SINKKULUUKKU
Syksy edessä---samoin yksinäiset illat...*nyyh*
[q]Tyeicha, 22.9.2006 19:14:
..mä olen aika kiltti.
[/q]
Mut kai sä osaat olla tuhmaki välil? 
[q]WiljamiDzay, 22.9.2006 21:44:
Ai niiku näi?
[/q]
No näin !
joo, perseest tää kyl on.. kun olis niiiin kiva löytää joku ja et ois perhosii vatsas... 
[q]mayah, 25.9.2006 14:51:
---
martina, 25.9.2006 13:10:
sellanen kunnon jätkä ois kiva, joka ois valmis tekee munkin eteen vähän jotain.
---
Semmosii ne pojat on. Haluaa vaan munkkeja, mut ei oo valmiita tekee mitään sen eteen 
TISSIT MAINITTU!
[/q]
repslol
No toi ei ainakaan kyl koske mua niinku ollenkaan, must tuntuu et mun kohdalla se on toistepäin
[q]Camomilli, 11.4.2009 17:28:
Opin tuosta suhteesta sen että nyt pyrin itsenäisyyteen. On toki hetkiä kun olisi kiva käpertyä vaan jonkun kainaloon "pakoon pahaa maailmaa" mutta ystävät ovat juuri niitä! Helposti voisi senkin virheen tehdä että yrittää pakolla väkertää suhdetta ystävän kanssa siksi että sattuu nyt synkkaamaan yleisesti. Ei.
---
Kauheinta olisi seurustella jonkun kanssa siksi että on joku.[/q]
En tiedä olitko tämän tarkoittanut vain yleisesti, vai pelkästään mulle, mut sen verran voisin vielä itsestäni kertoa, että mä en ole ikinä seurustellut sen takia, että olisi vain joku. Jos näin olisi, mä en tässä luukussa kykkisi. Mä loin tulevaisuutta ihanan ihmisen kanssa sen 3,5 vuotta, kunnes vain huomasimme, että se ei sittenkään kannata. Liian paljon asioita parisuhderintamalla oli suhdetta vastaan, mutta siitä jäi ihana ystävyys kuitenkin.
Haluan siis painottaa sitä, et mä en halua seurustella sen takia, että mulla olisi vain joku. Mutta mä satun olemaan ihminen, jota ei ole luotu yksinäiseksi erakoksi. Oon ihminen, joka haluaa ihmisille hyvää, ja joka tarvitsee vierelleen kumppanin jotta voisi tuntea täysillä. Tällä hetkellä mun elämästä vaan puuttuu hieman asioita, ja yksi on kumppani.
Mä pärjään toki yksin, mutta se ei vain sovi minulle. Sitä on vaikea ehkä selittää ihmiselle, joka ei tunne parisuhdetta niin upeaksi asiaksi kuin itse, mutta minulla on vain niin paljon rakkautta sydämessäni, että toivon että en joutuisi yksin sitä vaalimaan.
Mä en silti lähde suinpäin suhteeseen, enkä pidä itseäni mitenkään säälittävänä parisuhteen etsijänä, vaikka sellaista kohdalleni toivoisinkin. Tiedän vain, että minut on luotu elämään toisen ihmisen kanssa, ei yksin.
Vielä tuosta itsenäisyydestä haluaisin sanoa, että silloin kun avoliitossa elin, olin silti itsenäinen. Se, että on parisuhteessa, ei automaattisesti tarkoita sitä, että ei olisi itsenäinen.
Minulla oli silti oma elämäni, enkä pitänyt itseäni mitenkään kahlittuna. Me olimme molemmat itsenäisiä ihmisiä, jotka rakastivat toisen läheisyyttä sekä yhdessäoloa, muista asioista puhumattakaan. Olimme pari, pärjäsimme yksinkin mutta olimme parhaimmillamme kaksin.
Toki mullakin on ystäviä, mutta mä en niiden kainaloon mene "pakoon kylmää maailmaa", niinkuin asian ilmaisit. Mulle ystävät ovat niitä, keiden kanssa puhun asioista ja toki tunnen läheisyyttä, mutta mä en tunne siltikään kumppanuutta heitä kohtaan. Jokainen ymmärtää varmasti, että elämänkumppani sekä ystävä on eri asia. Elämänkumppani on sekä sitä, sekä ystävä, mutta ystävä on vain ystävä. (voiko tässä verrata hieman sitä, että kaikki konjakki voi olla brandya mutta mikään brandy ei voi olla konjakkia?)
