SINKKULUUKKU
Kai munki pitäs jotain sanoa :) moon ihan tyytyväinen sinkkuiluun toistaiseks, ainaki siihen asti et saan päälimmäiset päänvaivat (koulutus, oma yritys) kohilleen.. Ei mulla ainakaa sinkkuna olo oo yksinäistä, paljon aikaa kavereille ja oon tutustunu ihan muutaman kuukauden aikana muutamaan aika mukavaan tyttöön. Satunnaiset päiväkahvit yms. sosiaaliteetit saa tän kaiken tuntumaan ihan siedettävältä :) (Ja sit ku on valmis seukkaa ni ei välttämättä tartte ettiä nii kaukaa *vink*)
joo never lose hope, ei täs kai muuta voi sanoo. tsemppii meille 
[q]Nexus__69, 26.3.2008 13:48:
---
domi, 26.3.2008 13:27:
---
ezzy, 26.3.2008 13:26:
---
Aika nopeasti olit karistamassa sinkkuluukun pölyjä imho, muutamassa päivässä?
---
Jos se on sitä hetkeen tarttumista :D
---
jooh, tulee joskus ihastuttua niin herkästi (lue aina :D) :(
[/q]
Tottahan se on kivaakin mennä täysillä mukaan uuteen suhteeseen, mut aika usein tulee sit takkiin :( Ite odottelin joku 4kk ennen ku pysty sitoutuu mitenkään...
Musta ei kyl seurustelijaks oiskaa*whaat*
[q]muZZle^, 11.4.2006 20:30:
mietiskeli ääneen
[/q]
Pätee ainakin meikäläiseen. Aloin ite seurailla keskustelupalstoja edesmenneen avoliittoni loppuaikoina, kun suhteessa meni jo huonosti. Nyt sinkkuna tulee sitten oltua enimmäkseen netin kautta yhteydessä ihmisiin. Ja kun kotona ei ole juttukaveria, niin kyllä se helpottaa, kun saa edes lukea toisten kirjoituksia ja kirjotella omia mietteitä julki. Tähänkin luukkuun on tullut purettua ahdistusta ja tukea on tullut ihan vierailta ihmisiltä. Se on lämmittänyt sydäntä.
Mutta vielä itse luukun aiheeseen... Sinkkuelämä sujuu hyvin, mitä nyt toisinaan tuppaa olemaan hieman yksinäistä. Siihen auttaa sitten hyvä ystävä tai hyvät bileet. Suurin miinuspuoli on se, että välillä puute vaivaa (arvaatte varmaan minkä puute 
), mutta kyllähän sitä ilmankin elää...
Nää on niitä hetkiä, jollon kaipais jonku ihanan lämpimään syliin..
Nää on myös niitä hetkiä, jollon sinkkuna oleminen on perseestä.*uuh*
[q]thebbo, 11.4.2006 12:49:
Kirjoitus
[/q]
Toi blogimerkintäni ei muuten omasta mielestäni ollut "purnausta." Se on aika rehellisesti kirjoitettu aikana, jona olin hyvin onneton ja tunnistan siitä edelleen itseni vaikka elämäntilanne onkin nykyään monessa mielessä erilainen. En myöskään katso että olisin tuolloin 2001 tavoitellut jotain sellaista, joka ei olisi ollut saavutettavissa tai että arvomaailmani olisi ollut kauhean suuresti edes perseellään - tai sitten sen saa kyllä osoittaa mulle, koska olen asialle sokea.
Mut kukin tyylillään. Ole sinä vihainen maailmalle jos se sopii sinulle parhaiten.
[q]wiwi, 11.4.2006 11:46:
Kirjoitus
[/q]
Mun on nyt tähän ihan pakko lainata itseäni noin viiden vuoden takaa blogistani (tai nettipäiväkirjoinahan ne silloin tunnettiin kunnes joku keksi tämän uuden mediaseksikkään nimityksen), koska kirjoituksesi toi tämän nimenomaisen merkinnän mieleeni. Koittakaa vaikka jotenkin skipata se skidi henkselienpaukuttelu-osuus, koska se ei ole olennainen itse asian kannalta.
[q]27.03.2001 Yksin ei ole hyvä olla / "Menestäjänuoren" suruvirsi
Tapasin eilen ohimennen Anttilassa ostoksilla ollessani erään parhaista ystävistäni vuosien takaa, Miinan. Se, miksi emme ole enää ystäviä, on jäänyt mulle hieman hämärän peittoon... Ehkä olen vaan ajan myötä unohtanut, mutta lukiossa ollessani hengailin kyseisen naisen kanssa ystäväpohjalta hyvinkin tiiviisti. Anyway, se on jo sitten taas toinen tarina. Kyselimme kuitenkin kohteliaasti toisiltamme yleiset "mitä kuuluut" ja onnistuin antamaan itsestäni taas oikein hyvin menestyvän nuoren miehen kuvan ja ilmeisesti herätin sillä myöskin jonkin verran närää. Kiire kun oli, niin en ehtinyt selittämään Miinalle että olen 100% varma siitä että se elää onnellisempaa elämää kuin minä vaikka raha onkin opiskeluiden takia tiukemmassa ja avomiehen kanssa varmaan toisinaan tulee kinasteltua.
