SINKKULUUKKU
syökää nyt herran jumala magnesiumii, nii ei tuu noita kramppeja
[q]WuZuul:
jospa se deitti.net osoittautus hyödylliseks
[/q]
http://www.sihteeriopisto.net/foorumi/viewtopic.php?t=13515
---
Mä en pääse täältä ikinä pois, vaikka niin kovasti haluaisin...
---
vähän sama fiilis.. eiköhän tässä joskus onni satu risukasaankin
kyps kyps kypsyttäääääääää tää luukku...
mä haluaisin päästäpois täältä ja perlk nopeaa 
[q]aada, 22.3.2010 19:22:
Samaa mieltä. Itselläni on reilusti päälle parikymppisiä kavereita, jotka harrastavat tuota ihan koko ajan, jokaisen tekstiviestin, keskustelun tms. kohdalla. Kertoo ehkä jotain itseluottamuksen puutteesta? Eikö se vain ole hyvä jos tulee pian ilmi, ettei se toinen ymmärrä omia läppiä, niin sitten voi vaihtaa sellaiseen joka ymmärtää? En itse ainakaan olisi valmis mukautumaan ja muokkaamaan itseäni vain sen takia, että tykkään jostakin.
[/q]
Jos toinen ei alkuun lämpene tekstiviesteilleni niin antaa olla*nauru*
Mutta jos olen ehtinyt jo tykästymään, niin olen kyllä myös valmis muokkautumaan. Tarkoitan siis tilannetta, jossa tunnen jo toisen paremmin ja tiedän, että tietyillä muutoksilla parannan mahdollisuuksiani pitkällä tähtäimellä. Tilanne, jossa toinen vaatii muutoksia on sitten eri juttu.
Mutta tekstiviestityylistäni en luovu! 
[q]astaroth, 22.3.2010 18:54:
---
neski, 22.3.2010 18:39:
En tiedä meneekö se avuttomuuden puolelle vai onko tämäkin jotain tarkoituksellista kissa-hiiri-leikkiä, jossa ei ole voittajia.
---
kyllä moisen käytöksen vielä käsittäisi joltain 15-kesäiseltä immeltä, mutta itselleni tulee tuollaisesta pakonomaisesta tarpeesta nähdä jokainen yhteydenotto jonain elämää suurempana kryptisenä morsetuksena lähinnä kuva ihmisestä, jolla on aika paha harkintakyvyn puute
suoraansanottuna vituttaisi jos joku alkaisi tekemään itsestäni jotain psykoanalyysia, kun yritän vain moikata
[/q]
Samaa mieltä. Itselläni on reilusti päälle parikymppisiä kavereita, jotka harrastavat tuota ihan koko ajan, jokaisen tekstiviestin, keskustelun tms. kohdalla. Kertoo ehkä jotain itseluottamuksen puutteesta? Eikö se vain ole hyvä jos tulee pian ilmi, ettei se toinen ymmärrä omia läppiä, niin sitten voi vaihtaa sellaiseen joka ymmärtää? En itse ainakaan olisi valmis mukautumaan ja muokkaamaan itseäni vain sen takia, että tykkään jostakin.
[q]
Ma en tieda egmondon syvallisempia ajatelmia, mutta itsekin pitkan ajan sinkkuna voin avoimesti myontaa kaipaavani sita vakituista kumppania -ei siksi etta joku tekisi minusta taydemman vaan siksi etta haluaisin jakaa elamani ilot ja surut ja mielihalut ja ajatukset jonkun tarkean kanssa. Toki ystavat ovat tata virkaa nytkin jo toimittaneet, mutta itse "luokittelen" itseni silti enemman parisuhde-ihmiseksi kuin sinkuksi. Ainakaan itse en nauti sinkkuudestani ja olostani (olen erittain laheisyydenkipea...) yhta paljoa kuin parisuhteesta, joka toimii.
[/q]
Kyse onkin siitä, että ihmisen ei tarvitse ajatella itseään sinkku- tai parisuhdeihmiseksi. Ei ole olemassa vain kaksi vaihtoehtoa suhteilulle. Tämä ei myöskään tarkoita mitään sinkkuuden ja parisuhdeihmisen välimuotoa koska sekin keskittyy vain korostamaan perinteisen seurustelun ja sinkkuuden näkökulmia kuten seksiä. Tällöin yleensä tarvittava läheisyys jää saamatta ja suhde ei tunnu hyvältä.
