SINKKULUUKKU
eilen harmitti.. kutitti selästä, eikä ollut ketään joka olis rapsuttanut.. 
ne on nää pikku jutut kun saa kaipaan toista.. esim keittiön ylähyllylle ei vain yllä ilman tuolia! ja olisi ollut kiva muuttaa muualle kuin takaisin vanhempien luo kesäksi.. nojaa.. pidetään silmät auki, josko joku kiintoisa tulisi vastaan 
[q]MesMeRise, 6.6.2006 14:49:
Se on vaan just se ikuisuus ongelma, et miten voi sanoa toiselle jonka vaikka kynsin ja hampain pitäis vierellään, että en kaipaa tällästä varalla olo paskaa, mee vittuun. Ku mun aivoissa jyskyttää et entä jos joskus se huomaakin et välitti ja haluiskin mut..
[/q]
Etkös sinä juuri äsken itse kaivannut suoraa puhetta? Jos se kundi huomaa menettäneensä jotain tärkeää, niin sitten se huomaa ja tulee luoksesi uudestaan. Tämän jälkeen voit itse päättää, että kannattaako yrittää uudestaan vai ei.
[q]Ja musta tuntuu että hajoan siihen ahdistukseen jo nyt, niin saati sitten jos pitäis itse tehdä se suora päätös että joo ei..
[/q]
Se epävarmuus ja tuska, mitä tuo tauko sinulle tuottaisi, ovat varsin kuluttavia asioita. En usko, että olisit yhtään sen onnellisempi siinä tilanteessa kuin oikeasti erossa.
[q]Tää vaan syö niin uskon kaikkeen siihen et mitä tulevaisuudessa vois olla. Meidänki suhde alko kumminki niin hitaasti ja varovasti koska mä olin jo aiemmin ottanu samalla tyylillä siipeeni. Siinä sitten varmistaen varmisteltiin että niin ei kävis uudelleen. Ja kaikki luottamus jota oli edes vähän kertyny vaikka mulle sekin on ihan vitun vaikeaa saavuttaa. niin katos siihen että toinen on pidemmän aikaa ajatellu jotain muuta. mitä muuta tosta voi tulla ku ikuisia traumoja siihen et jos ei luota ei tarvi sattuakkaan. ja jos ei luota on kyllä turha kuvitella mitään parisuhdettakaan.
[/q]
Ymmärrän, mutta ota huomioon tämä: Ihmiset ihastuvat toisiin ihmisiin pitkin elämäänsä olivat sitten onnellisessa parisuhteessa tai eivät. Sinäkin tulet joskus todennäköisesti ihastumaan johonkin toiseen ollessasi varattu. Tämä on ihan normaalia ja ratkaisevaksi muodostuu se, miten näihin tunteisiin suhtautuu ja miten niitä käsittelee. Jos olet onnellisesti varattu, niin et todennäköisesti anna näillä tunteille sen suurempaa painoarvoa, tilaa kasvaa tai toimi niiden pohjalta. Jos et, niin mahdollisesti ehdotat taukoa...
[q]Steven Hoaks, 6.6.2006 14:56:
Ei välttämättä pidä paikkaansa... Minä olen pari kertaa halunnut taukoa ihan vaan sen takia että itellä on ollut tosi vaikeeta kaikissa muissa asioissa enkä vaan jaksanut keskittyä nyt parisuhteeseen. Ja oli kyllä täysi aikomus tulla takaisin 
Eikä kukaan muu tyttö käynyt mielessä. Kerran myös halusin itselleni todistaa kuinka paljon tyttöä jään kaipaamaan ja kuinka paljon häntä tarvitsen jos lähden pois... Näin saa plurin takas suhteeseen jos ottaa edes viikon taukoo
[/q]
Et selkeästikään lukenut tätä osiota:
[q]Nokun olen varmaan miljoona neljäsataa kertaa yrittänyt kysellä että no mistä se kenkä puristaa. Jonkinlaiseksi vastaukseksi sain että kun mielessä on ollut pienenä ihastuksena vähän joku muukin.[/q]
Vieraat laitumet sillä on kiikarissa, mutta ei vielä uskallusta päättää valitako vanha vaiko suunnata uudelle.
[q]Epailija, [
-nipsnaps-
[/q]
Ne ristiriidat vaan siinä on ne jotka mua kalvaa.
