Järkyttävin peruskoulu-muistosi...

[q]embie, 11.11.2006 19:38:
Tyhmä kysymys Steinerlaisille:

Jotain Googletin eurytmiasta, mutta vähän jäi epäselväksi, että mitä siellä eurytmia tunnilla oikein tapahtuu?
[/q]

Uuuh ihana eurytmia!!!*justjoo* Joo siis vanhana steiner-lapsena voin kertoa että eurytmia-tunti muodostuu siitä et liikutaan opettajan tekemän koreografian mukaan joko musiikin tai sitten lausutun puheen mukaan esim. runous jne. Koreografialla yleensä yritetään viestiä musiikin tai tekstin sanomaa/tunnelmaa. Liikkeisiin kuuluu myös käsiliikkeet joista osa esittää kirjaimia taikka sitten sanoja. Koko ohjelma voi olla hyvinkin monimutkainen kun 10 ihmistä liikkuu samanaikaisesti ja kaikkien katse pitää olla suoraan eteenpäin.*nauru* Toivottavasti tämä antoi sinulle vähän lisätietoa.

No ikävät muistot lähti kai siitä eteenpäin kun muutettiin ekan kerran. Olin juuri aloittanut kolmannen luokan. Olin juuri päässyt liikuntaluokalle. Sitten päätettiin muuttaa inkereelle, sellaiseen pieneen kyläpahaseen. (Ekassa koulussa oli ehkä joku 300 oppilasta ja inkereellä just ja just 60) Eli siihen jäi urheiluluokka. Samalla lopetin koripallon. Inkereellä olin sitten se ulkopuolinen koko sen ajan minkä siellä vietin (n.3 vuotta). Ja sain kuulla siitä joka päivä ja siitä että minulla on isot etuhampaat (Kaikki tunsivat minut majavana). Sairainta oli se että vapaa-ajalla samat tyypit jotka haukkui oli parhaita kavereita. No silloin ei kauheasti ollut valinnanvaraa jos ei halunnut olla täysin yksin. Sitten muutettiin takaisin Saloon. Sielläkin olin taas se uusi tyyppi. Oli mulla yksi hyvä kaveri sinä aikana. Sitten tuleekin ylä-aste. Jossa sitten olin myös se uusityyppi. Silloin myös muutin tyyliäni. Olin hevari. Oli aina mustat farkut ja musta paita. Ja mustat hiukset. Ja niittejä ja luotivöitä ja metalliketjua. Ja kuulokkeet päässä. Olin myös silloin aika heikkohermoinen. Eli suutuin helposti. Siitä sain jälleen uuden lisänimen Herne. (Eli vedin herneen nenään helposti) Sitten pääsin amikseen. No täälläkin olen edelleen ulkopuolinen mutta en enää välitä siitä. Minulla on paljon muita ystäviä. En jaksa näistä tyypeistä välittää.

Täälläkin ykköseksi nousee koulukiusaaminen.

Ihan peruskoulun alkuun ekalla olin (kuulemma) verraten rasavilli tapaus, vääntelin haarukoita ruokalassa patterinväliin jne. Mutta jossain vaiheessa 1-2 luokkia joku vuotta vanhempi nassikka mua siellä kiusas. Potki jalkoihin välitunneilla jossai syrjässä ja himassa itkin enkä tahtonut kouluun mennä ja tällästä "jos tuut huomenna kouluun saat turpaas". Näitä asioita en vain pysty muistamaan. Mutsi niistä mulle y-asteen alussa jutteli, kun epäili että mua kiusataan sielläkin. Asia oli kuulemma tullut ilmi joskus 2. / 3. -luokalla ja siitä oli joku kiusaajan perhe - meidän perhe -keskustelu käyty koululla. A-asteen myöhemmillä luokilla (4-6 tms) tilanne helpotti kun ko. jäbä lähti tarkkikselle juurikin tän mun kiusaamisen vuoksi. Mutta mulle jutusta tuli aika huolella henkisiä traumoja, mm. toi ettei pysty muistamaan yhtään mitään. Tarhasta ja eskarista on muistoja, maalta on muistoja jne, mutta peruskoulun 1-3 -luokilta ei todellakaan yhtään mitään.
Mutta muutoin meillä oli kyllä nasta luokka Järvenperän ala-asteella -88 -> -94 ja kivat opettajat. Ettei sen puoleen. Ja toisaalta, tulihan sitä itekin riehuttua ihan tarpeeksi, oltua rasavilli ja istuttua jälki-istunnossa milloin mistäkin kepposista.

