. Uskonnolliset vastaukset kysymyksiin ”miksi” ovat lopulta yhtä tyhjän kanssa.

huh... jotenki eksyin näinki vanhaan topikkiin, ja jotenki luin melkein kaiken.*hikoil* ihan mielenkiintosta vielä jossain vaiheessa, mut sit alko kyl jurppii.*eiei* oon muilla foorumeilla seurannu uskisten väittelyä ja se ahistaa melkeen enemmänki. vaikka en olisikaan samaa mieltä jonkun toisen kanssa jostain uskosta, niin haluun sen verran kunnioittaa etten ala tyrkyttämään omaa ajattelutapaani ja periaatteitani. jos joku sitte miettii mitä mä ajattelen (mikä itseasiassa oli tän koko topikin pointti..?) ni voin kertoo enemmänki. mut näin lyhyesti: olen uskova kristitty.*joo*

hindulaisuus on ehkä lähimpänä mun omaa maailmankatsomusta.*hymy*

oon uskoton kaikille uskonlahkoille tasapuolisesti!

päätinpä sitte sanoa tähänkin jotain. en lähde kommentoimaan enkä väittelemään, sanon vain omat ajatukset. siis, mä en usko mihinkään mutta uskon kuitenkin (taitaa kuvastaa vähän kaikessa mun kaksijakoisuutta *ding*) mä uskon (vai oiskohan toivon oikea sana?) siihen että jokainen meistä joutuu tavalla tai toisella vastaamaan teoistaan (tuntuu että mun on pakko uskoa noin koska jos tarkoituksella pahaa tekevät ihmiset pääsevät kuin koira veräjästä niin se ois kyllä liian perseestä).... idea mulla on lähinnä se että taivasta ja helvettiä ei sinänsä ole olemassa, paitsi täällä maan päällä. kaikki on kiinni siitä minkä haluaa itselleen luoda, tai haluaa ja haluaa.... en osaa kyllä edes oikeen selittää mitä tarkoitan, miksi sitte selitän, en tiedä sitäkään *blush*.... teoistaan vastaaminen tarkoittaa mulle ehkä sitä että sitten kun lähtö tulee ei viimeinen ajatus saa olla se että olen elänyt elämäni väärin, tehnyt pääasiassa pahaa, ja jättänyt tekemättä kaiken mitä joskus halusi ja piti oikeana, siinä on se helvetti, jos ajatellaan kuoleman kannalta asiaa (tarkoitan siis sitä että uskon että siinä lähdön hetkellä ihmiselle tulee, vaikka olisi tehnyt pahaa uskoen sen oikeaksi, jonkinlainen välähdys siitä että mikä todella on oikein ja mikä väärin).... taivas sitten taas olisi kai se että voisi silloin vain laskea irti ja olla tyytyväinen elämäänsä ja kokea että on elänyt elämänsä oikein..... taitaa olla aika utopistinen ajatus mutta niin ajattelen kuitenkin.... ja muuta uskomisesta..... uskon sattunnaisiin hyviin tekoihin ja tuntemattomien ihmisten hyviin tekoihin toisilleen ilman mitään syytä ja oman edun tavoittelua. niin ainakin itse pyrin elämään, vaikka se ei välttämättä onnistu itseltäkään.... uskon siis siihen että pitää kelata asioita ja paljon, ja yrittää miettiä että mitä omat teot (sanatkin) saattavat saada aikaan. eihän sitä tietenkään voi elää niin ettei ketään koskaan satuta mutta voihan sitä yrittää minimoida sen satuttamisen, ei se niin hirveitä ponnistuksia vaadi. ja pitää yrittää olla rehellinen itselleen vaikka se ei helppoa ole....


voi **ttu, nyt kun ton lukee niin sehän alkaa jo vaikuttaa joltain ihme julistukselta.... ääh, olkoot

Ihan noin yleisesti kommunikaatiosta, että
kappalejako, välimerkkien (muutenkin
kuin kolmena pisteenä) ja isojen alkukirjainten
käyttäminen tekevät tekstistä luettavan.
Yhteen pötköön kirjoitettua tajunnanvirtaa
on rasittavaa lukea vaikka sisältö olisi
millainen tahansa

Joo, olen kuullut samasta asiasta ennenkin. Sille ei vaan voi minkään kun sitä juttua alkaa tulvimaan. Se tulee tollasena pötkönä ulos, sorry.
Tietysti sitä vois aina jälkikäteen korjailla. Yritetään pitää mielessä.