Tämä tarkoittaa sitä, että merkityksellisiä ja syviä ihmissuhteita voi muodostaa länsimaisen monogamian ulkopuolella eikä todellinen läheisyys, luottamus, ajatusten -ja tunteiden vaihto vaadi toimiakseen länsimaisen yksiavioisuuden raameja. Ihminen voi muodostaa elämänsä aikana lukemattomia upeita ja merkityksellisiä suhteita, jotka kestävät vaikka koko elämän. Ihmisellä voi olla samaankin aikaan monia eri elämänkumppaneita, joista jokainen on hieno olento ja elintärkeä osa omaa ajatusmaailmaa ja olemista. Suhteiden hierarkia ei ole pakollinen vaan monimuotoinen elämä ja ihminen voi koostua monimuotoisista suhteitsa ilman pakottavia ja rajoittavia laatikkokäsitteitä kuten "sinkku" "parisuhde" "seksuaalinen uskollisuus" sekä myös ystävyyden ja romanttisen parisuhteen eroa koskevat analyysit.
Todellisuudessa romantiikalla on tekemistä hyvin monenkaltaisten yhteiskunnallisten instituutioiden kanssa ja tietynlaisten suhteiden romantisointi liittyy näihin instituutioihin aina työelämästä sukupuolirooleihin. Romanttinen rakkaus sinällään on pelkkää kulttuuria, vaikka rakastamisessa taas on jotain universaalia.
Ihminen tarvitsee sosiaalisia suhteita, muita ihmisiä ja ennen kaikkea merkityksellisiä yhteyksiä koko elämänsä ajan. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä länsimaisen yksavioisuuden kanssa. Ihmissuhteiden tarkka rajaus, laatikointi ja käsitteellistäminen on vain itsensä rajoittamista eikä välttämättä palvele omaa hyvinvointia. Jokainen on ainutlaatuinen, valitseva persoona eikä epämääräinen valintojen välttely, juureton epävarmuus ja rutiinien kaipuu saa olla syynä parisuhteeseen hakeutumiselle.
Mikäli tuntee olonsa turvattomaksi "sinkkuna", vastaus ei ole parisuhde vaan itsensä, mielipiteidensä, arvojensa, päämääriensä ja unelmiensa löytäminen.
Kesäkesäkesäkesäkesä - TOIMII 
[q]kilobitti:
toiseksi, haku päällä oleminen on aika rasittavaa. Nautin elämästäni paljon enemmän kun unohdan aktiivisen etsimisen, nautin vaan elämästä ja ihmisistä. Kyllä se sieltä joskus tulla tupsahtaa*joo*
[/q]
Aika samaa linjaa itekki oon vetäny, ehkä joskus pitäis tosiaan jotain tehäkki
.
o/
toisaalt kiva js ois jku*sydän*.. *syvä huokaus*
..vaadi,halua mtn..*iloinen* Huh!!
Aaargh! Paska luukku.
aina va thääl ..
[q]monoxide, 5.3.2007 10:21:
Pari kertaa on kyllä käynyt mielessä elämän aikana että pitäisiköhän ruveta homoksi, jos kaikki olisi sitten helpompaa *nauru*.
[/q]
Ai koska miehet on niin paljon helpompia ja helpommin ymmärrettäviä eivätkä ikinä käyttäydy oudosti tai esim. mene paniikkiin kun vähänkin alkaa näyttää siltä, että toinen ehkä pitäisikin susta? Tai yht'äkkiä vaan lopeta tykkäämästä?
[q]Super-Kerttu, 26.2.2010 08:22:
---
Freja, 25.2.2010 17:17:
---
Cloud, 25.2.2010 16:23:
Mitenkäs kihlasormus onko senkin ostaminen huoraamista? Huomen lahja tuo huorien lahja?
Tuleeko näistä kestämätön olo? eikö voi näitäkään ottaa vastaan? Tuleeko epäilyksiä pahoilla teillä olemisesta? Meneekö jalat ristiin ja kipari kiinni?
---
Kihlasormusta ei osteta vain toiselle, vaan niitä "vaihdetaan" (ei kirjaimellisesti) yhdessä. Eli pariskunnat yhdessä nämä ostavat. Älä pliis lähe vänkään asiasta missä oot vähä hakoteillä..
---
Tää nyt ei varmaan liity itse teidän väittelemään tekstiin, mut sitä vaan et kihloihin voi mennä eri tavoin. Meillä mies oli ostanut sormukset mun tietämättä ja kosi mua sitten sillä! Vihkisormukset menee sitten yhteisestä budjetista.. 
