SINKKULUUKKU
Ensisuudelmista puheen ollen sain sellaisen tänään yhdeltä kaveriltani. Meillä oli non-verbaalisen viestinnän harjoituksia ja opettaja harmitteli, ettei luokasta löytynyt seurustelevia pareja, joita olisi voinut pyytää koekaniineiksi pussaamaan luokan eteen. Reippaana ja ahkerana opiskelijana muru sitten ehdotti ihan tutkimusmielessä, että me voitaisiin suudella esimerkiksi. :D Helvetti, mikä sika.
Niin ja siis opiskelua edistääkseni ja yleisen hyvän nimissä mun oli tietenkin suostuttava. :D
[q]ALIEN, 15.12.2006 11:30:
[--] Tuliks poikabakteereita vai oliko kyseessä naispuolinen kaveri [--]
[/q]
Tuskinpa ketkään mun tyttökaverit alkaisi opiskelun varjolla mun pöksyihin pyrkimään - niillä katos on munaa tehdä se muutenkin. ;D
Tuli vaan tässä mieleen, että pitäisköhän tota bakteerikantaa nyt alkaa pitää yllä ihan vaan sellaisena rokotus -tyyppisenä suojauskeinona. o:)
[q]Lyylikki, 15.12.2006 12:14:
Hah...tässäpä oiva iskurepliikki. "Moi, haluisitsä ylläpitää mun bakteerikantaa? Mun poikabakteerit on tällä hetkellä vähän vähissä." 
[/q]
Jos tolla ei heru, niin alan lesboksi! Tytöille on kyllä huono mennä selittämään, kuinka mun tyttöbakteerikanta on vähissä. Ei tosin tarvii olla niin ovela, riittää, kun sanoo, että haluan seurustella vakavasti. :D
[q]fine, 15.12.2006 12:29:
dream on
[/q]
Dääm, mä oon aina luullut, että me ollaan niin helppoja. :(
[q]Morrowe, 18.12.2006 00:04:
välillä ois kiva jos joku vaikka hierois niskoja kun on jumissa.
[/q]
Mä sain eilen tanssilattialla hetken niskahierontaa ihan törkeän upeassa biisin suvannekohdassa. En voi sanoin kuvailla sitä fiilistä... <Enkä hymiöin3
[q]Ober, 24.12.2006 12:54:
Tää luukku rules!!!!*plur**plur*
[/q]
Sitä mä oon pitkään sulle yrittänyt selittää murmeli. Hyvä, että osaat nauttia. *sydän*
[q]Ober, 25.12.2006 20:56:
"nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää"
[/q]
Joo joo, ihan turha quotaa tota niin, että se hyppii silmiin kaikkialla. Tiedän jo mun elämän olevan merkityksetöntä ja turhaa!!!1
[q]ella_, 28.12.2006 22:08:
noni ameeba ja kookie sit. hopi hopi.
[/q]
Mitä helvettiä? Mä ihan ilmiselvästi postailen tähän topikkiin liikaa. :D
[size=1](ps. Pyydän Ameeba^:n numeron kaverilta ja parittaudun ihan itse... Öh... NII!!1)[/size]
[q]Ameeba^, 28.12.2006 23:34:
[jäkätijäkä] 
[/q]
Meidäthän on ilmiselvästi luotu yhteen!
Haluaisin esittää kiitokset SINKKULUUKULLE (erityisesti ella_:lle) meidän yhteensaattamisestamme. Olette tietenkin kaikki kutsuttuja kihlajaisseremoniaan, ensimmäisen lapsen ristiäisiin ja kultahääpäiville.
[q]Annakins, 29.12.2006 12:53:
Koskaan en tollasissa ole ollut, mutta jos menisin niin en sen takia, että löytäisin sen oikean vaan tutustuakseni uuteen/uusiin ihmisiin.
Ylipäätänsä ajatus siitä, että etsii "sitä oikeaa" on musta jotenkin pöhkö.[--]
[/q]
Täyttä asiaa. 
