Avaruuden tutkimista ja "amatöörifysiikkaa"
Ja se kysymys, että jos otetaan ääretön määrä apinoita, ja jokaiselle niistä näppäimistö, ja annetaan niille ääretön määrä aikaa näpytellä, niin jossain vaiheessa pitäisi tulla sieltä koko Shakespearin tuotanto aakkosjärjestyksessä.Tai jos hotelliin jossa on ääretön määrä huoneita, ja ääretön määrä ihmisiä tulee ääretön määrä lisää ihmisiä. Mahtuuko ne sinne hotelliin?
...No kiitos Plattarin, tiedämme, ettei se ole totta.
Eikös tuo silloin tarvitse äärettömän määrän energiaa, eli se söisi maailmankaikkeuden se sen moottori, eikä vielä riittäisi? Tms...
kyllä mä uskosin että tollanen pieni fuusioreaktori riittäs :D
eihän tästä montaa sataa vuotta ole kun olisi poltettu roviolla jos olisi
ehdotellu jotain auton tai lentokoneen tapaista.
mikään ei ole muuttunut, mutta nykypäivinä ei polteta vaan haukutaan plattarilla jos erehtyy ehdottelemaan jotain mikä kuulostaa niin mahdottamalta.. :scared:
:happyroll:
Juna ei voi kulkea valonnopeutta koska sen massa kasvaisi äärettömäksi.
Voipas, jos voimanlähde ja työntövoima ovat myös äärettömiä :excellent:
Mutta junan pituus kutistuisi nollaan, sen sisällä olisi vähän vaikea juosta. ;)
Niin ja koska tarkkailijaan nähden aikakin hidastuisi, niin siihen nollan metrin matkaan kulusi ääretön määrä aikaa.Mutta junan pituus kutistuisi nollaan, sen sisällä olisi vähän vaikea juosta. ;)
(Ääretön on kiva sana, se on sopivan abstrakti kaikkeen.)
eihän tästä montaa sataa vuotta ole kun olisi poltettu roviolla jos olisi
ehdotellu jotain auton tai lentokoneen tapaista.
mikään ei ole muuttunut, mutta nykypäivinä ei polteta vaan haukutaan plattarilla jos erehtyy ehdottelemaan jotain mikä kuulostaa niin mahdottamalta..
Ei DaVincia poltettu roviolla, vaikka kaikenlaisia vekottimia suunnittelikin. ;) Eikä kukaan täällä hauku, mutta täällä annetut esimerkit valon nopeuden ylittämisestä ovat kaikki niin tuulesta temmattuja että ne on helppo kumota.
Itsekään en usko sataprosenttisesti että valon nopeus on suurin mahdollinen saavutettava nopeus (ja todistetusti se ei ole edes vakio), mutta nykyteknologialla ja tähän asti tehtyjen havaintojen perusteella se on, ja kuten Bobsony sanoi, teoria toimii tällä hetkellä moitteettomasti.
No mites Archimedes?Ei DaVincia poltettu roviolla, vaikka kaikenlaisia vekottimia suunnittelikin.
Noli turbare circulos meos.
Koskaa en oo tavannu niin daijjuu kundii, etten ois voinu siltä mitään oppia. - Vapaasti lainattu* Galileo Galileilta.haukutaan plattarilla jos erehtyy ehdottelemaan jotain mikä kuulostaa niin mahdottamalta..
(* = Ei kaikkee voi muistaa ihan tarkkaan...)
Ricke: Erittäin hyvää tekstiä. Opiskeletko fysiikkaa vai oletko ihan innostuspohjalta?
Juuh, HY:llä opiskelen teoreettista puolta.
Ellen väärin ole käsittänyt, ei plasma ole oikeasti neljäs olomuoto?
Siinä mielessä se ei ole olomuoto, että plasmatilaan siirtymiseen ei liity faasitransitiota. Kaasun plasmaominaisuudet tulevat esiin asteittain lämpötilan ja ionisaatioasteen noustessa. Käytökseltään plasma eroaa kuitenkin tavallisesta kaasusta olennaisesti, eli siinä mielessä se taas on olomuoto.
BECiin taas liittyy faasitransitio, mutta se ei ole samanlainen kuin perinteisten olomuotojen (neste, kiinteä, kaasu) välillä. Siinä on kysymys kvanttimekaanisesta atomien identiteetin menetyksestä. Ts. pienessä lämpötilassa atomeja ei pysty enään erottamaa toisistaan, vaan ne ovat (lähes) kaikki samassa yksihiukkastilassa.
Pointtina oli, että kumpaakaan plasmaa, eikä BECiä kutsuta virallisesti aineen olomuodoksi.
