SINKKULUUKKU

[q]aada, 17.11.2009 23:40:
Kuitenkin sielu liitetään mielestäni hyvin vahvasti nykypäivänä kristinuskoon ja sen tarjoamiin oppeihin (ainakin Suomessa), tai sitten muuten vain jonkin kaltaiseen hengellisyyteen, siksi edellinen kommentti.
[/q]
Juuri tätähän sinä viestiäsi kirjoittaessa ajattelit. Juuri siksi kirjoitit VÄÄRIN, mutta se ei ollut VÄÄRIN, sillä VÄÄRIN ei ole osa persoonaasi. Sinun on täten asetettava pikaisesti todellisuus uuteen kehykseen ja hyljättävä muut näkökulmat. Ne, jotka muutoin väittävät ovat yksinkertaisia, tyhmiä tai muuten vain ärsyttäviä. Lopulta käperryt intellektuaaliseen kuoreesi peittäen pienet tunteesi katkeruuteen ja ylimielisyyteen. Rakennat itsellesi maailman, johon rakkaus ei mahdu.

Se ei olisi paha, eikä se olisi väärin. Se vain olisi. Mutta saattaa se saada minut hieman surulliseksi ajatella, että näikin saattaisi olla. Jollain muullakin kuin minulla.

[q]aada, 13.11.2009 19:05:
Eli toisin sanoen, minun on hyvin vaikea välillä ymmärtää liiallista tunneperäistä suhtautumista asioihin, liiallista eläytymistä jne. En oikein jaksaisi sellaista, että se toinen ottaa kaikki maailman asiat harteilleen, kun oma suhtautumistapani asioihin on hyvinkin rationaalinen ja realistinen. Voisi myös ehkä sanoa, että kokisin liiallisen empaattisuuden jollain tapaa uhkaksi, sillä silloin kumppanini toisi tälläisiä, mielestäni turhanpäiväisiä asioita tietoisuuteeni ja toisaalta minua saattaisi alkaa vaivaamaan se, etten itse välitä asioista niin paljon kuin kumppanini.

[/q]

Kokisit siis sen uhkaavana että saattaisit toisen välittämisen kautta huomata omassa käyttäytymisessä korjaamisen varaa? No, sopiva ratkaisu siihen että joutuisi itse tarkistamaan omia näkökantojaan onkin toki kieltää niitä uhkaavien seikkojen olemassaolo ja karkoittaa ne omasta maailmastaan. Silmien ummistaminen ja sormien laittaminen korviin on tässä maailmassa yleinen ja ihan tavallinen, jopa normaali reaktio.

Mä olen todella pahoillani, mutta mä en yksinkertaisesti sisäistä sunkaltaisias ihmisiä. Voi olla et mä olen todella väärässä ja tää kaikki johtuu vaan mun omasta perspektiivivirheestäni, mutta jokainen sun viestis huutaa mulle sun itsekkyydestä, kylmyydestä, empatiakyvyttömyydestä ja tietämättömyydestä, jotka on juuri niitä syitä joiden takia maailma on juuri näinkin vituillaan. Ainoa mihin mä tässä enää kykenen on hyväksyä tämä valaistumisen tiellä oleva pieni este ja meditoida myös sun sielulle mettaa ja toivoa että säkin löydät sen onnesi kulkemallasi polulla. Noilla sun kriteereillä ei oo helppoo, mut no, kasarilla oli se yks jätkä jolla oli 2kk iisiä jonka jälkeen tilanne palautu taas normaaliks.

[q]aada, 13.11.2009 14:17:

Niin, siis ylipäänsä välittävää ja empaattista. Eli en haluaisi välttämättä kumppania, joka välittäisi ylipäänsä ihan tuntemattomistakin ihmisistä, elämistä jne. Tämän vuoksi en myöskään olettaisi, että hän välittäisi minusta heti, vaan vasta myöhemmin, kun olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä, tutustuneet jne.

