SINKKULUUKKU
Täällä luukussa ollaan nyt oltu puol vuotta ja pois ei oo mikään kiire.. :)
No hyvä, onks kohta sitten uuden laivamatkan aika? :)
Hitsi, kyllä se siitä toivotavasti järkkääntyy vaikka joudutkin oottaa.
jotenkin ollut toiveikas fiilis kuitenkin pari päivää, yks italialainen frendi salilla kertoi eronneensa muijastaan 9 vuoden yhteiselon jälkeen jo pidemmän aikaa sit ja hänen kommenttinsa oli "man, your life is just about to start". jotenki tosta tuli ihan hyvä fiilis kun mietin että oon 27v ja elin kuin olisin 60v eläkeläinen pidemmän aikaa, ehkä tämä tosiaan on uusi hyvä startti oikealle elämälle :)
Niinhän se omallalaillaan menee.
Kohta pääset olemaan oma yksilösi. Se on välillä huumaavaa.. välillä se on raastavaa.. Siinä ei todella ole sitä toista.. Toisaalta saat itse päättää onko siinä joku ja kuka se joku on.. Saat itse päättää missä kaapissa lakanat on ja miten siisti kylppärin tarttee olla. Se on niin vapauttavaa, kun ei tartte enää tehdä kompromissejä.
Tää on ensimmäinen kerta ikinä, kun mulla on varattuna kokonainen kaappi biletavaroille. mulla mahtuu kengät, housut, paidat hengareissa ja rannekkeet ym accessoriessit oikeesti samaan paikkaan... Sinänsä hyvin merkityksetöntä ja samalla niin merkittävää---
Ei enää ikinä suhteeseen, avo- tai avioliittoon. Tää kerta opetti todella paljon, huh huh...
Sama fiilis, tai ainakin tutustun _vitusti_ ihmiseen, ennenkuin päätän muuttaa yhteen jne, en hyväksy enää ikinä väkivaltaa millään tasolla, en henkistä enkä fyysistä..
Opin edellisestä suhteestani NIIIIIN PALJON, sekä itestäni, että muista, en voi ees uskoa, miten olinkin se ihminen, joka en oo koskaan aiemmin ollut, enkä taatusti tuu ikinä enää olemaan.. Tiedän jatkossa omat ja myös sen toisen rajat.. Miten ihminen voikin olla niin sekaisin, ettei tajua oman hyvinvointinsa päälle?
Elin 2 ja puoli vuotta sidottuna pienessä pullossa ja pääsin ulos vain talutushihnassa... Huhhuh..
Täällä luukussa ollaan nyt oltu puol vuotta ja pois ei oo mikään kiire.. :)
---
jotenkin ollut toiveikas fiilis kuitenkin pari päivää, yks italialainen frendi salilla kertoi eronneensa muijastaan 9 vuoden yhteiselon jälkeen jo pidemmän aikaa sit ja hänen kommenttinsa oli "man, your life is just about to start". jotenki tosta tuli ihan hyvä fiilis kun mietin että oon 27v ja elin kuin olisin 60v eläkeläinen pidemmän aikaa, ehkä tämä tosiaan on uusi hyvä startti oikealle elämälle :)
---
Mä voin kyllä kompata tätä omasta kokemuksestani täydellä sydämellä. Itse erosin about 27-vuotiaana yli 6 vuotta kestäneestä parisuhteesta ja voin sanoa, että maailma avautui kyllä ihan uudella tavalla.
Tän takia olenkin hyvin tyytyväinen, että aloitin seurustelemaan vasta näin myöhään. Olen ns. valmis seurustelemaan, itsenäistynyt ja tiedän mitä haluan elämältäni ja parisuhteelta. Helpottaa aika paljon asioita ja toisaalta jos tulee ero, niin tavallaan tietää, että pärjää. Toisaalta on nähnyt jo maailmaa ja koen, ettei tämä seurustelu rajoita mua mitenkään siltä...
jotenkin ollut toiveikas fiilis kuitenkin pari päivää, yks italialainen frendi salilla kertoi eronneensa muijastaan 9 vuoden yhteiselon jälkeen jo pidemmän aikaa sit ja hänen kommenttinsa oli "man, your life is just about to start". jotenki tosta tuli ihan hyvä fiilis kun mietin että oon 27v ja elin kuin olisin 60v eläkeläinen pidemmän aikaa, ehkä tämä tosiaan on uusi hyvä startti oikealle elämälle :)
Mä voin kyllä kompata tätä omasta kokemuksestani täydellä sydämellä. Itse erosin about 27-vuotiaana yli 6 vuotta kestäneestä parisuhteesta ja voin sanoa, että maailma avautui kyllä ihan uudella tavalla.
