SINKKULUUKKU
[q]Zenni, 25.9.2006 03:23:
Ei tää kai tainnukkaan olla hyvä valinta. Tai emmätiä. Miksei näis jutuis oo koskaan sellast kivaa kultaista keskitietä?
[/q]
Vine pois ja viinaa kehiin, et kauheen masentuneelta taas viime lauantaina näyttäny! <3
[q]WiljamiDzay, 21.9.2006 10:01:
miksi yleensäkään pidät sitä poikaystävänä?
[/q]
Facts straight:
Edustuspoikaystävä=Kaveri, kenen kanssa käyn usein ulkona ja monet pitävät meitä parina.
Edustuspoikaystävä=Kaveri, kenen kanssa mä toivoisin olevani samalla viivalla, mitä tulee tasa-arvoon.
Edustuspoikaystävä=Kaveri, kenen en halua maksavan meidän menoja vaan, koska hän sattuu olemaan miespuolinen. Kuului sitten kulttuuriin tai ei.
Toi kiitollisuudenvelka oli multa sinällään huonosti määritelty heitto. Tarkoitan nyt sitä, etten halua mahdollisen välirikon (niin kaveri-, kuin parisuhteessakin) tullessa tuntea olevani velkaa kenellekään, saatika, että tää toinen henkilö tuntisi mun olevan velkaa sille. Eri asia on sitten ihan konkreettinen velka, jonka olisin vaikkapa lainannut.
[q]Jazmine, 21.9.2006 09:38:
Viimiselle joutu väkisin antaan rahansa.
[/q]
Sellainen on muuten aivan helvetin ärsyttävää. Muutenkaan tykkää raha-asioista puhua, niin on varsin iiskottavaa yrittää tunkea vaikkapa vain muutamaa kymppiä parin päivän täyshyysäyksestä käteen. Varsinkin kun tollasessa tapauksessa mulle jää kiitollisuudenvelkainen olo, jos en saa hyvittää tilannetta rahallisesti. Tai sitten mulle tulee maksullinen olo. :D
Esimerkiksi viimeksi kun oltiin mun edustuspoikaystävän kanssa leffassa, niin se tarjos elokuvan ja namit ja heitti mut vielä himaan, mutta kun mä yritin tarjota sille jätskiä, kun käytiin kävelyllä, niin herra kieltäytyi ja vain vaivoin suostui antaa mun maksaa edes omani. 
[q]Syder, 31.8.2006 10:57:
---
Freja, 31.8.2006 10:56:
Miks ihmees, naiset voittaa kuitenkin aina.
---
Toki voittaa, en väittänytkään miesten voitosta yhtään mitään 
[/q]
Tää herra onkin jo oppinut tavoille. "Kyllä kulta, anteeksi kulta. Päätä sinä kulta, miten vain haluat kulta." 
Tai sitten se vain markkinoi itseään oikein. 
[q]Dana, 31.8.2006 10:30:
---
1. Jos olet mielestäsi lihava, niin todennäköisesti olet. Älä kysy meiltä.
1. Jos kysymme, mikä on vialla ja vastaat "ei mikään", me käyttäydymme kuin
mikään ei olisi vialla. Me tiedämme sinun valehtelevan, mutta se ei vain
ole kaiken sen hässäkän arvoista.
1. Jos kysyt kysymyksen, johon et halua vastausta, odota vastausta, jota et
halua kuulla.
[/q]
...joskus hävettää edustaa tätä sukupuolta. 
[q]hallucinogen, 21.9.2006 13:32:
---
Zenni, 21.9.2006 13:27:
Auto, kämppä ja allaspoika. Ja sit vähän viikkorahaa tuhlattavaks. 
Kaikki lisämukavuudet myös enemmän ku sallittuja!
---
Niin mutta mitä vastinetta tuollaisella huikealla uhrauksella sitten saa? :D Nalkuttavan muijan joka valittaa aina päänsärkyä? :D
[/q]
Zennin tapauksessa se myös syö sunKIN ruoat, valtaa sohvat, nukkuu pitkään, käyttää päätettä koko ajan ja dissaa sua kavereillensa. *sydän*
[q]Jago, 14.8.2006 18:08:
wiwi, 14.8.2006 16:09:
"Kaunis, hoikka ja pirtsakka 50v nainen etsii toistarkoituksella poliisia, palomiestä tai ambulanssikuskia."
