SINKKULUUKKU

[q]siveys, 26.9.2009 03:46:
lol - onnea antti - kirjoitit jälleen pitkät pätkät aivan turhaan, sillä lopputulos oli niin pitkä, että sitä ei jaksa kukaan lukea :D

[/q]

Aika hassua kun sanot noin, koska toi tais olla ensimmäinen pidempi pätkä sun kirjoittamana minkä olen kokonaan lukenut. Et mene ihan vikaan tuossa asiassa, mielestäni.

[q]plink, 6.5.2008 22:41:
voin vähän koittaa selventää mitä tarkoitan tolla naisen logiikalla, ettei nyt ihan turha postaus ollut. tässä hyvä esimerkki parin päivän takaa:

soittelin erään ystäväni kanssa viime sunnuntaina päivällä, ja sovimme, josko illalla oltaisiin näkyilemässä. sovittiin, että hän soittelee minulle päin, kunhan saa asioitaan hoidettua ja ehtii himaan. minä sitten varauduin siihen olemalla sopimatta illaksi mitään muuta, mutta jossain vaiheessa aloin ihmettelemään, kun mitään ei kuulunutkaan. koitin huvikseni soittaa, mutta puhelimeen ei vastattu. oma iltani meni toisin sanoen ihan pieleen, koska olisin muussa tapauksessa voinut tehdä vaikka mitä, kun oli niin nätti kelikin (=olisin mennyt puistoon juomaan kaljaa).

noh, maanantaina duunin jälkeen tämä tytteli soitteli mulle päin ja siinä juteltiin niitä näitä, kunnes hän ehdotti tapaamista. totesin vaan ohimennen, että voihan sitä sopia vaikka mitä, mutta ei sitä tuu tapahtumaan kuitenkaan, jolloin hän suuttui minulle! niinku wtf! kumpihan tässä taas se syyllinen olikaan. saatanan!!

minkä tahansa valtakunnan oikeustajulla luulis olevan niin, että mun pitäs suuttua sille, eikä toisinpäin (tai sitte missaan jotain ja pahasti). ei voi tietty yleistää, että naisen logiikka koskisi kaikkia naisia, mutta jostain se nimityskin juontaa juurensa. joku kun keksis, miten niiden aivot saadaan pelaamaan oikein, niin siinä olis kyllä rikas mies. :P
[/q]

http://wiki.urbandead.com/images/a/a7/Drama_Llama.jpg

"uus" kämppä, uudet kujeet, uus elämä!!

Jos naiset ei olis niin ........., et pitää oikeen pitää itseään palkintona joka pitää ansaita niin tätä topiccia ei olis olemassakaan. En ala väittämään että tämä olisi väärin, päin vastoin, tämä on täysin oikea asenne itseään arvostavalla ihmisellä. Olis se nyt aika per. jos vois vaan sanoe moi ja sillä olis kaikki selvä. BTW, onhan noita hienoja pickup kursseja joissa muuten puhutaan asiaa. Suomessa en tiedä, taitaa pari kyllä olla. Sieltä oppii sen mitä ei vielä tiedä, käydään perusteellisesti läpi - miksi, miten, milloin. Siellä ei kuitenkaan panosteta vain itse "lähestymiseen" vaan myös pukeutumiseen, maalaisjärkeen, arviointiin (kyllä, naisia on niin monenlaisia, on hyvä tietää ketä on vastassa) koska jokaiselle naiselle on omat lähestymistavat. Tarkoitus ei ole tietenkään "mahdollisimman paljon yhden illan suhteita" vaan hajottaa tää saatanan muuri joka syntyy jokaiselle naiselle sen jälkeen kun se tapaa näitä perus dorkia, joilla ei muuta mielessä olekkan.

