päivän :(
Ei sais valittaa pienestä, mutta valitanpa silti kun tällä hetkellä ottaa nuppiin. Ei oo yhtään niin hyvä aamu ku yleensä.
En saanut unta kun menin petiin. Mielessä pyöri kaikki koulu- ja työhommat sun muut. Sitten kun vihdoin sain unta, näin ihan kamalia unia (minkä seurauksena halusin olla vain hereillä). Ugh.
Olikohan tää nyt sittenkään kovin hyvä idea alottaa duuni tähän väliin, vaikka sen innoissaan aloitinkin... Noh, mutta rahaa on jostain saatava. Ehkä tää tästä helpottaa kun saa nuo kouluhommat lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Toivoen tosiaan saadaan tuo lopputyö päätökseen muutaman viikon sisään, ei meinaan yhtään huvittaisi enää ajatella koko asiaa.
[q]Annakins, 14.1.2007 04:16:
[/q]
kun joutui eilen lähtemään niin aikaisin kotiin
edit: ja tajusinpa juuri, että tulee jäämään tosi vähän rahaa ennen seuraavaa liksaa
[q]Santutar, 25.9.2007 22:37:
Jaksamiseij jakas ystäväni*sydän*
[/q]
Sie ihana se jaksat lohrutella, vaiks itelläs on ollu kiljoonasti rankemmat ajat.
Kiitos raksupoksu ja jaksamiseij siullekkii! *sydän*
välillä täysin sietämätön olo. tää alkaa olla jo aika raskasta -_-
toivottavasti se menee taas kohta pois :(
Mun iskällä oli 21.2. synttärit ja mä unohdin ne ekaa kertaa elämässäni. :( Voi perse. Moon paha ihminen (tai sit mulla on ollu pää ihan liian täynnä kaikenmaailman asioita = lue: duunijuttuja).
Yh, takapakkia. :/ Voi harmi.
meinasinpas kirjoittaa tänne muutaman asian, mutta totta puhuakseni tällä hetkellä on sellainen fiilis, että omat vitutuksen aiheet ovat tällä hetkellä maailman mitättömämpiä asioita
i rest my case
[q]Freja, 6.11.2009 17:37:
*kipuil*
[/q]
Toivoen paranet pian!
- pikkujoulut
- rahaa meni ihan liikaa
- jäi vain paha mieli ja paha olo
vituttaa :(
ei ole yhtään kivaa, kun aivot palaavat maan pinnalle kahden päivän risteilyn (=järkyttävän dokaamisen) jälkeen 
ei henki taaskaan kulje, ja lääkkeet ei oloa helpota :(
ylinopeussakot. tällaistahan tässä rahatilanteessa tarvittiin
[q]Mellu-, 21.11.2007 18:42:
Nyt särkee,koskaa ja kirvelee koko kroppaa, pää painaa tonniin ja mikää ei pysy sisällä
oksennustauti <3
[/q]
Voe reppanaa. Toi tauti on kyllä niiiin aunerista. 
Ite kans täs miettiny, et mikähän on kun aamulla aina vedän ison satsin aamupalaa hyvällä ruokahalulla, mut tänään meinas laatta lentää ja vedin väkisin ees jotain, et jaksasin vääntää lopputyötä koululla. Ei oo tullu syötyy kunnon ruokaa tänään, kun ei vaan yhtään tee mieli, ajatuskin kuvottaa. Todella outoa, koska mähän normaalisti rakastan ruokaa ja syömistä. 
Toivoen paranet pian Mällynen! Ja meiksi ihan mielellään skippais masutaudin, kun perjantaina ois tukholmanristeilylle lähtö.
on jo useamman päivän ollut suorastaan apaattisen väsynyt jostain syystä. ihan sama, miten paljon saa nukutuksi, ei missään vaiheessa päivää tunnu olevan kunnolla hereillä
[q]Ana-5000, 31.12.2008 08:54:
Justjoo.. Naiset.
Se sanoo tota sit sille kundille kun vaihtaa lennosta seuraavaan.
Musta pikkasen tuntuu, että varsin moni ei enää arvosta pitkää parisuhdetta ja sen mukanaan tuovaa kumppanuutta, vaan ratsastaa ainoastaan ihastumisen aallonharjalta toiselle fiilistellen aina sitä uutta tyyppiä ja ensirakastumisen kokemuksia. Sitten kun se aallonharja on nähty ja arki toisen kanssa koittaa (ja se suhde oikeasti alkaa), aletaan etsimään sitä seuraavaa Romeota joka vie jalat alta. Sitten sitä kuvitellaan että jostain löytyy sellainen ihminen, jonka kanssa koko loppuelämä on pelkkää alkurakastumisen huumaa, leffatyylin "happy forever"-menoa.
Minusta tuntuu, että romanttinen media on mädättänyt ihmisten käsityksen siitä, mitä kumppanuus tarkoittaa ja mitä parisuhde oikeasti on.
Parisuhteen sisällä tietenkin ihastuu muihin ihmisiin. Se on aivan inhimillistä, mutta se on haaste sille parisuhteelle eikä uusi mahdollisuus täydelliseen onneen, jota oma arkipäiväinen suhde ei fiilisten tasoittumisen myötä ole. Ihastumiselle ei voi mitään, mutta treffit voi jättää sopimatta ja miettiä, mitä sitä oikeastaan haluaa.
