SINKKULUUKKU
Nyt kyllä täytyy olla tyttöjen kanssa samalla puolella. Mulla on takana yksi yli kolmen vuoden suhde mikä oli aika eloton aika pitkään ja kun se loppui niin mulla ei ollut enää mitään tunteita jäljellä. Tämä aika sattui myös kulumaan ulkomailla, minkä vuoksi mm. yksi ystävyys pääsi kuihtumaan pois. Usein ajattelen että mitä siitä ajasta jäi käteen?
Opin toki itsestäni ja elämästä, muista ihmisistä ja rakkaudesta - mutta niinkuin 2la sanoi, usein tuntuu siltä että kolme vuotta myöhemmin jouduin palaamaan samaan lähtöpisteeseen. Välillä ajattelen että jos en olisi sille reissulle lähtenyt niin kaikki täällä Suomessa tapahtuneet asiat olisivat tapahtuneet 3 vuotta aiemmin, että olisin "nyt" 3 vuotta nuorempi, vaikka eihän se tietenkään niin ole.
Kun asiaa ajattelee niin olen elämääni erittäin tyytyväinen juuri nyt, ja on aika varmaa että en olisi tutustunut samoihin ihmisiin tai joutunut samoihin tilanteisiin jos tuo kappale elämästäni olisi jäänyt väliin.
Päiväkahvit jonkun kivan neitosen kans kyl passais pitkästä aikaa 
[q]niomic
Olen itse saanut tuon kuulla kerran ja jäi kyllä aika wtf-fiilis. Voiko pahemmin vetää mattoa alta? Ainoa tapa millä olen saanut tuota järkeiltyä, on se että kyseessä on jonkinlainen eroprosessin käsittelyinstrumentti. Pyritään etäistämään ja saattamaan koko homma huonompaan valoon, jottei ero ja nykyinen tila tuntuisi niin pahalta. Mutta tän ymmärryksen ulkopuolella toi on imo aika törkeetä ja suorastaan loukkaavaa :/
Tulipa tässä mieleen, et mitä jos se äijäs sattuu kuolemaan auto-onnettomuudessa. Menikö silloinkin 6.5v hukkaan? Pitäähän siinäkin aloittaa alusta tavallaan.
[/q]
No, minä en ollut ensinnä se, joka halusi erota. Mä elin jossain pilvilinnassa suhteen ajan, että asiat vielä muuttuvat parempaan*tyhmä*. Oltiin kuitenkin puhuttu perheen perustamisesta ym ja loppu vaiheessa kelkka käännettiinkin täysin.
Ja, kuten 2la ja sapeli mainitsi niin kyse on juuri tuosta, palaamisesta lähtöruutuun. Ei se ole sitä ettei pärjäisi yksin tmv mutta kyse on siitä, mitä haaveita itsellä on elämänvarrelle. Ja mulla se nyt on aika pitkälle perhe muiden asioiden joukossa. Vaikka olenkin vielä nuori, niin eivät nuo asiat hetkessä tapahdu ja naisella on kuitenkin rajallinen aika hankkia lapsia.
Jos suhde olisi alusta asti ollut tahatonta hengailua, niin toki asia oli eri mutta, kun kuvitteli, että ko. ihminen on se kenen kanssa viettää loppuelämän, perustaa perheen jne, niin on se aika kova takaisku.
[q]Anselmi, 7.10.2008 16:19:
Mä en oo oikein ikinä ymmätänyt tätä, etenkin naisten, käyttämää....
[/q]
Musta se on varsin helppo ymmärtää jos kokee elämänsä tavoitteena olevan elämän loppuvuodet merkitystä tuova onnellinen perhe ja lapsia. Erityisesti naisilla se perheen pystytykseen soveltuvien kumppanien löytämisen todennäköisyys laskee hyvin vahvasti taakse jätettyjen pinkeiden teinivuosien kuluessa ja biologinen kello tikittää kuin aikapommi kolmen kympin lähestyessä.
En kyllä tiedä kuinka mielekkäitä tällaiset taipumattomat tavoitteet elämässä ovat varsinkaan enää nykypäivinä, mutta kovin ymmärrettävältä tuollaisen tavoitemaailman syntyminen tuntuu varsinkin suomalaisen ydinperheen kasvateille.