Ja toki rakastaminen tulee jossakin vaiheessa, eikä välittäminen tosiaan riitä.
[/q]

Kaiken tämän jälkeen, mä haluaisin tietää MIKSI. Mitä pahaa empaattisuudessa on? Minkä takia välittäminen ja tunteellisuus ovat uhka? Pidätkö niitä teeskentelynä? Pelkäätkö että jos ihminen välittää eläimistä/ympäristöstä/muista ihmisistä/maailman tilasta sulle ei enää riitä rakkautta? Saako ihmisiin/eläimiin/asioihin suhtautua tunteella? Onko Animalia väärä duunipaikka kumppanille? Saako surra kuollutta lemmikkiä tai tuntea myötätuntoa jos ystävä suree kuollutta mummoaan jota ei itse koskaan tavannut?

[q]aada, 13.11.2009 01:23:
Paatti?
[/q]

Paatti = sosio, psyko.
Paatti = Tuuliviiri.

Nojoo.. Ei voi sanoa.

Ehkäpä luokittelematon persoonallisuushäiriö. Virallisen termin joudut etsimään. Mikään ei osu tarpeeksi, mutta yhdessä tarpeeksi moneen tarpeeksi monta kertaa.
Itsekkin olen ollut epätietoisina aikoina monivammanen kuten 70 luvulla tavattiin sanoa lääkärissä. Sit oli pakko kasvaa, mut onnex vaan irl. (ja six projisoin.. )
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mahlerin teorian mukaan rajatilahäiriöisen persoonallisuus on jatkuvasti uudelleen lähentymisen vaiheessa. Itsenäisyyden ja tarvitsevuuden ristiriita ei ole kehittynyt itsenäiseksi, eheäksi minäksi. Persoonallisuuden eri osat eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, vaan toimivat irrallaan toisistaan. Epävakaan persoonallisuuden tunnusomaisin piirre on juuri identiteetin integraation puute. Persoonallisuudessa toimii monta erillistä minää, jotka eivät kykene yhteistyöhön. Toiminta on täysin asiallista yhdessä roolissa kerrallaan, mutta eri roolien yhdistäminen tuottaa ongelmia. Esim. henkilö ei pysty yhdistämään äidin ja vaimon rooleja, vaan toimii kerralla vain toisessa niistä.
Rajatilahäiriö tarkoittaa nimenomaan identiteetin repaleisuutta ja häiriöitä minäkuvassa.
http://www.peda.net/verkkolehti/jkl/lyseo/lyseonlukioon?m=content&a_id=31
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Narsistisessa persoonallisuushäiriössä tunteettomuus tarkoittaa, että ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene kommunikoimaan tunteiden avulla. Arnold Modellin selittää sen taustaksi tarpeen välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuus
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ominaista on epäily, liikatunnollisuus ja pikkutarkkuus, huolellisuus, itsepäisyys, varovaisuus, jäykkyys ja avoimuuden puute; usein myös saituus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaativa_persoonallisuus
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Paksunahkaisen narsistin tapa manipuloida toisia ihmisiä ja käyttää hyväkseen heidän heikkouksiaan muistuttaa psykopaatin käyttäytymistä. Narsisti ei kuitenkaan ole tunnekylmä eikä hän ei ole vailla omaatuntoa, kuten psykopaatti. Narsistilla on tarve puolustella tekojaan moraalisesti, psykopaatilla ei.
http://www.muotiala.fi/lehti/jutut/20060529_nars_mai_1.php
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Wiki on oikeastaan aika paska paikka hakea noista tietoa, ne on päin vittua jo syntymekanismeista niiden ajankohtiin asti kirjaimellisesti luettuna, ja sitähän wikin lukija kaipaa, joten fuck that noin niinkuin ison leiman kanssa.