Yläasteella sitten kiusaaminen oli oikeastaan vain henkistä. Kuittailua ja vittuilua, mustamaalaamista jne sellasta perussettiä. Mut sitä oli verraten vaikeeta käsitellä, olin tosi ujo ja hiljanen. Jouduin tuohon aikaan yhdelle Espoon paskimmista yläasteista, Karakallioon. Kavereita ei ollut oikeastaan kuin yksi ja oltiin aika kaukana niistä koulun suosituimmista oppilaita, jotka dokaa ja käy kotibileissä jne. Me rakenneltiin v-loput jotain muovisia pienoismalleja ja sellasta settiä.

Lukion alussa olin muutenvain vähän teinixslangilla "out", pääasiassa noiden y-asteen juttujen vuoksi vaikkakin jengi vaihtui. En oikein osannut pukeutua fiksusti, en käynyt edelleenkään kotibileissä tai vetänyt kännejä v-loppusin, kaveripiiri oli aika onnettoman pieni jne. No mut onneks hommat lähti siitä sitten lukion edetessä sumpliutumaan :)

1-2 oli ok, normaalia lapsuutta.

Kolmosella jotain kai kävi, kun siitä lähtien alkoi vittuilu, uhkailu, painostus, porukasta sulkeminen ja ajoittainen käsiksi käyminen. Joihinkin näihin aikoihin taisin saada silmälasitkin. Koulupäivän "kohokohta" oli jos tuli valituksi liikuntatunnilla toiseksi viimeisenä.

Ei se siitä juuri parantunut; yläasteen lopulla lähinnä ne viimeisetkin mukavat tyypit taisivat lähinnä ihmetellä, että miksi toi yksi ei jaksa innostua mistään ja yrittää vaan pysyä poissa tieltä.

Lukiossa koitin itsekin vähän vittuilla parille heikolle tyypille, mutta ei se oloa parantanut joten se jäi pariin sanaan. Ihan lukion lopulla sitten alkoivat ihmiset kysellä multa vastauksia tehtäviin yms. kun ei ollut ollut koulussa mitään muuta tekemistä kuin seurata tunnilla ja tehdä läksyt hyvin.

ala-asteen kolmannella meidän luokalle tuli yksi kunnon poikatyttö, joka otti mut silmätikukseen heti. Vähän aikaa pähkäilin sitä harmistuksissani. Jossain vaiheessa muistan tehneeni periaatepäätöksen, että mä en aio kuluttaa päiviäni pelkäämällä mitä inhottavuuksia se tyttö mulle keksisi. Olihan se kuitenkin saanut puolelleen jo luokan isoimman/läskeimmän tytön (huom! ala-asteellahan koolla oli eri tavalla merkitystä kuin siitä vanhemmilla).
Meidän luokalla oli pari tyttöä ketkä asui samoilla rivitaloilla kun mä. Mä värväsin heidät sitten "Mun leiriin". Ne ei olleet todellakaan ne suosituimmat tytöt luokassa mutta olipahan siinä jo jonkinlainen porukka kasassa. Välitunnit meni aina siihen, että yritin saada puhuttua enemmän luokan tyttöjä mun porukkaan. Kundejahan ei tietty kiinnostanut yhtään. Ei ollut aina helppoa, koska kiusaus elementtejä oli mukana, esim "salla teki niin, salla teki näin" täysin keksittyjä nolouksia joita leviteltiin oikeana tietona jne. Lopulta joskus kuudennen luokan alussa, kun leirit oli tasalukuiset niin me tehtiin päätös erään välitunti "palaverin" tuloksena, että lopetetaan tää, koska se ei pystyny enää tyrannisoimaan mua kun mun takana oli yhtä paljo tyttöjä. Mä en itse tämän tytön kanssa käynyt palavereissa vaan kummallakin ryhmällä oli omat "sanansaattajat" kelle annettiin viesti välitettäväksi.