Okei... Jos se on "hyvin voimakas moottori" ja siihen laitetaan "hyvin jäykkä keppi"?
Ei riitä :) Kaikki äärelliset arvot pyörimisnopeudelle ja kepin jäykkyydelle tuottavat aina alle c:n nopeuden edellä kuvatulla tavalla.
Ehkä selitin huonosti, tai sitten en ymmärtänyt vastausta. Mutta siis tää melkoisen kuuluisa lauseke energian ja valonnopeuden neliöstä kerrottuna massalla. Eli massa voidaan muuttaa energiaksi ja energia massaksi. Ja kun fotoni kulkee valonnopeutta, sillä on massa 0, mutta kun valonnopeutta muutetaan hidastamalla, pitää energian pysyä samana (maailmankaikkeuden energiamäärä on kumminkin vakio) joten miten valoa voidaan hidastaa, massaa muuttamatta, siten että energia pysyy samana?
Fotoni liikkuu aina tyhjiössä nopeudella c. Ihmisen mielestä hyvinkin tiheässä aineessa on todellisuudessa paljon tyhjää (atomien/molekyylien "koosta" suurin osa on tyhjää). Fotonien liike hidastuu väliaineessa, koska ne absorboituvat atomien elektroneihin, jolloin atomin viritystila kasvaa pieneksi ajaksi ja hetken päästä purkautuu emittoiden fotonin jälleen ulos. (Tässä voi myös tapahtua ionisaatio, jolloin elektroni poistuu kokonaan atomista, mutta ei puututa siihen nyt.) Tätä "poukkoilua" kuvaa fotonin "keskimääräinen vapaa matka" aineessa.
Energian ja massan välinen vastaavuus E=mc^2 on ihan sopusoinnussa yllä kirjoitetun kanssa, sillä fotonin energia muuttuu atomin viritysenergiaksi hetkeksi ja toisin päin. Selvensikö yhtään?
Huomaa kyllä. Tältä foorumilta kyllä löytää melkee alan ku alan erikoisosaajan ku tarve vaatii...Juuh, HY:llä opiskelen teoreettista puolta.
Haa, siis vähän niinku pii ei ole metalli, eikä niinku epämetalli, vaa vähä siltä väliltä, eli puolijohde?Siinä mielessä se ei ole olomuoto, että plasmatilaan siirtymiseen ei liity faasitransitiota.
Tai niinku herkkusieni ei ole niinku eläin, muttei se ole ihan kasvikaan, niin se kuuluu sienikuntaan?
Ok. Uskon fiksumpaa.Pointtina oli, että kumpaakaan plasmaa, eikä BECiä kutsuta virallisesti aineen olomuodoksi.
Hö. No yritin ainakin. ;)Ei riitä :) Kaikki äärelliset arvot pyörimisnopeudelle ja kepin jäykkyydelle tuottavat aina alle c:n nopeuden edellä kuvatulla tavalla.
Selvensi. Tämä oikeasti oli häirinnyt minua. Ja nyt (ainakin kuvittelen) ymmärrän asian noin suurinpiirtein.Selvensikö yhtään?
(Mun ymmärrys on siis sitä lego-palikkavertaustasoa.)
Ricke varmaa tykkää tosta "ääretön voima" termistä, mutta kumminkin... Eikös tuo silloin tarvitse äärettömän määrän energiaa, eli se söisi maailmankaikkeuden se sen moottori, eikä vielä riittäisi? Tms...
Ei mulla mitään äärettömyyksiä vastaan ole kunhan niitä ei ilmesty vääriin paikkoihin :)
Ääretön: Suurempi kuin suurin mahdollinen ja vielä enemmän. Oikeastaan paljonkin isompi, itse asiassa, todella mielettömän valtava, kerrassaan tyrmistyttävän kokoinen, todellinen «vau että on iso» -juttu. Äärettömyys on niin suuri, että suuruus näyttää kerrassaan pikkuruiselta. Jättiläismäinen kertaa kolossaalinen kertaa tyrmistyttävän valtava on sellainen käsite, josta me nyt puhumme. - Douglas Adams
Ääretön: Suurempi kuin suurin mahdollinen ja vielä enemmän. Oikeastaan paljonkin isompi, itse asiassa, todella mielettömän valtava, kerrassaan tyrmistyttävän kokoinen, todellinen «vau että on iso» -juttu. Äärettömyys on niin suuri, että suuruus näyttää kerrassaan pikkuruiselta. Jättiläismäinen kertaa kolossaalinen kertaa tyrmistyttävän valtava on sellainen käsite, josta me nyt puhumme. - Douglas Adams
Ei riitä :)
Enkös ollutkin nyt nokkela. :D
Juu, kyllä täytyy minunkin sanoa, että annat oikeasti oikein selviä ja päteviä vastauksia näihin kysymyksiin.