Itse teininä 'sairastin' montaakin eri persoonallisuuden häiriötä (en monia persoonallisuus-häiriöitä) kun joutu kotona katsomaan äitin perään, hommaamaan ruo'at ja kuuntelemaan samalla vittuilua siitä miten olin laiska ja paha ihminen kun ei koulu kiinnostanut ja varastin jne..
vaikka oikeasti tein työtä jota kukaan ei ymmärtänyt. Pidin äitiäni öisin kasassa imemällä vihan ja surun itseeni yrittäen tukahduttaa sitä. Lapset on naiveja ja luulin pärjääväni niiden kanssa äitiäni paremmin kaikesta päätellen.
Ilman diletantin luonnettani olisin varmaan vieläkin monella tavalla häiriintynyt, ja monen mielesä olenkin..
(Miltei poikkeuksetta siitä syyttävät on todella hukassa ja helpolla päässeitä läskejä. Kyökkianalyysi, joten kritiikin pitää poiketa massasta, ennen kuin rupean miettimään sitä. Mä analysoin kaikkea jo muutenkin liikaa ja mun pää on jatkuvassa stressitilassa. Jopa niin, etten saa nukuttua.),
..mutta mulla oli laitoksissa aikaa miettiä itseäni ja sitä miten sekasin maailma on. On todella väärin minua kohtaan, että jouduin sairastumaan muiden takia, mutta minkäs teet? Maailma ei ole reilu paikka ja nallekarkit ei mee tasan. (Tosin sitä on turha käyttää puolustuksena mihinkään Toteamuksena se on toimiva argumentti)

Sulla on varmaan epämukava olo tällä hetkellä ja en tiedä oletko edes päässyt tänne asti, mutta motiivini tämän kertomiseen sinulle, josta en tippaakaan välitä, mutta jonka arvon maailman synergian kannalta ymmärrän, on että voisit enemmänki kelailla omia mielipiteitäsi niiden puolustelun sijaan.
En mä varsinaisesti pidä sua pahana ihmisenä, vaan lievästi sanottuna hieman eksyneenä. Vaikka käytänkin shokkeja puheenvuoroissani, niin teen sen puhtaasti huomiota herättääkseni.
En itseeni, enkä väitteilleni, vaan ajatuksille. Toinen käyttää toista tyyliä ja minä tätä.

Ota, jätä, tai bannaa. Mä teen osani vaikka sille oikeata paikkaa onkin vaikeaa keksiä.

[q]aada, 12.11.2009 23:52:

En. Naisilla voi olla joissain asioissa, miehillä taas joissain toisissa. Oleellista kuitenkin on se, että se perustuu vapaaehtoisuuteen.

En nyt tiedä, että haluaisinko edes mitenkään erityisesti, että naisilla on etulyöntiasema. Oleellisempaa mielestäni on se, että tällä hetkellä niin on tosiasiallisesti ja naiset voivat halutessaan käyttää sitä hyväkseen tietyissä asioissa (samoin kuin miehet joissain muissa asioissa). Eli tämä on tosiasiallinen tilanne ja mielestäni olisi tyhmää olla hyödyntämättä sitä. Eli haluan omalta osaltani hyödyntää tätä järjestelmää, eikä tarkoituksenani ole niinkään suuntaan tai toiseen olla edistämässä sen muutosta.
[/q]

Kiitos rehellisyydestä.. :) Oletko valmis hyödyntämään etulyöntiasemaasi myös toisen kustannuksella?

[q]aada, 12.11.2009 23:25:


Ei, en halua elää iilimatona, vaan haluaisin kyllä omalla tavalla kantaa korteni kekoon. En usko, että juutalaiset osaansa itse valitsivat ja hyväksyivät, eikös? En näe mitään väärää siinä, että haluan antaa tavallaan miehelle "ylemmän aseman" parisuhteessa.

Ei minua ole hemmoteltu lapsena.
[/q]

Toi omalla tavalla kortesi kekoon kantaminen ei oikein kuulosta vakuuttavalta.
Juutalaiset eivät valinneet kun eivät tienneet minne heitä vietiin mun käsitykseni mukaan :-)
Sitä ylempi-alempi katsantoa lähinnä ihmettelin siksi, että eikös me olla samanarvoisia?
En käsitä mitä tarkoitat tolla ylemmyydellä, mutta ei se mitään en jaksa jauhaa enempää, kun kyllä noi kirjoitukset aika hyvin jo kertoo susta ihmisenä. Toivottavasti se sun unelmien siippa löytyy :-)

[q]aada, 12.11.2009 23:21:
---
MrMaunus, 12.11.2009 22:13:

Ja puhut samassa topicissa tasa-arvosta? Lolz :D

E: Sitten voit puhua tasa-arvosta, kun olet käynyt armeijassa ja luopunut muista naiseuden eduista. Itse olen sitten valmis karsimaan miehen aseman eduista, jos naiset tekevät saman omistaan. Sunlaisille oman edun tavoittelijoille olen tarkoituksella sovinisti.