[q]siveys, 14.12.2008 23:41:
Ehkä mä en sitten kirjoittajana oikein sovellu sun luettavaksesi.
Tosin ottaen huomioon kuinka suuri suomalaisten kirjojen kuluttaja sä persoonana olet, niin mä en suoranaisesti olisi tästä välttämättä hirvittävän huolissani pelkästään sun preferenssiesi pohjalta, mikäli aikoisin kirjoittajan uralle ;)
Lisäpalaute on tietenkin aina suotavaa. Rakentavat korjausehdotukset etenkin.
[/q]
Suomalaisten kirjojen kuluttaja? Kirjottajan uralle? Mitä sä jäbä oikee horiset? 
No en mäkää sit ois huolissani jos tahallas yrität kuulostaa kirjailijalta, tää ku vaan sattuu olee nettifoorumi eikä mikää filosofiankirja, ja pääosaa lukijoista tod.näk. kiinnostaa enemmän se sisältö ku joku oikeenkirjotus tai sivistyssanat. Nimenomaan jos kirjotat ku kirjaa nii tulee äkkii fiilis et lukee pelkkää fiktiota. ;)
KIPPIS JA KULAUS! *känni*
1v. sinkkuna -vuosipäivä. 
tää on taas niiiin perseestä.. 
[q]Zeratul, 15.12.2008 16:53:
No en mäkää sit ois huolissani jos tahallas yrität kuulostaa kirjailijalta, tää ku vaan sattuu olee nettifoorumi eikä mikää filosofiankirja, ja pääosaa lukijoista tod.näk. kiinnostaa enemmän se sisältö ku joku oikeenkirjotus tai sivistyssanat. Nimenomaan jos kirjotat ku kirjaa nii tulee äkkii fiilis et lukee pelkkää fiktiota. ;)
[/q]
Hmm.. Mutta kun tämä on se tapa, jolla minä luontevasti kirjoitan :( Olet ehkä oikeassa siinä, että kirjoituksiani voitaisiin tulkita erilaisella (ehkä jopa usein paremmalla) tavalla, mikäli varta vasten opettelisin kirjoittamaan jotenkin enemmän puhekielen kaltaista tekstiä, mutta.. Olisiko tämä oikeasti (ainakaan klubbarin sinkkuluukun kontekstissa) vaivansa arvoinen ajallinen investointi (niin minulta kuin myös niiltä, jotka joutuisivat minua tässä opastamaan)?
I find it very hard to believe ;)
[q]siveys, 13.1.2009 22:01:
Jos nyt ihan oikeasti meinaat yrittää niin oletko harkinnut konsultoida internetin deittipalstoja, vai onko se jo ihan liikaa yritetty? Näytät kuitenkin ainakin täällä Klubbarissa vuodattavan sydänvertasi varsin luontevasti tekstimuodossa.
Mitäs ihmiset noin muuten ovat mieltä parin/seuran/viihteen/whatever hakemisesta internetin välityksellä? Itse en ole kuin käynyt välillä katselemassa kavereiden itsestään jättämiä ilmoituksia tai ilmoituksia, joihin kaverit on vastanneet, enkä täten siis voi oikein sanoa mitään todellisuudesta ( jonka olen kuullut välillä olevan aika karmiva :/ ).
Omassa lähipiirissäni on kuitenkin ainakin muutama varsin onnellinen pariskunta, jotka ovat löytäneet toisensa internetin ihmeellisen maailman kautta, joten ei se nyt ihan tuhoon tuomittu yritys pitäisi olla..
.. joten oisko kellään vaikkapa hyviä vinkkejä Lyylille ilmoituksen tekemiseen? :)
[size=8]Niin ja jos olisi vähän enemmän aikaa niin mua voisi kiinnostaa vaikkapa kollektiivisesti rakennetun seuranhakuilmoituksen muodostaminen sinkkuluukun talkoovoimin ja sen sielunelämän tarkasteleminen antropologisesta näkökulmasta postaamisen jälkeen :)[/size]
[/q]
No onpa kiva. Mun poltto-ohjelma ennen kaatoi koko koneen, nyt se vain päivittää automaattisesti nettisivun. Olen nyt jo kaksi kertaa kirjoittanut tähän vastauksen, mutta aina se on pyyhkiytynyt pois. Kolmas kerta toden sanoo.