Kun alunperin asia oli vähän niin että hän tarvii omaa aikaa siihen että varmistuu tunteistaan, yritin sitä antaa ja sitten meillä olikin tossa perjantaina mukava ilta yhdessä ja aloin jo aattelee et no.. ok ehkä asiat on menny parempaan päin. Sunnuntaina koko asia oli sitten muuttunut siihen että hän tarvii aikaa koska on jo pidempään ollu joku toinen mielessä, ja eilen tuli tylyhkö ilmoitus siitä että on hän asioita miettinyt mutta ei ne oikeen ole hyvään suuntaan menneet.
Mun mielestä tollanen on pahinta kiusaamista mitä voi tehdä. Sitten kun kysyin että no mitä se perjantainen sitten merkitsi, niin oli kuulemma lähinnä halunnut lohduttaa mua kun oli huomannut loukanneensa..
Eli jälleen kerran wtf? Lohdutat sillä että annat ymmärtää että asiat on paremmin, ja sitten käännät kelkkasi seuraavana päivänä, jättäen mut vielä suurempaan ahdistukseen ja hämilleni.
En vaan löydä siitä välimaastosta minkäänlaista vaihtoehtoa, minkä tää ristiriita jättää.
Eli tykkää, mutta ei tykkää tarpeeks ja on samalla ihastunut johonkin toiseen. Ja vielä siihen päälle se, että ei ole onnellinen kun ei halua antaa omien tunteidensa mennä syvemmälle, kun ei oikeen uskalla/anna sen tapahtua. mutta sitten ihmettelee kun ei tunne sen syvemmin.
MISTÄ mä löydän sellasen ihmisen, jonka kanssa asiat ei taivu näin vitun monimutkasiks. En vaan jaksa ymmärtää miten on edes mahdollista et ne asiat edes saa noin solmuun.
[q]MesMeRise, 6.6.2006 15:14:
MISTÄ mä löydän sellasen ihmisen, jonka kanssa asiat ei taivu näin vitun monimutkasiks. En vaan jaksa ymmärtää miten on edes mahdollista et ne asiat edes saa noin solmuun.
[/q]
Sen kun tietäisi. Tunteet, elämä ja ihmiset ovat harvoin yksinkertaisia (poislukien ehkä ihmiset). Ei tuollaiselta tilanteelta oikein voi suojautua mitenkään, mutta usko pois: asiat voisivat olla pahemminkin solmussa.
[q]Dana,
[/q]
Vähän samansuuntainen ongelma atitaa olla kyseessä tässä. Kyseinen henkilö sanoikin, että huomaa kyllä kuinka minä tunnen enemmän, eikä haluaisi loukata sillä että on itse häilyväinen ja epävarma. Ja kokee sen loukkauksena mua kohtaan että funtsii jotain toista.
Ja ymmärrän sen ahdistuksen jos näkee toisestä että se ihastuu sua syvemmin. Oon itsekkin ollu sellasessa tilanteessa. En vaan näe tähän mieltä. Kun jos ihminen sanoo kumminkin että välittää, ja ei halua sillä tauolla loukata, kun on jo tehnyt niin.
Mä en nyt taas yhtään osaa kirjottaa mitä mä yritän sanoa...
Ihmettelen vaan että miksi ei sitten heittäydy sen asian vietäväksi niin, että jos tunteet ei vaan tuu, ne ei sitten tule. ja tottakai se satuttaa toista. mut en mä sanois et tää satuttais yhtään vähemmän, että tuntee menettäneensä ihmisen, jonka kanssa olis halunnu yrittää jotain niin paljon enemmän.
Tunnen että olen omalla jankkaamisellani ja roikkumisellani edesauttanut asiaa, että ne tunteet katoaa. ja se koskee itseen niin kauheesti, että oma moka aiheutti sen, että menetit jotain mitä niin kovasti tahdoit..
[q]Dana, 6.6.2006 17:01:
mutta kun en rakastanut. En koskaan pystynyt sanomaan sitä koska en Tuntenut sitä. Niinkin yksinkertaista.. teksti voi olla sekavaa, mutta tiedän itse etten rakasta ko kundia. kaipaan kylläkin, mutta kaipaan enemmän sitä suhdetta mikä meillä oli.. keskusteluja ja väittelyitä joita kävimme. mutta päätöstäni en kadu.