Itse en ole ollut "oppilaana" kyseisillä kurseilla, lähinnä seuraajana (pietarissa ja moskovassa) ja alkuvuonna aloitin tälläisten vetämisen. Hassua kyllä, mutta toimii, asiakkaat tyytyväisiä ja kiitollisia. Vaikka luulisi tälläisten olevan täysin huuhaata, josta vain netotaan, niin kyllä se satanen säästyy sitten baarissa. Mainostaa en ala, mutta kiinnoistuneiden kannattaisi otta netti avuksi ja etsiä materiaalia. Ennenkuin alamme kaikki huutamaan että mitäs helvettiä mä tänne kirjoitan ja et tää on turha - aiheeton viesti.

[q]Riku, 8.7.2009 02:48:
Choose polygamia ;P
[/q]
En tiedä kuinka paljon olet asiaa kelaillut tai kokenut, joten en tiedä miten tuo ";P" pitäisi tulkita, mutta vastaan nyt ihan yleisesti polygamian mahdollisuuden suhteen..

Koen itse olevani polyamorinen ja yksi rakkaimmista ystävistäni on elänyt jo vuosia toimivassa polygamisessa suhteessa, joten ajatus ei todellakaan ole minulle pelkän vitsin tasolla. Tavallaan se, että ihan oikeasti harkitsen monogamisen suhteen mahdollisuutta omassa elämässäni avaa luonnollisesti saman mahdollisuuden myös polygamiselle suhderakennelmalle.

Polygamia on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo vaihtoehto, eikä se lopulta ratkaise sitä fundamentaalia ongelmaa, että valinta on tehtävä. Monogamisen suhteen tapauksessa rajaan valinnallani parisuhteestani ulos kaikki muut ihmiset ja polygamisen suhderakennelman tapauksessa kaikki ne, jotka eivät ole kykeneviä polygamiseen suhteeseen minun ja tavalla tai toisella muiden kumppanieni kanssa.

Henkilökohtaisesti en oikein edes näe, että polygaminen suhderakennelma lopulta voisi antaa minulle kokonaisuutena merkittävästi enemmän kuin monogaminen suhde. Siinä on omat positiiviset puolensa, mutta toisaalta vaadittavan kommunikaation lisääntyminen ja potentiaali väärinymmärryksistä ja muista sattumista nouseville kriiseille on niin merkittävästi suurempi, että en ainakaan näe sitä mitenkään ylivoimaisesti parempana vaihtoehtona.

Kyse ei siis ole siitä, että parisuhde yhden ihmisen kanssa ei riittäisi minulle. Kyse on enemmänkin siitä milloin olen ihmisenä valmis valitsemaan kumppanini ja millä perusteilla valintani tällöin lyön lukkoon?

[q]Vampyrella, 8.7.2009 02:01:
On hirmu hienoa, että osaat antaa arvoa ja merkitystä toisten ihmisten kokemuksille ja ajatuksille. Nämä asiat ovat kuitenkin niin yksilökohtaisia, että kysymyksesi avulla voit ainoastaan kartoittaa muiden ihmisten ajatuksia ja mahdollisesti tehdä hieman laskentaa siitä, mitkä kriteerit toistuvat useimmin muiden täällä luukussa vaikuttavien postauksissa. Todellisuudessa ja oikeassa elämässä sinulle oikeanlainen kumppani voi kuitenkin olla kaikkea muuta kuin muiden suosittelemien tai sinun itsesi määrittelemien kriteereiden mukainen.

Sanoisinkin, että unohda kriteerit.
[/q]
Hmm.. En tosiaan ajatellut tehdä mitään statistista analyysiä muiden ihmisten ajatuksista (ihan niin kuin tätä varten riittävää määrää ihmisistä edes kiinnostaisi vastata tähän :D). Ajattelin muiden kirjoitusten lähinnä toimivan peilinä omaan maailmaani ja tarjoavan itselleni uusia näkökulmia, joilla voin testata oman maailmankuvani seinien venyvyyttä. Tavallaan teen siis tässä tutkimusmatkaa itseeni ja omiin ajatuksiini tällä saralla, mutta kaipaan matkani varrelle virikkeitä teinviitoiksi paikkoihin, joita en ilman kosketusta teidän muiden maailmoihin päätyisi ehkä koskaan tutkimaan.

