Järkyttävin peruskoulu-muistosi...

[q]Aune-mummo, 12.5.2008 16:48:
Mun kauhukokemukset liittyy kans koululiikuntaan, Meillä oli koulussa liikkatunnilla pesis ottelu ja olin sit lyöntivuorossa ja vastapuolen lukkari syötti väärän , kaikki huusi siel takana et väärä ja mä vaan päätin et oli väärä tai ei ni lyön ja hyvin löinki , nimittäin lukkaria päähän ku se yritti ottaa sitä palloo ilmasta kiinni väärän kuultua.
Tyttö sai kulman täyteen tikkejä ja ikuiset arvet . Mä olin kyl aika järkyttyny ku sitä verta ei tullu ihan vähän ja muija lähti oysiin tikattavaksi . Mun traumat ei kestäny ku vuoden , sillä seurauksella et aloin pelaa seuraavana kesänä pesistä oulun lipossa .
Toisen kohtalosta en tiiä muutaku et sillon hirveet arvet vieläki vasemmassa kulmassa.
[/q]

Suotta tunnet syyllisyyttä moisesta, lukkarin oma mokahan toi on, ehkä myös opettajan kun ei oo jankuttanu tarpeeks et sitä palloo ei oteta syötöstä kiinni ennenku se on koskettanu maata. Meillä ainakin edellä mainittu ja mailan heittämisen kieltävä sääntö olivat ehdottomia ja jos niitä rikkoi, vastustaja sai pisteen. Pari kertaa kun joku heitti sen mailan sinne kavereidensa niskaan ja vastustajajoukkue rupesi hurraamaan, meni oppi hitaimmankin päähän.

Mun kamalin muisto ala-asteelta liittyy hampaiden hoitoon fluoripurskutuksilla. Meille tuli aina kerran kuussa tjsp. hammashoitaja koululle sellaisen tarjottimen kanssa, jonka päällä oli lääkemukeja. Niissä oli sellasta maailman kuvottavinta fluoriliuosta, joka piti hörpätä suuhun ja purskutella minuutin ajan ja sitten sai sylkeä pois. En tiedä miksi se oli mulle niin saatanan vaikeaa, mutta meinasin oksentaa joka kerta, oksennus oikeasti nousi kurkkuun ja nieleskelin vaan takas sitä, kun hävetti kauheasti olla ainoa jolle se homma tuotti vaikeuksia.

Ironista kyllä, kyseiseen inhottavaan muistoon liittyy myös yksi lapsuuteni voimakkaiten positiivisista muistoista. Kun kerroin äidilleni purskutuksista ja ahdistuksestani, äitini kerrankin tajusi mun olevan aidosti hädissäni ja kirjoitti lapun, ettei mun enää tarvinnut siihen rituaaliin osallistua. Hammaslääkäritäti otti sen itseensä ja tuiskahti mulle että "sulla on sitten kolmekymppisenä suu täynnä reikiä" Nyt täytän 24 ja yhtään reikää ei vielä ole tullut, terveisiä ammattilaiselle vaan! :D

Ala-asteella maikka jäi äitiyslomalle ja tilalle tuli joku mies. Hieman hämärä.
Meni pari viikkoa, kunnes alettiin ahdistumaan opettajasta: hengitti kirjaimellisesti niskaan, kattoi pitkään ja leperteli. Luokan tytöt ei voineet käydä koulussa, ja lopulta siitä kerrottiin muille maikoille, kunnes tämä sankari tuli kännissä kouluun housut kintuissa. Sen jälkeen hän meni kuulemma 'parantolaan', ja saatiin pari seuraavaa päivää vapaaksi. o/

Monta kertaa meinannut tulla turpaan koulussa ja jotain pientä kiusaamista oli. Siinä mitää nyrkkejä tarte, kunhan vittuilee toisen hiljaiseksi. Toki tämäkin riippuu tilanteesta, mutta näin itse selvisin monelta mustelmalta. Kai siinä on joku semmoinen juttu, että kun on tarpeeksi vittuuntunut, ei sitä jaksa pelätä, ja toinen huomaa sen. Mitä hyötyä on vallasta, jos se ei tehoa?

Tässäpä niille, jotka ehkä jäivät tota mun Jokela-aiheista vastausta miettimään, kuvausta median toiminnasta homman ympärillä: http://kemppinen.blogspot.com/2008/05/jokela.html . Media toimi huomattavan tarkoitushakuisesti ja hankki ennalta mietittyihin lööppeihin sopivaa aineistoa harvinaisen härskillä tavalla koululaisilta, jotka olivat tapahtuneesta tod paskana. En pahemmin ihmettelisi, vaikka samassa olisi otettu aika yksisilmäinen näkökulma Auviseen...

