SINKKULUUKKU
[q]ezzy, 27.4.2009 17:09:
REivaaja vois hiljalleen tajuta olevansa 90%:lla ignoressa ja lopettaa quottailun :) Ketään ei kiinnosta.
[/q]
Sun ei kannattais sit puhuu must. Se auttaa suurimpaan osaan tapauksista.
I has a date.. Date I has.. o/
[q]Anselmi, 7.10.2008 16:19:
Mä en oo oikein ikinä ymmärtänyt tätä, etenkin naisten, käyttämää kuvasta siitä että taakse jäänyt seurustelu on hukkaan heitettyä aikaa jos ero tulee. Ei kyse ole mistään laivanrakentamisesta vaan elämän jakamisesta toisen ihmisen kanssa. Pelottavia naiset joille suhde on jotain ihmeellistä kilpavarustelua. Siinä on helposti onnen kohteen sijasta onnen väline se toinen ihminen joka pitäisi olla se tärkein.
[/q]
Yhdyn myös tähän. Jännä vaan, että mun lähipiirissä ne on aina miehiä, jotka on todenneet ajan menneen hukkaan suhteen päätyttyä. Muun muassa yhden ystävän ~10 vuotta kestäneen suhteen jälkeen (kihlauksineen ja yhdessä ostettuine taloineen) mies oli sitä mieltä että se kaikki on ollut turhaa kun tulikin ero. O__o Muutenkin miespuoliset ystäväni pitävät melkein itsestäänselvänä sitä, että "lapsia tulee sitten joskus" mutta naispuolisista harva on sitä mieltä.
Mustakin on outo ajatus, että parisuhde olisi jotain tavoitteellista toimintaa jossa pitää mennä tietyn kuvion mukaan. Itse koin kauan ahdistusta ja suoranaista vastenmielisyyttä parisuhteilua kohtaan, koska jotenkin kuvittelin että kaiken pitäisi johtaa johonkin (sellaiseen mitä en halua). Sitten löysin ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla ja jolla ei ole sen ihmeempiä odotuksia suhteelta kuin mullakaan.
Ymmärrän toki sen, että jos aikoo hankkia lapsia niin naisille voi tulla olo, että aika loppuu kesken - niin kuin se joskus sitten loppuukin. Ainakin biologisesta näkökulmasta. Itse en ole koskaan halunnut lapsia enkä avioliittoa kuten ei mieskään, joten niistä asioista ei tarvitse stressata. Tämä on hyvä näin.
[q]Jutu, 11.10.2005 23:51:
---
Sir Dominique Trévisan, 11.10.2005 23:47:
Totta, mä voisin olla se kakkonen. Mut hei, käytsä usein täällä? 
---
Vain aamuisin, jos tohvelini on kadonneet 
[/q]
No sit me ei olla samiksia. Luulin sua erääksi toiseksi, joka käy täällä alituiseen....*ding*
Yksin on kiva olla, yksin on kiva olla, yksin on kiva olla...
[q]hallucinogen, 17.1.2006 10:47:
---
Oleanterinkukka, 17.1.2006 09:23:
Sinkkuilu on oikeesti ihan hanurista. HALUAN MIEHEN!!! *nyyh**hmph**grr*
Tuliks selväks? 
---
Kyllähän meitä on, laatu on sit mitä on 
[/q]
Totta, hyvää tilaa ni priimaa tulee
[q]mayah, 26.10.2005 13:06:
Hankkikaa jo se huone.
[/q]
Sori, en oo hankkimassa huonetta, ellet välttämättä halua maksaa siitä.
Ja toiseksi, myönnän että tuo saattoi ärsyttää, joten lopetan toiminnan ko. luukussa tähän viestiin.
[q]Oleanterinkukka
Niinpä... Mä olin ihan tosissani kehuessani teidän itseluottamusta! 
On vaikeaa kiinnostua "anteeksi että mä olen olemassa" -ihmisestä.
[/q]
Itseluottamus on pop, tiiän omat hyvät ja huonot puolet, ja jos ei toinen tykkää niistä niin se on voi voi :)
Olen tainnut tulla "siihen" ikään.
Meillä on täällä tänään joku ulkomaalainen päämies käymässä. Ehkä viisissäkymmenissä, puhuu jotain saakelin norjaa/tanskaa/ruotsia, kalju, ruskettunut, sähkönsininen kauluspaita ja hyvin istuva puku = KUUMA!
Ruokalassa oli joku kesäkolli, alle 20. Ruskettunut, muutaman kerran salilla käynyt, valkoinen vaimonhakkaajapaita, (miinusta collegehousuista), kesätukka ja -hymy = KUUMA!