[/q]
No sitten asia on eri, ellet nyt luokittele rakkaudeksi vain sellaista tunnetta, joka vie järjen ja varpaankynnet mukanaan.
[q]Dana, 6.6.2006 16:27:
haah, tässähän juuri ongelma oli.. järki ehkä sanoi että tämä olisi se poika jonka kanssa voisin elämäni viettää. mutta SYDÄN oli epäilevä.. en tuntenut yhtä voimakkaasti kuin kundi joten en voinut jatkaa suhdetta. On väärin kundille jos suhde ei perustu aitoihin ja voimakkaisiin tunteisiin, ja samoin tekisin vääryyttä itseäni kohtaan jos "tyytyisin" järkevään liittoon..
[/q]
No tässä taas pitäisi ottaa huomioon se, että kahden eri ihmisen ollessa kyseessä eivät tunteetkaan koskaan ole ihan samanlaiset. Et tule koskaan löytämään ihmistä, joka välittäisi sinusta tismalleen yhtä paljon ja tismalleen samalla tavalla kuin sinä. Muista lisäksi se, että se kuva toisen tunteista, joka sinulle välittyy toisen ihmisen toimien ja sanojen kautta, ei koskaan ole yksi yhteen sen alkuperäisen tunteen kanssa.
[q]haluan tuntea suurta rakkautta, ilotulituksia ja perhosia vatsassa.. Silloin vasta olen löytänyt Sen Oikean.. (tai näin ainakin uskon) 
[/q]
...ja voipi olla, että Sen Oikean kanssa ei arki ja yhteinen tulevaisuus toimikaan ihan toivotulla tavalla - jos siis ollaan optimistisia ja oletetaan, että löydät henkilön, joka aiheuttaa tuollaisen tunteen.
[q]Dana, 6.6.2006 16:10:
Tapailtiin 3kk ja sinä aikana huomasin kuinka kundi rakastui minuun. Mä tykkäsin (ja tykkään vieläkin) ihan mielettömästi siitä, mutta rakkauttani en koskaan kundille tunnustanut, koska samalla pieni ääni päässä huusi ettei vielä saa sitoutua, aikaa on vaikka kuinka paljon. täytyy tavata vielä monta uutta ihanaa ihmistä. Toisaalta taas tunsin, että jos jäisin siihen suhteeseen me ei varmaan enää ikinä erottais, niin paljon haluttiin samoja asioita elämältä että suunnitelmat olivat suuressa yhteisymmärryksessä tehty.
[/q]
Tästä nyt saa sellaisen kuvan, että rakastit kyseistä poikaa. Rakkaus ja toimivalta vaikuttava yhteinen tulevaisuus ei siis riittänyt, koska aikaa sitoutua on vielä vaikka kuinka paljon; koska pitää tavata monta uutta ihanaa ihmistä. Right. Mihin hittoon se muka on kirjoitettu, että pitää? Mikä estää ottamasta sen, jonka sattuu löytämään, vaikka olisikin nuori? Hyvähän se vain on, jos pystyy viettämään elämänkumppaniksi kelpaavan ihmisen kanssa suuremman osan elämästään. Et sinä koskaan löydä Onnellisuutta, jos olet jatkuvasti juoksemassa Onnellisuus Plussan(tm) perässä. Aina on kuitenkin teoriassa mahdollista parantaa.
[q]Epailija, 6.6.2006 16:56:
---
Dana, 6.6.2006 16:10:
Tapailtiin 3kk ja sinä aikana huomasin kuinka kundi rakastui minuun. Mä tykkäsin (ja tykkään vieläkin) ihan mielettömästi siitä, mutta rakkauttani en koskaan kundille tunnustanut, koska samalla pieni ääni päässä huusi ettei vielä saa sitoutua, aikaa on vaikka kuinka paljon. täytyy tavata vielä monta uutta ihanaa ihmistä. Toisaalta taas tunsin, että jos jäisin siihen suhteeseen me ei varmaan enää ikinä erottais, niin paljon haluttiin samoja asioita elämältä että suunnitelmat olivat suuressa yhteisymmärryksessä tehty.