---


Edelleenkin mielestäni ei ole oikein, että miehet joutuvat käymään armeijan sukupuolensa perusteella. Eli kannatan sitä, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia ns. lain edessä.
[/q]

Lain edessä, mutta muuten haluaisit että naisilla on etulyöntiasema? *facepalm*

[q]aada, 12.11.2009 20:10:
---
Jone, 12.11.2009 08:50:

Olen moneen otteeseen törmännyt siihen, että joidenkin naisten mielestä ajatus koti-isistä on erittäin luotaantyöntävä. Asetelma, jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa perheen ja talouden on kivikautinen, mutta edelleen yleisesti hyväksytty. Asetelma, jossa nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa perheen ja talouden tuntuu aiheuttavan huvitusta ja sääliä monissa. Ilmeisesti edustat itsekin tätä porukkaa, jonka ajatusmaailmassa jälkimmäinen asetelma olisi mahdotonta hyväksyä ainakin omassa elämässä?

---


Kyllä, omassa elämässäni minun olisi melkeinpä mahdotonta hyväksyä tuollainen asetelma. En vain pitäisi ajatuksesta, että mies olisi riippuvainen minusta ja minun toimeentulostani ja viettäisi kaikki päivät kotona lasten kanssa. Minulle tulisi sellainen olo, että mies olisi yksi lapsista, joka minun pitää hoitaa ja huoltaa ja että itse olisin häntä jotenkin ylemmässä asemassa, kun nimenomaan haluan, että mies on tavallaan minua ylempänä. Tämä asetelma söisi minun silmissäni mieheni miehisyyttä ja näkisin hänet ehkä liian riippuvaisena ja pehmona.
[/q]

Eli suomeksi olet valmis elämään iilimatona, mutta et valmis antamaan. Intereesting. Alan saada jo hyvän kuvan sun luonteesta. Ja sanoit olevasi luotettava. Mielenkiintoista on myös tuo ylempi-alempi katsanto. Tulee mieleen yksi historian kuuluisa henkilö, joka kaasutti juutalaisia.

E: Hemmoteltiinko sua lapsena?

[q]aada, 12.11.2009 16:26:
---
MrMaunus, 12.11.2009 15:50:
---
aada, 12.11.2009 15:43

Ei tämä kyllä mielestäni liity mitenkään siihen onko luotettava vai ei. Jos välitän jostakin, olen ja myös pyrin kaikin tavoin olemaan mahdollisimman luotettava. Ei luotettavuus ole mun mielestä sitä, että jakaa toisen kanssa kaiken, vaan enemmänkin sellaista, että on sen toisen puolella ja tukena tapahtui mitä hyvänsä.

---

Joo mutta jos tarvii salailla jotain en kyllä luota pätkän vertaa. Pysyn kannassani. Better safe than sorry.

E: Kyllä vakuutella aina voi, mutta teot puhuu enemmän kuin sanat.

---


Kyse ei olekaan siitä, että "tarvii" salailla jotain, vaan pikemminkin siitä, että sitä vaikeampi on kertoa asioista jollekin, mitä enemmän hänestä välittää. Eli tässä nimenomaan pyritään rehellisyyteen, se vain saattaa kestää jonkun aikaa. Jos jollakulla olisi oikeasti tarve salailla jotain, niin eikö silloin olisi juuri helpompi esittää avointa ja rehellistä, ettei se toinen epäilisi mitään?

Olen kyllä samaa mieltä, että teot kertovat usein sanoja enemmän, mutta en kyllä oikein ymmärrä, miten se tähän liittyy?
[/q]

Seliseli.. Mikä siinä on niin vaikea kertoa asioita jollekin josta välittää ellei ole jotain salailtavaa? Mulle tulee paljon vapautuneempi olo kun sanon asian sen kummemmin kontrolloimatta että mitä siellä taustalla on. Jos ei toista miellytä itseni sellaisena kuin olen ei mahda mitään. Itselle tulee kevyempi olo ja yleensä muiden on mukavampi olla kun heidän ei tarvitse funtsia että mitä kieroiluja ton päässä liikkuu. Kyllä sen huomaa että jos joku on oikeasti avoin vai esittääkö sellaista. Mun kokemusten mukaan avoimet ihmiset ovat vapautuneempia kuin sellaiset jolla on jotain salailtavaa. Mun mielestä ihmisen pitäisi olla rehellinen koko ajan eikä valikoiden. Mikä siinä rehellisyyteen pääsyssä sitten kestää saanko kysyä? Miksi siinä alussa sitten tarvitsee olla epärehellinen? Sanoit että siihen pyritään, mutta et niin että olisit. Luottamus = 0