En ole myöskään kasaamassa mitään "mikä latistaa kiinnostuksen naisen/mieheen" -kriteerilistaa. Kuvittelen kykeneväni elämään elämäni onnellisena loppuun saakka vaikka minkälaisten ihmisten kanssa.. Ja tästä se todellinen ongelmani oikeastaan nouseekin:

[q]Kyllä sen tietää, kun toisen ihmisen läsnäolo tuntuu hyvältä ja oikealta. Mä sanoisinkin, että luota intuitioon ja värähtelyihin ja tunnekokemuksiisi, vaikka olisitkin äärimmäisen rationaalinen ihminen. Silloin, kun antaa elämän viedä ilman ennakko-odotuksia ja etukäteen kirjoitettuja normeja ja suunnitelmia, jää yleensä eniten käteen. :)
[/q]
Mutta mitä jos elämään sattuu useita sellaisia ihmisiä, joiden läsnäolo tuntuu hyvältä ja oikealta? Mitä jos värähtelyt ja tunnekokemukset kertovat, että ympärilläni on lukuisia ihmisyydessään äärimmäisen kauniita otuksia, joita kohtaan tunnen vetoa niin fyysisesti kuin henkisestikin? Mitä jos koen vilpittömästi välittäväni näistä ihmisistä, arvostavani heitä ja kykeneväni silmää räpäyttämättä sanomaan, että rakastan heitä?

Minkä perusteella minä valitsen yhden?

[q]Freja, 15.4.2009 09:08:
Mua jäi vähä mietityttään toi, kun sanottiin että eron jälkeen joutuu ystävätkin katsomaan uusiksi. Hm? Juu kyllähän ne vanhat ystävät siellä on ja pysyy, mutta henkkoht itelläni aina ne parisuhteen aikana sidotut ystävyydet pysyy silti eron jälkeenkin. Ok, oonhan mä melkein parhaimpia ystäviä eksäni kanssa nytkin, mutta jotenkin vaan.. En mä tiiä. Mä nään sen outona, et jos eroo ni pitäis niihin ystäviinkin katkaista välit (eri asiahan voi olla riitaisassa erossa, joka on mulle tuntematon käsite).

Käyn yhä eksäni kautta kavereiksi tulleiden kanssa kahvilla, ja joidenkin kanssa olen jopa paremmissa väleissä kuin mitä eksäni on heidän kanssa.

Kummasti myös ystävieni eksien kanssa olen väleissä. Vaikka heillä menee välit poikki, mä en nää sitä silleen, et mun ja ystäväni eksän tulisi katkaista välit.
Esimerkkinä yksi tapaus vuosien takaa, jossa ystävälläni meni ikävästi poikki hänen monen vuoden suhteensa - edelleen olen miehen kanssa yhteyksissä; messengerissä vaihdellaan kuulumisia ja keskustellaan niitä näitä jne, niinkuin kaverit tekevät.
Tämä oli vain yksi tapaus, vaikka niitä on monia. En vain osaa ajatella niin, että välit pitäisi katkaista kaikkiin eron myötä.

huomautan nyt siis vielä, että itselläni ei vain ole kokemusta riitaisasta erosta, joten henkkoht siinä voi olla pieni syy, mutta vaikka ystäväni ovat eronneet riitaisasti, se on heidän asiansa. Vaikken nyt hengaakaan kaikkien kavereiden eksien kanssa, niin kuitenkin kadulla vastaan tullessa moikkaamme ja saatamme vaihtaa pari sanaa. Tämä siis niiden kohdalla, keiden kanssa en ikinä mikään isompi ystävä ollutkaan.
[/q]