Kaiken kaikkiaan ulospäin näyttänee etten voisi elämältä juuri paljon enempää pyytää, mutta väittäisin että ulkokuori pettää. Tai sitten vain olen tavattoman yleistyytymätön ja ahne jätkä? Ikää lasissa 22, lukion jälkeen en ole kouluja käynyt ja silti alla pauhaa työsuhdeauto, lompakossa polttaa firman luottokortti, tienaan kohtuullisesti, olen mainospäällikkö tai jotain, asun kivan kokoisessa kaksiossa ja vuokra on mitätön--- Kaikkea sen sellaista mitä ihmiset nyt tavoittelevat elämässä tuntuu siis olevan? Ja paskat. Elämäni on varmaankin teoreettisesti ajatellen 95% kohdallaan, mutta sen viiden puuttuvan prosentin mukana puuttuu kaikki. Se puuttuva 5% tuo leijonanosan elämänsisällöstä ja ilosta. Kyseessä on siis parisuhde.
Olen tässä miettinyt ovatkohan arvoni jotenkin pahemman sorttisesti päin helvettiä kun annan parisuhteen puuttumisen vaikuttaa näin paljon yleiseen onnellisuuteeni. Todennäköisesti, mutta kun mun mielestäni yksin ei ole hyvä olla niin yksin vaan ei sitten ole hyvä olla. Onko tervettä olla riippuvainen jostain toisesta henkilöstä tässä määrin? Ehkäpä ei, ja onnea vaan niille, jotka eivät ole pitkiä aikoja ehtineet seurustelemaan. Näin siksi, että mun teoriani mukaan se miksi nämä henkilöt ovat mun tilanteeseeni verrattavassa tilanteessa onnellisempia kuin minä, johtuu siitä että he eivät koe menettävänsä mitään. Ja miksi eivät koe? Yksinkertaisesti siksi että jos ei ole kokenut kuinka onnellinen sitä voi parhaimmillaan (...ja jopa pahimmillaan) parisuhteessa olla, niin miten sitä nyt osaisi kaivata?
Siispä; jos kerran näinkin avoimesti tiedostan kaipaavani parisuhdetta, niin yritänkö alitajuisesti kehittää sellaista jostain kaiken aikaa, kaikkialla? Pelottava skenaario. Toivottavasti en. En halua seurustella kenenkään kanssa vain seurustelun vuoksi enkä varsinkaan "paremman puutteessa." Paremman puutteessa on ilmaisu, joka tuo mieleen vain vihaa ja inhoa kaiken maailman bileliitäjiä ja muita sen sellaisia kohtaan. Haluan vain löytää jonkun, jonka kanssa maailma tuntuu siedettävämmältä, josta voi välittää ja joka vaivautuu ottamaan selville kuka oikeastaan olen. Sen tietävät harvat.
Myönnän olevani yksinäinen, mikä on sinänsä aika outoa että mulla on kuitenkin paljon ystäviä ja kavereita, jopa niin paljon etten ehdi pitämään kaikkiin heihin yhteyttä niin paljon kuin haluaisin. Yksinäisyyteni laatu ei kuitenkaan ole mitään "ei ole mulla yhtään ystävää, joten istun nurkassani ja säälin itseäni"-tyylistä vaan paremminkin sellaista jokapäiväistä. TV:stä komedioita katsoessa ei naurata, koska on tottunut nauramaan niille jonkun kanssa. Kun itkettää niin pitää itkeä yksin, eikä kukaan sano että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Sohva on iso yhdelle ja paksu untuvapeittokaan ei vie parisängystä sitä kylmyyttä, jonka muistot paremmista ajoista joilloin siinä nukkui kaksi sinne tuovat. Koti on ilman toista vain talo, jossa asutaan, mutta ei eletä.
[/q]
"Listen, you fuckers, you screwheads. Here is a man who would not take it anymore. A man who stood up against the scum, the cunts, the dogs, the filth, the shit. Here is a man who stood up. "
Taitaa olla elokuvasta Taksikuski tuo...loistava leffa.
Tää on seukkausluukun 9361. viesti, seukkausluukussa on 1258 viestiä 
6# Tu pelaa shakkia
Toimi ainaki taiteidenyös 
[q]
Tästä voidaan sitten tavallaan tämmöisellä pehmeänhassulla logiikalla päätellä että joko ei ole yhtään Oikeaa, tai sitten niitä on monta.
[/q]
Kait niitä useampia on kunhan ees yksi niistä ottaisi ja veisi mukanaan. Itse kun olen vähän huono tekemään aloitetta.
Mitä jos ei oo varattu eikä käytä pirii eikä oo tyhmä?