Siinä lisäksi se, että mulla jokaisella ystävälläni on myös se parisuhde-elämä, eikä minulla ole edes sellaista läheisyydenhalua heidän kainaloonsa kuin jonkun, kenen kanssa olisi suhde. Toki makoilen kavereiden kainaloissa, halailen ja olen lähellä, tarjoan olkapäätä ja tarvitsen olkapäätä, mutta tiedän kyllä että jokaikinen ymmärtää sen olevan täysin eri asia.
Neiti Oikea on aika homonaama ku piilottelee.
[q]Puistokemisti, 18.5.2008 12:13:
Ja miten sitä koskaan voisikaan tietää olisiko kyseinen henkilö ´kiinnostava jos siitä ei jaksa ottaa selvää Ei kukaan ole missään vaiheessa sanonut että pitäisi hyväksyä kuka vaan. Onko luetun ymmärtämisessä vähän feilua?
[/q]
Maailmassa on se 3 miljardia vastakkaisen sukupuolen edustajaa.. Jonkun perusteellahan se alkukarsintakin on tehtävä, vaikka kuinka olisi kumppanin tarpeessa.
En mä ainakaan oleta, että kukaan jaksaisi mun Klubbariperseilyjä seuranneena lähteä mun kanssani yhtään mihinkään, vaikka on tietenkin olemassa pieni mahdollisuus, että tämän satunnaisen idiotismin alta löytyy oikeasti ihan mukava pieni poika.
Monet ihmiset lisäksi kiinnittävät ihan ymmärrettävästi runsaasti huomiota tulevien kumppaniehdokkaidensa ulkonäköön, joka on mielestäni täysin perusteltua. Vaikka sitä voisikin oman maailmansa muokata sellaiseksi, että ulkonäöllä ei ole merkitystä, on vielä jäljellä ne ~95% muusta väestöstä, joiden ajattelussa ulkonäkö on yhteydessä moneen asiaan ja joiden kanssa toimeen tuleminen on huomattavasti helpompaa jos he saavat sinun ja kumppanisi ulkonäöstä positiivisia mielleyhtymiä negatiivisten sijaan.
Olenhan minä kieltämättä itsekin joskus sitä vähän naureskellut kun ympärillä näkee koko ajan sekä heteronaisia, että heteromiehiä, jotka uikuttavat seksin puutteesta, mutta eivät osaa ns. laittaa palapelin palasia yhteen. Ymmärrän kyllä kuitenkin myös monia niitä vaikeasti muutettavia sosiaalisia ja maailmankuvallisia esteitä, jotka estävät näitä ihmisiä auttamasta toisiaan edes näin kapealla elämänalueella (saatika sitten elämänkumppanin löytämisen alueella).
Itse kehottaisin oikeasti kääntämään suurimmassa osassa tilanteita katseen peiliin sen sijaan, että ruvetaan defenssinomaisesti toteamaan, että "jos ei kiinnosta tutustua muhun enempää sen jälkeen millaisen kuvan olen antanut klubbarissa niin sit on toisella vikaa päässä". Se voi tietenkin olla hyvä strategia pitää kiinni oman heikon itsetunnon rippeistä, mutta antaa kyllä kovin köykäisesti eväitä siihen, että lähtisi kehittämään itseään ihmisenä sellaiseen suuntaan, että pärjää elämän lukuisissa sosiaalisissa kohtaamisissa paremmin - myös sen parinhakuriitin ulkopuolella.
Nimim. liikalihavat, tyylitajuttomat, hygieniarajoitteiset, egosentriset, sivistymättömät, huumorintajuttomat ja itsetunnottomat ilmapäähedonistit jättäköön ottamatta yhteyttä.. Niin ja jos luet Klubbarin sinkkuluukkua niin jätä vaan suosiolla väliin heti kättelyssä.
[q]hallucinogen, 1.11.2006 15:42:
Happy ending juunou? :D
[/q]
On niitä muitakin onnellisia loppuja. ^^
*toktok*
^
Noin juuri.