Mulla on kanssa sillain, että mun ystävien poikaystävistä tulee munkin aika hyviä kavereita ja mahdollisen eron sattuessa sitten minä ja tämä ex jatketaan ystävyydenpitoa, vaikka tämä entinen pariskunta ei olisikaan missään tekemisissä. En tiedä mistä johtuu. Johtuisko jotenkin siitä, että kun joku on saanut jonkun miehen kiikinpuuhun, niin sitten ei tarvitse enää itse olla mielin kielin ja miettiä, että tykkäisköhän toi musta

Omasta ex:ästä erotessani kylläkin pidin hieman etäisyyttä meille yhteiseksi muodostuneeseen kaveripiiriin ehkä noin puolisen vuotta. Sen aikaa, että samat piirteet jotka olivat alkuun ihastuttaneet ja sitten vihastuttaneet, alkoivat taas muuttua jos nyt ei ihastuttaviksi, niin enemmän kuitenkin yhdentekeviksi. Nykyään ollaan taas hyviä ystäviä ja nähdään toisiamme ihan säännöllisesti ihan vain toistemme näkemisen ilosta Ei siis vain satunnaisesti kun samaan paikkaan osutaan.

[q]siveys, 8.7.2009 02:43:
Minkä perusteella minä valitsen yhden?[/q]Choose polygamia ;P

[q]Vampyrella, 8.7.2009 00:30:
Tää on sinänsä aika jännä kysymys kaltaiseltasi filosofoijalta, koska etkös sinä ole ainut, joka tuohon voi vastata omalla kohdallasi?
[/q]
Mukamukakeittiöfilosofoijana voinen kuitenkin hypotetisoida, että minulla ei rajatussa ihmismielessäni todennäköisesti ole kaikkia niitä mahdollisia asiaan liittyviä lähestymistapoja ja elämyksiä mitä te rakkaat sinkkuluukun kanssaeläjät omaatte.

Keräämällä teidän mielipiteitänne, näkemyksiänne ja kokemuksianne saan mahdollisesti paremmat välineet muodostaa oman näkemykseni ja tämän jälkeen vastata kysymykseen ainakin jollakin tapaa omalta kohdaltani. Kyse on kuitenkin lopulta potentiaalisesti aika merkittävästä valinnasta yhden pienen pojan elämässä, joten en haluaisi luottaa ainoastaan tämänhetkiseen omaan rajattuun maailmankuvaani ja omaan rajattuun ajatuskapasiteettiini tämän asian suhteen.

Siitä on kuitenkin melkein 9 vuotta kun mä olen viimeksi oman kumppanin valintaan liittyvää problematiikkaa pyörittänyt päässäni edes jollakin tasolla vakavissani.. Väittäisin lisäksi muuttuneeni ihmisenä tämän 9 vuoden aikana siinä määrin, että silloiset ajatukseni eivät välttämättä sovellu enää nykyiseen tilanteeseeni kovin hyvin.. Voinkin kai siis suhteelisen hyvällä todennäköisyydellä olettaa olevani hitusen verran ruosteessa ajatusteni kanssa ja kaipaavani hellää avustusta elämän kivisellä polulla? ;)

Kelpaako tämä riittävän filosofiseksi perusteluksi kysymykselleni? :D

ei tajua niin taju lähtee *pökr*

[q]Freja, 31.10.2009 11:07:
---

Kun erosin 3,5 vuotisesta suhteestani, aattelin et yks iso tekijä oli juurikin vuorotyö. Se aiheuttaa kireyttä(turhaa tiuskimista), stressi oli hirveen korkeella, aina väsynyt, ja kun ukkonen oli ihan päinvastaisessa työssä niin ei siinä tullut nähtyä toista muuten kuin että toinen oli unten mailla. Olipa hieno suhe :D
[/q]

Toki se on stressaavampaa (riippuu tietty työstäkin), mutta en mä nyt siltikään näkis, että se estäis seurustelua. Mut henkilökohtaisia juttujahan nämä ovat. Aika rajoittavaa vaan jättää seurustelematta duunin takia.
Itsellä tosiaan hajoo pää aika nopsaan, jos pitää olla 247 yhdessä about kenen tahansa kanssa. Oma tila ja aika on vaan ihan elintärkeetä vaikka sillä ajalla ei mitään järkevää varsinaisesti tekiskään, pelkkä musan kuuntelu yksin on jo terapeuttista.