Juu, poiketen normaalin fyysikon vastauksista, jopa tällainen maallikko ymmärtää nuo vastaukset, ainakin joten kuten.Juu, kyllä täytyy minunkin sanoa, että annat oikeasti oikein selviä ja päteviä vastauksia näihin kysymyksiin.
Enkös ollutkin nyt nokkela. :D
Heh :excellent:
Kannattaa kuitenkin muistaa, että voi sinne tekstiin lipsahtaa ihan oleellisiakin asiavirheitä epähuomiossa. Mutta onhan meillä riveissä oikeasti valmistunutkin(?) fyysikko.. dixoff voi sitten tulla korjaamaan, kun höpötän ihan omiani ;)
Mun mielestä jokaisen tutkijan koulutukseen pitäisi sisältyä pakollinen kurssi tieteen popularisoinnista. Pelkästään kollegoiden kanssa kommunikoidessa unohtaa helposti asiaan perehtymättömän ihmisen näkökulman ja lopputuloksena seuraa mitä ihmeellisempiä väärinkäsityksiä maallikoiden lukiessa populaarijulkaisuja.
Mutta onhan meillä riveissä oikeasti valmistunutkin(?) fyysikko.. dixoff voi sitten tulla korjaamaan, kun höpötän ihan omiani ;)
Joo, vuonna 2001 sain maisterin paperit HY:n teoreettisen fysiikan puolelta. Joskaan en kyllä valmistumiseni jälkeen tehnyt päivääkään koulutusta vastaavia juttuja. Ja mitä noita sinun juttujasi olen lukenut, niin asiaahan ne ovat olleet, eli jatka vaan samaan malliin.
Joo, vuonna 2001 sain maisterin paperit HY:n teoreettisen fysiikan puolelta. Joskaan en kyllä valmistumiseni jälkeen tehnyt päivääkään koulutusta vastaavia juttuja. Ja mitä noita sinun juttujasi olen lukenut, niin asiaahan ne ovat olleet, eli jatka vaan samaan malliin.
Saako vähän offtopicin kysyä tässä välissä? Muistaakseni olen lukenut että matemaatikoiden, fyysikoiden ja tietojenkäsittelijöiden liiton mukaan heidän työttömyys olisi 5% luokkaa eli aika matala, mutta silti jotenkin on jäänyt kuva, että opetustehtävien lisäksi ei niin hirveästi oman alan hommaa kuitenkaan ole varsinkaan teoreettisen fysiikan puolelta. Olenko väärässä?
Mun mielestä jokaisen tutkijan koulutukseen pitäisi sisältyä pakollinen kurssi tieteen popularisoinnista. Pelkästään kollegoiden kanssa kommunikoidessa unohtaa helposti asiaan perehtymättömän ihmisen näkökulman ja lopputuloksena seuraa mitä ihmeellisempiä väärinkäsityksiä maallikoiden lukiessa populaarijulkaisuja.
Se on muuten aika mielenkiintoista, että monet hyvät popularistiset teokset on kirjoittanut juuri teoreettinen fyysikko. Outoa sillä yleensä teidän teoreetikkojen höpinöistä ei ymmärrä yhtään mitään. :)
Itse opiskelen toista vuotta fysiikkaa täällä Jyväskylässä ja tavoitteena olisi opettajan hommat. Sitä voisi pitää ehkä eräänlaisena popularisointina ja pelottaakin hieman kun en meinaa itsekkään aina oikein ymmärtää ja se että selittää pätevästi asian oppilaalle vaatii kyllä aika hyvää asian hallintaa. Toivottavasti tietämys vielä tästään karttuu.
Saako vähän offtopicin kysyä tässä välissä? Muistaakseni olen lukenut että matemaatikoiden, fyysikoiden ja tietojenkäsittelijöiden liiton mukaan heidän työttömyys olisi 5% luokkaa eli aika matala, mutta silti jotenkin on jäänyt kuva, että opetustehtävien lisäksi ei niin hirveästi oman alan hommaa kuitenkaan ole varsinkaan teoreettisen fysiikan puolelta. Olenko väärässä?
Jos on tutkinto fysiikassa ja haluaa tehdä työkseen fysiikkaan liittyviä asioita, niin kaksi ilmeisintä vaihtoehtoa - joissa siis on vähän enemmän tarjontaakin - ovat fysiikan opettaja ja väitöskirjaan tähtäävä tutkijanpaikka.