[q]Aune-mummo, 12.5.2008 16:48:
Mun kauhukokemukset liittyy kans koululiikuntaan, Meillä oli koulussa liikkatunnilla pesis ottelu ja olin sit lyöntivuorossa ja vastapuolen lukkari syötti väärän , kaikki huusi siel takana et väärä ja mä vaan päätin et oli väärä tai ei ni lyön ja hyvin löinki , nimittäin lukkaria päähän ku se yritti ottaa sitä palloo ilmasta kiinni väärän kuultua.
Tyttö sai kulman täyteen tikkejä ja ikuiset arvet . Mä olin kyl aika järkyttyny ku sitä verta ei tullu ihan vähän ja muija lähti oysiin tikattavaksi . Mun traumat ei kestäny ku vuoden , sillä seurauksella et aloin pelaa seuraavana kesänä pesistä oulun lipossa .
Toisen kohtalosta en tiiä muutaku et sillon hirveet arvet vieläki vasemmassa kulmassa.
[/q]
MEillä oli kanssa ala-asteella yksi tyttö joka huitaisi pesarilla lukkaria päähän. Tosin kohteena oli opettaja :D. Tilanne oli kuitenkin sama, että väärä syöttä ja lukkari ottaa ilmasta palloa kiinni. Opettaja sanoi, että oma moka mut ei varmaan lämmittäny sitä tyttöä siinä vaiheessa kun opettaja lähti sairaalaan tikattavaksi.

[q]Vihta, 13.5.2008 17:11:
Yläasteella "puukotuksen" uhriksi joutunut.
Niin.. ja ei, kiusaaminen ei loppunut vaikka yritin laittaa takaisin.
[/q]

:/

Nyt kun koulukiusaaminen on ollut aiheena taas pinnalla, ois mukava kuulla ihmisten tarinoita siitä, miten selvis koulukiusaamisesta?
Kuinka hyvin koulussa puututtiin asiaan, jos siitä kertoi?

Itellä kävi nii "ihana" lykky, kun mua kiusas eräs poika esikoulusta saakka, että jos mentiin sanomaan opettajille, he joko sanoivat että "eihän tuo nyt voi olla totta" koska poika oli kouluaikana erittäin rauhallinen ja hiljainen oppilas, ja kun häntä syytettiin, hän vastasi että tytöt valehtelee. (kiusaaminen tapahtui suurimmaksi osaksi koulun päätyttyä.)
Toisia selityksiä oli vanhempien ihmisten hymyily ja hyssyttely tyyliin "rakkaudesta se hevonenkin potkii".... Joo, tosi rakkautta kun saa nyrkistä joka puolelle kroppaa, potkimista, kuristamista, hiuksista repimistä ja tukehduttamista.
Äiti vei kerran minut ja ystäväni käsistä kiinni pitäen kyseisen pojan kotiovelle, kun itkimme molemmat täyttä kurkkua (varmaan meitä oli taas hakattu tai yritetty kuristaa, en muista), niin kyseinen poika näytti keskaria ja huusi et "saatanan homot" (ihanaa puhetta 7-vuotiaalta), ja pojan mummo vaan veti pojan sisälle ja sulki ovenkin nenämme edestä.

Mitään ei niin sanotusti tehty koulun suunnalta asian helpottamiseksi, eikä näköjään pojan vanhempiakaan kiinnostanut (eihän heidän kiltti poikansa nyt ketään kiusaa).. ja oon vieläkin erittäin vihainen moisesta, varsinkin nyt kun näkee, ettei asiat ovat vielä yli 10 vuodessakaan muuttunut, vaan oikeastaan mennyt pahempaan suuntaan (=kiusatut tekevät juuri näitä veritekoja yms).

Miksi tässä asiassa ollaan niin voimattomia? Minkä takia aikuiset ihmiset sulkee silmänsä tällaisissa asioissa niin helposti?

[q]Freja, 25.9.2008 15:40:
Mitään ei niin sanotusti tehty koulun suunnalta asian helpottamiseksi, eikä näköjään pojan vanhempiakaan kiinnostanut (eihän heidän kiltti poikansa nyt ketään kiusaa).. [/q]

Minuakin kiusattiin kouluaikana ja olen viettänyt vuoden siviilipalveluksessa ala-asteen koulussa, ja olen tullut siihen johtopäätökseen että kiusaajat ovat perheistä joissa he eivät saa riittävästi huomiota. Karkea yleistys, tiedän, mutta aika pitkälle se tuntuu näin menevän.

