SINKKULUUKKU
sinkkuna joo-o.. kohta 1,5 vuotta. ihan hauskaa on ollu. Tosin tuli seurusteltua koko 'teini-ikä', joten kesti hieman totutella tähän. Välillä kyllä tulee semmonen hassu olo, et oispa joku jossain, joka ajattelee myös minua.... 
se on aika hassuu tää ihmisten vaativuus, et minkälainen seurustelukumppanin pitää olla...
mun neljästä läheisimmästä kaverista kaksi ei oo seurustellu kertaakaan vielä. täytetään kaikki tänä vuonna siis 18. toinen nyt ainaki on niin vaativa, että ei sinänsä mikään ihmekään. mutta toinen taas ehkä on vaan niin ujo ja epäkypsä(?), etten mä edes voisi kuvitella sen seurustelevan kenenkään kanssa. mutta musta vaan tuntuu että ne on menettäny paljon, kun ei oo vieläkään ollu kenenkään kanssa. eikä niillä kummallakaan ole edes ketään 'kiikarissa'. eikä kuitenkaan siitä ole kyse etteikö ne haluaisi seurustella.
välillä kun puhun mun omista existä, niin tulee sitten semmonen tunne että pitäiskö vähän varoo mitä sanoo, ettei toiselle tuu 'paha mieli'...
saa nähä millon onni osuu niiden kohdalle. 
onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Lachesis[q]
Seurustelua pastan kanssa? Hmm, miks ei! 
*nauraa*[/q]
Se on syötävän hyvää... *nauraa*, niin miksi ei?
tiipi:[q]mun neljästä läheisimmästä kaverista kaksi ei oo seurustellu kertaakaan vielä. täytetään kaikki tänä vuonna siis 18. ...musta vaan tuntuu että ne on menettäny paljon, kun ei oo vieläkään ollu kenenkään kanssa. eikä niillä kummallakaan ole edes ketään 'kiikarissa'. eikä kuitenkaan siitä ole kyse etteikö ne haluaisi seurustella.
[/q]
Mulla on muutama kaveri jotka eivät ole vieläkään seurustellut kenenkään kanssa ja nähä henkilöt on muutaman vuoden ystäviäsi vanhempia. Itekin alotin myöhään.
Luulen että ystäväsi ovat odottaneet sellaista täydellistä seurustelukumppania niin kauan että eivät ehkä halua tai pysty tyytymään vähempään kuin millaiseksi ovat sen kumppanin kuvitelleet. Ja siksi vaikka tarjontaa olisi ympärillä, he eivät ala viemään asiaa eteenpäin.
[muokattu 9.1.2003 20:21]
Ei kukaan voi eikä kenelläkään ole oikeutta kahlita toista. Jokaisella ihmisellä on oma elämä ja se joku tärkeä ihminen on osa sitä EI ITSE ELÄMÄ. Vai haluaisiko joku olla oman elämänsä orja..!? Onhan tärkeää että säännöistä sovitaan keskenään mutta toiselta elämän riistäminen on hieman paksua! Ei siis auta muu kuin koittaa muuttaa itseään siihen suuntaan että tajuaa itsekin elävänsä ja opetella luottamaan toiseen. On tervettä että on kumpikin kokee omia juttujaan. Kokemuksia on kiva sitten jakaa myöhemmin sen rakkaan ihmisen kanssa. Ja luulempa ettei kukaan jaksa katsella toista vuodesta toiseen 24 h.