Kyllä se kertoo susta aika paljon ihmisenä että vaan venaat passiivisena, odottaen että toinen tekee likaisen työn. (Tarkoitan nyt aloitetta)

[q]aada, 12.11.2009 15:43:
---
MrMaunus, 12.11.2009 14:39:

Check tiedän siis yhden tyypin enemmän kehen ei kannata luottaa. :-) Itelle tulee lähinnä huono fiilis jos joudun salailemaan jotain, siksi olen mielummin avoin.

---


Ei tämä kyllä mielestäni liity mitenkään siihen onko luotettava vai ei. Jos välitän jostakin, olen ja myös pyrin kaikin tavoin olemaan mahdollisimman luotettava. Ei luotettavuus ole mun mielestä sitä, että jakaa toisen kanssa kaiken, vaan enemmänkin sellaista, että on sen toisen puolella ja tukena tapahtui mitä hyvänsä.
[/q]

Joo mutta jos tarvii salailla jotain en kyllä luota pätkän vertaa. Pysyn kannassani. Better safe than sorry.

E: Kyllä vakuutella aina voi, mutta teot puhuu enemmän kuin sanat.

[q]aada, 12.11.2009 00:10:

Kyllä kai sen voi noinkin ilmaista, että haluan siis nauttia miestä suurempaa arvostusta etiketin muodossa ja tällä tapaa jäädä voitolle.
[/q]

hate to break it to you kid, mut jos "voitolle jääminen" on tähtäimessä niin silloin sattuu ennemmin tai myöhemmin - pokerikonekin on rigattu niin et siinä häviää aina. Jos toinen osapuoli jää voitolle, toinen häviää, ja se on aika huono lähtökohta ainakaan millekkään parisuhteelle.

[q]aada, 12.11.2009 00:10:
---
Reivaaja, 10.11.2009 20:56:
---

Eli haluaisit sittenkin että sukupuolten välillä olisi vanhoillisen etiketin mukaiset pelisäännöt yhteiskunnallisella tasolla? Jos nyt oikein tulkitsin. Miksi haluaisit?

---

Tarkoitin, että sä haluat jäädä voitolle, eli nauttia miestä suurempaa arvostusta etiketin muodossa, koska ne on naisille suotu alempana rotuna pitääkseen 'hysteerisyys' kurissa.

---


Kyllä, haluaisin että sukupuolten välillä olisi vanhoillisen etiketin mukaiset pelisäännöt, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Syynä on se, että pidän niistä ja sen takia haluan toimia niiden mukaisesti.

Kyllä kai sen voi noinkin ilmaista, että haluan siis nauttia miestä suurempaa arvostusta etiketin muodossa ja tällä tapaa jäädä voitolle.
[/q]

Ja puhut samassa topicissa tasa-arvosta? Lolz :D

E: Sitten voit puhua tasa-arvosta, kun olet käynyt armeijassa ja luopunut muista naiseuden eduista. Itse olen sitten valmis karsimaan miehen aseman eduista, jos naiset tekevät saman omistaan. Sunlaisille oman edun tavoittelijoille olen tarkoituksella sovinisti.

[q]aada, 10.11.2009 15:41:
---
astaroth, 10.11.2009 15:26:
---
aada, 10.11.2009 15:24:
En koskaan. Miehen kuuluu tehdä aloite.

---

miksi?

---


Kai se liittyy siihen, että tykkään perinteisistä sukupuolirooleista ja mulle osa koko jutun viehätystä on se, että molemmat pääsevät ns. leikkimään ja toteuttamaan omia roolejaan. Haluan, että mies on aloitteellinen ja vievä osapuoli ja naisen kuuluu taas olla hieman vastusteleva ja vaikeasti tavoiteltava.
[/q]

Ryhmysauvalla napakka kopautus takaraivoon ja raahaten luolaan. Perhe on syntynyt.

