..entäpä kuoleman jälkeen?
[q]Unity(f):
enkeleitä onko heitä? Enkeleitä...
*enkeli**enkeli**enkeli**enkeli**enkeli**enkeli**enkeli*
[/q]
Oonhan mä olemassa... *super**enkeli*
Minusta olisi surullista jos olisi kuoleman jälkeinen ikuinen elämä ellei sitten unohtaisi kaikkea edellisestä elämästään. Ajatus elää ikuisesti on sinänsä ihan kiinnostava mutta lopulta vain kammottava. Luulis et elämää puutuu jo 200vuodessa.
[q]MR*ENIGMA:
Mielummin herrana helvetissä kuin narrina taivaassa.
[/q]
Alkuperäinen quote on siis Miltonin
Kadotetusta Paratiisista:
Better to reign in Hell than to serve in Heaven
Olen aina kuvitellut että kuolema on kuin ikuiseen uneen vaipuminen. Se on jostain syystä pinttynyt mieleen ja tyydyn siihen koska ei ole niin kovaa pelkoa kuolemisesta sitten 
Sen sitten näkee kun kuolen aikanaan 
Vaikka itsekkin mietin tota kysymystä.. Miks ihmeessä sitä pitäis miettii? Eikös tässä elämässä ole jo tarpeeks miettimistä 
Mä uskon kuolemanjälkeiseen elämään ja luulen, etten vietä vietä tällä hetkellä sellaista elämää, joka mielyttäisi korkeampaa voimaa. Kaikesta huolimatta aion ottaa tästä elämästä kaiken irti - kohtuudella. Tuomio tulee sitten myöhemmin.
tää on tällänen ikuisuus kysymys johon ei oo vastausta....
sehän nyt on ihan sama mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, etpähän oo ite sitä miettimässä tai ainaki mä uskon niin....
Kuoleman jälkeen? Uskokoot kukin mihin lystää, mutta mun mielestä kuoleman jälkeen ei ole mitään. Saapahan ainakin olla rauhassa eikä tarvitse kelailla kaikkea sitä shittii mitä maailmassa on.
Mulle riittää ainakin tuo.
Continue ?
9...8...7...6...5...4...3...
[q]Väne:
Kuoleman jälkeen? Uskokoot kukin mihin lystää, mutta mun mielestä kuoleman jälkeen ei ole mitään. Saapahan ainakin olla rauhassa eikä tarvitse kelailla kaikkea sitä shittii mitä maailmassa on.
Mulle riittää ainakin tuo.
[/q]
Näin on...
Mä en usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään, paratiisiin taikka uudestisyntymiseen. Kun se hetki koittaa, jolloin elintoiminnot lakkaavat, se on game ovah. Kaikki päättyy ja minuus tuhoutuu...
Ei ole muuta kuin tyhjyys.
Siispä kannattaa elää kuin joka hetki olisi viimeinen, sillä koskaan ei tiedä milloin käy köpelösti
[q]Väne:
Kuoleman jälkeen? Uskokoot kukin mihin lystää, mutta mun mielestä kuoleman jälkeen ei ole mitään. Saapahan ainakin olla rauhassa eikä tarvitse kelailla kaikkea sitä shittii mitä maailmassa on.
Mulle riittää ainakin tuo.
[/q]
Samaa mieltä kanssa. Tätä uskomusta on muuten jostain syystä vaikea perustella jollekin, joka uskoo johonkin muuhun. Ihan sama kuin se, etten mä usko minkäännäköiseen jumalaan tai korkeampaan voimaan.
[q]mikkihiiri:
Mä en usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään, paratiisiin taikka uudestisyntymiseen. Kun se hetki koittaa, jolloin elintoiminnot lakkaavat, se on game ovah. Kaikki päättyy ja minuus tuhoutuu...
[/q]
Näin on.. näin minäkin oletan asian olevan
Jaa että mitäkö on kuoleman jälkeen?
No sitä samaa kuin ennen syntymääkin (siis ennen hedelmöittymistä ja alkion kehittymistä), eli eipä mitään. Aamen.
Aivan*joo*
[q]Samu:
Jaa että mitäkö on kuoleman jälkeen?
No sitä samaa kuin ennen syntymääkin (siis ennen hedelmöittymistä ja alkion kehittymistä), eli eipä mitään. Aamen.
[/q]
Jatkan elämääni ikuisesti, aina eri muodossa monistuen ja silti jatkuvasti kuollen. Menneisyys kuolee ajan kulessa välittömästi ja muistot kuolevat unohtumiseen.
Ison pumpun pettämisen jälkeen hengitän huomattavasti vähemmän kuin nyt ja rupean madonruoaksi. Sieluun on kyllä kiva uskoa, mutta enpä usko Jessen tai joulupukin siitä kiinnostuvan siinä määrin että saisin astraalikehon, siivet, kymmeniä viinirypäleenkuorijoita, sohvan ja viinirypäleitä.
sit ku kuolee nii pipa tulee ja rankasee teitä kaikkia!
[muokattu 18.11.2003 23:32]
Kuoleman jälkeen jatkopippaloihin ja sitten taas arkikakkaa.
velat muuttuu saataviks, ja sillon ne bileet vast alkaa - jatkuakseen forevah!*iihhih*
Mun mielestä ihmiselle käy kuollessa ihan samalla tavalla kun muillekin luontokappaleille. Mä en tarvitse uskomuksia tuonpuoleisesta, vaikka kyllä ymmärrän&hyväksyn hyvin että joku haluaa sellaseen uskoa. Onhan pelkkä kuolemanjälkeinen ikuinen tyhjyys aika ahdistava ajatus..
Kuitenkin näin oon asian miettiny, että onhan sekin aika kaunis ajatus että kun mut on haudattu, niin niistä atomeista joista oon joskus koostunut, kasvaa vaikka suuri kukkiva puu josta on monelle iloa. Ja jäähän tavallaan osa musta elämään myös ihmisten muistoissa, sekä omissa (mahdollisissa) lapsissani perimän muodossa.