---
Tästä nyt saa sellaisen kuvan, että rakastit kyseistä poikaa. Rakkaus ja toimivalta vaikuttava yhteinen tulevaisuus ei siis riittänyt, koska aikaa sitoutua on vielä vaikka kuinka paljon; koska pitää tavata monta uutta ihanaa ihmistä. Right. Mihin hittoon se muka on kirjoitettu, että pitää? Mikä estää ottamasta sen, jonka sattuu löytämään, vaikka olisikin nuori? Hyvähän se vain on, jos pystyy viettämään elämänkumppaniksi kelpaavan ihmisen kanssa suuremman osan elämästään. Et sinä koskaan löydä Onnellisuutta, jos olet jatkuvasti juoksemassa Onnellisuus Plussan(tm) perässä. Aina on kuitenkin teoriassa mahdollista parantaa.
[/q]
mutta kun en rakastanut. En koskaan pystynyt sanomaan sitä koska en Tuntenut sitä. Niinkin yksinkertaista.. teksti voi olla sekavaa, mutta tiedän itse etten rakasta ko kundia. kaipaan kylläkin, mutta kaipaan enemmän sitä suhdetta mikä meillä oli.. keskusteluja ja väittelyitä joita kävimme. mutta päätöstäni en kadu.
[q]Epailija,
-nips-
[/q]
Mä olen niiiiiiiin samaa mieltä tossa asiassa.
Kun meillä oli kaikki hyvin, suorastaan loistavasti! me ei riidelty juuri mistään, mitä nyt jotain ihan mini kinoja. meillä oli aina hauskaa yhdessä, seksi toimi, ja muutenkin kaikki tuntu olevan ihan ok.
tää kyseinen henkilö just sano että kun tuntuu siltä et jotain puuttuis, vähän just niinku sitä perhoset vatsassa fiilistä. mutta kysymys on se, et miten sen fiiliksen voi koskaan edes saavuttaa jos on koko ajan taistelemassa vastaan...
mä ymmärrän sen et sitä ihastumisen tunnetta tarvii. tarviinhan minäkin. mutta joidenki hatarien suhde yritysten jälkeen, olisin oikein tyytyväinen ollut tyytymään tuohon mitä jo oli. jos elämä on tasapainossa ja kaikki rullaa, en ymmärrä miksi pitää yrittää havitella jotain ilotulituksia, kun ainakin minä olen muka todennut asian niin, että ei se arki ole koskaan sitä ilotulitusta, ei mun mielestä vaikka kuinka yrittäisi. enempi siinä musta on vaara huomata et se ilotulitus loppuu joku päivä ja kaikki se intohimo on kadonnu... ehkä sitten sitä kaipaa siihen turvalliseen ja huomaa et itseasiassa se oliki aika hyvä suhde.
Toinen asia mitä en ymmärrä on se, että jos sitten on huomannutkin kaipaavansa, miksi ei ilmoita siitä toiselle. Toinen asia on sit se et tulisko siitä suhteesta uudelleen mitään tai haluisko edes kumpikaan sitä, mutta se poistais toiselta sen tunteen et on hylätty kylmästi ja tunteettomasti... Ja en muutenkaan ymmärrä miksi sitten haikailla et joo sillon oli jotain hyvää ja ryssin asiat. Mikä ihmisillä on ku ei voi puhua.
Toinen asia on se, että tiedän, että jokaisella ihmisellä on omanlaisensa mieltymys tietynlaisiin ja tyyppisiin ihmisiin. Tiedänolevani melko tylsä ihminen sen suhteen, että pitkään jo aikasemmin seurusteltuani olen tottunut siihen arjen osaankin. Omasta mielestäni osaan tehdä siitä arjesta turvallista, niin että tunne säilyy eikä suhteesta tule tylsä. Ehkä se sitten karkoittaa ne ihmiset jotka etsivät sitä villiä seikkailua ja kutkuttavaa tunnetta mahan pohjassa.
olen vierestä seurannut aika monen kaverien suhteiden tuhoutumista juuri siihen että kun uutuuden viehätys katoaa ja arki alkaa ei se hohde mikä suhteen alussa oli tullutkaan enää takaisin.