[q]Epailija, 5.4.2006 11:29:
Uskoisin, että hyvin harva suhde elää kovin pitkään vain omalla painollaan. Huonoja kausia tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin ja jos ei silloin ole valmis näkemään vähän vaivaa, saattaa suhde loppua siihen. Toisaalta jos taas ei lopu, niin suhteen laatu saattaa huonontua. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi järkevää elää suhteessa, jonka ylläpito vaatii jatkuvaa niska limassa vääntämistä.[/q]
Ihmiset muuttuu ja kasvaa (toivon mukaan) ja jollei toinen ihminen kasva siinä mukana niin suhteella ei hyvin mene - ja joskus ihmiset lähtee muuttumaan eri suuntiin. Tämä näyttää olevan yleinen elämän totuus, joten on hyvä pitää mielessä että kaikkia suhteita ei ole luotu pysyviksi. (Itse asiassa aika harva on, ihmiset vaan tuppaa pelkäämään yksin jäämistä enemmän kuin sitä epätäydellisessä suhteessa pysymistä.)
[q]Liian helpolla ei kuitenkaan kannata aina luovuttaa. Suhteella saattaa olla ties kuinka paljon annettavaa vielä niiden huonojen kausienkin jälkeen ja niiden läpi selviäminen saattaa parantaa ja vahvistaa suhdetta.[/q]
Toisaalta, maailmassa on vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja kokemuksia jotka taas ehkä menee sivu suun jos takertuu suhteeseen ja siihen toiseen ihmiseen... Siitä olen samaa mieltä että jos jotain itselleen tärkeää on löytänyt niin ei siitä liian helpolla kannata luovuttaa, mutta ei saa myöskään ummistaa silmiään siltä että elämässä on paljon muutakin hienoa koettavaa.
[q]En usko, että ainakaan pelkkä tiiviys. Eikös noita tuntemuksia monesti ole selvästi ennen kuin suhde muuttuu tiiviiksi? [/q]
Hyvä pointti - mistähän ihastuminen johtuu? Useimmiten tämä taitaa olla ulkonäköseikka tai se "thrill" kun joku kiinnittää roimasti positiivista huomiota itseen, eli kumpikaan ei liene juuri missään tekemisissä itse rakkauden kanssa.
[q]Tarve taas on subjektiivista. Useimmat todennäköisesti nauttivat näistä tunteista suuresti, mutta pystyvät kyllä elämään ilmankin. Riippuvuudesta on paha sanoa. Jos joku ihminen on jollain tavalla tärkeä, niin eikö silloin jo ole jollain tavalla riippuvainen tästä?[/q]
Imo, ei ole. Hyvin usein nämä kulkevat käsi kädessä, mutta eivät aina. Jos ihminen on sinut sen kanssa että toiselle voi käydä jotain tai hänen elämäntilanteensa saattaa viedä hänet pois, riippuvaisuudesta voi päästä eroon. Mutta tietenkin ihminen haluaa pitää itselleen tärkeät ja rakkaat ihmiset ja asiat elämässään, tyhmäähän muu olisi. Mutta se mitä haluaa ei aina ole se mitä tarvii.
Meneepä ympäripyöreäksi 
Tässä juteltiin aiheesta ystävien kanssa pari päivää sitten ja päädyttiin siihen että elämässä on muitakin motivaattoreita kuin mielihyvä ja onnellisuus (tai ainakin vivahde-eroja). Olen myös yhä sitä mieltä että mielivaltaiset määritelmät kuten "ystävä" ja "suhde" ovat vain pahasta - kunhan kaikki osapuolet tietää missä mennään.
Minä ainakin aion jatkaa elämääni uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuen, katson mitä kaikkea mielenkiintoisia tuntemuksia nämä ihmiset herättää, nautiskella ja oppia. Ihan äkkiä en kuitenkaan usko sitoutuvani, koska se nyt lähinnä tuntuisi olevan karhunpalvelus molemmille - elämässä on liikaa hienoja asioita koettavana ja ihmisiä tutustuttavana.
paskat, ollaan sit yksin, jaksa enää odotella ketään. odotellu ihan tarpeeks. yksin on ihan hyvä olla, saa olla ihan oma itsensä eikä mitään muuta. 
[q]domi, 26.3.2008 13:27:
---
ezzy, 26.3.2008 13:26:
---
Aika nopeasti olit karistamassa sinkkuluukun pölyjä imho, muutamassa päivässä?
---
Jos se on sitä hetkeen tarttumista :D
[/q]
jooh, tulee joskus ihastuttua niin herkästi (lue aina :D) :(
Mä oon ja pysyn täällä ;D Nähtävästi...
[q]Esa, 31.3.2006 14:51:
En tiedä mikä niitä sit synnyttää kun ei ole omalle kohdalle sattunut - kenties se etteivät ihmiset osaa avoimesti keskustella asioista?
[/q]
Omat pelot ja epävarmuus, tietoisuus siitä, miten hairahtuvia ja epäluotettavia ihmiset oikeasti ovat, traumat ja huonot kokemukset. You name it. Niitä ei monesti pelkillä keskusteluilla selvitetä. Talk is cheap, eikä varmaan kukaan pettäjä ole suhteen alussa myöntänyt tulevansa pettämään. Sama pätee tietysti huonoon kohteluun ja kaikkeen muuhunkin mistä voi tulla paha mieli.
Edit: *Viilail*