.pi.

[q]aada, 12.11.2009 01:19:

Niin no, ihmiset ovat erilaisia. Minulle sekä avoimuus että liika rehellisyys ovat miinuksia. En ole itsekään kovin avoin luonteeltani, eikä tarkoitus ei ole siten tehdä asioista entistä mutkikkaampia, vaan tämä on vain minulle ominainen tapa toimia. [/q]

-"eipä olis kannattanu paneskella sitä toimiston Irmeliä kun sain siltä klamydian mut muijallekkaan en voi kertoa kun se ei diggaa siitä että olen avoin ja rehellinen"

[q]
Itselleni taas tulee liiallisesta avoimuudesta lähinnä jotenkin tukahdutettu olo, en välttämättä haluaisi tietää kaikkea niin pian, enkä oikein ymmärrä miksi joku kertoo minulle niin paljon ja niin nopeasti. Minulle tulee nimenomaan liiallisesta avoimuudesta sellainen olo, että sillä toisella on hirveästi jotain painolastia, mitä sen tulee päästä purkamaan, ja itseäni ei taas siinä vaiheessa oikein kiinnostaisi kuunnella sellaista tai antaa ymmärrystä.
[/q]

-"mutsi joutu eilen sairaalaan, sillä epäillään syöpää"
-"kiinnostaa vitusti, puhu kädelle"

Ymmärräthän että annat ainakin näiden viestien perusteella itsestäs hyvin etäisen, kylmän ja epäempaattisen kuvan. Sellaiset ihmiset harvemmin kiinnostavat ketään ainakaan parisuhdemielessä, ja sitten voitkin miettiä miks et pääse treffeille.

[q]aada, 12.11.2009 00:29:

Kyllä, mielestäni perinteisiä miehisiä tapoja toimia on yhtä lailla arvostettava kuin perinteisiä naisellisiakin tapoja toimia. En nyt tiedä tuosta "oikeudesta kieltäytyä", sillä mielestäni parisuhteessa tulee neuvotella asioista, eikä vain tehdä yksin päätöksiä. Mutta siis esim. jos mies osallistuu perheen pyörittämiseen tekemällä naista pidempiä työpäiviä ja tarpeen vaatiessa esim. tekemällä kodissa erilaisia korjaustöitä, on tätä arvostettava yhtä lailla kuin sitä, että nainen tekee ruoan ja hoitaa lapset. Mies hoitaa osuutensa tätä kautta, eikä hänen siten tarvitse ns. hankkia arvostusta osallistumalla lastenhoitoon, siivoukseen tai ruoanlaittoon juuri esimerkiksi vaativan työn ohessa.
[/q]

Kirjoitinkin jo aiemmin pitkän pätkän sulle osoitettuna, tosin ilman quottaamista, joten et ehkä huomannut. Siinä pätkässä kysyin kutakuinkin tähän sun tekstinpätkään liittyviä asioita.

Entäs, jos nainen hoitaakin kotona korjaustöitä, sähkö- ja putkihommia ja mies viihtyy lieden äärellä? Entäs jos nainen onkin se, joka vääntää pitkiä työpäiviä ja mies hoitaa kotona lapsia? Koetko, että nainen on tällöin liian miehekäs ja mies liian naisellinen?

Itse olet aiemmin sanonut, että sinulla on tavoitteet korkealla työelämässä, joten suostuisitko kuitenkin luopumaan työurastasi ja olemaan kotiäiti? Mielenkiintoinen ristiriita jos näin on, koska jakkupuku ja naisen urakeskeisyys työelämässä ovat tietynlaista anarkismia vanhoja sukupuolirooleja vastaan, vaikka toisaalta olet tuonut vahvasti ilmi, että kannatat hyvin vanhoillisia sukupuolirooleja.

