päivän :(
Liukastuin eilen saunasta tullessa ja sain 3 tikkiä kyynärpäähän ja sitä särkee niin maan perkeleesti... Päässä on lisäksi kiva kuhmu. Missaan tän takia nyt sitten kauden avauspelin keskiviikkona ja tod.näk. myös ens sunnuntain pelin. Prkle!
[q]Sand3, 25.7.2007 09:18:
Toinen päivä saikkua 
[/q]
Mikäs Satulilla on *hali**lohduttel*
Paha mieli ja ikävä iski jälleen aivan yllättäen. Keleen syksykin.
hammasta särkee.. enkä uskalla mennä millekää
paikalliselle puoskarille 
+ muutenki vaan vituttanut koko päivän!
"Aamulla" heräsin ihan käsittämättömän väsyneenä. Kärsin siitepölyallergiasta, ja olo oli kamalan tukkoinen ja kutiava. Kävin vessassa, ja peilistä minua toljotti buldogin näköinen nainen. Silmäpussien välistä hohtivat kaksi verenpunaista silmää, ikäänkuin se olisi juuri tullut jostain hippimiitistä. Heitin Zyrtecin naamaan ja menin takaisin sänkyyn odottamaan olon kohenemista.
Fyysinen puoli helpotti puolen tunnin päästä, mutta rankan Vapun jälkeiset henkiset oireet jylläsivät. Kahvikaan ei piristänyt yhtään. Mieli oli niin maassa, että päätin laittaa puhelimen kiinni. Painoin varakännykkäni (tiputin vanhan teekuppiin) ylintä nappia, josta nuolinäppäimellä selasin kohtaan "Katkaise virta". Täysin samalla hetkellä, kun painoin näppäintä sain tekstiviestin ärsyttävän piippauksen säestämänä. Luin sen, ja isäni kertoi olevansa Tampereella. Olin ihan täysin unohtanut, että tänään oli se päivä kun hän olisi täällä kokouksessa. Ärsytti. Ja inhotti, että ärsytti.
Päätin lähteä lenkille piristyäkseni. Keskustan läpi raahautuessani näin Subwayn edessä keskikokoisen, tuuheakarvaisen koiran. Se seisoi peloissaan ja kylmissään keskellä katua. Hihna oli toisesta päästä kiinni kaulapannassa, mutta toisessa päässä oleva silmukka laahasi asfalttia vasten koiran hämmentyneenä kävellessä eestaas. Tiedän, miltä tuntuu kun oma koira karkaa joten menin koiran luokse, juttelin rauhallisesti ja sujautin käteni hihnan silmukasta. Omistajaa ei näkynyt missään. Siinä me seisoskelimme sateessa, enkä tiennyt mitä tehdä. Kännykkäkin oli kotona, joten en voinut edes soittaa minnekään. Omistaja onneksi tuli siihen ikuisuuksilta tuntuvien minuuttien jälkeen ja ihmetteli, ettei koira ikinä aikasemmin ole saanut remmiänsä itsekseen irti. Hämmästytti tyypin reaktio, koska hän oli mun mielestä jotenkin kumman vihamielinen. Liekö sitten säikähtänyt tai jotain, mutta itse ainakin olisin kiitollinen jos joku katsois tekemäni liian löyhän solmun jälkeen, ettei koirani juokse auton alle tai ettei sitä varasteta 
Syksyn opinnot meni päin persdettä, nyt on kasassa varmaan alle 10ov, ja hopsissa oli tavoitteena 23. että näin. Tenttejä toki ois vielä, mut ainakin kaksi voi skipata suosiolla, kun en niistä mitään tajua. 
Kesäflunssa :(
Tuntuu, että kuume nousee, vaikka just otin särkylääkettä.
P.S. Toispa joku mulle jotain hyvää keittoo...(kana-, tomaatti-, makkara-, kasvissose- ihan mikä vaan)
Vitun jalkaleikkaus ja kuukauden saikku tähän päälle, ei helv.. kestä tätä kotona kyräilyä*eiei*
Tää väsymys..joutuu ihan tosissaan taistelemaan ittensä kanssa etten heittäydy makaamaan tohon sohvalle.. On siis kova yritys saada unirytmiin jotain järkeä taas.
Jos tänään jättäisin päikkärit väliin niin ehkä saisin illalla unta..
..tai sit oon taas vaan liian väsyny enkä sen takia sit saa nukuttua. On tää perseestä.
[q]kindertin, 15.7.2009 12:23:
Tää väsymys..joutuu ihan tosissaan taistelemaan ittensä kanssa etten heittäydy makaamaan tohon sohvalle.. On siis kova yritys saada unirytmiin jotain järkeä taas.
Jos tänään jättäisin päikkärit väliin niin ehkä saisin illalla unta..
..tai sit oon taas vaan liian väsyny enkä sen takia sit saa nukuttua. On tää perseestä.
[/q]
Mua on väsyttänyt monta viikkoa ihan syyttä, ja lomakin oli tossa, niin silloinkin. Ei auta nukkuminenkaan. Lomalla sentään pääsi päikkäreille mutta miten täällä töissä pysyy hereillä*ding*.
Ylläripotkut täysin odottamatta puun takaa PAM.
Kiitos ja hoovee.
.pi.
annoin mahdollisuuden kalaburgerille - petyin: pahasti 
nää aamuherätykset, 4:30 
työharjottelun takia
[q]Verano, 22.11.2007 10:49:
Noni. Nyt se sitten tapahtui. Hartelalta soitettiin, että alkavat lopultakin rempata kiinteistöä, jossa asun. Onhan sitä suunniteltukin jo 80-luvulta, jolloin sinne nousuhuumassa piti ostoskeskus tehdä. Kaks vuotta ja muutama kuukausi sitten kun tuohon muutin, oli tiedossa, että lähtö voi tulla milloin hyvänsä. Koko ajan tietenkin toivonut, että saisi mahdollisimman pitkään asua.
Puolen vuoden irtisanomisaika toki on eli toukokuun saa vielä asua, jonka jälkeen koko kiinteistön, josta on jo vuosikausia ollut suurin osa autiona, pitää olla tyhjä.
Nykyinen kämppä on vaan siitä hemmetin loistava, että vuokra on 462 euroa ja neliöitä 38, sijainti Helsingin ytimessä. Ja onhan se mun koti, jossa olen erittäin hyvin viihtynyt. Vaikka tämän tiesi olevan tulossa ja on kiitollinen, että näinkin pitkään sai asua, niin ei tässä nyt fiilikset ihan parhaimmasta päästä ole.
[/q]
Ne sun portaat Ihan vaan niiden takia en asuis siellä ikinä 
Saa sydärin ennenkuin pääsee sun ovelle 
kaikki
Vanhat jutut. Se mitä niistä aiheutui.
Lääkäri ei oo vieläkään soittanu labrojen ja kuvausten tuloksia, piti soittaa maanantaina jos niissä ei oo mitään kummaa.
Kuinka paljon mä saan huolestua tässä vaiheessa?
Aivan järkyttävä ikävä omaa kultaa.
taas
En meinaa millään saada unirytmiä kääntymään takaisin yövuorojen jälkeen :/ Yleensä kääntyy varsin helposti ja nyt ärsyttää, kun kymmenen päivän työputken jälkeen hyvin ansaitut viis vapaata näyttäis menevän kokonaan pelkkään rytminkääntöön.