Nykyään kun mä näen joskus kerran muutamassa vuodessa sitä samaa muijaa, se on jotenkin tosi överi innoissaan kun se näkee mutt "hei tosi kiva nähdä". Väkisinkään en ole pystynyt kuitenkaan suhtautumaan häneen mitenkään lämmöllä vaan olen tahallani ollut kylmän viileä.
Valitettavasti hän on vieläkin tuolla 80-luku tasolla kivipestyine farkkuineen, farkkutakkeineen ja jopa purkkareineen, että ei sitä paljoa ole voinut tylyttää.

Koko kokemuksesta jäi loppupeleissä hyvä fiilis, koska luonnollisesti siitä sai itseluottamusta, mikä on heijastunut aika moniin asioihin tuon ajan jälkeen.

[q]Sallakat,
[/q]

Jostain syystä tää oli luettuna tosi hauskan kuulloinen tarina. Kunnon heimosotaa! :D Vatos locosss

Eipä oikein mitään kovin järkyttäviä muistoja koulusta ole muutakuin että olin ja olen vieläkin herkkä tapaus ja kun ekalla luokalla ei tullut tehtyä aapiskukon värittämistä kokonaan ja taisi jäädä joskus jokin muukin tehtävä kesken niin opettajamme minulle sen verran kiukkuisesti ärähti että minä siinä sitten monesti pillahdin itkemään.
Sen myös muistan kun menin ilmoittamaan opettajalle että jotain kiusataan tai vastaavaa niin tämäpä totesi vain "kantelupukki kaakattaa". Minulle niin kiltille ja umpirehelliselle muksulle se oli kyllä lievähkö shokki.

Ajattelinpahan horista oman tarinani tänne muiden joukkoon..

Eipähän nuo ala- ja ylä-aste ajat olleet itsellänikään mitenkään niin hirveän mukavia.. Ei ihan samoissa mittakaavoissa kuin joillakin täällä, mutta kuitenkin.

Ensimmäisellä ja toisella luokalla luokkalaiset olivat vielä suht jees, eikä isompia juttuja ollut. poikkeuksen teki 1-2 luokan opettajani, joka oli "vanhan kansan" ihmisiä.. oikein kärttyinen vanha naisopettaja. Kynät lentelivät, korvaotteessa käytävään, huutamista ja mollaamista koko luokan edessä seisottaen. Jälki-istunnoissa monesti jopa ihan syyttä. Kolmantena vuotena sain uuden opettajan ja hän jäi samana vuonna eläkkeelle.

Paras esimerkki muistuu mieleeni tapauksesta, jossa jalkani oli pöydän reunan ulkopuolella kun laskin matematiikan laskuja.. tuloksena minun piti siirtää pulpettini loppusyksyksi aivan luokan perälle nurkkaan.. matkaa takimmaiseen pulpettiriviin oli joku 3 metriä..

Sitten alkoikin se luokkalaisten taholta tullut kiusaaminen.. ala-asteella ei niinkään fyysistä, vaan henkistä.. naulakossa takin hihojen solmimisesta, repun piilottamisesta päin naamaa vittuiluun ja ulos sulkemiseen henkisesti muusta luokasta. Sain uudet kengät, ne kurattiin heti ensimmäisellä välitunnilla. Tönimistä, pyörän kumien tyhjentämistä, lumipesuja yms. tavanomaista meininkiä.

Ylä-asteella luokka hajoitettiin kahdeksi eri luokaksi ja täydennettiin muista ala-asteista tulleilla.. seiskaluokka meni paremmin, kunnes vanhat luokkalaiset saivat pestattua nämä tulokkaat remmiinsä.. Meno jatkui kahdeksannen luokan kevääseen asti, jolloin eräs oppilas työnsi minut portaat alas.. tuloksena ruhjeita, silmäkulma auki ja 5 tikkiä sekä nilkka ja ranne pakettiin.. Vasta siinä vaiheessa rehtorin oli pakko puuttua tilanteeseen.. Sekin oli aika vaisu esitys..

Tätä "portaiden kuningasta" löin oikein kunnolla pataan ysiluokan syksyllä eräällä välitunnilla kun tuli mitta täyteen. Jälki-istuntoahan siitä tuli, mutta lopettipa ainakin vittuilun.