---
eiks 112 toiminu kun piti lehteen ilmottaa hädästään*ding*
[/q]
:D
[q]Amokk, 14.8.2006 14:06:
Hah, muistui noita ominaisuuksia miettiessä mieleen kavereiden kanssa miehen valintaa varten tehty haastattelulomake.
[/q]
Mä voisin pistää ihan mielenkiinnosta kaveritkin tekemään ton, koska "kerro lisää" -osiot kuulostavat hyviltä. :D Pakko printata ulos.
Hakusessa olisi turvallinen syli, että voisin katsoa pari kauhuleffaa. Yksin en uskalla. 
[size=6](Siis no kidding, mulla on jäänyt viimeiaikoina kaikki kauhuleffat katsomatta, kun en tosiaan niitä yksin halua katsoa.) [/size]*nauru*
[q]hallucinogen, 27.6.2006 09:31:
[...]tuppisuita ei katella. Mikään ei oo ärsyttävämpää kun itse on äänessä 98% ajasta kun ideaalitilannen ois se Nykäsen mainitsema 50/60. Vaikka rakastankin omaa ääntäni niin ois se kiva jos toinen sanoo hitusen enemmän kuin "joo", "ehkä", "ei".
[/q]
Word. Vaikka en itse ns. hiljaisia hetkiä pidäkään kiusallisina, niin keskustelukumppanit, joilta joutuu suolimaan ulos vastaukset, ovat todella ärsyttäviä. Itse olen todella sosiaalinen ihminen (lue: puhun paljon) ja koska mun mielestä tärkeintä suhteessa kuin suhteessa on huumorintajun kohtaaminen ja toimiva keskustelu asiatasollakin, niin tämä ei näiden "tuppisuiden" kanssa oikein toimi. Toki on niitä tapauksia, jotka "lämpenevät" keskusteluille vasta paremmin tutustuttuaan, mutta tällaisiin henkilöihin tutustuminen onkin työn ja tuskan takana, mitä en välttämättä ole valmis näkemään.
Mä taas ihan seurustelutilanteessakin haluan nukkua nimenomaan eri peiton alla, toisella puolella sänkyä kuin kumppani. Mä olen niin oman tilan kaipuinen ja herkkäuninen, ettei sellasessa tukahdutusotteessa saman peiton alla vaan pysty kuin torkkumaan. Mutta on se kiva (tarpeeksi leveässä sängyssä), että on joku, jonka viereen nukahtaa ja jonka vierestä herätä aamulla, että on sitten lähellä se halipusu -kaveri, kun sitä kaipaa.
Mä olen myös useasti nukkunut ystävieni tai hieman tuntemattomampienkin vieressä, eikä niissä tilanteissa ole todellakaan ollut mitään seksuaalista jännitystä. Joskus aikoja sitten exästä erottuani mä saatoin hipsiä yöllä pikkuveikan viereen nukkumaan, että mulla ei olisi niin yksinäinen olo. Että se niistä seksuaalisista viboista. :D
Joo word näille "sinkkuuden puolesta" puhuville ihmisille. Itse olen ainakin tämän viimeisen vuoden ollut täysin omillani, ja voi kyllä, mulla todellakin ON ollut kivaa. Eikä vain "kivaa vrt. itsesäälissä rypemiseen", vaan voisin sanoa olevani todella onnellinen (...ja puhuisin totta). En mä tietoisesti seurustelua karta, mutta koska mä en jaksa (enkä halua) lähteä siihen leikkiin "yrittämällä yrittämään", niin kumppani vaihtoehdot ja tilanteet mistä alotettais on hyvin harvassa (lue: 0 viimeisen vuoden aikana.) Enkä mä elä tästä "tietoisena", vaan mun pitää miettimällä miettiä, mitä tällaisessakin topikissa jorisisin. Mun elämä on vaan nimenomaan KIVAA ja ihanaa - tällä hetkellä sinkkuna. 
