Penni ajatuksistasi

Tiedän taas lisää suunnitelmia.

Ehkä vähän vituttaa...

Ahdistus ja pelko. Onneksi ohimeneviä ja hyödyllisiä tunteita. Niitä
ei tarvitse kauan kantaa sisällään. Varsinkaan kun niiden aiheuttaja ei ole enää fyysisesti läsnä. .... Nukuttaa.

[q]Freja, 1.4.2008 14:01:
ostaako nyt 40D (matkarahoja käyttäen) ja kuvata sillä reissussa, VAI jättää 40Dn osto toiseen kertaan, käyttää ne 800e siel reissus "johonkin kivaan" ja kuvata si filmijärkkäril ja digipokkaril maailman mantuja?[/q]

Mä sanoisin et käytä ne reissussa. Onhan ne kuvat kivoja, mutta mun nähdäkseni matkustellessa yleensä se matkustelu on se pääasia, kuvien kautta sitä sitten muistellaan - eikä kuvat koskaan kuitenkaan sitä itse fiilistä ja kokemusta korvaa.

Jos kiroilisin, niin nyt olisi se hetki.

[q]Chatte, 15.11.2009 09:17:
Jos kiroilisin, niin nyt olisi se hetki.
[/q]
kiroilen puolestasi : prkl vit saat helv pllu! *hermo ment*

Kiitos, Jimmyfi. Usko tai älä, ehkä jopa auttoi.

Kiukku, kihinä, salamointi. Päässäni myrskyää. Tehnyt avautua yhdelle ja toiselle. Eikä vain yksi asia, mikä olisi ottanut päähän. Yhtäkkiä siinä mukana kuolleet sukulaiseni. Krsitinusko vs shamanismi. Vieläkään kristitty ei hyväksy; ole suvaitsevainen erilaisuudelle. Puhutaan ja kirjoitetaan kauniisti navetoista, joissa lehmillä hyvät oltavat. totuus kuitenkin päinvastainen. Miksei voisi olla rehellisesti eläintä kunnioittava, eikä lehmätehdas. Tehnyt mieli jauhaa pureksia kaksi yhtä mustaa ihmistä hiukkasiksi. Pois tästä maailmasta. Toinen ei ole elämässäni enää. Mutta toinen vaikuttaa vieläkin. Huuu, toivon saavani henkistä tukea ja neuvoa tiistaina. Haluaisin räjäyttää tän olotikan pois itsestäni. Kaipaan muutosta.

Ihmiset ovat kummallisia otuksia. Hämmästelen itseäni kun viitsin edes ihmetellä ihmisyyden typeryyttä, sillä sehän on vain normi johon taidan itsekin kuulua.

Melankolinen tappiomieliala vaikuttaa lamauttavalta. Onko siihen kenties paras selätyskeino automaattisesta vastakkainen, eli toiminnan lisääminen? Onko silloin väliä sillä mitä toiminta on, kunhan sitä on?

Eroaako tämä jotenkin siitä, kun harhautan itseäni esim. muilla ihmisillä, kun päässä pyörii ikäviä ajatuksia? Oon oppinut pitämään tuota huonona asiana, ja tapana josta haluaisin pyrkiä eroon. Kannattaako?

Melankolinen tappiomieliala vaikuttaa lamauttavalta. Onko siihen kenties paras selätyskeino automaattisesta vastakkainen, eli toiminnan lisääminen? Onko silloin väliä sillä mitä toiminta on, kunhan sitä on?

Eroaako tämä jotenkin siitä, kun harhautan itseäni esim. muilla ihmisillä, kun päässä pyörii ikäviä ajatuksia? Oon oppinut pitämään tuota huonona asiana, ja tapana josta haluaisin pyrkiä eroon. Kannattaako?

Jahas, että tämmöinen päivä töissä. Päivän aluksi kerron pomolle että nyt on tekemiset vähän loppu, mutta ei keksinyt tälle päivälle vielä mitään uutta. Sitten koko päivänä tulee vain kaksi sähköpostia - yksi väärälle henkilölle, ja toinen jossa kerrotaan että se ensimmäinen sähköposti on nyt lähetetty sille oikealle henkilölle.

Ah, tämmöisiä pitäisi aina maanantaiden olla!

(Melkein harmi että just viime viikonloppuna ei tullut biletettyä, koska tää ois ollu ihan ässä maanantai sellaiseksi "(mon)dagen efteriksi". *hih*)

Täytyis saada rahaa lisää, jotta pääsee bileisiin enemmän.
ja
Täytyy kasvattaa yleiskuntoa, jotta jaksaa kauemmin bileissä.

Tuolla loskassa ja paskassa kahlatessani ymmärsin,
miks jengi haluaa pois Suomesta talveksi.

sottaaminen pillaaminen ja rikkominen on helppoa, siivoominen ja korjaaminen ei

Mul on parin viikon sisään menny kolme sukkaa rikki - kaikki samaa settiä. Luultavasti ne loputkin menee siis pian rikki, eli syytä ostaa lisää sukkia.

ai kauheeta mikä olo
tuntuu et oikeen velloo... ja kohta pitäis avaa ovet tästä puljusta.
voi vitjat. hyppää vielä kärppä kurkusta johonkin aaltovaasiin...

Huah, olispa pian jo ensi viikko ja vaikka vappukin olisi jo mennyt. ei jaksa odottaa...

Tää päiväkin matelee niiiin hitaasti, eikä töitäkään jaksa tehdä.

Ehkä vähä jänskättäis.

Kyllä sitä huomaa olevansa vahvasti sosialisoitu ydinperhekulttuuriin ja monogamisen parisuhteen ihannointiin. Koin sykähdyttävänä hetkenä tänään sen, että oma PIKKUsisko suunnittelee miehensä kanssa isoa asuntolainaa ja rivarin ostamista vähintään neljällä huoneella + keittiö, jotta asunto olisi järkevä ostos pidemmällä tähtäimellä perheenlisäystä ajatellen...

And where am I at? No just siellä missä huvittaa, mutta jotenkin nuoresta iästä huolimatta tuli sellanen jännä fiilis tänään.