1) Tunnen jopa naimisiin asti ehtineitä nettipariskuntia. Ja mun mielestä se on ihan nykyaikainen ja hyväkin keino tavata ihmisiä/mahdollisia kumppaneita.
2) Olen kokeillut.
3) Toivottua tulosta ei ole tullut.
4) Luetun ymmärtämisessä on ollut toivomisen varaa.
Ainakin siis kerran olen laittanut ilmoituksen, jossa menevän ja hippaavan elämäntapani vastapainoksi tarvitsisin sunnuntain krapuloihin kainaloa. No viestiteltiin jonkin aikaa jantterin kanssa ja lopulta tavattiin. Kaveri sitten kertoi mm. että ei pidä alkoholista tai oikeastaan siitä mitä se ihmiselle aiheuttaa. Viimeinen niitti hänelle oli se, kun kerroin keskiviikkona potevani krapulaa
Joskus myös tullut lukeneeksi miesten ilmoituksia. Osassa tuntuu vaatimustaso olevan jotain aivan ihmeellistä. Eiphän huvita alkaa valehtelemaan ja sitten kun toisen kohtaa, niin onkin että "ylläriiii!!!" Toisaalta taas on vaikea ryhtyä vastaamaan ilmoitukseen, jossa lukee mies, 29, Helsinki, "Kirjoita jos kiinnostaa."
En siis kuitenkaan poissulje mahdollisuutta ettenkö voisi tai etteikö joku muu voisi löytää oman ihmisensä netistä. Hauskaa ajanvietettä se ainakin on toisinaan lueskella ihmisten jättämiä ilmoituksia. Miettiä aivoituksia ja totuuksia erilaisten sanontatapojen takana.
Mut kyllähän mä voin toki koekaniiniksi ryhtyä, jos intaanutaan ilmoitusta väsäilemään. Kokeen nimissä uskaltaudun varmasti myös tapaamaan mahdollisia kandidaatteja.
[q]vns, 14.12.2008 20:39:
---
Fuzzy, 14.12.2008 20:38:
---
Parker, 14.12.2008 20:34:
---
hahahah... Venaa puol vuotta nii katellaa sit uudellee kuinka tiukkaa tekee!
---
Venatkaa puoltoista vuotta niin kattellaan sit uudelleen kuinka tiukkaa tekee! 
---
HAH! Done that:D
---
En oo ikinä seukannu. Voitin. *hihu**joo*
[/q]
Mä voitin enemmän q oon sua vanhempi 
[size=8]...vai oliko toi sittenkään semmonen juttu mitä halus voittaa... *poks**nauru*[/size]
Sinkkuilu on kivaa! *sydän*
5 vuoden, joista välillä hieman on-off, jälkeen täällä ollaan...
Sillälailla..
[q]VaLa, 11.10.2008 09:46:
Miehistä kun pitää, niin tota tarjontaa on aika vähän...
[/q]
Hey. YOU'RE NOT THE ONLY GAY IN THAT VILLAGE.
[q]Takyon, 19.8.2008 22:09:
Hmm.. eikös joskus vuosi pari takaperin ollut jotkut sinkkuluukku-bileet?
Eiks sellaset vois järkätä uusiks 
[/q]
Messis! äkkiä vaan joku järkkäämään tsembalot *sydän*
[q]Aurinkoneiti, 10.10.2008 16:27:
---
VaLa, 9.10.2008 20:33:
Mä en haluu olla sinkku*nyyh*
---
En minäkään. Tätä tilannetta ei niin vaan voi muuttaa.
[/q]
Miks ei vois? Maailmassa on aika vähän staattisia tiloja kuitenkin...
[q]mayah, 6.9.2005 21:25:
Tälleen nuoremman polven vanhuksen neuvona:
Rakas lähimmäinen. Jos olet syntynyt lähempänä vuotta 1990 ku vuotta 1980, niin tässä luukussa olemisesta ei vielä tarvitse olla huolissaan. Joten, älkää itkekö, rakkaat lapset. Kyllä te vielä löydätte sen oikean, kunhan tulette ensin sukukypsään ikään 
[/q]
Pitäiskö nyt alkaa vetämään ranteita auki, jos on sukukypsä, mutta on täällä *nauru*. Ainii, älä vastaa, lupasit olla kirjoittelematta tänne :D
[q]Anselmi, 7.10.2008 16:19:
---
Tiinuliinu81, 7.10.2008 15:39:
No on toki mutta silti turhauttaa. Koen lapsellisesti, että mulla meni 6.5 v. hukkaan edellisessä suhteessa ja nyt on sitten yksin. Nautin kyllä siitä omalla tavallani mutta, kun monella kaverilla jo elämä niin pitkällä, niin kai tässä joku ikäkriisin poikanen kolkuttelee ovella..