Yksi ekaluokkalainen "kauhukakara" kiroili ja löi muita lapsia ja muuta kivaa, mutta kun hänen vanhempiaan jututettiin, sieltä tuli ihan samalla lailla sitä kiroilua, ja ilmeisesti poika joutui jo ekaluokkalaisena viettämään suurimman osan päivästä yksin, jollei isosisko tullut hakemaan koulusta. Sitä pahaa mieltä sitten oli purettava ulospäin koska ei siitä muutenkaan selvinnyt.

On sitten tietysti nämä "hyväksikäyttäjät" - ehkä se toinen ääripää on lapset jotka ovat saaneet vanhempansa niin pikkurillin ympärille käärittyä että luulevat saavansa kaiken mitä haluavat. Itse asiassa nyt kun tämän sanoin niin tuli mieleen yksi noin 12-13-vuotias poika mitä näkee välillä meilläpäin Etelä-Haagassa, hän näköjään päättää perheen hiirulais-äidin sijaan siitä mitä ostetaan ja kuinka paljon karkkia hän saa ja kuinka hän saa kaikkea enemmän kuin pikkuveli. Siis aivan tyrannilta vaikuttava poika.

Hmm. Syitä on varmaan siis monia, mutta aika pitkälle sanoisin kuitenkin näiden johtuvan kotikasvatukseksta (tai sen puutteesta). No DUH.

[q]REivaaja, 13.5.2008 20:44:
Terkkui piikkiöön spede!
[/q]
Ai sä oot Piikkiöstä, se selittää paljon :D

[q]JussiS, 25.9.2008 15:51:
Ai sä oot Piikkiöstä, se selittää paljon :D
[/q]

Tää sun typerä Turkulaisdissailus meni kyllä vähän vituix. Se oli piikkiöstä. Siellä missä mä kävin tohon aikaan koulua oli ympäri Suomea jengiä.

En oo edes käyny piikkiössä.

Kiusaamisesta tuli mieleen eräs muisto viidenneltä luokalta.

Kaksi isompaa Kuudesluokkalaista leipoi minua lättyyn kun olin repinyt
leukojani heille, luultavasti dissannut huilunsoittajiksi kun olivat
musiikkiluokalta. Noh paikalle käveli Ari-Matti, meikäläisen kokoinen sälli,
mutta tarkkiksen kunkku, tyyppi jota kaikki pelkäsi.

Ari-Matti tuli ja leipoi
näitä kahta sankaria lättyyn koska olivat kiusanneet minua. Sen jälkeen Ari-Matti
leipoi minua lättyyn koska en ollut puolustanut itseäni hänen mielestä tarpeeksi hyvin.

Tässä maailmassa ei ole kovin montaa ihmistä joita arvostan niin paljon kuin Ari-Mattia.
Jos Ari-Matteja olisi enemmän niin maailmassa olisi paljon vähemmän paskaa menoa.

Tää on se noloin muisto. Tää tapahtu kolmannella. Mua oltiin uhkailtu koulun vessassa jonka seurauksena en uskaltanut mennä enää välkällä vessaan. Jonkun verran opettaja päästi kesken tunnin kuselle, mutta hyvin äkkiä siihen tuli muutos, että välkällä piti hoitaa ne asiat. Mullahan se meni sitten siihen että yritin pidättää koko koulupäivän. Koulun jälkeen juostiinkin sitte hirveetä kyytiä kotia kusele. Yleensä kerkesin, kerran kävi vahinko rapussa ovea avatessa. Lopulta mulla tuli kuset housuun kesken oppitunnin. Muistan vieläki sen lammikon siinä koklattiamatossa ja sen ivan välkällä muilta oppilailta kosteasta haarovälistäni. Vittu että sillon hävetti...

[q]Anselmi, 25.9.2008 16:00:
Kiusaamisesta tuli mieleen eräs muisto viidenneltä luokalta.

Kaksi isompaa Kuudesluokkalaista leipoi minua lättyyn kun olin repinyt
leukojani heille, luultavasti dissannut huilunsoittajiksi kun olivat
musiikkiluokalta. Noh paikalle käveli Ari-Matti, meikäläisen kokoinen sälli,
mutta tarkkiksen kunkku, tyyppi jota kaikki pelkäsi.

Ari-Matti tuli ja leipoi
näitä kahta sankaria lättyyn koska olivat kiusanneet minua. Sen jälkeen Ari-Matti
leipoi minua lättyyn koska en ollut puolustanut itseäni hänen mielestä tarpeeksi hyvin.