siksi mietin, onko tässä turha etsiä mitään kestävää ja turvallista, kun tuntuu ettei kukaan enää arvosta sitä. minulle eniten merkitsee se että läheisyys säilyy. halailua ja pussailua pitää olla ja sen pitää säilyä. sitä läheisyyttä vastaan pyrin itse tekemään toiselle mukavia asioita ja yllätyksiä, kuten niinkin tylsää asiaa kuin ruuanlaittoa ja leffan katselua toisen kainalossa.
jos se onnellisuuden ja rakkauden kutkuttava tunne puuttuu, on minusta vaan järjetöntä jatkaa suhdetta puoli vuotta, ja sen jälkeen vielä mennä tauolle? tuntuu vain, että onko siinä enää mitään pelastettavaa, ja voiko edes olla mahdollista että toisen kanssa viettää puoli vuotta tuntematta muka mitään? tekeekö se suhteesta sitten paskan, että halu katsella muita yltyy sellaiseksi että on pakko kokeilla...
tunnen vain suunnatonta epäonnistumisen tunnetta siitä, että en pystynyt tarjoamaan sille toiselle ihmiselle sellaista onnea mitä hän olisi halunnut.
[q]domi, 8.8.2006 09:41:
Ai onko sulla kiire 
[/q]
Vaikka oonkin Jumalasta seuraava niin ei mullakaan loputtomasti oo vuosia tällä pallolla :D
[q]Tjahas, 6.6.2006 20:28:
*tunnen vain suunnatonta epäonnistumisen tunnetta siitä, että en pystynyt tarjoamaan sille toiselle ihmiselle sellaista onnea mitä hän olisi halunnut.*
Mesme, kyllä toinen osapuolikin on vastuussa suhteesta ja rakkauden säilymisestä. Vaikka hän ei osannut arvostaa sinun tapaasi osoittaa rakkautta, ei ole silti kiveen hakattua etteikö joku toinen osaisi. Suurinta rakkautta on päästää irti jos tilanne sitä vaatii.
[/q]
Tuntuu vain, että vaikka olenkin nuori, olen tavannut suhteellisen paljon ihmisiä, ja sinkkuna ollessani tietenkin, vähän piti silmiään auki eri tilanteissa.
Tämä ihminen oli jotain ainutlaatuista, sellaista jota en ollut ennen edes tavannut, se oli juuri sitä, mitä minä kaipasin ja ihmiseltä toivoin. Nyt tuntuu, että mistä minä sellaisen ihmisen muka löytäisin uudelleen... tiedän että vertaan pitkään ja hartaasti jokaista seuraava tuttavuutta häneen ja löydän asioita jotka eivät täsmää. ja se jää hiertämään. kuullostaa todella paskalta ja teiniltä, mutta niin asian tunnen, ja pelkään.
[q]domi, 7.8.2006 23:54:
eiku, hyvää kannattaa oottaa
[/q]
Mä en tiedä susta domi mut ainakin mulla se on enemmänkin et sitä hyvää JOUTUU oottaa
[q]hallucinogen, 8.8.2006 08:41:
---
domi, 7.8.2006 23:54:
eiku, hyvää kannattaa oottaa
---
Mä en tiedä susta domi mut ainakin mulla se on enemmänkin et sitä hyvää JOUTUU oottaa
[/q]
Ai onko sulla kiire
[q]zenny, 7.8.2006 23:40:
Pari vuotta tääl tullu vietettyy nyt yhtä mittaa... no jospa sitte joskus...
[/q]
KOHTALO TOVERI....!!!!!*lohduttel**hali*
toivo elää paremmasta huomisesta...*pepsodent**tirsk*
[q]Dana, 7.8.2006 19:42:
whii.. löytynyt ehdokas 
.. tai oikeastaan niitä ilmestyi kaksi, ja melkein samaan aikaan katsotaan mitä tapahtuu..
[/q]
Peikkolauma kasvaa? 
[q]Ozie, 7.8.2006 19:49:
---
Dana, 7.8.2006 19:42:
whii.. löytynyt ehdokas .. tai oikeastaan niitä ilmestyi kaksi, ja melkein samaan aikaan katsotaan mitä tapahtuu..
---
Peikkolauma kasvaa?
[/q]
peikko on ehdoton ykkönen, mut nyt se sai kilpailijan
whii.. löytynyt ehdokas .. tai oikeastaan niitä ilmestyi kaksi, ja melkein samaan aikaan katsotaan mitä tapahtuu..