---
Asuntokuvioihin tulossa muutoksia, pitäis illemmalla käydä kattomassa yhtä kämppää joka vaikutti kuvien perusteella täydelliseltä ja vuokranantaja sanoi että jos haluan kämpän se on mun. Snadit paineet. Hyvällä tuurilla mun uus elämä starttaa tänään illalla, hell yeah!
mod: muaki saa halata!
---
Vähänkö siistii. Siitä se eroprosessi todella alkaa, kun pääsee vihdoin eroon siitä eron tuomasta paskasta ja toisaalta joutuu kokemaan miltä tuntuu olla yksin.
Onnee uuteen mahd.kämppään
shiiiiiiit se sit meni vituiks ainaki eilisen osalta. ei ehtinyt enää esittelemään sitä kämppää kun pääsi niin myöhään duunista niin koko homma venyi ensi viikkoon. HUOH. mutta se kämppä on kuitenkin vieläkin mun jos haluun sen eli toivoa on, pitää vaan ens viikolla järkkää aikaa jossain vaiheessa ja käydä bongaamassa se kämppä. en jaksais odottaa ;(////((///// sadafddasdfadsfsfasds ...
jotenkin ollut toiveikas fiilis kuitenkin pari päivää, yks italialainen frendi salilla kertoi eronneensa muijastaan 9 vuoden yhteiselon jälkeen jo pidemmän aikaa sit ja hänen kommenttinsa oli "man, your life is just about to start". jotenki tosta tuli ihan hyvä fiilis kun mietin että oon 27v ja elin kuin olisin 60v eläkeläinen pidemmän aikaa, ehkä tämä tosiaan on uusi hyvä startti oikealle elämälle :)
[q]S-T:
Ihastumisessa seurustelun aikana ei ole mitään vikaa, jos kumpikin osapuoli osaa suhtautua siihen oikein. Seurustelukumppanin tulisi imo tajuta, että ihastuminen on inhimillinen asia, sitä tapahtuu pitkissä suhteissa, uskaltaisinko väittää, useimmille. Ainakin itse ihastun vähän väliä - eikä tuo muuta tunteitani kumppaniani kohtaan pitkällä aikavälillä lainkaan.[/q]
Olet aivan oikeassa. Ehkä ilmaisin itseni hieman väärin *ding*. Kyllähän sitä saattaa hetkellisesti tuntea vetoa johonkin toiseen. Yleensä se kuitenkin menee ohi muutamassa päivässä, ellei nopeamminkin.
[q]S-T:
Toisaalta taas myös ihastuvan osapuolen pitäisi tajuta, että ihastuminen on vain ihastuminen ja vaikka ihastumisen tunne tuntuu mukaansatempaavan ihastuttavalta pitkän suhteen aripäiväistyneen välittämisen ja kiintymyksen rinnalla, ei sen mukaan ehkä kannata lähteä. Itse suuresti epäilen, että lohikarme ei ole tätä ehkä ihan sisäistänyt. Sääli.
[/q]
Sinäpä sen sanoit. Hyvä, että joku muu osaa pukea ajatukseni sanoiksi paremmin kuin minä itse 
[q]kindertin, 27.4.2009 12:01:
Mitä mieltä klubbarisinkut on,onko toisen osapuolen lapset este vai hidaste,vai onko se ihan ok?
[/q]
Eipä mulla taida mitään rakentavaa lisää tähän olla enää mut pitipä taas siltiki vastata.
Jos ei oo vakavalla mielellä liikenteessä nii ei kyl ihmeemmin ois mikää este, enkä ees näin äkkiseltään keksi et miks olis. Ja ainaki ite oon niin nihkee et jos kyseessä ois yksilö jonka kanssa muuten vois harkita pidempää yhteiseloa nii muksu tuskin ois sillonkaa katastrofi, ehkä korkeintaan sillon jos niitä on useempi. Kato jos toisella on vaan yks lapsi valmiina nii lukumäärää voi toki kartuttaa. En kyl sit osaa sanoo et millanen katras niitä pitäis olla et ois ehdoton nou nou, kaipa se kumminki on aika tilannekohtasta.