Opetushommista ei ole omaa kokemusta (paitsi sivutoimisesta sellaisesta), mutta tuo tutkijanpaikasta voisin sanoa jotain. Ei ole ollenkaan varmaa, että sellaisen saa kuukausipalkallisena, jotkut sellaisen saavat - onni heille - mutta hyvin monet joutuvat turvautumaan apurahoihin joita saa vähäksi aikaa vähän sieltä sun täältä, joten toimeentulo on katkolla aina muutaman kuukauden välein. Akateemista pätkätyöläisyyttä tyypillisimmillään siis. Fyysikoiden keskuudessa väitöskirja on kuitenkin suosittu tavoittelun kohde, vaikka monilla se kuitenkin vain siirtää muutamalla vuodella kysymystä, mitä aikoo tehdä isona. Tohtoreillekaan kun ei fysiikan alalla lainkaan itsestäänselvästi irtoa hyväpalkkaista duunia tai korkean koulutuksen antamaa arvostusta. Kaikista ei tule professoreja sitten niin millään. Enivei, tutkijan homma on mielestäni kuitenkin ihan kivaa. Siitäkin kun on parilta vuodelta kokemusta opiskeluajoilta. Työajat ovat melko vapaat, työilmapiiri on leppoisa, usein pääsee matkustelemaan, ja kielitaito ja esiintymiskokemus karttuu. Ja oppii paljon fysiikasta, jos ja kun se kuitenkin kiinnostaa.
Yksityisellä sektorilla on epäilemättä fysiikan osaajille käyttöä. Ei kuitenkaan niin paljon, että sellaisia kovin isoon ääneen työmarkkinoilta haettaisiin. Eikä ole ollenkaan sanottu, että juuri itseä kiinnostavalla fysiikan alalla olisi tarjolla juuri sellainen duuni, joka olisi kuin itselle tehty. Jos erikoistumisala on vähänkään eksoottisempi, ei välttämättä löydy yhtään firmaa joka juuri siitä osaamisesta haluaisi maksaa. Käytännössä siis aika paljon ratkaisee, mitä sen fysiikan lisäksi osaa, eikä hyvä tuurikaan ole ollenkaan vähäisimpiä tekijöitä. Yksityisen puolen duunien kanssa myös suhdanteet merkitsevät paljon... jos firmojen panostus on juuri silloin kun pitäisi hakea töitä jossain muualla kuin fyysikon edustamassa osaamisessa, niin sitten voi mennä vaikeaksi. Töiden kanssa myös koulutustasolla on merkitystä. Joskus voidaan hakea nimenomaan tohtoritason henkilö johonkin hommaan, mutta useimmiten valitettavasti tohtori on ylikoulutettu.
Itselläni ei valmistumisen aikoihin tahtonut löytyä alan töitä. Siispä katselin jotain ihan muuta, joten tulin hakeneeksi matemaatikon hommia vakuutusyhtiöstä, ja sillä alalla olen edelleen. Kun ylempänä mainitsin, että merkitystä on sillä mitä muuta osaa, niin nykyisten hommien kannalta olisi kiva, jos osaisin paremmin tilastotieteeseen, taloushallintoon, ja tietojenkäsittelyyn liittyviä asioita. Tekemällähän ne oppii, eikä kukaan odotakaan minulta, että osaisin kaiken tarvittavan vielä täydellisesti, mutta olisihan se ollut mukavaa, jos noita edes vähän olisi osannut ennakoida jo opiskeluaikana.
Enivei, tutkijan homma on mielestäni kuitenkin ihan kivaa. Siitäkin kun on parilta vuodelta kokemusta opiskeluajoilta. Työajat ovat melko vapaat, työilmapiiri on leppoisa, usein pääsee matkustelemaan, ja kielitaito ja esiintymiskokemus karttuu. Ja oppii paljon fysiikasta, jos ja kun se kuitenkin kiinnostaa.
Niin ei taida esim. kosmologian osaajille hirveästi loppuen lopuksi duunia löytyä Suomesta, vaikka varmasti mielenkiintoista olisi sitä lukeakin.
Toi taitaa olla tosiaan isoin miinus tutkijaksi ryhtymisestä, että apurahat vain juoksee ja muutaman kk -> vähän pitemmän ajan eikä siltä ajalta kerry tietääkseni eläkettä eikä työttömäksi jäädessä ole oikeuksia ansiosidonnaiseen päivärahaan.