Oonko mä niitä ainoita jotka todella ajattelee silleen, että ihminen on eläin siinä missä muutkin, saanut vain isot aivot selviytyäkseen? Ja negatiivisena puolena luulemme olevamme jokin ylempi ”herra-rotu” jolle on paikka varattunu jossain

[q]hallucinogen:
Oonko mä niitä ainoita jotka todella ajattelee silleen, että ihminen on eläin siinä missä muutkin, saanut vain isot aivot selviytyäkseen? Ja negatiivisena puolena luulemme olevamme jokin ylempi ”herra-rotu” jolle on paikka varattunu jossain
[/q]

Olen samaa mieltä että ihminen on eläin muiden joukossa ja meille on kehittynyt isot aivot selviytymistä varten.

[q]hallucinogen:
Oonko mä niitä ainoita jotka todella ajattelee silleen, että ihminen on eläin siinä missä muutkin, saanut vain isot aivot selviytyäkseen? Ja negatiivisena puolena luulemme olevamme jokin ylempi ”herra-rotu” jolle on paikka varattunu jossain
[/q]

Samaa mieltä minäkin, kuten oma maailmankatsomukseniki sen niin tulkitsee.
Lukekaapa jotai hindulaisuutta käsittelevää kirjallisuutta. Avaa aika paljo mieltä.*hymy*

Kyllä mäkin oon sitä mieltä että ihminen on vain eläin. Mutta juuri noi meidän isot aivot luo meille uskontoja. Ne myös tekee mun mielestä sen taivaan ja helvetin. Ehkä uskonnot ja munkin omat ajatukset johtuvat vain siitä, että aivoilla ei ole enää tarpeeksi työtä siinä selviytymisessä. Siitä sitten johtuu se että kehitellään kaikkia kuvitelmia uskonnoista, suuremmista voimista, oikeasta ja väärästä. Mutta mitään tästä ei kai koskaan pystytä todistamaan suuntaan tai toiseen. Emme saa koskaan tietää totuutta.*eiei*
Ja ihminen todellakin on eläin, tosin tällä hetkellä täysin hallitsevassa asemassa muihin nähden (poislukien bakteerit ja virukset). Ja ihmisten olisi hyvä muistaa se, koska kun on hallitsevassa asemassa niin voi käyttää sitä valtaansa hyvin tai huonosti heikompia eläimiä kohtaan.
Ja nyt taidan lopettaa puhumisen tästä asiasta, ennenkuin intoudun liikaa maalailemaan kuvia ihanne maailmastani.*iloinen*

Lukeminen kannattaa aina, mutta musta
tuntuu et jonkinlainen 'oon lukenu yhden kirjan
yhestä itäkamputsealaisesta lahkosta ja
se oli niin hyvä et nyt mä oon ghiddrushamanisti
mut en mä sitä uskontoo mitenkään käytännössä
harjota' -wannabeuskonnollisuus on liiankin
yleistä nykyään. Monista uskonnoista löytyy
paljon hienoja juttuja, kaikista jopa, mutta ei
se sitä tarkota että jos nyt sattuu oleen
vegaani niin sit voi saman tien tunnustautua
vaikka hinduks. Tää ei nyt ollut Progelle varsinaisesti
mut tuli tosta kirjan lukemisesta mieleen.

Mikään teksti ei voi välittää uskonnollista
kokemusta sinänsä, vain etiikkaa ja filosofiaa
yleisellä tasolla.

[muokattu 12.1.2004 15:30]

