päivän :(
Neuvoja on helppo antaa, joten liikunta ja mahdollisimman monipuolinen ruokavalio kohottavat mielialaa. Ja ylläpitävät hyvää mielialaa. Samalla fyysinen kunto kohoaa. :)
Siinä vaiheessa kun on masennus ns.päällä, on aika turha edes haaveilla mistään liikunnasta, siihen ei yksinkertasesti pysty. Jos on aaltoilevaa masennusta tai kausittaista ja tunnistaa että masennus on puskemassa päälle, niin toi vielä on ihan käypä neuvo.
Jos on masentunu, ei sitä mielialaa nosta se et alkaa vetää porkkanaa.
Kämppä paskottu täyteen kolmen koiran toimesta. Mahtava aamuherätys
törmäsinpäs tänään eriskummalliseen näkyyn kun nappasin fillariani abc:n pihasta. pyörän korissa oli yks linnunpoikanen ja maassa vieressä toinen. joko ne oli jotenki teleporttautuneet siihen tai sitte jossain kohtaa katolla oli pesä, koska nää oli a)vailla höyheniä eli ihan vaaleenpunasia b)semisnadeja c)sokeita. ja sen paran jalka oli viel ihan killis kiinni siel mun korissa.
kuskasin ne sitten siitä parinkymmenen metrin päähän kuusen alle, joskin se toinen ehti hävii johki ku lähdin ensin siitä menee, ja sit jäinki viel siihen kyttää ku joku varis tuli siihen norkoo. prkl ehti viedä sen toisen ku selkänsä kääns... ja ei kai sille toisellekkaan kauheen kivasti käynyt. sinne se parka jäi sokeena rämpimään puun alle :(
On ollu koko vkloppu niin tylsää ja yksinäistä että ihan itkettää. :(
Sossu, joka ei auta apua tarvitsevaa. Kuulemma vuokran jälkeen jää liikaa käteen (heidän mukaan 510€, ei ole kyl jääny kertaakaan), eikä edes opintolainan lyhennystä huomioida. Eli pitää repiä 300€ jostain eli pyytää vanhemmilta. Heillä on omasta takaa muutenkin tarpeeksi kuluja, kun äidillä on rintasyöpä ja nyt joudun kuormittamaan heitä lisää tällä. On aika korkealla fiilikset taas tänään. Vitun yhteiskunta
---
---
---
Neuvoja on helppo antaa, joten liikunta ja mahdollisimman monipuolinen ruokavalio kohottavat mielialaa. Ja ylläpitävät hyvää mielialaa. Samalla fyysinen kunto kohoaa. :)
---
Siinä vaiheessa kun on masennus ns.päällä, on aika turha edes haaveilla mistään liikunnasta, siihen ei yksinkertasesti pysty. Jos on aaltoilevaa masennusta tai kausittaista ja tunnistaa että masennus on puskemassa päälle, niin toi vielä on ihan käypä neuvo.
Jos on masentunu, ei sitä mielialaa nosta se et alkaa vetää porkkanaa.
---
Ei myöskään pelkkä lääkitys ja sängyn pohjalla makoilu. Hoidan päivittäin masentuneita ihmisiä, joiden hoitoon kuuluu lääkityksen lisäksi kannustaminen sopivaan, kevyeesee liikuntaan, esim kävely. Myös itsetunnon ja uusien näköalojen, asenteiden löytäminen masentuneen elämään. Siten, että masennuksesta toipuessaan, ihminen selviytyisi myös kotonaan. Myös masentuneella on vastuu omasta voinnistaan.