---
Mä en oo oikein ikinä ymmätänyt tätä, etenkin naisten, käyttämää kuvasta siitä että taakse jäänyt seurustelu on hukkaan heitettyä aikaa jos ero tulee. Ei kyse ole mistään laivanrakentamisesta vaan elämän jakamisesta toisen ihmisen kanssa. Pelottavia naiset joille suhde on jotain ihmeellistä kilpavarustelua. Siinä on helposti onnen kohteen sijasta onnen väline se toinen ihminen joka pitäisi olla se tärkein.
[/q]
WORD. 
Palasin takaisin ihan omasta halusta. 
[q]Anselmi, 7.10.2008 16:19:
---
Tiinuliinu81, 7.10.2008 15:39:
No on toki mutta silti turhauttaa. Koen lapsellisesti, että mulla meni 6.5 v. hukkaan edellisessä suhteessa ja nyt on sitten yksin. Nautin kyllä siitä omalla tavallani mutta, kun monella kaverilla jo elämä niin pitkällä, niin kai tässä joku ikäkriisin poikanen kolkuttelee ovella..
---
Mä en oo oikein ikinä ymmätänyt tätä, etenkin naisten, käyttämää kuvasta siitä että taakse jäänyt seurustelu on hukkaan heitettyä aikaa jos ero tulee. Ei kyse ole mistään laivanrakentamisesta vaan elämän jakamisesta toisen ihmisen kanssa. Pelottavia naiset joille suhde on jotain ihmeellistä kilpavarustelua. Siinä on helposti onnen kohteen sijasta onnen väline se toinen ihminen joka pitäisi olla se tärkein.[/q]
Lisäksi koen, että olen oppinut jokaisesta suhteesta ja jokaiselta exältä jotain => se aika ei mitenkään ole mennyt hukkaan.
[q]kilobitti, 11.10.2008 15:46:
---
Anselmi, 7.10.2008 16:19:
---
Tiinuliinu81, 7.10.2008 15:39:
No on toki mutta silti turhauttaa. Koen lapsellisesti, että mulla meni 6.5 v. hukkaan edellisessä suhteessa ja nyt on sitten yksin. Nautin kyllä siitä omalla tavallani mutta, kun monella kaverilla jo elämä niin pitkällä, niin kai tässä joku ikäkriisin poikanen kolkuttelee ovella..
---
Mä en oo oikein ikinä ymmätänyt tätä, etenkin naisten, käyttämää kuvasta siitä että taakse jäänyt seurustelu on hukkaan heitettyä aikaa jos ero tulee. Ei kyse ole mistään laivanrakentamisesta vaan elämän jakamisesta toisen ihmisen kanssa. Pelottavia naiset joille suhde on jotain ihmeellistä kilpavarustelua. Siinä on helposti onnen kohteen sijasta onnen väline se toinen ihminen joka pitäisi olla se tärkein.
---
Lisäksi koen, että olen oppinut jokaisesta suhteesta ja jokaiselta exältä jotain => se aika ei mitenkään ole mennyt hukkaan.
[/q]
+1
En ollenkaan pidä entisiä suhteita hukkaan heitettynä aikana. En osaisi arvostaa nykyistä onnea lähellekään niin paljon jos en olisi muutamaa kokemusta rikkaampi kuten nyt olen.
Ja ne uudet hienot jutut mitä on aina toivonut löytävänsä aikaisemminkin, tuntuvat vieläkin päräyttävämmältä kun niitä ei ole heti kättelyssä joskus saanut vaan ne tulevat eteen myöhemmässä elämässä Kaikki entiset kamppailutkin ovat tehneet minusta sen mikä nyt olen, joten osaan myös huomioida toista paremmin kun olisin osannut joskus aikaisemmin. Toki pettymykset ovat aina ikäviä ja se puihin mennyt juttu masentaa ja saa masentaakin