SINKKULUUKKU

[q]niomic, 24.5.2009 20:02:
No voin taata et mäkin voisin sanoa vaik et "mennääks meille panee" semmosella ilmeellä, äänenpainolla ja kehonkielellä, et kyllä siinä vähänkään ajatteleva feidais :) Aktiivinenkin voi olla just siinä määrin et se passiivisuus korostuu sen pienen aktiivisuuden takia.
[/q]
Ok, niin kai. En oo koskaan nähnyt mr. Zeratulia naisenmetsästyspuuhissa niin en tiedä onko perusnegistelyvaihde silloinkin silmässä. :D / :(

(tosin miten tuollaiseen kysymykseen voi vastata muuten kuin feidaamalla?)

[q]Kyllä mulla on ainakin tämmösestä ristiriidasta kokemusta.
[/q]
Kumpana osapuolena? ;)

[q]aada, 15.12.2009 20:02:
---
Freja, 15.12.2009 19:41:
---
aada, 15.12.2009 19:35:
Mikä idea muuten, että sinkut keskustelee keskenään ja antaa toisilleen neuvoja, eikös se ole vähän kuin sokea neuvoisi sokeaa?

Ehkä pitäisi perustaa sinkuille joku Tohtori vastaa kysymyspalsta tms, jossa tohtorina toimivat seurustelevat kanssasisaremme?

---


Kyl mä oon ainakin täs luukus keskustellut ja lukenut juurikin niiden seukkaavien tekstejä.

---


No mistä ihmeestä sä tiedät kuka seurustelee ja kuka ei?
[/q]

OON NII SKENE

[q]Lauruska, 2.10.2005 15:41:
Ku ei tiiä et pitäskö palata tänne vai ei...ja kun ei tääkään niin houkuta
[/q]

[q]sapeli, 5.7.2005 03:06:
---
noena, 5.7.2005 03:05:
-clips-
---


Pidä hauskaa ja yritä rentoutua, ja älä ajattele niitä treffeinä niin kaikki menee paljon luontevammin
[/q]
*yessir**hihu**IIK*

[q]aada, 15.12.2009 20:04:
1. Hyvätuloinen
2. Miellyttävän näköinen
3. Asuu pääkaupunkiseudulla (ei Vantaalla tai muilla huonomaineisilla alueilla)
4. Mielellään yli 30-vuotias

Voi laittaa viestiä ja kertoa toiveista.
[/q]
1. Tienaan alle 50k
2. Olen todella mitäänsanomattoman näköinen
3. Asun Sörnäisissä - juurikin siinä kaupunginosassa, jossa on se hyvämaineinen Piritori
4. Olen 29v

Joko mennään? :D

Ainiin ne omatkin toiveet...

1. Sopivasti pläski
2. Ei kovin kovat vaatimukset itselleen, kavereilleen, miehelle tai miehen kavereille
3. On tai näyttää alle 14 -vuotiaalta
4. Nauraa korkealla äänellä pissakakkavitseille - uudelleen ja uudelleen (ja uudelleen)
5. Sielu

[q]Jutu, 16.10.2005 17:04:
---
SamHard, 16.10.2005 17:04:
I dont think so*igor*

---

No miksei vois?
[/q]

Siinäpä kinkkinen ja pulmallinen kysymys*vink* hmm

[q]enrg, 16.10.2005 17:13:
---
Jutu, 16.10.2005 17:10:
---
SamHard, 16.10.2005 17:07:
Siinäpä kinkkinen ja pulmallinen kysymys*vink* hmm

---

Pöh. Älä nyt viitsi masentaa mua. Jos mä haluan pois täältä, niin miksen vois vaan lähteä? No okei, ehkä siihen tarvitaan se toinenkin osa puoli, mutta eiköhän se tuolta matkan varrelta löydy

---


perustatte mellun kanssa oman rekkalebso luukun*lmao**nauru*
[/q]

[q]Zeratul, 14.3.2008 17:12:
Itse käyttäisin tässä termiä juhannuskokko ton rovion sijaan.

Tai metsäpalo!

---

Nii just, metsäpalo eli bushfire! Sä taidatki olla siellä ihan puska liekeissä!
[/q]

Totta helvetissä oon!