Mihin tästä pääsemme. Mulle on maailma auki ja vaihtoehtoja tantereet pullollaan. Oih ja voih.
[size=8]Tai sitten mä oon vaan ollut sinkkuna liian pitkään.[/size]
Oisko vappuheilaa? Suunnitelmat on viel täysin auki mitä sitä tekis nyt vappuna :)
[q]aapee, 26.4.2008 17:43: ...mua ei tartteis edes pakottaa, voisin jäädä ihan mielelläni*hymy*.. ..mutta kun ei ole ketä hoitaa niin eipä sitä sitten yksinkään kotona viihdy*joo*..
[/q]
No sekin on kyllä niin taivahan tosi 
Sisäinen hoitsu kyllä herää, jos toinen on kipeänä. Niin saa olla melko suuri tapahtuma, että sinne sitten yksikseen tulee lähdettyä. On meinaan niitä harvoja tilanteita, kun voi hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin makoilemaan
[q]niomic, 15.12.2008 17:44:
Ei ton jäykkäpaskasivistyssanakirjamuodon vitutusarvo laske yhtään oikeassa elämässäkään :D
[/q]
Olet kyllä ihan oikeassa.. Ongelmani taitaa kuitenkin tältä osin olla vähän lievempi, vaikka kieltämättä huomaan itsekin toisinaan pyrkiväni kommunikoimaan hitusen verran liian eksplisiittisin sanankääntein - en nimittäin ole kovin usein (jos koskaan?) saanut asiasta ulkopuolisilta kommenttia.. Tai sitten mulla on vaan suhteellisen hyvät defenssit ignorata moinen palaute? ;)
[q]Klubbarissa ei jaksa enää niin panostaa, mutta IRL tulee vielä aivan liikaa rakenneltua virkkeitä tarkasti kuntoon, koska ei ole tärkeää ymmärtääkö toinen mitä yrittää sanoa vaan se, että kokee sanoneensa asian oman kriittisyydensä rajoissa mahdollisimman ekpslisiittisellä tavalla (ellei implisiittisyydellä saavuteta jotain hienompaa hyötyä ;).
[/q]
Toisen ihmisen ajatusten lukeminen on kuitenkin yleensä aika helvetin vaikea laji, edes sillä tasolla, että näkisi onko toinen jo hiffannut ajatuksen suhteellisen samalla tavoin kuin itse. Vielä vaikeampaa se on kirjallisen tuotoksen tapauksessa ja mielestäni silloin oikeastaan ainoa keino lisätä mahdollisuuksiaan tulla ymmärretyksi oikein on pyrkiä avaamaan ajatuksena eksplisiittisesti. Toisaalta keskustellessani muiden kanssa muovaan samalla myös omia ajatuksiani selkeämpään muotoon, ja mielestäni tämä jo itsessään on varsin hyvä peruste pyrkiä jonkinlaiseen eksplisiittisyyteen, jonka edellytyksenä on se, että oikeasti omat ajatukset ovat koherentteja.
Rajansa tietenkin kaikella ja ymmärränhän minä, että syvällinen ja eksplisiittinen pohdinta ei välttämättä ole se neatein tricki pokailla tsubuja radalla - mutta missä se raja menee ja mitkä ovat ne tilanteet, joissa erilaiset lähestymistavat kommunikointiin ovat paikallaan? Aika paha mennä sanomaan kovin eksplisiittisesti ;)
[q]Billow, 19.12.2006 14:25:
[klip]Kahden ihmisen luottamus on vaikeatta saada nykypäivänä, jos suhteessa olevat ihmiset on toisille rehelisijä.[klip]
[/q]
Pitikö olla, että eivät ole rehellisiä? Muutenhan tuossa ei mielestäni ole päätä eikä häntää tuossa lauseessa.
Sinällään kyllä itse olen ainakin saanut semmoiset elämisen eväät, että luotan ihmisiin ja puheisiin aika helposti. En myäskään ole saanut nenilleni, ainakaan niin, että siitä isot traumat olisi jäänyt. Joskin toinen puoli tästä on sitten se, että eipä tule luikuria lasketeltua, vaikka uusia ihmisiä tapaankin. Inhottaa, kun pitäisi esittää koripalloilijaa tai jotain muuta, jota ei ole.
[q]remotion, 6.2.2007 22:39:
Mä oon luopunu toivosta naisten suhteen, onneksi löysin täydellisen ratkaisun.
edit: ai nii tää linkki ettei kukaan ymmärrä väärin ja pidä outona: 
[/q]
Mä olin jo quottaamassa, että kerroppa minkä ratkaisun, mutta huomasitkin jo itse sen puutteen.