[q]Equalizer, 30.11.2006 11:06:
Eipä oo treffejä tiedossa*nauru*
[/q]
Oha. Tänään joutuu töiden jälkeen menee tapaa plurinatyttöö. 
[q]Medusa, 30.11.2006 21:25:
Musta tuntuu että oon ikuisesti sinkku. Mutta eipä kai sillä niin väliä.
[/q]
Et oo ainut*nauru*
lissu henttu tahtoo naisen.................ihq kiksutyttö,kiitos.........
[q]ALIEN, 7.12.2006 04:58:
täältä ei ole lähtemistä ennen kuin sydän ja järki molemmat sanovat et se on sen arvoista kokeilla. Ei siis mikään parin kuukauden projekti kyseessä. Kärsivällisyyttä, vaikka kuinka houkuttelevia tilanteita tulisi vastaan. Hiljaa hyvä tulee :)
[/q]
Tähän on kyl pakko kommentoida että nykyajan kertakäyttökulttuuri on pesiytynyt vahvasti myös seurustelusuhteisiin, ja parin kuukauden "tilapäisprojektit" ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Valitettavasti.
[q]martina, 8.12.2006 00:25:
mäkään en ihan käsitä... siis onko unikaveri joku sellainen jonka kanssa ollaan ihan vaan kavereita mut ollaan lähekkäin nukkuessa, vai siis mtähh?
musta on myös ihanaa käpertyä poikaystävän tms. kainaloon ja syleilyyn, varsinkin talvikylmällä., mutta en mä kyllä haluais et joku muu musta kiinni nappais yöllä. jos siinä vieressä joku kaveri tms sattuu nukkumaan, niin mieluiten oma peti tai tarpeeksi tilaa.
[/q]
Noh siis. Ei mulla ainakaa mitää ihme vakituista nukkukaverii ole. Se nyt vaan on sillai, et jos tartten yösijaa tai päädyn jatkoille tms. joidenkin näiden ihmisten luokse, niin ei ole mikään ongelma nukkua toisen vieressä, kivaa jopa :). Nämä, jotka mulla on nukkukavereina on sekalaista kansaa, kuitenkin lähinnä eksiä. Luultavasti sen takia, että ei tule helposti niin lähelle ihmisiä päästettyä ja näiden kanssa on helppo olla lähekkäin. Mutta siis, nykyään ihan ystäviä vain. Hellyydenkipeyttähän tossa tyydytetään.
Ja tohon mitä Anselmi sanoi... fuckbuddyt on jotenki niin, äh, kylmää hommaa. Harvemmin on tullu semmosel toiminnal enää nykyään lämmettyy
Onni, mä oon samaa mieltä. Yks mies tänne kiitos nyt heti!
[q]aada, 16.12.2009 22:19:
Mielestäni itseään ja valintojaan voi pohtia myös muuten kuin ihmissuhteiden tai parisuhteen kautta. Ja en kyllä välttämättä halua jatkuvasti kyseenalaistaa huvin vuoksi itseäni ja valintojani - aika rankkaa joka päiväisen elämän kannalta. Ei elämää mielestäni kannata huvin vuoksi tehdä turhan vaikeaksi, se kun on aika yksinkertaista loppujen lopuksi.
[/q]
Herrajumala, eihän sitä kyseenalaistamista minkään huvin vuoksi tehdä, vaan siksi että kasvetaan ihmisinä ja sopeudutaan paremmin ympäröivään maailmaan (ja loppuviimeks pysäytetään karman pyörä, katkaistaan jälleensyntymien loputon ketju ja päästään lopulliseen nirvanaan).
Ihannoinniiku silt varalta ettet tienny, sä et ikävä kyllä suinkaan ole täydellinen (koska säkin olet vain, niin, ihminen). Jos haluaa tätä asiantilaa korjata, on välillä ihan hyvä aina silloin tällöin miettiä et olikohan ne omat valinnat ihan kaikissa suhteissa okei, ja olisko mahdollista että maailmassa olis muitakin tapoja olla ja elää kuin se oma pieni kupla jonka on itselleen rakentanut.
Toisaalta sit taas, jos ei halua korjata sitä niin ei tietenkään oo mikään pakko, mut onko sekään nii fiksuu.