Taitaa olla teknillisen fysiikan dippainsseillä vähän paremmin tarjolla vaikkei niillekään varmaan ylitarjontaa ole? Tosin sielläkin taitaa joka 5. (vai oliko joka 4.) jatkaa opsikeluja lisensiaatiksi/tohtoriksi.
Niin ei taida esim. kosmologian osaajille hirveästi loppuen lopuksi duunia löytyä Suomesta, vaikka varmasti mielenkiintoista olisi sitä lukeakin.
No ei varmasti. Paitsi ne tutkijanhommat... niin joo, ja yksi juttu jonka unohdin äskeisestä postista oli se, että ulkomailta kannattaa toki katsella tarjontaa. Jos Suomen työtilanne ei vaikuta antoisalta, niin onhan tässä teollisuusmaita täynnä jos jonkinlaista yliopistoa ja tutkimuslaboratoriota. Unohtamatta tietenkään sitä, että isot kansainväliset yritykset voivat tarjota enemmän mahdollisuuksia myös niille, joiden suuntautuminen menee sinne perustutkimuksen puolelle.
Toi taitaa olla tosiaan isoin miinus tutkijaksi ryhtymisestä, että apurahat vain juoksee ja muutaman kk -> vähän pitemmän ajan eikä siltä ajalta kerry tietääkseni eläkettä eikä työttömäksi jäädessä ole oikeuksia ansiosidonnaiseen päivärahaan.
Pari päivää sitten (olikohan Hesarin yleisönosastossa) oli aika kattava juttu siitä, mitä kaikkea apurahalla raatamisen johdosta jää saamatta. Niitä asioita oli aika monta.
Taitaa olla teknillisen fysiikan dippainsseillä vähän paremmin tarjolla vaikkei niillekään varmaan ylitarjontaa ole? Tosin sielläkin taitaa joka 5. (vai oliko joka 4.) jatkaa opsikeluja lisensiaatiksi/tohtoriksi.
Teknillisissä korkeakouluissa on pakollisena perustietoja huomattavasti laajemmalta skaalalta kuin yliopistossa, missä voi halutessaan väsätä hyvin kapea-alaisen putkitutkinnon. Lisäksi tekniikan alalla on tarjolla paljon enemmän soveltavaan puoleen liittyviä vaihtoehtoja, joskin sieltäkin kyllä niitä perustutkimukseen kallellaan olevia linjoja löytyy. Jos eivät nämä soveltavammat jutut nappaa, vaan perustutkimus houkuttelee enemmän, niin jatko-opinnot ovat sikäli luonteva vaihtoehto, että tutkinnon saldoksi jää helposti lähinnä se, että eihän tässä tiedä alasta vielä paljon p**kaakaan. :)
Ja se kysymys, että jos otetaan ääretön määrä apinoita, ja jokaiselle niistä näppäimistö, ja annetaan niille ääretön määrä aikaa näpytellä, niin jossain vaiheessa pitäisi tulla sieltä koko Shakespearin tuotanto aakkosjärjestyksessä.Tai jos hotelliin jossa on ääretön määrä huoneita, ja ääretön määrä ihmisiä tulee ääretön määrä lisää ihmisiä. Mahtuuko ne sinne hotelliin?
...No kiitos Plattarin, tiedämme, ettei se ole totta.
Äärettömän kanssa pitää olla tarkkana. Jos on hotelli jossa on numeroituvasti ääretön määrä huoneita, tarkoittaen yhtä monta huonetta kuin on luonnollisia lukuja 1, 2, 3, ..., ja jokaisessa huoneessa on asukas, niin hotelliin silti mahtuu numeroituvasti ääretön määrä uusia asiakkaita. Siirretään vain kaikki vieraat huoneeseen jonka numero on kaksi kertaa vanhan huoneen numero, eli huoneesta 1 huoneeseen 2, huoneesta 2 huoneeseen 4 jne. Näin parittomat huoneet jäävät vapaiksi, ja ne riittävät uusille vieraille.
Ja jos on YKSIkin apina jolla on kirjoituskone ja ääretön määrä aikaa, niin se tuottaa ei vain kaikki Shakespearen teokset, myös kaikki muut mahdolliset kirjalliset työt.
Ääretön on erittäin kiehtova käsite. :)
Jatketaan täällä hieman virallisemmalla puolella tätä juttua joka alkoi tuolla Freestylen "Miksi? Virallinen tyhmien kysymysten topic"keskustelussa.
Eli, fysikaaliset ilmiöt, avaruus ja kaikki siihen liittyvä.
Kumoa käsitys ja teoriat valonnopeuden vakiosta tai absoluuttisen nollapisteen olemassaolosta.
Kehittele uudet teoriat ajan olemassaolosta ja avaruuden rakenteesta...