En tiedä, saattaisin olla nykyisin erilainen ihminen, jos tuota kiusaamista ei olisi tapahtunut.
Olen tottunut olemaan itsekseni ja menemään ja tulemaan itsekseni.. Seura bileissä yms. on ihan kiva, mutta en tartte "lössiä" pakosti ympärilleni et jos johonkin pitäisi mennä..

Ylä-aste päättyi ja porukka hajaantui kuka minnekin, eipä hirveämmin kiinnosta edes tietää mihin.. Pari kaveria mulla on noista ajoista, mutta siihen se jääkin..

Fakta nr N: Koulukiusatut taipuvaisia elektroniseen musiikkiin :D

Löytyypäs paljon vastaavia tapauksia kuin minä. Ala-asteen viidenneltä se alkoi ja kesti yläasteen loppuun asti. Olinpa vielä niin äkkipikainen että mua oli helppo kiusata. Jälkeenpäin ei ole tullut paljon ajateltua asiaa mutta varmaan jos olisi osannut suhtautua vähän etäisemmin ja tyynemmin asioihin niin se ei olisi ollut niin paha. Tai sit vaan tehdä se yllättävä friikkaaminen ja vetästä kuonoon kiusaajajengin johtajaa täysin odottamatta. Olisi voinut niinkin helposti loppua. Tuntuu olevan noissa tapauksissa se toimivin tapa. Harmi ettei silloin tajunnut :)

Ala-asteen uimatunnit oli kyl kohtalaisen traumaattisia. Espoonlahden uimahallissa duunissa olleelle Mikille terkkuja Ihan hirvee äijä! Asiaa ei helpota se että mä olin yks paskimpia uimareita tällä pallolla. Kaikkein vittumaisinta oli kun loppuaikana vaan huonot uimarit joutu lähtee sinne ja hyvät sai jäädä koululle pelaa jotain siistiä lajia ja ite taisteli että pysyi pinnalla eikä hukuttautunu ihan vaan se vitun Mikin kiusaks.

Toinen ei niin paha oli ylä-asteella kun jälkässä jouduttiin aina mankeloimaan jotai rättejä. Sekin loppu siihen että Epyx sai sen mankelin jotenki hajotettua

Vielä yks mikä lähinnä nauratti jo silloin oli kun pikkuvalopää Kide meni ala-asteella piirtämään kirkkoveneen johonkin julisteessa olleeseen haaroväliin ja jäin sitte kiinni siitä. Ei se rangaistuksen pelko vaan se kuinka helvetisti niin tyhmä juttu hävetti.

Ei mulla muuten oikeen mitään ihmeempiä angsteja koulua kohtaan ole ollut.

[q]Kriss G, 13.11.2006 14:36:
Ala-asteen uimatunnit oli kyl kohtalaisen traumaattisia. Espoonlahden uimahallissa duunissa olleelle Mikille terkkuja Ihan hirvee äijä!

[/q]

Tää oli kyl sellanen tapaus että! ¨Nyt kunnolla tai ripustan teijät uikkareista kattoon!¨:D

Oli muuten yks aikansa pelottavimmista jäbistä..*sydän*

[q]Euphoria, 13.11.2006 15:09:
---
Kriss G, 13.11.2006 14:36:
Ala-asteen uimatunnit oli kyl kohtalaisen traumaattisia. Espoonlahden uimahallissa duunissa olleelle Mikille terkkuja Ihan hirvee äijä!


---


Tää oli kyl sellanen tapaus että! ¨Nyt kunnolla tai ripustan teijät uikkareista kattoon!¨:D

Oli muuten yks aikansa pelottavimmista jäbistä..*sydän*
[/q]Tuttu ukko! Helvetti että vihasin sen tunteja...

[q]Kriss G, 13.11.2006 14:36:
Espoonlahden uimahallissa duunissa olleelle Mikille terkkuja
[/q]

Haha, mä muistan tän Mikin! Pojilla oli aina niin hubaa sen kanssa. Meillä oli joku tätönen tyttöjen liikassa, se oli ihan hirvee. Kutsui meitä aina tahallaan väärillä nimellä, kaikki oli Jaanoja tai Liisoja - se oli suht karu ämmä ja pelättiin sitä. Sitten se Mikki kävi välillä läpsimässä meitä toverillisesti pyllyille. :D

Joo-o, koulukiusattu täälläkin 1-8 luokat. Sitten en enää ollut luokan pienin. Mitään yksittäistä järkyttävintä ei oikein tule mieleen, samaa tasaista paskaa...