[q]Freja, 11.4.2009 17:54:

Kauheinta olisi seurustella jonkun kanssa siksi että on joku.
---


Haluan siis painottaa sitä, et mä en halua seurustella sen takia, että mulla olisi vain joku. Mutta mä satun olemaan ihminen, jota ei ole luotu yksinäiseksi erakoksi. Oon ihminen, joka haluaa ihmisille hyvää, ja joka tarvitsee vierelleen kumppanin jotta voisi tuntea täysillä. Tällä hetkellä mun elämästä vaan puuttuu hieman asioita, ja yksi on kumppani.
Mä pärjään toki yksin, mutta se ei vain sovi minulle. Sitä on vaikea ehkä selittää ihmiselle, joka ei tunne parisuhdetta niin upeaksi asiaksi kuin itse, mutta minulla on vain niin paljon rakkautta sydämessäni, että toivon että en joutuisi yksin sitä vaalimaan.
Mä en silti lähde suinpäin suhteeseen, enkä pidä itseäni mitenkään säälittävänä parisuhteen etsijänä, vaikka sellaista kohdalleni toivoisinkin. Tiedän vain, että minut on luotu elämään toisen ihmisen kanssa, ei yksin.


[/q]

Veit sanani suusta, niin totta.....

[q]FS, 11.4.2009 15:21:
---
onni3mk, 11.4.2009 14:24:
-clips-

---


Avoliitto ja kihlat on eri asia, voi elää yhdessä ilman mitään lupauksi sun muuta, mä en tätä sormusten hulluutta ole koskaan ymmärtänyt. Tai no sormuste, pikemminkin kihloihin menoa ja sit ihan btw siihen kuuluu perinteitä ja asioita, et se ei oikeesti oo vaan sitä et päätetään ostaa sormukset. Mutta kai tää eurooppalaisuus on vaan tällääistä aivotonta touhua, missä ei ole mitään vastuuta. Kihloihin mennään silloin kun halutaan naimisiin ja kun halutaan vihdoin naimisiin niin se todellakin tarkoittaa sitä että mitä aikaisemmin on häät sitä parempi.
[/q]

Mun mielestä sillon kun mies kosii niin mennään kihloihin ja sitten siitä usein menee n. vuosi että saadaan häät järjestettyä pitemmän kaavan mukaan jos niin halutaan tehdä. Niin tässä tapauksessa kihlasormukset on merkkinä siitä, että on tehty lupaus avioliitosta. Mä en kans ymmärrä niitä jotka menee kihloihin vaan sen takia että pitää saada jotain enemmän seurustelusuhteesta jos ei ole vielä suunnitelmia avioliitosta tai siitä että haluaa toisen kanssa viettää loppuelämänsä.

Sitä _oikeaa_ odotellessa...

[q]Ozie, 10.4.2009 18:48:
---
shapeshifter, 10.4.2009 18:41:
---
Lasersäde, 9.4.2009 08:58:


Sä oot viel niin nuori...*joo*
Nauti nyt elämästä, ku oot vielä ton ikäinen. :)

---


Tuo on isoin valhe, mitä maa päällään kantaa, no offence. Kyllä siitä elämästä voi nauttia vaikka seurusteliskin, ei noi sulje toisiaan pois.