[/q]
Ja monissa maissahan mies ei useinkaan edes käytä kihlasormusta.
[q]Jone, 26.2.2010 16:37:
Ei kai tässä - pidä kiinni omasta ajatusmaailmastasi, joka on täynnä epäreiluja, epätasa-arvoisia ja kohtuuttomia vaatimuksia vastakkaista sukupuolta kohtaan. [/q]
Heh, pakko kommentoida tähän, että siinä missä sä nostat esiin aadan mielipiteiden epätasa-arvon miehiä kohtaan niin mua häiritsee suunnattomasti aadan mielipiteiden tietynlainen perinteisyys ja epätasa-arvo naisia kohtaan. Ollaan siis samoilla linjoilla, mutta (ehkä luonnollisesti?) eri kannoilta. Tosin, jos hän haluaa jäädä kotiin lasten kanssa niin mikäs siinä, kunhan ei pakota mua sellaiseen valintaan...
Mulla on treffit torstaina 
:D
[q]Morrowe, 26.2.2010 09:03:
---
aada, 25.2.2010 23:41:
---
kinderi, 25.2.2010 23:03:
---
aada, 25.2.2010 22:51:
---
Mielestäni on kauhea ajatus, että parisuhteessa lasketaan koko ajan, että kaikki menee varmasti tasan, on avioehtoja, eri tilejä, lasketaan ruokaostoksia jne.
---
No on varmasti ihmiselle, jonka mielestä nainen kuuluu kotiin miehen elätettäväks.
---
En ole missään tälläistä väittänyt.
---
Keskustelua seuranneena oon kyllä tulkinnut sun mielipiteesi about samoin ku kinderi. Jos miehen pitää osoittaa "miehisyytensä" ja "sitoutumisensa" (ks. pari sivua sitten) tarjoamalla jo suhteen alussa ja ostelemalla kamaa, et halua avioehtoja etkä eri tilejä tai laskea ruokakuluja, niin silloin tosta voi päätellä vain sen, että JOMMAN KUMMAN suhteessa on tuotava enemmän tavaraa yhteiseen pöytään. Ja jutuista päätellen se et taida haluta olla sinä? :)
[/q]
1. Kyllä, pidän miehisistä miehistä ja miehistä, jotka tietävät mitä haluavat (esim. sitoutuminen). Miehisyyttä ja tätä sitoutumista voi osoittaa monella eri tavalla, joista tämä tarjoaminen ja maksaminen on vain yksi mahdollinen, kulttuurissamme kuitenkin hyvin vallalla oleva, tapa.
2. Se, että mies ei maksaisi jotain mitä olettaisin hänen maksavan (esim. illallinen, juoma tms.) niin pitäisin sitä lähinnä huonona käytöksena tai tapojen puutteena. Tällä tarkoitan siis vain tälläisiä pieniä juttuja, mitkä kuuluvat hyviin tapoihin, jos olemme yhdessä ulkona, en mitään lahjoja tms.
3. Joku ylempänä taisi jotenkin sanoa, että vaatisin näitä juttuja, mitä en todellakaan tee. En koskaan vaatisi miestä maksamaan mitään, jos hän ei maksa, maksan itse. Vaatiminen olisi mielestäni jotenkin naurettavaa, alentavaa ja huonoa käytöstä.
4. En nyt sanonut, etten ehdottomasti halua avioehtoa, riippuu tilanteesta. Sitä en kuitenkaan tahdo, että lasketaan tarkalleen, että kaikki menee tasan, on eri tilit jne. Tämä lähinnä siksi, että se tekisi yhteisestä elämästä huomattavasti vaikeampaa ja söisi ehkä tietyllä tapaa luottamusta.
5. En halua olla paremmin tienaava osapuoli parisuhteessa. Otan mielummin parempi- kuin huonotuloisen miehen ja mieluusti miehen, joka tienaa itseäni enemmän. Haluan että parisuhteessa mies on tavallaan itseäni ylempänä ja jos tienaisin enemmän kuin mieheni, niin tuntisin itseni lähinnä lapsen kaitsijaksi, äitihahmoksi tms.
6. En kuitenkaan ole missään vaiheessa sanonut, että nainen kuuluisi kotiin ja miehen tulisi elättää hänet. Mielestäni naisella on hyvä olla ammatti, koulutus ja oma toimeentulo tai ainakin mahdollisuus niihin.