---
Tuo on kanssa ihan totta, mutta tarpeeksi pohjalla et näe enää mitään. Siellä ei näe ulospääsynä kuin kuoleman pahimmillaan ja tätä kautta ymmärrän itsemurhan tehneitä hyvin. Lääkkeet eivät tee muuta kuin tasaavat, ne eivät ole riittävä hoito. Kun kotiuduin sairaalasta tuumas lääkäri että jatkohoidoksi riittää hyvin terapia kerta viikossa ja psykiatrilla käynti max kerran kuussa. Aluksi puuhasivat päiväsairaalaa jne. Kelkka kääntyi kun jouduin vaihtamaan kuntaa. Nyt tilanne on se, ettei mitään päiväsairaalaa edes kannata harkita tai mitään muutakaan. En jaksa, ei kiinnosta, en jaksa kuin eristäytyä kotiin. koirat saan vielä hoidettua ja loppuvoimat menee itkukohtausten/itsetuho ajatusten hallintaan. Sairaalaan en jaksa edes mennä, kun ei se auta yhtään. Ihan sama olla kotona. Lastani en tapaa enää nykyään, kun ei ole varaa maksaa 70€/h tuetuista tapaamisista, eli se siitä sit kanssa. Äidillä rintasyöpä, joten en vanhemmillekaan jaksa puhua omasta olosta. Pidän siis kaiken sisällä ja käyn kerta viikkoon terapiassa, kun se kuulemma on riittävä jatkohoito. Kyllä elämä tosiaan on elämisen arvoista (not).
Mun mielestä tuo päiväsairaala kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Ehkä terveyskeskuksen järkkäämä "masennuskoulu"... Mutta elämäsi on omissa käsissäsi. Eli on oma valintasi miten päiväsi elät. Ainahan voi valittaa elämänsä kurjuutta hautaansa asti ja eristäytyä kotiovensa taakse. Ilman toivoa paremmasta, elämä ei tunnut elettävältä. Eikä mukavempien juttujen ja paremman voinnin tuleminen elämään ole mahdollista. Mun mielestä se lääkäri oli väärässä. Jos sinulla on itsetuhoajatuksia, niin silloin kannattaisi harkita sairaalahoitoa, Ehkä myös saisit parempaa hoitoa. Aattelen, kun pohjalle putoaa, niin sieltä on noustava ylös, eikä luovutettava. Tästä minullakin on kokemusta :) Itsensä ja muiden syyttely elämäntapahtumista ei kauhean pitkälle vie. Ja elämässä vastoinkäymisiltä ei voi välttyä.
Auringonpaistetta sinulle kuitenkin.
---
Mutta elämäsi on omissa käsissäsi.
Eli on oma valintasi miten päiväsi elät.
Aattelen, kun pohjalle putoaa, niin sieltä on noustava ylös, eikä luovutettava.
Ja elämässä vastoinkäymisiltä ei voi välttyä.
---
Ja sä teet töitä masentuneiden kanssa? Hoidat heitä? Vakavasti masentuneita? Oikeesti? Ja jaat tollasta tekstiä? Ihmiselle jolla ei ole elämänhalua, eikä mitään fiilistä enää taistella paremman huomisen puolesta, koska ei usko sellasen ikinä tulevan?
Hössöttely ja hyssyttelyhän auttaa saman verran kun kehotus "ota ittees niskasta kiinni ja lopeta valittaminen".
Kaikki mitä sanot, ja mitä jätin tohon ylös, on ihan totta, mutta masentuneelle..haloo.
*komp*...
---
---
Neuvoja on helppo antaa, joten liikunta ja mahdollisimman monipuolinen ruokavalio kohottavat mielialaa. Ja ylläpitävät hyvää mielialaa. Samalla fyysinen kunto kohoaa. :)
---
Siinä vaiheessa kun on masennus ns.päällä, on aika turha edes haaveilla mistään liikunnasta, siihen ei yksinkertasesti pysty. Jos on aaltoilevaa masennusta tai kausittaista ja tunnistaa että masennus on puskemassa päälle, niin toi vielä on ihan käypä neuvo.
Jos on masentunu, ei sitä mielialaa nosta se et alkaa vetää porkkanaa.
---
Ei myöskään pelkkä lääkitys ja sängyn pohjalla makoilu. Hoidan päivittäin masentuneita ihmisiä, joiden hoitoon kuuluu lääkityksen lisäksi kannustaminen sopivaan, kevyeesee liikuntaan, esim kävely. Myös itsetunnon ja uusien näköalojen, asenteiden löytäminen masentuneen elämään. Siten, että masennuksesta toipuessaan, ihminen selviytyisi myös kotonaan. Myös masentuneella on vastuu omasta voinnistaan.