Mikäli tosiaan on onneton suhteessaan eikä saa kumppaniltaan läheisyyttä, rakkautta, kunnioitusta ja kumppanuutta niin silloin toki siitä suhteesta kannattaa lähteä. Nykysukupolvi vaan lähtee kävelemään heti, kun auvoisaan onneen tulee ensimmäinen haaste.
Se on imho aika surullista, ja jättää monta ihmistä loppujen lopuksi aivan yksin.
[/q]
Veit sanat suustani, fiksua tekstiä. 
Tosin, siinä en ole samaa mieltä, että vain naiset harrastaisivat edellisten suhteiden leimaamista virheiksi, ja uusien täydellisiksi. ;) Turhaa touhua enihau.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan, on vain enemmän ja vähemmän viallisia. Pitää löytää sellainen, jonka vikojen kanssa pystyy elelemään, ja joka hyväksyy sun omat vikasi. Itse en usko, että jokaiselle on olemassa ''The One''. Uskon, että on olemassa useita hyviä kumppaneita.
Arki ei todellakaan ole aina mitään ruusuilla tanssimista, välillä joutuu myös punnitsemaan omia fiiliksiään (ihastuminen uuteen ihmiseen versus kumppanuus pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa). Mikäli on oikean ihmisen kanssa kimpassa, ja mikäli oma psyykkinen puoli on tarpeeksi kypsynyt, niin kyllä sitä pitäisi kyetä tekemään viisaita ratkaisuja. Hetken huuma ja hetken ihastuminen eivät ole mitään rakkauden rinnalla. Itse myönnän lopettaneeni useamman vuoden suhteeni uuden ihastuksen myötä, mutta tällöin uusi ihastus ei ollut syy suhteen päättymiselle, vaan oire suhteen tilasta - olin itse nuorempana lähtenyt suhteeseen kypsymättömänä ja väärin perustein, ja vasta myöhemmin asia konkretisoitui.
Onneksi usean vuoden yksin asuminen ja eläminen on kasvattanut kummasti, ja enää ei tarvitse etsiä turvaa toisesta ihmisestä, kun sen on löytänyt itsestään. Yhtäkään pidempää tai lyhyempää suhdettani en kadu, jokaisesta on jäänyt käteen jotakin - on se sitten ollut kasa hyviä muistoja tai läjä paskaa tai molempia, jokainen kokemus ja ihminen on ollut arvokas. Kaunaa en jaksa kantaa kenellekään, enkä myöskään syytellä itseäni virheistäni, sillä niistä olen oppinut.
Koen, että oikeastaan vasta nyt olen itse henkisesti valmis elämään oikeasti parisuhteessa, vaikka myönnän toki, että monta vuotta yksin asuneena avovaimoilu onkin välillä haastavaa itselleni (ja tämän myötä myös kumppanilleni). ;) Mitään en kuitenkaan tähän vaihtaisi, minun on hyvä näin. Asioista voi puhua suoraan niiden oikeilla nimillä, eikä niitä jätetä hautumaan. Tunnen, että parisuhde ei rajoita elämääni, voin elää niin kuin haluan edelleenkin. En kaipaa mielettömiä tunnekuohuja, olen oppinut nauttimaan elämän tasaisuudesta (vaikka välillä toki rähistäänkin).
Minusta on surullista, että niin moni ihminen on aivopesty ajattelemaan, että parisuhteen pitäisi olla aina jotakin mahtavaa rakkauden huumaa ja hekumaa. Sitä parisuhde voi olla ensimmäiset pari vuotta, mutta arki kyllä tasaa hurjimmankin ja hauskimmankin vuoristoradan väkisinkin. Toisesta ihmisestä ja itsestään löytää aivan uusia puolia, kun uskaltaa ottaa elämän sellaisenaan vastaan. Itselläni on hurjasti kasvun varaa ihmisenä, kuten meillä jokaisella, mutta parhaimmillaan parisuhde kasvattaa parhaalla mahdollisella tavalla molempia osapuolia. Toisen ihmisen kasvuvaran hyväksyminen on aika oleellinen juttu.
Tässä iässä ei voi vielä olla muuta kuin raakile, mutta onneksi elämä koulii ja opettaa väkisinkin. :)
[q]sativa, 28.7.2009 03:28:
Oon itse todella sairausfobinen, mutta sä olet kans niin nuori että olis se aika lottovoitto saada joku vakavempi juttu, vaikka sinne kaulaan. Rasvapatti, turvonnut imusolmuke? Oot varmaan itse kelannut ihan samaa, että vainoilet.
[/q]
Joo, täähän voi olla mitä vaan, mutta äidin äiti kuoli syöpään nuorena ja omalla äidillä myös ollut kaikenmoisia kasvaimia, että mun on ihan oikeesti otettava tämmöset vakavasti, vaikka ei yhtään huvittaisi. Geenien mukana kun tulee myös usein sellasta ei-niin-mukavaa perimää.
Ja onhan se pakko saada mielenrauha, psyykkiset hommat kun vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti yleiseen olotilaan ja jaksamiseen.
huomenna taas 13h duunipäivä. onneksi on viimeinen rypistys ennen ruhtinaallista viikon lomaa :/
[q]Freja, 15.12.2008 10:36:
Eräs sai (taas) pahotettua mun mielen.
No, eiköhän se tästä parane taasen.
[/q]
Saatana! Kaulimella arseen tollasia! 
Ja sulle !