[q]Toykio:
Niimpä, aina kannattaa olla kaukaa viisas ja ihastua suhteessa jo uuten mahdolliseen seurustelukumppaniin jos näyttää rakkaus kariutuneelta...
Yksi minun ystäväiseni ei ole sinkkupäiviä ikinä nähnytkään, mikä saa minut aina silloin tällöin kateeliseksi...mutta toisilla on kai tuo pariutuminen helpompaa.(?) No, joka tapauksessa, aina kun tyttönen on eronnut, niin samalla hän on aina tipahtanut kuin kissa jaloilleen mutta silti suoraan uuteen syliin!
[/q]
hah toisaalta tuo saattaa vaikuttaa aika laskelmoivalta toiminnalta.
[q]Jone:
en ymmärrä miksi sinkkuluukusta pitää ilmoittautua niin suunnattoman hätäisesti pihalle ja ilmoittaa sitten paluustaan parin päivän päästä.
[/q]
Mä en ymmärrä tätä koko SINKKULUUKKU ja SEUKKAUSLUUKKUa 
[muokattu 11.2.2004 23:40]
[q]De Souza:
Olet aivan oikeassa. Ehkä ilmaisin itseni hieman väärin *ding*. Kyllähän sitä saattaa hetkellisesti tuntea vetoa johonkin toiseen. Yleensä se kuitenkin menee ohi muutamassa päivässä, ellei nopeamminkin.
[/q]
Niin, jos sitä ihastusta ei ruoki. Mulla tosin on ihastuneena tapana ihan oikeasti keskustella ja tavata sitä ihmistä johon olen ihastunut. Eikä siinäkään mielestäni ole mitään väärää. Siitä, että saa tavata ihmistä, josta pitää, tulee hyvä olo, siksi sitä haluan tehdä. Tällöin se ihastus myös kestää pidempään kuin muutaman päivän. Tietenkin tällaisessa täytyy ottaa huomioon seurustelukumppanin sietokyky. Näistä ihmisistä, joita olen ihastuksissani tapaillut, on useammankin kerran syntynyt arvokkaita ja hyviä ystävyyssuhteita.
Kaikesta siveys-Antin suoltamasta provotrollikakasta huolimatta oon onnellinen et sinkkuluukussa on elämää. ^^
hihi.. sori mut into sekoittaa sinkkuluukun soppaa ei vaan kulje käsi kädessä täysjärkisyyden kanssa ja mielenvikaisuuden lieveilmiöistä joutuu välillä vähän myös kärsimään ;)
pusujaaaa!
---
Elämä on liian lyhyt surullisena olemiseen... No ei vaan, kyllähän se sattuu, jos menettää jonkun, jonka varaan on ajatellut rakentavansa koko tulevaisuuden.
Oon kyllä huomannut nyt kun olen seurustellut, että mitkään hauskanpitojutut ei kiinnosta enää ollenkaan. En jotenkin näe enää niissä mitään pointtia, elämä junnaa vaan paikoillaan.
Mutta joo, kyllä mua tässäkin mietityttää se, kuinka suhde kestää sellaisen 7 kk:n erillään olon... Olisiko parempi erota, pitää taukoa vai uhrautua suhteen edessä ja jäädä puolison luo? Ei kyllä liity sinkkuluukkuun varsinaisesti, mutta itsehän kirjoitan vain tänne...
---
Paha tohon on vastaa mitään tietämättä tarkempia tietoja. Joillakin tuollainen voi toimia mutta itse en varmaan pystyisi tuohon. Jossei sitten sumplisi jonkun järkevän systeemin niin että näkisi kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa. Tietysti tuo välimatka voi olla aika pitkä niin se vaikuttaa sitä mut jos oikeasti elää tällä hetkellä elämänsä parasta aikaa ja uskoo omaan suhteeseensa niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Huomaat kuitenkin vasta sitten myöhemmin mitä olet menettänyt josset anna edes sille mahdollisuutta.