[q]silencio:
päätinpä sitte sanoa tähänkin jotain. en lähde kommentoimaan enkä väittelemään, sanon vain omat ajatukset. siis, mä en usko mihinkään mutta uskon kuitenkin (taitaa kuvastaa vähän kaikessa mun kaksijakoisuutta *ding*) mä uskon (vai oiskohan toivon oikea sana?) siihen että jokainen meistä joutuu tavalla tai toisella vastaamaan teoistaan (tuntuu että mun on pakko uskoa noin koska jos tarkoituksella pahaa tekevät ihmiset pääsevät kuin koira veräjästä niin se ois kyllä liian perseestä).... idea mulla on lähinnä se että taivasta ja helvettiä ei sinänsä ole olemassa, paitsi täällä maan päällä. kaikki on kiinni siitä minkä haluaa itselleen luoda, tai haluaa ja haluaa.... en osaa kyllä edes oikeen selittää mitä tarkoitan, miksi sitte selitän, en tiedä sitäkään *blush*.... teoistaan vastaaminen tarkoittaa mulle ehkä sitä että sitten kun lähtö tulee ei viimeinen ajatus saa olla se että olen elänyt elämäni väärin, tehnyt pääasiassa pahaa, ja jättänyt tekemättä kaiken mitä joskus halusi ja piti oikeana, siinä on se helvetti, jos ajatellaan kuoleman kannalta asiaa (tarkoitan siis sitä että uskon että siinä lähdön hetkellä ihmiselle tulee, vaikka olisi tehnyt pahaa uskoen sen oikeaksi, jonkinlainen välähdys siitä että mikä todella on oikein ja mikä väärin).... taivas sitten taas olisi kai se että voisi silloin vain laskea irti ja olla tyytyväinen elämäänsä ja kokea että on elänyt elämänsä oikein..... taitaa olla aika utopistinen ajatus mutta niin ajattelen kuitenkin.... ja muuta uskomisesta..... uskon sattunnaisiin hyviin tekoihin ja tuntemattomien ihmisten hyviin tekoihin toisilleen ilman mitään syytä ja oman edun tavoittelua. niin ainakin itse pyrin elämään, vaikka se ei välttämättä onnistu itseltäkään.... uskon siis siihen että pitää kelata asioita ja paljon, ja yrittää miettiä että mitä omat teot (sanatkin) saattavat saada aikaan. eihän sitä tietenkään voi elää niin ettei ketään koskaan satuta mutta voihan sitä yrittää minimoida sen satuttamisen, ei se niin hirveitä ponnistuksia vaadi. ja pitää yrittää olla rehellinen itselleen vaikka se ei helppoa ole....


voi **ttu, nyt kun ton lukee niin sehän alkaa jo vaikuttaa joltain ihme julistukselta.... ääh, olkoot
[/q]

Ei voi kuin myötäillä....samoilla linjoilla ollaan...mut ehkä ihminen kokee jo ennemmin sen oikean ja väärän, mutta voi kävellä varjoisella kujalla koko elämänsä...eikä tajua moraalisen hyvän ja pahan eroa, eikä loppujen lopuksi ymmärrä tekemiään virheitä....riippuu ihmisestä miten käsittelee itse tekonsa ja tapansa...asennekin vaikuttaa elämän laatuun..jos ei halua ottaa mitään vaikutteita vastaan tästä maailmasta, ei ehkä niitä saakkaan....myös ympärille muodostunut ihmisverkko säätelee suurelta osin ihmisen uskomista.....koulutus voi olla todella silmiä avaavaa...päiväkerhossa, rippileireillä sekä peruskoulussa, pakko luetutetaan uskontoa...vaikka olisikin täysin eri mieltä ja uskoisi vaikka evoluutio teoriaan ja alkuräjähdykseen....mutta se miten ihminen suodattaa saamansa informaation ajatuksissaan ja poimii sieltä itselleen helpoimman tien uskoon...sen tien hän valitsee ja elää elämäänsä omien normiensa mukaan....*piis*

elämän, kaiken elävän kunnioittaminen. Olipa se elävä vaikka miten pieni, se on elävä ja sitä

pitää kunnioittaa elävänä olentona.

Itellä se menee jopa ehkä joittenki mielestä liian pitkälle...Eli en voi tappaa edes itikoita.

Joskus annan niiden imeä mua ihan tarkotuksella.

Onhan se hyvä, että edes joku ”imee” mua...

>> Rakastakaa elämää, sillä siinä on voima joka antaa teille kaiken, jos vain sitä itse haluatte>>
(aforismi by Progress)

[q]Progress:
>> Rakastakaa elämää, sillä siinä on voima joka antaa teille kaiken, jos vain sitä itse haluatte>>
(aforismi by Progress)
[/q]

Eikös aforismin tarkoitus ole antaa lukijalleen jotain? Mitä toi antaa kenellekkään, missä on ajatus?

tällaista aihetta en vielä löytänyt
ja kiinnostais onko täällä uskonnollisia ihmisiä?

en tarkoita mitään kiihkoilua vaan onko täällä ihmisiä jotka vähäisestikkään uskoo toivoo tai haluaisi uskoa johonkin suurempaan ja jos niin ei tarvitse nyt alkaa kertoo ryhmittymää mutta kertokaa sellaisia pieniä asioita