Täällä tuntuu olevan sen verran paljon kaltoin kohdeltuja, että pitäisi melkein järjestää Rave against koulukiusaaminen.

[q]Euphoria, 13.11.2006 15:09:
---
Kriss G, 13.11.2006 14:36:
Ala-asteen uimatunnit oli kyl kohtalaisen traumaattisia. Espoonlahden uimahallissa duunissa olleelle Mikille terkkuja Ihan hirvee äijä!


---


Tää oli kyl sellanen tapaus että! ¨Nyt kunnolla tai ripustan teijät uikkareista kattoon!¨:D


[/q]

Voi lollo! Olin unohtanu ton jutun. Sitte ku se alko demottaa siinä penkeillä uimaliikkeitä muiden kustannuksella. Voi jeesus mitä tuskaa oli joutua siihen. Ei varmaan koko Espoon kouluista löydy ihmistä jonka mielestä se ei ansaitsisi nappia otsaan.

Hah täällähän on sielunveljiä ja siskoja =D Mut työnnettiin joskus yläasteen seiskalla Paperinkeräys laatikkoon ja kansi teljettiin kiinni, sit kiusaajat kerto opettajalle et mä lintsaan tuntia siellä, opettaja tuli ja jätti mut jälki-istuntoon lintsaamisesta. Mua oli niin sikahelppo kiusata ku 158senttisenä kuljin käytävillä luurit korvis ja joku Ultra Sonicci rankas mun tärykalvoi samal ku muut kuunteli jotai V**UN juustopäitä Taisin diggailla konemusaa kyllä jo ennen ku mua alettii kiusata. Et en sitten tiedä pitääkö tuo paikkaansa.

Mun kamalin koulumuisto liittyy meidän 3.-4. luokan opettajaan. Tää mies jäi pian 4. luokan loputtua sairaslomalle burn outin takia, mutta uskaltaisinpa nykyisen ymmärtämykseni perusteella väittää, että oikea diagnoosi olisi ollut huomattavasti laajempi.

En tajua, mitä kiksejä se sai 9-10 -vuotiaiden lasten rääkkäämisestä, mutta ilmeisesti paljonkin, koska oli niin loppumattoman kekseliäs meidän nöyryyttämisessä... Esimerkiksi se piti liitutaulun reunassa sellaista ruudukkoa (kera viestin "ei saa pyyhkiä"), johon päivitti rangaistuslistaa. Rangaistuslistalle pääsi milloin mistäkin: läksyjen tekemättä jättämisestä, väärin vastaamisesta, tyhmistä kysymyksistä, tunnin häiritsemisestä aivastelemalla tms. Ruudukossa oli varattu tilaa 4 ruutua per nimi, eli jos nimessä oli enemmän kuin 4 kirjainta, tää häiskä antoi rangaistavalle "lempinimen". Mun nimi oli listassa Luru, koska oikea nimi ei ois mahtunu...

Kerran yhdellä pojalla oli läksyt tekemättä, josta rangaistuksena se joutui seisomaan koko tunnin opettajan pöydällä. Muita seurauksia läksyjen tekemättä jättämisestä oli esim. se, että opettaja karjui tai hakkasi karttakepillä pulpettia. Kerran se raahasi yhden pojan korvasta käytävään - se oli kaiketi siihenkin aikaan laitonta. Rehtorin kansliaan se ei meitä lähettänyt, ymmärrettävästi.

Kuviksen tunnilla opettaja ei diggaillu mun piirtämästä puusta, vaan pihisi naama punaisena, ettei mikään puulaji näytä tuolta. Ja sitten se käytti puolet tunnista siihen, että söhräsi liidulla mun piirrustuksen päälle "päärynäpuun".