Itsellä pari viikkoa takana tätä sinkkuilua eikä fiilis ole yhtään sen parempi vieläkään. Tilannetta ei tietenkään helpota että asun vieläkin yhteisessä asunnossa (koska vuokramarkkinat ovat täysin kuralla eikä ole varaa ostaa omaa (puhumattakaan niiden markkinoiden kuralla olemisesta)) ja välillä fiilis vaihtelee paljonkin. Koittanut hukuttaa murheet viinaan mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Alkoholi auttaa hetkellisesti saamaan ajatukset pois mutta jossain vaiheessa se lähtee käsistä ja juo vain suruun. Sitten juokin niin paljon että seuraavat 2 päivää ovat täysin morkkiksessa elämistä ja itsetuhoisten ajatusten pohtimista. Vaikeinta tässä on varmaan se yksinäisyys ja sitten ihan vaan se että tajuaa että homma on oikeasti tässä, mitään tietä takaisin ei enää ole.
Varmaan sitten kun saa kämppäasiat sumplittua niin pystyy pikkuhiljaa kasaamaan omaa elämäänsä jälleen.
Joo, kyllä mäkin kallistun siihen, että sitä kannattaa kokeilla. Toisaalta en haluaisi riskeerata hyvää parisuhdetta, mutta taas toisaalta ei parisuhde saisi olla este sille, ettei voi tehdä muita juttuja. Eli kai se kestää jos on kestääkseen. En oikein jaksa sitä ikävää, mutta toisaalta vaikka nyt erottaisiin, niin ei mua kukaan muu kiinnostaisi. Kai se elämän mittakaavassa on lyhyt aika ja ihmiset ovat olleet esim. sodissa vuosia toisistaan erossa ja rakkaus on kestänyt...
Kannattaa oikeasti alkaa vaikka urheilemaan jos haluaa ajatukset pois erosta. Alkoholi ei siihen pidemmän päälle auta ja tuo vaan lisää ongelmia. Tsemppiä! :-)
Täällä ollaan oltu jo tovi, mutta nyt olen päättänyt , että asiaan tuleee muutos!!!!
back in business. 
[q]Toykio:
Niimpä, aina kannattaa olla kaukaa viisas.. -cut-
Yksi minun ystäväiseni ei ole sinkkupäiviä ikinä nähnytkään, mikä saa minut aina silloin tällöin kateeliseksi...mutta toisilla on kai tuo pariutuminen helpompaa.(?) No, joka tapauksessa, aina kun tyttönen on eronnut, niin samalla hän on aina tipahtanut kuin kissa jaloilleen mutta silti suoraan uuteen syliin!
[/q]
Kaukaa viisas ja läheltä helvetin hyvännäköinen.. 
Ei mutta oikeasti, mä oon kans kateellinen niin monelle ystävälle niitten ainaisesta flaksista. Parasta oli että yhdelle tytölle tuli miehet ehdotteleen vielä silloinki kun se kulki viimesillään raskaana.. *en tajuu* 
Mutta oon yrittäny lohduttautua ajatuksella, että vaikka ”putoilen” enkä kuten kissat jaloilleni, ni aina vaan sinnikkäästi oon ryöminy pystyyn ja jatkanu matkaa.. Pakkohan se on joskus tulla minunki vuoro?? Väsytystaktiikalla lopulta uuvutusvoitto Sattumasta?? 
[q]linnu, 12.9.2005 10:59:
Miksi mä en saa ikinä kävellä kenenkää elämästä ulos vaa kaikki kävelee aina mun elämästä. Epäreilua.
[/q]
sama :D
---
Mitä se on mihin putoaa
---
Fall in hope, dreams & cuddle cuddle cuu
Sä se vaan pudottelet noita helmiä huuliltasi (sormiltasi)
Asuntokuvioihin tulossa muutoksia, pitäis illemmalla käydä kattomassa yhtä kämppää joka vaikutti kuvien perusteella täydelliseltä ja vuokranantaja sanoi että jos haluan kämpän se on mun. Snadit paineet. Hyvällä tuurilla mun uus elämä starttaa tänään illalla, hell yeah!
mod: muaki saa halata!
Vähänkö siistii. Siitä se eroprosessi todella alkaa, kun pääsee vihdoin eroon siitä eron tuomasta paskasta ja toisaalta joutuu kokemaan miltä tuntuu olla yksin.
Onnee uuteen mahd.kämppään
Asuntokuvioihin tulossa muutoksia, pitäis illemmalla käydä kattomassa yhtä kämppää joka vaikutti kuvien perusteella täydelliseltä ja vuokranantaja sanoi että jos haluan kämpän se on mun. Snadit paineet. Hyvällä tuurilla mun uus elämä starttaa tänään illalla, hell yeah!
mod: muaki saa halata!