Omasta mielestäni mies ei ole yhtään vähemmän mies, jos hän hoitaa lapsia, kokkaa ja siivoaa - päin vastoin. Mikäli perheeseen kuuluu molemmat vanhemmat, on kotihommat heidän molempien heiniä, näin itse ajattelen. Mikäs isä se sellainen on, jos ei vietä aikaa omien lastensa kanssa ja hoida heitä äidin ohella? Aika poissaoleva isä omasta mielestäni. Lapselle ovat molemmat vanhemmat tärkeitä. Se, että toinen vanhemmista on kenties lasten ensimmäiset vuodet kotona ja toinen töissä ei poissulje sitä, että lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan. En myöskään ymmärrä, miten ihmeessä kodinhoidolliset työt kuuluisivat pelkästään kotona olevalle vanhemmalle. Lapsia hoitaessa ja vahtiessa on itseasiassa usein hankalaa hoitaa muita askareita, riippuen lasten iästä ja luonteesta.

Mä en itse ihan sulata sitä, että tietyt hommat kuuluisivat automaattisesti vain naisille ja tietyt vain miehille. Mun mielestä on lähinnä huvittavaa, jos joku ei halua oppia joitakin asioita vain siksi, että ne kuuluvat kivikautisten sukupuoliroolien mukaan vain vastakkaiselle sukupuolelle. Mitäs sitten, kun on tuudittauduttu siihen, että toinen hoitaa tietyt asiat, ja eräänä päivänä tämä toinen ihminen ei enää kuulukaan perheeseen? Siinä kohtaa voi ollakin ihan hyvä juttu, että mies osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja silittää paitansa, ja että naisella pysyy vasara kädessä eikä viemärin putsaaminenkaan tunnu ylitsepääsemättömältä. Kuten sanoit, haluat syvällisen suhteen, jossa yhtenä realiteettina pidetään sitä, että suhde voi myös päättyä eroon. Otatko omassa elämässäsi tämän huomioon siten, että poikkeat edes joissakin asioissa perinteisestä sukupuoliroolistasi, vai pidätkö tosiaan hyvin tiukasti kiinni omasta roolistasi naisena - vaikka asuisitkin yksin?

[q]aada, 10.11.2009 20:47:

Kyllä uskon, että tasa-arvoinen ja silti perinteiset naisen ja miehen roolit ylläpitävä yhteiskunta on mahdollinen. Eikö yleensä kehityksessä pyritä juuri eteenpäin, saavuttamaan jotakin aiempaa parempaa, siis jäämään voitolle ja jopa mahdollisesti keräämään aiempaa suurempia voittoja?
[/q]

Ihmisillä on parillinen määrä käsiä. Kaksi aivolohkoa. Kaksi silmää. Jompikumpi kuitenkin on se hallitseva. Niin se menee luonnossa; mikään ei ole tasa-arvoista. All men are created equal, but some men are more equal than other :) Pointtisi on vallan mainio :)

[q]aada, 12.11.2009 00:29:
Kyllä, mielestäni perinteisiä miehisiä tapoja toimia on yhtä lailla arvostettava kuin perinteisiä naisellisiakin tapoja toimia. En nyt tiedä tuosta "oikeudesta kieltäytyä", sillä mielestäni parisuhteessa tulee neuvotella asioista, eikä vain tehdä yksin päätöksiä. Mutta siis esim. jos mies osallistuu perheen pyörittämiseen tekemällä naista pidempiä työpäiviä ja tarpeen vaatiessa esim. tekemällä kodissa erilaisia korjaustöitä, on tätä arvostettava yhtä lailla kuin sitä, että nainen tekee ruoan ja hoitaa lapset. Mies hoitaa osuutensa tätä kautta, eikä hänen siten tarvitse ns. hankkia arvostusta osallistumalla lastenhoitoon, siivoukseen tai ruoanlaittoon juuri esimerkiksi vaativan työn ohessa.
[/q]

Asia on sit aika selvä.

Omasta mielestäni parisuhteessa on ymmärrettävää, että syystä X jomman kumman sen osapuolen on lähes mahdotonta panostaa vaikkapa nyt siihen taloudenhoitoon yhtä paljon aikaa kuin toisen - joko väliaikaisesti tai joissain tilanteissa jopa pysyvästi. Tällainen tilanne on kuitenkin mielestäni valitettava kaikin puolin, koska talouden ja perheen hoitamiseen liittyvät tehtävät eivät suurimmalta osin ole mitenkään sellaisia ettei niitä pystyisi hoitamaan oli sitten mies tai nainen eikä näiden tehtävien hoitaminen ole mitenkään pois kenenkään maskuliinisuudesta tai feminiinisyydestä.

