Kolahtaako kirjat?

[q]Avernian:
---
kuilu:
kuilu top 5 - ”sota”kirjallisuus
---


Jossa oli 6 +1 kirjaa
[/q]

No, onhan maailman parhaassa trilogiassakin viisi osaa :)

MIKAEL NIEMI: Veden viemää

Taitaa olla fakta, että kaikkein imevimmät ja ahmittavimmat jännityskirjat löytyvät varsinaisen jännitys-, rikos- tai toimintagenren ulkopuolelta, siis sieltä "tavallisesta" kirjallisuudesta. Sieltä missä sankareina eivät seikkaile ylinokkelat juristit, viskiä naukkailevat komisarionraakit tai asefetisistiset sosiopaatit (mutta hyvikset sellaiset), vaan tällaiset meikäläiset tavalliset pulliaiset. Niissä kirjoissa ei välttämättä virkavalta käy edes vilahtamassa, kaikentuhoavasta (sellaisesta hyvishenkisestä) kommandoryhmästä puhumattakaan, vaan kaikki koukuttava jännitys syntyy yllättävän maanläheisitä aineksista ja helposti samaistuttavista päähenkilöistä. Mutta niissä kirjoissa tavallisten pulliaisten turvallinen arki nyrjähtääkin sijoiltaan sitten toden teolla!

Tällaisia helmiä ovat esimerkiksi Karin Alvtegenin Petos (tai Alvtegenin mikä-vaan), Markus Nummen Karkkipäivä sekä tämä tuore Mikael Niemen teos.

Kaksi ensin mainittua etenevät kuitenkin suunnilleen kvartetin kokoisen päähenkilökatraan turvin ja pienissä puitteissa (aviorikos ensimmäisessä ja vieraaseen aikuiseen hädässään takertuva lapsi toisessa), kun taas Mikael Niemi vyöryttää Veden viemässään jo ensimmäisen 40 sivun aikana lukijalleen tusinan verran ihmiskohtaloita jännitettäväksi. Eivätkä raamitkaan ole ihan pikkuruiset: Kansikuvassa kovasti Hokusain kuuluisaa puupiirrosta muistuttava jättiaalto kohoaa Pohjois-Ruotsin ikikuusien ylle kuin, no, vettä vaan ja pistelee ne tulitikuiksi.

Eli tulvasta on kysymys: Vettä sataa koko syksyn, paineet voimaloiden yläjuoksulla kasaantuvat ja sitten padot pettävät. Vesi lähtee vyörymään alajuoksuun käsittämättömällä voimalla tilanteessa, jossa kaiken kukkuraksi kännykkäverkko on kaatunut. (Kaksinkertaista piikkiä teknologian kaikkivoipaisuutta kohtaan, siis.) Ja se voima on todella hurja: Niemi kuvailee sitä hyvin pitkin kirjaa, mutta tehokkaimmin hän tekee sen jo alussa. Se on fiksu veto: sen sijaan, että lukija jätettäisiin odottamaan jotain hurjaa kliimaksia, jossa suunnilleen Luulaja pyyhkiytyy maailmankartalta, hän saa jännittää ihmisyksilöiden selviytymiskamppailua kun katastrofin mittasuhteet ja puitteet on jo iskostettu takaraivoon.

Ainoa miinus lyhyin, nopsalukuisten kappalein kirjoitetusta kirjasta tuleekin hahmogalleriasta, joka on paitsi liiankin runsaslukuinen, sisältää myös liian paljon semmoisia vittumaisia tyyppejä, joiden toivoisi selviytyvän jättihyökyaallon syövereistä vain siksi, että viimeisellä sivulla heitä kaikkia kävisi joku vetäisemässä oikein kunnolla dunkkuun.

Veden viemää on käytännössä valmis elokuvakäsikirjoitus, ja ihmettelenpä, jos sitä ei nähdä valkokankaalla parin vuoden kuluttua kaikkien aikojen suureellisimpana skandinaavisena yhteistuotantona. Toivon vaan, että silloin pysytään linjassa kirjan kanssa, eikä keskushahmoksi nosteta ketään, jota esittää Mikael Persbrandt tai Noomi Rapace, vaan pitäydytään alkuperäisen tarinan hajautetussa jännityksessä.