*muoks* hassu he(e)po!
[q]plink, 25.7.2008 13:15:
hoh, luin nopeesti, että tossa lukee "PILLUU!" ja kelailin et siinä alkaa olee jo asteen verran kovempi tarve päällä. :D tosin kellä ei olis, saatana...
[/q]
reps 
Tulipa mieleen, että miten sitä on voinut olla tyhmä. Joskus en lähtenyt ulos yhden typyn kanssa vaikka se itse pyysi ulos. Näinpä sitten vähän aikaa sitten kyseisen naisen ja sanalla sanoen näytti kyllä tyrmäävältä. Ja on kyllä mukavakin tapaus. Silloin en lähtenyt ulos, kun "piti" mennä vielä salille tekemään selkätreeni. Voihan kiesi sentään miten tyhmä sitä on voinut olla. Selkätreeni...
Ja en tietenkään nytkään kysynyt mitään... näin sen nyt kaupassa, kun se oli kassalla myyjänä.
[q]dOrKA, 15.8.2007 17:48:
---
Lyylikki, 15.8.2007 17:38:
...no ei tarvii viilaapilkkua, "jakaa elämää" yleisesti sanottuna - miten nyt parisuhteessa ollaan henkisellä tasolla syvemmin ja tiiviimmin kun normi kaverisuhteissa ja varsin erillaisesti kun panosuhteista tai random pokan kera.
[/q]
No joo...ymmärrän kyllä sun pointin, mutta jotenkin vierastan sellaista parisuhteen ylikaiken ihannoimista. Silloin parisuhdekin on parasta ja henkisesti antoisinta, kun elämä myös ilman sitä toista "puoliskoa" on mallillaan. Silloin kun parisuhteessa on 1+1 ja tulos on enemmän kuin 2, se on toimivaa. Jos parisuhdetta taas ajattelee kaavalla ½ + ½, niin joku mielestäni mättää.
Tää luukku sucks today kyl..
[q]Hitchhiker, 30.8.2007 12:54:
---
Annakins, 30.8.2007 09:22:
Mä oon toisinaan miettinyt ihan samoja asioita ja oikeastaan tullut siihen tulokseen, että kai ne asiat sit loksahtaa paikoilleen kun tarpeeks hyvä tyyppi kävelee vastaan. Tää on ehkä vähän sama asia kuin ihmiset, jotka sanovat etteivät halua seurustella/mitään vakavaa/pärjäävät paremmin omillaan, koska lopputuloshan on se, et joskus vaan eteen tulee sellanen tyyppi, et sen kanssa sitten haluaakin olla.
---
Itse ainakin olen sitä mieltä, että ihmiseen tulee luottaa ja antaa tämän mennä jos tämä haluaa. Turha toisen ihmisen "vartiointi" on todella syvältä jostakin, jos ei luottamusta sen vertaa löydy että ei kykene elämään ihmisen kanssa joka meilellään on välilllä kavereidensakin kanssa tai harrastuksissaan niin on syytä miettiä enemmän kuin se kolme sekuntia.
Toinen vaihtoehto on se, että ihminen on kateellinen toisen ihmisen menoista joka ei myöskään iske omaan päähän minkäänlaista punaista lankaa. Pitäisikö sitä viettää koko ajan sellaisen ihmisen kanssa aikaansa ja olla menemättä jos toinen niin tahtoo *whaat*, kyllä kummallakin osapuolella tulee olla oikeus mennä jos haluaa.
Anteeksi tuo hieman sekavahko kirjoitusasu, ei ole nuppi vielä herännyt näin aamusta *vink*.
[/q]
Niin kaipa jos se oikea osuu kohdalle, niin sen sitten haluaa ottaa mukaan sinne retkilleen. Joskaan en ole yhtään varma. Toisaalta taas itse ainakin haluaisin päästä (ainakin joskus) sen toisen retkille. Tai sitten pitää vain retkeillä sen toisen kanssa pelkällään. Se on myös aiheuttaa joskus päänvaivaa, että kuinka selittää tätä monimutkaista sosiaalista verkostoa sille jollekulle.
*muoks*
...ja parastahan on pohtia näitä juttuja, kun ei ole mistään tuollaisesta vaaraa. Ehkä vielä joskus. Mene ja tiedä.
En mä täältä pääse helvettiin, kun nyt on taas innostusta koodata tota omaa roguelike-moottoria. :P