Miten osaa arvostaa yhdessä oltua aikaa jos ei ikinä ole erossa!!*sydän*
yana4000:[q]katai:Noista suunnitelmien tekemisestä... itse ainakin olen heti alkanut ajattelemaan että jätkä ei halua mitään vakavaa, kun on kertonut mitä aikoo tehdä vuoden -parin vuoden sisällä.. "ollaan varattu parin kaverin kanssa liput ens kesän festareille roomaan ja ollaan siellä pari viikkoa"
Siis hän ei ole suunnitellut kenenkään olevan täällä häntä odottamassa tai joka tahtoisi mukaan.. tai tahtooko hän silloin lähteä mun luota pois. Miehen tekemät suunnitelmat ovat uhka naiselle! -ainakin sellaiselle joka tahtoo, että tulevaisuus rakennetaan yhdessä...
no voi haloo. jos jollain mimmillä on sanomista siihen että mä lähtisin kesällä pariks viikkoa matkalle kaverin kanssa niin mun sisäinen vaisto sanoo heti hyipois mokomalle omistuksenhaluiselle paskalle.
mä haluan pitää vapauteni lähteä pois maasta pariks viikkoa vaikka tunnin varoitusajalla, se ei tarkota että välittäisin toisesta yhtään sen vähempää. mutta jos sitä ei voi kestää niin paska homma. mun jalkaan ei ainakaan palloa laiteta.
yhteinen tulevaisuus voi olla ilman sairaalloista omistuksenhaluakin
[muokattu 8.1.2003 15:29][/q]
Juu, kyllä suunnitelmia pitää pystyä tekemään niin yhdessä kuin erikseenkin! Munkin miekkoseni huitelee tällä hetkellä Thaimaassa ja vieläpä 5 viikon matkalla! 
Ei kuitenkaan ois tullu mieleenkään pyytää sitä muuttamaan suunnitelmiaan tai muuten loukkaantua sen lähtemisestä!*eiei*
Eihän tää ero helppo oo, mut voiton puolella jo ollaan ja kun tietää et sen sydän on kuitenkin täällä mun luona, niin sen kestää! 
Ja voi veljet, et oon onnellinen, ku se tulee takas!
marski tää alkaa vähä kuulostaa siltä ettet oo _ihan_ messis täs horoilujutus*ding*
[q]Avernian:
Koska se tulkitaan 99,5 prosenttisesti väärin, mielistelyksi ja naisen suosion ostamiseksi koska siihen ei omat avut riitä.[/q]
Hmm... Hyvä pointti. Mutta tämäkään kohta on tuskin lähelläkään mustavalkoista...
[q]No jaa. Ei ehkä puhuta samasta asiasta, mutta musta pitää olla _hauskaa_ se tutustumisvaihekin, ettei vai haastatella toiselta halutut tiedot ja sanota että joo, kelpaat, seukataanko? *nauru*[/q]
En tiedä millainen käsitys sulla on musta, mutta kun ottaa huomioon että kaikki em. tyttöihin on tutustunut bileiden kautta, niin mistään hankinpa organisoidusti tyttöystävän-hommasta ei ole ollut missään vaiheessa kysymys. Mulla ihastuminen vaatii sen että tunnen toisen jo vähän paremmin (mikä on joskus aika vitun epäkäytännöllistä, kun ollaan jo kavereita) johtuen tietyistä luonteenpiirteistäni. Nämä kaikki jutut on vaan tapahtuneet, ja sitten kun on uskaltautunut ilmaisemaan tunteitaan niin vastassa on aina sä olet niin hyvä kaveri, sä olet tosi kiva poika.
Nyt on pakko avautua kunnolla. Mitä hemmetin järkeä on lähteä yrittämään mitään pelkän ulkonäön ja ensivaikutelman pohjalta? Mahikset löytää joku sopiva tällä tavalla lienevät loton luokkaa. Mikä siinä on että kun on siirrytty vaiheeseen ystävyys, ei vaiheeseen seurustelu voi enää siirtyä? Jakelevatko ihmiset kaikki tuttavansa murtovarmoihin lokeroihin joita ei voi muuttaa? Ajattelevatko ihmiset todella toi on tarpeeksi pinkeä, sen kans vois harkita seukkaamista tai toi on kaverimatskua, suljen kaikki mahdollisuudet sen osalta?