Nyt on kesken Econ 'Ruusun Nimi' (joo mä tiedän nyt vasta mut joskus sentään..), Tervon 'Myyrä' ja Tresin lainaama tiiliskivi 'Zen and the brain', jonka kirjottajaa en nyt jaksa googlata. Toi Ruusun Nimi menee hyvin duunilukemisena, mutta toi Myyrä on jostain syystä helvetin hankala seurata. Ihan eläväistä kieltä ja siinä mielessä ilahduttavan erilainen viimeksi lukemaani kirjaan verrattuna (Legionaalainen Peters), mutta oikeesti.. En pysy laisinkaan kärryillä että onko siinä yksi vai useampi päähenkilö ja millä kohtaa oletetun lineaarista aikajanaa mennään.

Ei oikeastaan. Jaksan lukea oikeastaan vain opiskelukirjoja ja satunnaisesti luen (oikeammin selailen läpi) jotain tietokirjoja. Vain muutamasta romaanista olen oikeasti pitänyt, useimpien lukemisen jätän kesken ennemmin tai myöhemmin.

[q]xl8r, 27.2.2009 11:25:
Nyt lukemassa: Alastair Reynolds: Ilmestyksen Avaruus.

Täytyy kyllä sanoa, että olen löytänyt itselleni suosikkikirjailijan luettuani ensin samaiselta kirjailijalta kahdesta n. 100 sivuisesta novellista koostuvan Timanttikoirat/Turkoosit Päivät. Reynolds kirjoittaa kovaa scifiä kovalla otteella, teksti on usein hyvin tieteellistäyteistä mutta silti hyvin uskottavaa. Tarina tuntuu olevan mukaansatempaava ja monina aamuina onkin töihin meneminen ollut hieman vaikeaa pitkään venyneen lukemisen takia. Kirjahyllyssä odottaa nyt samalta kirjoailijalta Kuilukaupunki osat 1 ja 2 vuoroaan.
[/q]

Hah, scifistä Reynolds on myös oma suosikki. Löytyy kaikki, mitä Likeltä on tullut ulos miehen kirjoittamana. :) Ihastuin Kuilukaupunkien avulla miehen kirjoihin. Sen jälkeen pitikin alkaa lukea aikajärjestyksessä moiset. :P

Tosin nyt ei ole hetkeen scifi napannut, mikä on sinänsä kummallista, koska scifi on aina ollut läsnä elämässäni aina leikeistä lähtien.
Olen koittanut etsiä jotain kirjaa, mikä kertoo tavallisesta elämästä keskiajalla. Ei lohikäärmeitä, ei velhoja tai prinsessoja - saatanan kerettiläiset! Tahdon jotain tavallista, mikä on silti kaukana nykyisestä maailmasta. Saa suositella. :)

Viimeksi luin Heikki Hietamiehen Sydän toivoa täynnä romaanin. Pidin ja tuntui mukavalta,kun ko. sarjaa seurasin tv:stä pentuna (ja ihastuin alkutunnusmusiikkiin! *blush*)

[q]solena:
---
Ana-5000:
---
solena:
Da vince code oli kyllä kiva lukee. Taas yks sella nen kirja josta ei saa silmiä irti kun alkuun pääsee*nauru*

---


Mä en kyl tykänny hirveesti. Vähän sellanen valmiikspureskeltu ja tylsä, vaikka sen tarjoamat näkemykset kristinuskoon oli ihan jänskiä.

---


Totta kyllä et oli kohtia jollon meinas melkein huutaa kun päähenkilöillä meni tyyliin 20 sivua tajuta joku juttu jonka ite oli tajunnu jo ajat sitten. Mut hyvin kirjotettu pläjäys silti, tykkäsin!:-)
[/q]

Esim. se peilikirjotus siinä laatikossa oli hiuksia repivän yksinkertainen. Katto eka et "Jaaha, peilikirjotusta" ja sit päähenkilöt, KRYPTOLOGIAN EXPERTIT, miettii sitä varmaan jonkun vartin.

"Ei näytä sanskriitilta" - "Totta. Hmmmm....."

[q]KooKie, 2.2.2007 16:38:
---
Joo, kaverit mulkoilivat mua muutamaan otteeseen aika hassusti, kun repeilin lukiessani tota kirjaa. "Mitä sä luet?" "Mitä hauskaa SELLAISESSA kirjassa voi olla?!" :DDD Kyllä ainakin vahingossa muutamat huumoripläjäykset ovat siis käännösteokseenkin eksyneet.