Tuo on kanssa ihan totta, mutta tarpeeksi pohjalla et näe enää mitään. Siellä ei näe ulospääsynä kuin kuoleman pahimmillaan ja tätä kautta ymmärrän itsemurhan tehneitä hyvin. Lääkkeet eivät tee muuta kuin tasaavat, ne eivät ole riittävä hoito. Kun kotiuduin sairaalasta tuumas lääkäri että jatkohoidoksi riittää hyvin terapia kerta viikossa ja psykiatrilla käynti max kerran kuussa. Aluksi puuhasivat päiväsairaalaa jne. Kelkka kääntyi kun jouduin vaihtamaan kuntaa. Nyt tilanne on se, ettei mitään päiväsairaalaa edes kannata harkita tai mitään muutakaan. En jaksa, ei kiinnosta, en jaksa kuin eristäytyä kotiin. koirat saan vielä hoidettua ja loppuvoimat menee itkukohtausten/itsetuho ajatusten hallintaan. Sairaalaan en jaksa edes mennä, kun ei se auta yhtään. Ihan sama olla kotona. Lastani en tapaa enää nykyään, kun ei ole varaa maksaa 70€/h tuetuista tapaamisista, eli se siitä sit kanssa. Äidillä rintasyöpä, joten en vanhemmillekaan jaksa puhua omasta olosta. Pidän siis kaiken sisällä ja käyn kerta viikkoon terapiassa, kun se kuulemma on riittävä jatkohoito. Kyllä elämä tosiaan on elämisen arvoista (not).
Uus lääkitys aiheuttaa näköjään ihan järkyttävän yrjötysfiiliksen.. 
ammu pukkas sarvenreunalla tohon poskeen ja huomenna aikas varmasti sellanen komia mustelma luvas.. kipiäkin on.. :(
Mutta elämäsi on omissa käsissäsi.
Eli on oma valintasi miten päiväsi elät.
Aattelen, kun pohjalle putoaa, niin sieltä on noustava ylös, eikä luovutettava.
Ja elämässä vastoinkäymisiltä ei voi välttyä.
Ja sä teet töitä masentuneiden kanssa? Hoidat heitä? Vakavasti masentuneita? Oikeesti? Ja jaat tollasta tekstiä? Ihmiselle jolla ei ole elämänhalua, eikä mitään fiilistä enää taistella paremman huomisen puolesta, koska ei usko sellasen ikinä tulevan?
Hössöttely ja hyssyttelyhän auttaa saman verran kun kehotus "ota ittees niskasta kiinni ja lopeta valittaminen".
Kaikki mitä sanot, ja mitä jätin tohon ylös, on ihan totta, mutta masentuneelle..haloo.
Vastaan sulle tonne masennustopikkiin kun ehdin.
Päivän :( Mä en ole kesäihminen, en tykkää. Yhhhh.
Tuli sitten nukuttua pommiin..!!*igor*
Vasen käsi taas niin kipeä, ettei meinaa saada nukuttua
On niin helvetin äreä aamuisin... tuli sitten pärähdeltyä ihan turhasta henkilölle joka ei sitä todellakaan olis ansainnu..*uuh*
Saa vissiin tänään taas popsia rauhoittavia, jotta selvuää tästä päivästä. Päivän kohokohdat on lääkkeiden otto ja nukkumaan meno.
pitää nukkua yksin, kun sleepbuddy ei oo tänä yönä vieressä..*uuh*
Ei väsytä _taaskaan_ = huomenna työt taas yhtä helvettiä! *toktok*
Joo, ei väsytä eli terapiassa nukutaan vaihteeks. Kiva sit maksaa siitä 85€...
Ampiaiset....vasta 5 tappanut tässä aamun mittaan...pidä tässä sitten ikkunat ja parvekkeet auki kun ne höökii hulluna sisään....=I
---
Ei väsytä _taaskaan_ = huomenna työt taas yhtä helvettiä! *toktok*
---
Joo, ei väsytä eli terapiassa nukutaan vaihteeks. Kiva sit maksaa siitä 85€...
Valvotaan sitten porukalla vissiin...ei ole paljoa unta ollut viimeisen 2 viikon aikana....enää on ajan kysymys koska alkaa pää sekoamaan....