Penni ajatuksistasi

Miks elämän pitää olla niin tun vaikeeta? Miks kaikki ei koskaan mene niinku olis hyvä? Miks tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi niidenkin seurassa jotka kaikkein rakkaimpia ovat? Miks mulla pitää olla tunteet? Miks niitä ei voi vaan kääntää pois päältä häiritsemästä? Miks elämä on ihan perseestä just sillon kun pitäis olla hauskaa? Miks? Mitä vittua?

[size=5]Tää olis pitäny kirjottaa sunnuntaiaamuyönä ja ehkä noin kahtenasatana muuna vastaavana ajankohtana mut kirjotinpa sen kuitenki nyt..[/size][size=1]Tahtoo halin[/size]

Mun piti jo mennä nukkumaan, mutta äiti soitti.

Äiti jotenkin aina vaistoaa, kun mä tarvitsen tukea, ja soittaa juuri silloin. Se sanoi niin kauniisti, että mä itken vieläkin. Se on ihminen, jota kohtaan olen tuntenut suurimpia tunteita laidasta laitaan, vihasta rakkauteen. Se on ihminen, joka on satuttanut mua enemmän kuin kukaan, mutta myös rakastanut enemmän kuin kukaan ikinä.

Mun rakas äiti. Miten mä joku päivä pystyn elämään ilman mun äitiä? En varmasti pystykään, äiti pysyy mun elämässä loppuun saakka, tavalla tai toisella. *sydän*

(Isäni on mulle myös yhtä rakas <3)

[q]sativa, 5.10.2009 20:37:
---
Kolera, 5.10.2009 17:48:
---
Vampyrella, 5.10.2009 17:00:
Miksi pitää välillä olla niin armoton itselleen? Miksi ajatella, ettei riitä, ole tarpeeksi?

---

Vittumaisintahan tässä on se et teit miten paljon tahansa tai miten vähän tahansa ni se ei vaikuta vittujakaa siihen kokeeko tehneensä tarpeeks ja/tai kaiken mihin pystyy.

---


Ihan klubbarikiusallani voisin vastata, että horoskooppi.

T: Itsekin Neitsyt
[/q]

Jooh. Neitsyitä ollaan näköjään koko kööri. :P Vaikka en oikeen horoskooppien päälle perustakaan, niin omalla kohdallani menee kyllä toi oma scope aika yks yhteen monessa asiassa, valitettavasti. Kaikista veemäisin horoskooppi. :D

Oikeesti kyllä sanoisin, että kyseessä on lähinnä kokemusten muokkaama nykytilanne. Kun on saanut aiemmin elämässään kokea olevansa syntipukki ja riittämätön sellaisenaan itselle rakkaille ja tärkeille ihmisille, niin kyllähän ne tunteet helposti puskee pintaan jos väsymystä ja ressiä pukkaa. Jokaisella ihmisellä on jonkinmoisia solmuja jemmassa, joillain pienempiä ja toisilla isompia, ja itellä kyllä on tietyissä asioissa vähintäänkin keskisuuria. Varmasti myös oma duuni nostaa fiiliksiä välillä pintaan. Pitäis vaan muistaa antaa itelle aikaa tutkailla tuntemuksiaan ja availla niitä solmuja.

Mjoo, oon realistinen optimisti, mutta mulle on tainnut kertyä vähän liikaa univelkaa ja väsymystä harteille. Ehkä. Ja voi se olla tää syksykin. Pitää seurailla tilannetta ja toimia sen mukaan. Vähän kyllä huono kausi menossa.

Ei tämä nyt niin helppoa olekaan, mitä luuli.

Liikaa kysymyksiä ja niin vitun vähän vastauksia.

[q]Zeratul, 7.2.2008 22:44:
JÄTTIKYRPÄ!!!
[/q]
Eipäs nyt kopioida. Ja sitä paitsi, ei tuo oo mauton, kyllähän se maistuu.

Ehkä mä olen vaan liian itsekäs ja itsepäinen ja ehdoton.. voisin opetella vähän antamaan periks ja tekemään kompromisseja..

Ihmiset muuttuu koko ajan kuitenkin, ehkei se ois niin vaarallista muuttaa itseään tietoisesti; tai pyrkiä siihen, onnistumisestahan ei ole takeita..

Mietityttää vaan, että jos sen askeleen ottaa, kuinka pitkälle se tie vie.

Vaikka koko elämäni olenkin elellyt sydäntäni kuunnellen, ja vaikka järki onkin astunut mukaan kuvioihin hitaasti mutta varmasti, olen nykyään melkoinen järkeilijä.

Onko hyvä asia koittaa järkeillä elämäänsä etukäteen? Miksi ei vaan uskaltautuisi heittäytyä? Onko kaiken varalle oltava aina järjestä kudottu turvaverkko?

Olen ajatellut heittäytyä, ja olen ajatellut olevani järkevä näin toimiessani. Olenkohan?