[q]Verano, 29.12.2006 13:13:
Eikös se ole aika selvää, että vaikka olisi 'itsetuntoa ja luonnetta "iskeä" toisia luonnollisesta ympäristöstä' niin kaikkien luonnollisessa ympäristössä ei välttämättä ole ketään/ kovin montaa iskettävää. Ihan villi veikkaus.
[/q]
Kyllähän ne kaikki ihmiset, jotka deittipalveluita käyttävät, myös elävät tässä samassa muailmassa.
[q]Fuzzy, 29.12.2006 13:22:
[--]tohon somebody/anybody juttuun, niin tuskin kukaan *tyytyy* keneenkään, vaikka kuinka haluis seurustella.[--]
[/q]
Näin mä toivoisin asian jokaisen ihmisen kohdalla olevan. Kuitenkin olen sivusta seurannut hyvin monia tätä toteamusta vastaan toimivia ihmisiä.
[q]Fuzzy, 29.12.2006 20:48:
[--]väität, että joku aloitti suhteen jonkun "tuntemattoman" kanssa siksi, koska ei malttanut enää etsiä kumppania?
[/q]
Niin väitänkin. Se ei ihan sormin ja varpain olekaan laskettavissa, kuinka usein mun kaverit seurustelunkipeinä alottaa "suhteita" yhden illan tuttavuuden perusteella.
[q]Fuzzy, 29.12.2006 20:48:
Voi tietty olla, mutta mä en ite pysty kuvitelemaan tällästä tilannetta ahdistumatta.
[/q]
Nyt ymmärrät, miksi mä näen asiat, kuten olen todennut. :(
[q]Ameeba^, 7.1.2007 01:52:
Päivä aikaa enää hommaa inttileski :P
[/q]
Hot hint: Kannattaa lomilla käydä bileilemässä. Tytöt tykkää inttipojista. 
[q]hallucinogen, 8.2.2007 11:09:
---
KooKie, 8.2.2007 11:06:
(Stanan känniavautumiset paljastaa mun oikean luonteen) :<
---
Sun pitäs asentaa alkolukko koneeseen :).
[/q]
Äh, sirkushuveja kansalle! Aikalukkoa mä voisin kyllä harkita - luulis 7h päivässä koneella riittävän, mutta ei. :D
[q]Ana-5000, 2.2.2007 23:48:
Hah, sul on selkeesti tollanen kirjotuksia edeltävä intellektuelli turbovaihde silmässä :P Tunnistan ton :D Ride the wave!
[/q]
Etkä tunnista. FYI, vaikka itse kerroitkin, sä nait tyttöystävääsi YO-kokeiden lukuajan! Toivottavasti edes kirjoitit biologian! Munkin ehkä pitäisi nimenomaan "ridaa" tässä vaiheessa, ettei musta tule kyynistä frigidiä, niin kuin yllä vaikuttaa tapahtuvan. :D
[q]Flügel, 2.2.2007 22:41:
Eikös pyramidista yleensä saavuteta ne alimmat tasot? Maslown hierarkian mukaan siis kaikille tiedoksi, että mitään noista ylemmistä ei voi saavuttaa, ennen kuin seksiä saa säännöllisesti. Se siitä itsensä kehittämisestä sitten!
[/q]
Ei saa olla noin mustavalkoinen. On monia hyviä esimerkkejä tietynlaisen asosiaalisen persoonallisuushäiriön omaavista henkilöistä (aka. vampit), joilla on ulkoisesti noi kaksi ylintä osiota kunnossa ja niiden avulla he saavat sitten "vampattua" itselleen suojaa, rakkautta ja näiden jokapäiväisten tarpeiden tyydyttäjän. Tietenkin kyse on kuitenkin vain siitä, mitä itse kukin elämältään kaipaa - taulukossa selvästi oletusarvona on mahdollisuus perustarpeiden tyydyttämiseen ja sitä kautta ihmisen pyrkiminen suurempaan itsetietoisuuteen.