Tää opettaja rakasti erilaisia tapoja, joilla sai käännettyä oppilaat toisiaan vastaan. Meidän luokalla oli poika, joka oli todella kiinnostunut antiikin Roomasta, ja tiesi siitä paljon. Opettajan mielestä pojalta piti ottaa luulot pois, ja se päätti järjestää kuulustelutilaisuuden, jota varten kaikkien piti keksiä mahdollisimman hankalia kysymyksiä Roomasta, ja tän pojan piti istua luokan edessä vastaamassa. Se ei todella ollut mikään hyväntahtoinen tietokilpailu.

Mä opin kertotaulut ekana meidän luokalta, koska pelotti niin helvetisti olla osaamatta. Sitten tää maikka laittoikin mut kuulustelemaan muita! En pystyny kattomaan kavereita silmiin, kun jouduin vetämään niille sellasta piinapenkkiä, mutta en voinut myöskään olla tottelematta opettajaa.

Mun parhaalla kaverilla (10-vuotias siis vasta) alkoi yhtenä koulupäivänä kuukautiset, niin opettaja tuli multa kysymään sellainen ärsyttävä hymy naamalla, että mitäs se X tuolla juoksi itkien vessaan.

Kaikilla meidän luokan tytöillä oli hermostollisia oireita, erilaisia nykimisliikkeitä, kulmien kurtistelua, silmien räpsyttelyä jne. Pojat itki harva se päivä, ja luokkalaiset kiusasivat toisiaan opettajan kannustaessa. Vanhemmat siirsi lapsiaan muihin kouluihin, mutta en pysty vieläkään tajuamaan, miksei tosta opettajasta nostettu mitään suurempaa juttua. Se sai kaikessa hiljaisuudessa vetäytyä pois tehtävästään, mitä se ei todellakaan olisi ansainnut.

Muuten koulunkäynti oli mulle pelkästään kivaa, ja etenkin yläasteaikaa - monille kauhumuistojen lähde nro 1 - mä vaalin mielessäni parhaimpina kouluvuosina ikinä.

[q]Kriss G, 13.11.2006 14:36:
Sekin loppu siihen että Epyx sai sen mankelin jotenki hajotettua

[/q]

Meikän koulupahis ajat tulee ilmi...Se oli kyl puhdas vahinko*nauru*

On semmoinen tunne että täällä on aika paljon noita koulukiusattuja.. minä niihin mukaan luettuna.. kiitos suuren ylipainon ja lyhyen mitan siihen aikaan.. käytännössä enemmän tai vähemmän koulukiusattu 1 luokasta tuonne lukion 2 luokalle jonka jälkeen kasvoin vuodessa yli 20 cm ja laihduin siinä samassa "normaalipainoiseksi" ja kai sekin vähän vaikutti että harrastin tuohon aikaan Tae kwon dota.. oli tullut lihastakin siihen kroppaan..
traumaattisimpia hetkiä oli se ku yksin istuin jossain penkillä kuulokkeet korvilla kuunnellen konemusiikkia silmät kiinni ja yht äkkiä avaan silmät ja ympärillä on kymmenkunta jamppaa ja sitten taas alko se ilkkuminen ja V*ttuilu.. aina ollut hiljannen ja syrjän vetäytyvä ainakin noihin aikoihin.. joskus vieläkin tulee semmoinen olo ku on yksin jossain yleisellä paikalla laput korvilla ettei uskalla sulkea silmiä ollenkaan vaan tuloo sellainen ahdistunut olo että joku tuijjottaa pahana... enhän mie nykyisin nyt niin kaunis näky ole kaljun/leukaparrassani. Onneksi olen noista muuten päässyt eroon ja jos en asuisi nykyisin tääl hevon p*rseessä ni mulla olisi varmasti enemmän sosiaalista elämää enkä ole niin syrjään vetäytyvä... elämä koulii.. joskus vain liiankin rankasti*eikä*

nykyisin onneksi elämä hymyilee enemmän kuin potkii*plur*

L

Joo, ei itsellekään oikeastaan mitään yksittäistä kamalinta juttua mieleen tule, koko peruskoulu mun mielestäni oli täysin perseestä! Siitäki ajasta ei tainut jäädä käteen muuta kun huono itsetunto. Kiitos ihanien muiden oppilaiden ja jopa opettajien.