Eihän elämästä koskaan tiedä, ei vaikka odottaisi viisi vuotta. Tai kymmenen. Tai kaksikymmentä. Tulevasta ei koskaan ole varmuutta. Varmaa on vain tämä hetki, nämä ajatukset, nämä tunteet, tässä ja nyt.

Miksi tämä kamppailu päässäni? Lähenenkö käännekohtaa?

Tiedän, mitä haluan. Mutta uskallanko siltikään?

Jotenki sellai olo että kun ei oikee tiedä mitä haluu ja sillai.. vähä niiku pää ja elämä levällään ja mä vaa lähen ja teen ja meen oikeestaan ajattelematta :P Jos joku antas mulle jonku sortin suunnan niiku..mut ei.

Jos vaikka ottas ny kk rauhallisesti ja jättäs reissuja vähemmälle ja vaikka reenais :/ Ihan tyhmä olo ku ei saa oikeen mitää aikaseksi ja sit kasettiki meinaa levitä ku ajattelee liikaa ja ääh... Miks ei vois olla vaa tunteeton kivi jota joku potkis aina välillä johonki suuntaan..

Perkele, ei oo helppoo olla ihminen :/ Vituttaa, harmittaa ja jotain.. töissäki vaa kauhee superjumi päällä *toktok* ei tästä meinaa tulla nyt mitään..

Yks asiakas kysy duunissa että mistä päin oon kotosin kun murre on sellainen ni sit ku sanon että "savosta" ni: "ilmankos sie ootkii nii lepposa hoitsu!" Hah, hyvä että ees duunissa sitten, muuten en ehkä välttämättä allekirjottais tuota

[q]anniharha, 10.3.2008 17:12:
Tästä virheestä muuten opin.
[/q]
Et opi.

Muhun on kyllä iskenyt ihan mieletön negistelyaalto, mutta toisaalta ei mikään ihme näillä univeloilla ja väsymystiloilla. :( Pirhana!

It all is so clear now.

[q]mariq, 15.1.2009 15:42:
Ehkä mä olen vaan liian itsekäs ja itsepäinen ja ehdoton.. voisin opetella vähän antamaan periks ja tekemään kompromisseja..

Ihmiset muuttuu koko ajan kuitenkin, ehkei se ois niin vaarallista muuttaa itseään tietoisesti; tai pyrkiä siihen, onnistumisestahan ei ole takeita..

Mietityttää vaan, että jos sen askeleen ottaa, kuinka pitkälle se tie vie.
[/q]

Et olisi yhtään sen vähemmän se kuka olet jos joustat - on tietty mahdollista että useammin tapahtuisi asioita mitkä ei ole ihan sun mieleen, mutta toisaalta monet asioista joista pidämme on sellaisia joista pidämme sen takia kun olemme tottuneet pitämään niistä, tai olemme päättäneet pitävämme niistä.

Itse ainakin olen kokenut asiaa näin, kun kohdallani olen samaa miettinyt.

(PS: pilkut hiiteen! *tirsk*)

Ei jaksais millään keskittyä kouluhommiin taaskaan..
Venaa vaan huomista että pääsee korkkaamaan ton Huttusen pahviaskin. *känni*

Harvinaisen paska päivä, toivottavasti onkin sitten koko kesän paskimmat päivät tässä ja tie ois ylöspäin.

Raivostuttaa.

Ois taas sille tabascolle käyttöä..

[q]Freja, 15.1.2009 15:48:
---
mariq, 15.1.2009 15:42:
Ehkä mä olen vaan liian itsekäs ja itsepäinen ja ehdoton.. voisin opetella vähän antamaan periks ja tekemään kompromisseja..
---
Mul taas just päinvastoin, annan liikaa periks ja koko ajan teen kompromisseja :/

Hankalaa joka tapauksessa siis Kunhan löytäisi kultaisen keskitien tässäkin asiassa. Tai pikemminkin; opettelisi sen.
[/q]
Sitä mäkin pelkään, et jos lähtee antamaan periks, ni ei osaa lopettaa sitä
Kultainen keskitie *sydän*

[size=8]tai sit oikeesti en vaa haluu antaa periks, ja pitää keksii syyksi jotain vähän "jalompaa" ku 'mutkumäentaho'[/size]

Rakastuin. *sydän*
Pääsisipä se ihaana punahiuksinen tyttö esittävän taiteen pääsykokeissa meiän kouluun.

Kivaa ku saa olla oma itsensä, eikä tarvi esittää jotain muuta. Näin asioiden kuuluukin kulkea.

Muistuipa mieleeni menneiltä ajoilta eräät aamubileet, jotka poliisi kävi kesken kaiken lopettamassa. Ja joutumiseni poliisiauton kyytiin oli lähellä. *grr**tirsk*

"Tossa on sulle järvisen suksipaketti valmiina, tiedät mitä tehdä"