Ikävä kyllä, vaikka osaankin sujuvasti enklishiä, niin ongelma on tällaisen tiedekirjallisuuden sanasto, jota mä en osaa suomeksikaan tarpeeksi hyvin. Epäilemättä osa lukukokemuksesta siis menisi niiden sanojen myötä, mitä ei ymmärrä ja toisaalta taas koko aikainen mot:aaminen olisi todella häiritsevää. :<
[/q]

Nojaa, toihan on kohtuu yleiskielinen teos, ehkä monimutkasinta enkun tiedesanastoa edustaa "Eruption", "Volcano", "The dog says 'woof'" ja "oh my god how did this get here I am not good with computers"

Mulla ois myös tossa noin 15 lukion oppikirjaa vuodelta about 2002, mm 6 kirjaa "psykologian perusteet"-sarjasta, jos haluat ne :)

[q]KooKie, 2.2.2007 17:19:
---
Ana-5000, 2.2.2007 16:55:

Nojaa, toihan on kohtuu yleiskielinen teos, ehkä monimutkasinta enkun tiedesanastoa edustaa "Eruption", "Volcano", "The dog says 'woof'" ja "oh my god how did this get here I am not good with computers"


---


*mot:ail* "No match found for 'oh my god how did this get here I am not good with computers'. Did you mean 'oh my god how did this get here am I not a virgin?!'"
[/q]

HI MEN I HAVE NO HYMEN

[q]
Yritätkö sä nätisti ilmaista, että mulla on tarvetta psykologiselle itsetutkiskelulle, kuten vastaamiselle kysymykseen "kärsitkö psykopatiasta"? (En. Psykopatiasta on lähes mahdotonta kärsiä henkilökohtaisesti.) Tai mahdollisesti sun jakautuneen persoonallisuuden "good Ana" -puoli yrittää näin varoittaa mua sun "evil Ana" -puolestasi.

Paskanjauhanta Kirjat on aina kivoja, kiitos. :)
[/q]

Nii aattelin et jos luet ylppäreihi ku jostai luin nii, ni saat noi jos haluut. Eikä mus oo mitää A- ja B-puolii vaik sinkku oonki!

Psykologinen itsediagnosointi on huttupaskaa, sen mukaan 3/4 ihmisillä on depressio ja AD/HD, loput on patologisia valehtelijoita tai hypokondriikkoja.

Mut mä jätän noi kirjat tohon rappukäytävään ni tuu siit hakee ja jätä keksejä tilalle ^__^

[q]KooKie, 2.2.2007 18:00:
---
Ana-5000, 2.2.2007 17:29:

Mut mä jätän noi kirjat tohon rappukäytävään ni tuu siit hakee ja jätä keksejä tilalle ^__^

---


OT: Luuletko sä, että jos oot kerran mut kännissä saanut houkuteltua kämpillesi, niin muistan missä asut? :DDD
[/q]

Ai MÄ houkuttelin! Mä syytän ANTONIA!

No, soita jos haluut ne, vie mut vaik syömään tai jotain khihi <3

[q]DjTaika, 20.8.2005 04:53:


Jaaenvai. Miltä DjTaika sitten näyttää ?
[/q]


pincéltä hippitytöltä tietty :)

David H. Ingvar - Kymmenet Aivot <3

Tuli juuri ostettua Noam Chomskyn Hegemony or Survival: America's Quest for Global Dominance eli ihan hyvat lukemiset edessa.

Kyllä kolahtaa. Varsinkin David Eddingsin ja Dean Koonzin kirjat

Eipä tule juurikaan kirjoja luettua. Intissä sain kyllä Juoppiksen luettua kokonaan, mutta voiko sitä oikeaksi kirjaksi laskea

Kolahtaa edelleen.

Tänään tuli hankittua Tupakka (Pekka Hakkarainen), Miten meistä tuli potilaita ( Jörg Blech), Biostatistiikan taskutieto ja yksi Ben Furmanin kirja.

Halpaa oli, ihan uusia ja hinnaksi tuli yhteensä alle parikymppiä.

Tri Wighard Strehlow: Hildegard von Bingenin keittokirja

Neuropsykologian perusteet

Minuus ja narsismi-kirja.

Kylläpä nuo nykyään kolisevat aika mukavasti.
Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut luettua:

M Agajev - Kokaiiniromaani
Ray Loriga - Tokio ei välitä meistä enää (tänään sain luettuu)
John O'Brien - Leaving las vegas

Sekä kaksi Robin Cookin teosta, "Aivot" ja "Kooma"

Mukavia lukuhetkiä tarjoilivat oikeastaan kaikki.

Seuraavana hyllyllä odottelee pari tiukempaa teosta,
Noam Chomskyn "Hinnalla millä hyvänsä"
ja Michel Chossudovskyn "Sota ja globalisaatio"

Neuropsykologian perusteet