Vrt. ainakin kaksi ensimmäistä askelmaa ovat yksinkertaistetusti ns. eläimellisiä tarpeita. Kolmaskin miten kuten, riippuen "rakkauden" tasosta. Neljäs ja viides ovat taas selvästi inhimillisten ominaisuuksien kehittämistä pohdiskelun ja itsetietoisuuden avulla, mihin emme usko eläinten kykenevän. Toisaalta näin voisimme Maslown tarvehierarkian mukaan "rasistisesti" todeta, etteivät kehitysmaiden ihmiset kykene nousemaan "inhimilliselle tasolle", koska eivät kykene näitä "eläimellisiä tarpeita" tyydyttämään.
Jaadijaadijaa. Mä en enää vietä perjantai-iltoja yksin kotona.
[q]John, 2.2.2007 23:22:
---
KooKie, 2.2.2007 22:35:
Mä en haluaisi kuulostaa miltään frigidiltä, mutta miksi helvetissä fysiologisiin tarpeisiin on laitettu oikeasti elämää ylläpitävien elementtien ohelle seksi?
---
Esim. suvun jatkuvuus? Muutenhan ei olisi elämää jota ylläpitää...
[/q]
Huomioin tän ja siksi kursivoinkin sanan "ylläpitävä". Seksihän (lisääntyminen siis, niitä nyt ei voi ihmisten tapauksessa suoraan verrata toisiinsa) tuottaa elämää eli ylläpitää sen jatkumoa, muttei ole yksilölle tarpeellista.
Ei helvetti sori ihmiset. :DDD Mä olen kirjoittanut nyt liian monta postausta tänne ilman hymiöitä, alkaa vaikuttaa aika vakavalta.
Mutta sen mä sanon, että noi tarvehierarkian huippukohdat voi saavuttaa ja helposti ilman parisuhdetta. Tietenkin turvallisuuden tunne ja rakkauden ja kiintymyksen tunne jaadijaadijaa on helposti lähtöisin parisuhteesta, mutta niitä löytää myös muualta. Eikä niitä miellä miksikään parisuhteen korvikkeeksi, ylipäätänsä parisuhteen "saavuttamista" pidetään liian usein itseisarvona.
IMHO parisuhde on vain väline onnellisuuden tunteen (eli tässä yhteydessä siis näiden tarvehierarkian huippukohtien) saavuttamiseen.
Ts. Mä olen jo pitkään ollut onnellinen sinkku - ja lisäksi mulla on tänä iltana liikaa aikaa!
[q]Flügel, 8.2.2007 09:32:
---
Ihan kuin parisuhde olisi jonkunlainen teh ultimate satisfaction of life.
---
[--]Elämäni kohokohta, ja kun sellaisen joskus saavutan, alkaa alamäki...
[/q]
:D Ihastuttavan kuuloista. Day 1. "YES, I've got a man now! My life is complete!" Day 2. "Oh shiet, I want to get rid of this shiet. My life sucks."
[q]Flügel, 8.2.2007 09:32:
Mutta siis ihan rehellisesti ei tässä kovin miellyttävä sekään ajatus ole, että sinkkuna saisi elää sinne elämän ehtoopuolelle asti -varsinkaan, kun ei harrasta itse mitään epäsäännöllisiä pedinlämmittäjiä tahi unikavereita, joista täällä jossain vaiheessa keskusteltiin. Näillä pakkasilla sitä hetkittäin vain toivoisi elämälle myöskin jotain muuta...
[/q]
Imo näiden "epäsäännölliset pedinlämmittäjien harrastus" (niin kuin sä asian ilmaisit) sen vuoksi, että olisi joku lämmittämässä petiä on paljon fiksumpaa ja reilumpaa itseään ja muita kohtaan, kuin se, että seurustelisi vain seurustelun (eikä sen toisen ihmisen) takia. Siis tämä, mistä ALIEN ja hallucinogen edellä puhuvat.
Tosin en mä väitä, että munlainen vilukissa tykkäisi olla yksin näillä keleillä, I hear your point, vaikka väännänkin tässä tikusta asiaa. ;)
[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]
Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.
Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.
[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.
[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)
[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.
Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.
Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.
[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.
[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.
Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?
[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..
En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.
Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.
[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.
[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.
[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.
Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.