Ihmiset ovat ihmisiä. Yksilöt ovat yksilöitä. Keinotekoinen lokerointi on typerää.
Jos siltä tuntuu niin siitä vaan. Vaikka se oiskin kaveri.
[muokattu 27.7.2003 20:45]
Roger Roger:[q][Nuclear]:Roger Roger:Täällähän on kivaa... Ei valittamista*vink*
Joku tykkää maksalaatikosta, joku pastasta. 
Tykkään kaikesta... maksalaatikosta, pastasta, sinkkuilusta kuin myös seurustelemisestakin. Noi syömishommat ei vaan satuta ketään, kait...[/q]
Mua kyl sattuu aina ku syön liikaa.. 
duracell-pupu:[q]
Luulen että ystäväsi ovat odottaneet sellaista täydellistä seurustelukumppania niin kauan että eivät ehkä halua tai pysty tyytymään vähempään kuin millaiseksi ovat sen kumppanin kuvitelleet. Ja siksi vaikka tarjontaa olisi ympärillä, he eivät ala viemään asiaa eteenpäin.[/q]
Aika tehokas tapa varmistaa ettei ainakaan moista onnistu pitämään. Odotukset täysin epärealistiset toisen suhteen, ei tiedä millaista seurustelu on ja millaiseksi se lopulta muodostu, vuosien etsinnän paineet kasattuna yhden ihmisen niskaan "nyt kun SE vihdoinkin löytyi", jne. Aika tuomittuja tuollaiset jutut lopulta jo lähtökohdiltaan imho. Odoukset eivät voi millään täyttyä täysin, paineet ovat älyttömän suuret ja jos ei ole ikinä seurustellut ja odottaa 80vuoden Hollywood-rakkautta ja sitten kun se arki alkaa.. Not gonna be a pretty sight. Aina on yksi miljoonasta mahis toki, mutta kannattaako rakentaa elämäänsä sellaisen varaan...
Lachesis:[q]
Jeps, ehkä sun on aika tutustuttaa ne Klubituksen ihmeelliseen maailmaan ;)
*nauraa*[/q]
Täältä löytyy yhtä jos toistakin...*nauraa*
[q]dizzyli:
sinkkuilu on kivaa niin kauan kun seksiä ja unikavereita riittää :)
[/q]
Mielipidekysymys. IMO sinkkuilun hauskuus haihtuu hyvinkin nopeasti sinkkuuntumisen jälkeen, tai siis ainakin itse kyllästyn kikkailemaan hetken kikkailtuani ja sitten onkin sinkkuilussa ei taas olekaan mitään kivaa vaan lähinnä tunnen sen ja hetkelliset tuttavuudet inhottaviksi.
Tämä siis pohjautuen aikaisempiin kokemuksiini yksin olemisesta.
yana4000:[q]ehtiihän sitä myöhemminkin.[/q]
Samaa mieltä, mikäs kiire tuossa iässä on vielä minnekään... Sitäpaitsi jokainenhan meistä on yksilö.
[muokattu 10.1.2003 13:38]
[muokattu 10.1.2003 13:56]
Tanya:[q]Ei kukaan voi eikä kenelläkään ole oikeutta kahlita toista. Jokaisella ihmisellä on oma elämä ja se joku tärkeä ihminen on osa sitä EI ITSE ELÄMÄ. Vai haluaisiko joku olla oman elämänsä orja..!? Onhan tärkeää että säännöistä sovitaan keskenään mutta toiselta elämän riistäminen on hieman paksua! Ei siis auta muu kuin koittaa muuttaa itseään siihen suuntaan että tajuaa itsekin elävänsä ja opetella luottamaan toiseen. On tervettä että on kumpikin kokee omia juttujaan. Kokemuksia on kiva sitten jakaa myöhemmin sen rakkaan ihmisen kanssa. Ja luulempa ettei kukaan jaksa katsella toista vuodesta toiseen 24 h.