---


Kyllähän ne jotain asioita sulkee....ei tietenkään läheskään kaikkea tietenkään.
[/q]

Itseäni huvittaa tollanen iän bashaaminen ja IMO aika ilkeetä ja alhasta, varsinkaan kun kommentoijat itsekkään ole mitään elämänsä eläneitä guruja.

Ei se ikää kato, sitä mennää back and forth sinkust seukkikseks riippuen omista intresseist ja tilanteist. Eiköhän se pointti oo kumminki nauttia elämästä aina, eikä vain ikävuosina X? ... JA eiköhän se ole myös henkilön persoonasta kiinni mitä käsittää elämästä nauttiminen?

Sulkee asioita, no tietty. Kysehän on siitä mitä sä haluat. Valitettava faktahan on, että kaikkea ei voi saada. Kukin kroolaa omalla tavalla ja toinen tykkää muhkummasta.

tää sitä ollaaan eikä muuta voida :D

[q]siveys, 7.7.2009 23:31:
Rupesin eilen kelailemaan vakituisen, monogamisen parisuhteen mahdollisuutta omassa elämässäni.. Sillain ihan aikuisten oikeasti.. En ainoastaan sellaisella täysin hypoteettisella tasolla..

On sitä aikoihin eletty! Edellisestähän on vasta 2,5 vuotta - ettei nyt vaan olisi vielä liian aikaista herkälle pienelle mielelleni? :D

Tänään pääsin kelassani jo niin pitkälle, että monogamisuus oikeasti tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi valita vain ja ainoastaan yksi ihminen suhteeseen kanssani. YKSI (1) kaikkien kuuden miljardin joukosta.

Okei täytyy myöntää, että kuuden miljardin joukko hitusen verran pienenee kun ottaa huomioon käytännölliset geograafiset rajat, sukupuoliset preferenssit, vaikeasti muutettavat kulttuurilliset pohjalähtökohdat, ihmisten olemassaolevat parisuhteet ja muiden ihmisten vapaan tahdon, arvot ja preferenssit.. Mutta jos nyt kuitenkin oletettaisiin, että tämän seulonnankin jälkeen kävisi niin absurdin hyvä mäihä, että löytyisi enemmän kuin yksi ihminen, joka olisi halukas sitoutumaan elämään yhdessä näin omituisen tyypin kanssa.. Haluaisinkin kysyä teiltä, rakkaat sinkkuluukun kanssaeläjät:

Mitä kriteereitä minun tulisi käyttää tulevan kumppanini valinnassa?
[/q]
pyyd'än jo valmiiksi kännissä naputettua tekstiä anteeksi MUTTA entä jos huomaatkin että ne kaikki tyhmät kliseet siitä 'toisen puoliskon' löytämisestä tuleekin toteen? siinä vaiheessa ei kannata enää perääntyä vaan antaa mennä vaan. koska se voi ollakin kaikkea sitä mitä et tienytkään haluavasi kumppaniltasi?=!?!?! mulla oli aikoinaan kriteereitä. niitä oli luonteen, ulkonäöen ja yleisen elämänkatsomuksen parista miljoonia. mitä sitten kävikään? noh, yks tyyppi tuli vaan aivan sattumalta mun elämään ja sen jälkeen asiat on rullannut kuin omalla painolla. luulin myös ett täytyis ihmissuhteissa olla niitä ylämäkiä ja alamäkiä että ylämäet tuntuu joskus hienoilta. ei se kyl vaa niin oo ja vaik siinä toisessa ei ookaan JUST niitä kaikkia omia kriteereitä niin sä voitkin löytää siitä parempia! elämä voi olla aivan fantastista ilman niitä jumalattomia riitoja ja sopimisia. kumma juttu ;)

ahhh pikkasen oon lukenut näitä sinkkuluukun juttuja ja vaan oikeasti toivonu ett jokainen näistä ihmisistä löuytäisi sen tyypin kenen kanssa on maailman helpointa OLLA. vaan OLLA. se on hienoa. silloin ei tarvi miettiä arkea, koska sekin tulee vaan ihan itsestään.

kiitos ja anteeks.

kokeile ;))) :)

Pakko sanoa, että on kyllä ehdottomasti paras sinkkuilukesä ikinä, ei voi valittaa

Rupesin eilen kelailemaan vakituisen, monogamisen parisuhteen mahdollisuutta omassa elämässäni.. Sillain ihan aikuisten oikeasti.. En ainoastaan sellaisella täysin hypoteettisella tasolla..