[q]ezzy, 10.6.2010 00:27:
---
aada, 10.6.2010 00:04:
---

Baareissa on kyllä huonojakin puolia, jos sieltä yrittää puolisoa etsiä. Toisaalta itselleni se on ainakin se kaikista luontevin ympäristö siihen. Tykkään jotenkin siitä, että mennään suoraan asiaan, molemmat tietää mitä hakee ja ilmassa on heti sellainen tietty vire.

---


Mä en kyllä ymmärrä miten kaikilla on se vire kun ollaan vain baarissa...kaikki hakee sieltä vaan just sitä ja sit se on tosi jännää. Ristus mitä BS:ää.

ja toki pitää aina muistaa valittaa miten äijät on baarissa ääliöitä ku luulee et siellä ollaan vaan SEN takia ja sit ei saa niinq olla rauhassa kaverien kanssa ollenkaan...voittoisaa.
[/q]

No itse ainakin pidän yleensä aika häiritsevänä jos joku tulee keskellä päivää kadulla juttelemaan. Mitään työpaikka- tai opiskelujuttuja en oikein halua, ja esim. työpaikalla haluan täysillä keskittyä työntekoon. En myöskään harrasta oikein sellaisia juttuja, että ollaan ensiksi kavereita ja siitä sitten vähitellen tulisi joitain muuta. Internet on myös aika huono vaihtoehto, sillä haluan nähdä heti ihmisen, se kuitenkin ratkaisee loppupeleissä kaiken.

En nyt siitä jännästä tiedä, ehkä se on enemminkin sitä, että tietää mitä odottaa.

Niin, ja kuka valittaa?

Pääsin pois! *sydän*

[q]aada, 16.12.2009 22:45:
""" The best kind of love is when you have no expectations at all """
---
Ehkä. En kyllä enää tiedä haluanko enää lainkaan tälläistä viatonta rakkautta.
[/q]
Rakkaus ilman odotuksia on viatonta? Tarkoitatko nyt "flawless" vaiko "innocent"? Zeratul oli sitä mieltä, että tässä haetaan ehkä enemmänkin termiä "vilpitön" eli "sincere", mutta mä en siltikään oikein näe tätä koherentisti.. Miksi et haluaisi tällaista rakkautta?

Rupesin tämän ajatuksen myötä kelailemaan, että onko minulla edelleen piileviä odotuksia rakkailleni, vaikka pyrinkin irtautumaan niistä. Tavalla tai toisella heitä kaikkia taitaa yhdistää muunmuassa se, että koen heissä olevan omalla tavallaan paljon potentiaalia ja arvostan sitä mitä he ovat ihmisinä. Voisin siis kai ainakin muodostaa sellaisen hypoteesin, että tämän havaitun potentiaalin olemassaolo on edellytys rakkaudelleni, mutta kykenenkö säilyttämään tunteeni siitä huolimatta, että rakkaani ei koskaan käyttäisi havaitsemaani potentiaaliaan? Haluaisin uskoa näin, mutta vain aika näyttää kuinka vilpittömäksi saan mieleni tämän asian suhteen koulutettua.

Olen käyttänyt kirjallisuusterapiaa hyväkseni juuri nimenomaisesti tämän tämän aisian käsittelemisessä ja minusta on tuntunut siltä, että siitä on ollut runsaasti apua. Henkilökohtaisella puolella tunnun menneen tässä suhteessa viime aikoina ison harppauksen eteenpäin, mutta ongelmana tuntuu kuitenkin olevan näiden asioiden siirrettävyys työpaikalle, jossa ympäristö ja vaatimukset (niin ulkoiset kuin sisäisetkin) ovat kovin erilaiset. Tämä on kuitenkin taas jo ihan omna alueensa, joten ei mennä sinne ;)

Mutta kuten tästä voi päätellä niin toivon ainakin kykeneväni tuntemaan tällaista vilpitöntä, pyyteetöntä rakkautta. Tuntemani rakkaus on kuitenkin todennäköisesti suurimman osan ajasta merkityksellistä enimmäkseen minulle itselleni, eikä niinkään välttämättä rakkauteni kohteille. Täten on mielestäni ihan luonnollista, että rakkauden kohde ei niinkään normaalitilassa koe tällaista rakkautta erityisen arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena asiana. Itse näen merkityksen nousevan kuitenkin esiin niin kriisitilanteissa kuin myös hiljattaisen inhimillisen kasvun tukena, joten vaikka voinkin yhtyä siihen, että en tällä hetkellä suoranaisesti halaja tällaista rakkautta osakseni, haluaisin osata sitä kuitenkin arvostaa aina sen kohdatessani.