[q]RainChild, 20.5.2006 21:15:
mitä sä oikeen luulit...
[/q]
Arraid. Tällaisen kuvan sain vaan ekasta postauksesta.
[q]RainChild, 19.5.2006 14:01:
voi jumaleissön! täs on niinku pari viikkoo jo pitäny tavata ton yhen heebon kans ja kuitenki tänää se just äsken sano sit ettei tänäänkää kerkee ja sit se kuitenki pahottelee, krpl..(joka kerta se ei oo ollu kerkeemisestä kii, esim. kerra se tuli kuumeeseen, mut kuitenki) ja sanoo, et sitä kiinnostaa kuitenkin nähdä, mut nyt sil on sit taas kova kiire 
ja et ollaan yhteyksissä jne jne...
saadana, vois niinku oikeesti pitää sen sanansa ja miettiä etukäteen, et onks sil varmasti tarpeeks aikaa
*julmetunpahasilmäMUR-hymiö*
*edit niin ja kyl mie tiiän, et koht ei harmita enää niin paljon, mut just nyt semmone kuohahdus 
[/q]
Ehm. Kuulostaa pahasti multa, kun EN halua solmia äijään kiinteämpää suhdetta. :( Sori.
Onhan se hyvä olla tietyllä tapaa "kyyninen ja varautunut", koska se parantaa niin huomattavasti sinkkuelämän tasoa. Ei tarvitse ihastua joka viikko uudestaan ja aina kokea samoja tunnepohjaisia pettymyksiä. Mä en kuitenkaan kutsuisi tätä välttämättä kyynisyydeksi, vaan rationaalisuudeksi. Mun näkemyksen mukaan kyynisyys on vain kokemuksista kerääntyvää negatiivista rationaalisuutta (vaikka periaatteessa rationaalisuutta ei pystykään kokemuksitta argumentoimaan).
Mä olen aina ollut rationaalinen ihminen ja kyennyt "kyynisesti" omat tunteeni ja ihastumisen perhoset nopeasti tukahduttamaan. Veisikö tämän sitten ylitseampuvan itsekontrollin vai tunnevammaisuuden piikkiin, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että mä olen säästynyt elämässä niin jumalattoman monelta emotionaaliselta vuoristoradalta, että mun on pidettävä tätä negatiiviselta vaikuttavaa piirrettä positiivisena - omalta kannaltani.
Mulle sanotaan, että menetän elämästä niin hyviä asioita tämän piirteen vuoksi, mutta mä näen, että niiden hyvien asioiden muassa menee myös niin paljon pohjimmaista paskaa, että se kompensoi tilanteen tasaiseksi. Mä kun olen optimistinen ja positiivinen ihminen, niin mun elämä on tasaisesti vaan helvetin täydellistä.
Joojoo, "koska et tiedä paremmasta". Sitä ei voi kaivata, mitä ei ole kokenut - ja se kaipaaminen olisi hirveintä elämän onnellisuuden kannalta. Jos ja toivottavasti kun mä tulen joskus "antamaan periksi" tunteille (joita mä jotenkin julmasti käsittelen ulkosyntyisenä asiana - irrallaan musta itsestäni), niin mä haluan sen olevan pysyvää, kestävää ja tasaista ja siihen ei lähdetä tyhjänpäiväisestä everyday ihastuksesta. Vaikka kyllä mun on varmaan myönnettävä, että vähän hymyilyttää... :)
[q]Anselmi, 28.1.2006 19:09:
---
lohikarme, 28.1.2006 19:04:
Ihminen ei vaan ikinä oo tyytyväinen
---
Mä oon 
[/q]
Second that. Naurettavaa, että toi "aidan toiselle puolelle" haikailu on niin yleistä.