On sitä aikoihin eletty! Edellisestähän on vasta 2,5 vuotta - ettei nyt vaan olisi vielä liian aikaista herkälle pienelle mielelleni? :D

Tänään pääsin kelassani jo niin pitkälle, että monogamisuus oikeasti tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi valita vain ja ainoastaan yksi ihminen suhteeseen kanssani. YKSI (1) kaikkien kuuden miljardin joukosta.

Okei täytyy myöntää, että kuuden miljardin joukko hitusen verran pienenee kun ottaa huomioon käytännölliset geograafiset rajat, sukupuoliset preferenssit, vaikeasti muutettavat kulttuurilliset pohjalähtökohdat, ihmisten olemassaolevat parisuhteet ja muiden ihmisten vapaan tahdon, arvot ja preferenssit.. Mutta jos nyt kuitenkin oletettaisiin, että tämän seulonnankin jälkeen kävisi niin absurdin hyvä mäihä, että löytyisi enemmän kuin yksi ihminen, joka olisi halukas sitoutumaan elämään yhdessä näin omituisen tyypin kanssa.. Haluaisinkin kysyä teiltä, rakkaat sinkkuluukun kanssaeläjät:

Mitä kriteereitä minun tulisi käyttää tulevan kumppanini valinnassa?

[q]Lyylikki, 3.4.2009 09:14:
Ei tullu ehdotuksia, ei. Eikä sitä kyllä ollut kirjoitettu mitkään ehdotukset mielessä, puhtaasti vain toteamuksena sen hetkiseen tilaan, kun kumpaakaan toivetta ei voinut täyttää.
[/q]
.. Kuinka huonosti pitää asioiden olla, että ei edes kännitoiveita voi täyttää? Sehän suodaan meillä supisuomessa valtion tuella huono-osaisemmillekin!? :D

[q]Mitä klubbarissa pariutumiseen sitten tulee noin yleensä...
Tiedän ainakin muutaman, jotka ovat täältä kautta bonganneet toisensa, joten mahdollista se on. Sitä, että osaisinko itse lähteä suhdetta/sutinaa pohjustamaan klubbarissa, niin enpä tiedä. Ei tämä kyllä mikään varsinainen deittikanava ole. Kaipa siihen olisi parempiakin medioita olemassa
[/q]
Kyllä mie itsekin joitakin pareja tiedän, jotka ovat alkunsa saaneet klubbarin piirien kautta, mutta ei ne kai suoranaisesti täällä klubbarissa ole pariutuneet vaan enemmänkin sitten tapahtumissa, joihin näiden piirien kautta ovat löytäneet tiensä samaan aikaan.

Onkohan kukaan koskaan mennyt esim. treffeille pelkästään klubbarissa juttelemisen perusteella? :) Mähän voisi tehdä historiaa ehdottamalla treffejä esimerkiksi nettipersoonassaan mitä ihastuttavimmalle äm:lle, jota en ole koskaan nähnyt livenä :D

Lyylikkikään ei enää kelpaa koska mä olen nähnyt sen kerran ohimennen Alppipuiston portaissa vilaukselta. Sain tosin vasta myöhemmin tietää, että se oli Lyylikki... But there goes our moment of love at first sight - right down the drain.. Ei tullut ilotulituksia, vesiputouksia tai sateenkaaria :( Maybe we are just not meant to be.. *sigh*