[q]aada, 30.11.2009 15:11:
---
ezzy, 30.11.2009 14:36:
---
Genuinex, 30.11.2009 09:46:
---

Kuinka voit olla epävarma tunteistasi? Etkö tunnista niitä vai etkö vain osaa luottaa niihin? Oma kokemukseni on, että tunteet ovat totuuden torvi. Järki järkeilee ja monesti puhuu tunteita vastaan.

---


Dude, sä kysyt tuollaista NAISELTA :D

---


Heh.

Iskee muuten koko ajan entistä selkeämmin, että pitäisi kyllä varmaan alkaa käydäkin jossain, jos haluaa joskus alkaa seurustelemaankin.
[/q]

On niitä paljon muitakin vaihtoehtoja, monissa vaan joutuu itsekin tekemään jotain :(

Hahhahhahhaha! Nyt löytyi täydellinen ratkaisu jos kaipaa krapula-aamuna sitä kainaloa. Ei haise, ei ärsytä, ei jätä sukkia pitkin asuntoa...

Poikaystävätyyny

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]Jäck, 8.7.2005 00:08:
olis kyl kiva löytää poika-tai-tyttöystävä
[/q]

noni meille sit vaa halimaan

[q]TonyAss, 18.7.2005 10:38:

Tulipas harvinaisen sekava posti, mutta ilmeisesti sen sanoma oli että ihmisten pitäisi oikeasti olla tyytyväisiä tilanteeseensa, olivat he sitten sinkkuina tai suhteessa.

[/q]

Tää on tosiaan varmasti se vaikein osuus on sitten suhteessa tai ei... Itse en tunnu olevan ikinä mihinkään tyytyväinen Satoi tai paistoi, aina on valittamista
Kuinka vaikeaa voi olla elää tässä hetkessä ollen tyytyväinen siihen mitä on eikä miettiä sitä mitä ei ole *täh*

Täällä olen, tänne kuulun ja täällä pysyn On tää kummaa, kun tietää itse ettei ole aikaa seurusteluun oikeesti tai oikein uskallusta/haluakaan. Silti haluaisi olla sen jonkun kanssa,mutta ei kuitenkaan. Oli miten oli, kaikista vähiten itseään loukkaa kun on yksin.. ei ole nyt aikaa pilata kesää, opiskeluja (vuosiin), alentaa fiilistä töissä.. mitä nyt saattais käydä jos seurustelis. Mutta kun ihminen osaa olla silti niin jäärä ja samalla tyhmä. Tekee mokia ja ihastuukin välillä (joille taas ei voi mitään). Kun osais vaan olla sotkematta järkeä ja tunteita, ois paljon helpompaa elää.

Ärsyttävää.

Mutta ehkä kuitenkin sinkun elämä on sen verran huoletonta ja letkeetä, et just se on se mitä tällähetkellä kaipaan. Ihanaa huomata, etten ole ainut sinkku. Täällä luukussa meitä on ja lisääkin mahtuu *sydän*

[q]Dana, 8.8.2006 15:41:

no todellakin!! Hiiteen sellaset jotka koettavat sua muuttaa tai eivät arvosta sua just sellaisena kuin olet! Ajanhukkaa, sanon minä!!
[/q]

Juuri näin.

[q]pirpeli, 8.8.2006 14:45:
---
zeuzz, 8.8.2006 14:43:
byääh! :( miksi aina pilaan mahdollisuuteni tyttöön olemalla oma itseni?

---


Sä oot selkeesti miespuolinen minä. Mä pilaan aina mahdollisuuteni miespoikaan olemalla oma itseni*hmph*
[/q]

Kuulostaa myös multa.. Mut joo, ei tosiaan kandee varmaan ottaa stressiä.. eiköhän sielt viel joku tuu vastaan joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin se on..