Tää on mun koti. Mun maailmassa on sen koko olemassaolon ajan ollut vaan yksi jätkä, joka on pystynyt antamaan mulle toisen kodin, missä oon myös viihtynyt. En sano viihdyinkö siellä paremmin vai huonommin, on vaikea lähteä erottelees yksityiskohtia, kun kummassakin on omat hyvät puolensa, toisaalta siitä on niin pitkä aika, etten enää muistakaan kunnolla. Vaikka olenkin "sinkku", en tunne olevani yksin, enkä mitenkään vaillinainen ihmisenä ja vielä vähemmän tunnen, että mun elämässä ois joku "aukko", joka miehen tulisi täyttää. (Voi hitto näiden sun lauserakenteides ja sanavalintojes kanssa tyttö *blush*) Mun elämä on täydellistä just näin, mutta en sano, ettei se vois olla erilailla täydellistä myös seurustellessa. Mä en vain oo aatellu kokeilla millasta se seurustelu nyt ois, koska en _uskalla_ pilaa tätä täydellisyyttä, jonka oon itseni kanssa tavoittanut. Enkä mä nyt oo törmännytkään ihmiseen kenen kanssa haluaisin "kokeilla": kaikki ahdistaa heti, kun saan selville, että ne haluais "kokeilla" ja mä otan sen varotuksena, ettei kannatakaan lähteä pelleilemään. Oon löytänyt joskus ihmisen, kenen kanssa ei ahdistanut, niin ootan, että löytyy samanmoinen, ennenkuin oon valmis luopumaan nykyisestä elämäntyylistäni. Tää on aivan liian mahtavaa pilattavaks tai ees katkastavaks jonkun piiripienipyörii -pelleilyn takia. Elämä on. *sydän*
[q]pyhimys, 10.9.2009 13:00:
Tulipa mieleen, että miten sitä on voinut olla tyhmä. Joskus en lähtenyt ulos yhden typyn kanssa vaikka se itse pyysi ulos. Näinpä sitten vähän aikaa sitten kyseisen naisen ja sanalla sanoen näytti kyllä tyrmäävältä. Ja on kyllä mukavakin tapaus. Silloin en lähtenyt ulos, kun "piti" mennä vielä salille tekemään selkätreeni. Voihan kiesi sentään miten tyhmä sitä on voinut olla. Selkätreeni...
Ja en tietenkään nytkään kysynyt mitään... näin sen nyt kaupassa, kun se oli kassalla myyjänä.
[/q]
:D
Melkein samaan kastiin menee meikäläisen tälläinen perushölmöys naisten kanssa:
Tutustuimpa viime joulukuussa pikkujouluissa erääseen kaverin kaveriin, kumpikin siis mimmejä. Tosi kiva tyyppi ja niin päin pois, asui vain sen verran kaukana stadista (Järvenpää), ettei sitä oikein illanistujaisissa tahi baareissa (jne.) nähnyt. Juteltiin niitä näitä mesessä & facebookissa pitkin talvea ja kevättä, ja kulunutta kesää.
Tossa toista viikkoa takaperin juteltiin syksystä ja sellaisesta ns. syksyllä tekee mieli vain käpertyä jonkun kainaloon -diipadaapasta. Samalla ko. tyttö kertoo että seukkailee nykyään ja vähän sivumennen mainitsi, mutta jos meitsi ois joskus älynnyt pyytää häntä ulos ni se ois lähteny heti. Haha :D
Kunnon munaus multa, sillä pitkin kevättä mietin kyseisen tytön pyytämistä treffeille, mutta aina ajatukseni kaatuivat yhteiseen tuttavapiiriin ja varsinkin siihen, ettei (hyvän) kaverin kaveria meikäläinen oikein ns. "kehtaa yrittää". Tollaisissa seteissä on vain liikaa pelissä mitä tulee toimiviin kaverisuhteisiin ym.
Mun paikka täällä on vakavasti uhattuna (jälleen) sen erään herran toimesta.
[q]ezzy, 6.9.2006 12:50:
Mä en voi nykyään sietää oikeen enää koiria, huonoja kokemuksia kouluttamattomista elikoista...kuten kouluttamattomista naisistakin :D
[/q]
Mä taas oon törmänny kouluttamattomiin tapauksiin, jotka on ollu ihan OK [size=6]both dogs and men[/size]