Miten osaa arvostaa yhdessä oltua aikaa jos ei ikinä ole erossa!!*sydän*[/q]
Tuota... lähtisitkö jonain kauniina iltana esim. illalliselle kanssani?
*nauru**hih**vink*
Meja:[q]Ja voi veljet, et oon onnellinen, ku se tulee takas! *plur*[/q]
joo toi on niit ihania juttuja kun näkee pitkän ajan päästä
*sydän**sydän**sydän*
sit suunnittelee vaan et halaa ja pussaa toisen kuoliaaks kun se tulee:D
Avernian:[q]ei täs mitn, mulle rakas kertoili eilen siitä kuinka harrasti seksiä jonkun muun kanssa ja kuuntelin kuin mikä tahansa idiootti. Nyt tuntuu hyvin pahalta.
En varmaan luota enää kehenkään ikinä.[/q]
Aika pahan pisti. Otan osaa, tiedän tunteen.*eiei*
Myfinesthour:[q]Avernian:ei täs mitn, mulle rakas kertoili eilen siitä kuinka harrasti seksiä jonkun muun kanssa ja kuuntelin kuin mikä tahansa idiootti. Nyt tuntuu hyvin pahalta.
En varmaan luota enää kehenkään ikinä.
Aika pahan pisti. Otan osaa, tiedän tunteen.*eiei*[/q]
Petetyksi tuleminen ei todellakaan oo hauskaa... kaksi kertaa sen kokeneena 
tiipi:[q]se on aika hassuu tää ihmisten vaativuus, et minkälainen seurustelukumppanin pitää olla...
mun neljästä läheisimmästä kaverista kaksi ei oo seurustellu kertaakaan vielä. täytetään kaikki tänä vuonna siis 18. toinen nyt ainaki on niin vaativa, että ei sinänsä mikään ihmekään. mutta toinen taas ehkä on vaan niin ujo ja epäkypsä(?), etten mä edes voisi kuvitella sen seurustelevan kenenkään kanssa. mutta musta vaan tuntuu että ne on menettäny paljon, kun ei oo vieläkään ollu kenenkään kanssa. eikä niillä kummallakaan ole edes ketään 'kiikarissa'. eikä kuitenkaan siitä ole kyse etteikö ne haluaisi seurustella.
välillä kun puhun mun omista existä, niin tulee sitten semmonen tunne että pitäiskö vähän varoo mitä sanoo, ettei toiselle tuu 'paha mieli'...
saa nähä millon onni osuu niiden kohdalle.
onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
[/q]
Kannattaa vaan olla kannustava ystäville. Ja ystävät kyllä kertoo jos niistä tuntuu pahalta.. Yleensä. Mulla on muutamakin ystävä/tuttu joka on mennyt yläasteella kihloihin, osa niistä vielä naimisiin ja saanut lapsia.. Eli siis ennen kun mä olin kunnolla edes seurustellut. Kyllä silloin sai kuulla hyyyvi paljon stooreja. Olivat varmaan niin opettavaisia, että meikäläinen on sinkku=) Mikä kiire sitä on seurustelemaan...
Yana, Ihan silloon kuin _se_ laitti lasit päähän se näytti paremmalta kuin ilman lasejaan, mutta kyllähän sinä sen ymmärsit, sä vaan et osaa kuin vittuilla 
En ymmärrä miks odottaa jotain täydellsitä kumppania ku ei semmosta ole... Eikä muuten tule koskaan olemaan mut ei sitä kait kannata joka tarjoustakaan vastaan ottaa mut en vois itte kuvitella viel muutavan vuoden päästä olevani siinä tilanteessa että en ois kenenkään kanssa seurustellut. Oisisn kyl tosi monista hienoista hetkistä jäännyt paitsi vaikka eihän se aina oo ruusuilla tanssimista ollukaan ...*ökkö*