Otetaan nyt vaikkapa keittiössä viihtyily - itse viihdyn lieden ääressä erinomaisesti. En koe sitä velvollisuudeksi vaan asiaksi, jonka parissa haluan viettäää aikaa. Tekeekö tämä minusta feminiinisemmän? Tai lastenhoito: onko mies naisellinen mikäli haluaa viettää jälkikasvunsa kanssa aikaa ja huolehtia sen kasvatukseen liittyvistä tehtävistä?

Olen moneen otteeseen törmännyt siihen, että joidenkin naisten mielestä ajatus koti-isistä on erittäin luotaantyöntävä. Asetelma, jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa perheen ja talouden on kivikautinen, mutta edelleen yleisesti hyväksytty. Asetelma, jossa nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa perheen ja talouden tuntuu aiheuttavan huvitusta ja sääliä monissa. Ilmeisesti edustat itsekin tätä porukkaa, jonka ajatusmaailmassa jälkimmäinen asetelma olisi mahdotonta hyväksyä ainakin omassa elämässä?

[q]aada, 12.11.2009 00:47:
Niin no, mun mielestä sitä parisuhdetta lähdetään kuitenkin aina luomaan itsekkäistä syistä, joten mielestäni se on ihan hyvä tiedostaa ja sen vuoksi en näe myöskään mitään väärää siinä, että toimii tällä tapaa. Parisuhde onkin sitten tietysti toinen asia ja siinä mielestäni molempien tulee juuri ottaa toisensa huomioon.
[/q]
Alkuun haluaisin kiittää sinua siitä, että olet jaksanut vastailla ihmisten kysymyksiin asialliseen sävyyn siitäkin huolimatta, että esille tuomasi näkökulmat ovat ymmärrettävästi herättäneet joissakin ihmisissä negatiivisten tunnereaktioiden katalysoimia ikäviä reaktioita.

Se mitä oikeastaan haluaisin sinulle sanoa on, että annat kirjoituksillasi itsestäsi aika nuoren ja kokemattoman kuvan. En halua sanoa tätä loukkauksena tai provokaationa vaan antaakseni ajatuksiisi inhimillisen perspektiivin.

Argumentoit mielestäni ansiokkaan loogisesti. Inhimillisestä perspektiivistä se ei kuitenkaan riitä, sillä maailma on liian monimutkainen ihmisaivoilla perinpohjaisesti analysoitavaksi. Kaikki mitä tulet elämässäsi kokemaan, koet jonkinlaisen viitekehyksen ja ajatuksellisen abstraktiotason lävitse. Se millaisen viitekehyksen ja millaiset abstraktiot rakennat itsellesi vaikuttaa hyvin paljon siihen paljon saat irti elämästä sen vastoinkäymisten ja myötämäkien aallokossa.

Sanon "rakennat", sillä kaikki ne loogiset polut, jotka pääsi sisällä muodostat vaikuttavat tavalla tai toisella siihen miten tulet myös tulevaisuudessa asioita käsittelemään. Pitkään toistetut ajatusmallit on hyvin vaikeata korvata uusilla, vaikka niiden myöhemmin elämässä huomaisikin tuottavan enemmän hallaa kuin hyvää.

Vaikka et siis näekään mitään väärää tietoisesti itsekkäässä toiminnassa, suosittelen miettimään miksi myötätunto ja kiitollisuus ovat tutkitusti hyvin merkittäviä ihmisten onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Ja sitä olisiko sinunkin hyvä joskus pysähtyä etsimään loogisia ajatusketjuja tällaisten toimintamallien perustelemiseksi.

Aika on lopussa. Hyvää yötä :)

Hei kaikki sinkut, muuttakaan Damaskokseen, taalla tulee naimatarjoutksia oikeasti koko ajan. Valitettavasti se vain vaatisi kaantymista islamiin.

Aiti sano et kameleita ei saa olla, pitaa olla vahintaan 2 toimivaa oljylahdetta...

Joo.

ei sit...jatketaan valitusta.mä oon niin yksinäinen nyyh nyyh mut silti sinkkuna on kivaa.*senkin*