Tässä maailmassa ei ole kovin montaa ihmistä joita arvostan niin paljon kuin Ari-Mattia.
Jos Ari-Matteja olisi enemmän niin maailmassa olisi paljon vähemmän paskaa menoa.
[/q]

Vaikka nenähommissa ei sinänsä olekkaan mitään hauskaa ja vielä vähemmän järkeä, niin tämä oli kyllä loistava tarina :D Ihan selvasti huumorimiehiä tuo Ari-Matti.

olin jonkun mielestä joskus liian laiha (!!!) ja se joku päätti mainita asiasta isoon ääneen joka kerta kun kulki ohitse.
nyt se on tietysti puoliksi sukua mulle, ja hirvittää aatellakin, et joskus joutuisin tapaamaan sen.
paitsi että saattais semisti muuttua sen mielipide musta

[q]VaLa, 26.9.2008 20:51:
Tää on se noloin muisto. Tää tapahtu kolmannella. Mua oltiin uhkailtu koulun vessassa jonka seurauksena en uskaltanut mennä enää välkällä vessaan. Jonkun verran opettaja päästi kesken tunnin kuselle, mutta hyvin äkkiä siihen tuli muutos, että välkällä piti hoitaa ne asiat. Mullahan se meni sitten siihen että yritin pidättää koko koulupäivän. Koulun jälkeen juostiinkin sitte hirveetä kyytiä kotia kusele. Yleensä kerkesin, kerran kävi vahinko rapussa ovea avatessa. Lopulta mulla tuli kuset housuun kesken oppitunnin. Muistan vieläki sen lammikon siinä koklattiamatossa ja sen ivan välkällä muilta oppilailta kosteasta haarovälistäni. Vittu että sillon hävetti...
[/q]
Mulla on ihan samanlainen muisto päiväkodista. Oli muistaakseni välipala ja mulla kauhea pissahätä. En uskaltanut kertoa asiasta, koska oli sanottu, että vessassa käydään ennen syömistä. No, mähän sitten pidätin ja edelleen on tarkassa muistissa se hiljalleen kasvava lammikko punaisen tarhatuolin alla. Ja se suunnaton häpeän tunne. :(

Kouluajan inhottavimmat muistot liittyy varmaan sellaisiin urheilulajeihin, joissa en ollenkaan pärjännyt. Esimerkiksi pesis (noussut muuten aika hyvin esille tässä topicissa :D), jonka sääntöjä ja ideaa en ikinä mitenkään ymmärtänyt - päinvastoin kuin ilmeisesti kaikki muut. En koskaan tiennyt, mihin heittää ja milloin lyödä ja aina pilasin oman joukkueen pelin. Inhoan lajia syvästi edelleen.

Mua ei ole ikinä kiusattu, olin aina ns. suosittu ihminen ja mulla oli paljon kavereita. Viidenneltä luokalta yläasteen lopulle jatkunut, poikien harmittomana pitämä, laudaksi haukkuminen vaikutti muhun kuitenkin tosi paljon ja tämän laukaisemana - vaikkei tietenkään perimmäisenä syynä - aloitin laihduttamisen jo 12-vuotiaana. Erilaisten syömisongelmien kanssa tappeleminen jatkuikin sitten rattoisasti aikuisikään asti.

Voi lapset, lapset.

[q]domi, 10.11.2006 12:41:
---
Skenemursu, 10.11.2006 12:33:
Tulos: opettajani pisti minut kumittamaan koko kirjan tyhjäksi, ja vaati minua täyttämään tehtäviä sitä mukaan kun niitä tunneilla käydään yhdessä muiden kanssa läpi. Tämä osaltaan tappoi kiinnostustani matematiikka kohtaan. Terveisiä ala-asteen opettajalleni Jaana Kallungille!

---

Mulle tuli tämä sama juttu ala-asteella, tosin toisella luokalla, sekä matematiikassa että äidinkielessä.
[/q]

Kuin myös ^^ Taisi olla matikka ja englanti kyseessä. Matikkaan meni motivaatio kokonaan, englantia en jaksanut koulussa ajatella, kun kotona oli odottamassa tietokone ja kaikki pelit joista oppi tarvittavat sanat. Matematiikasta sain laiskanläksyjäkin joskus, kun "en ollut tehnyt kotitehtäviä", vaikka tosiaan silloin tuli se koko kirja täytettyä. Kiinnostus matikkaan heräsi uudestaan vasta oikeastaan pari vuotta sitten, kun aloitin ammattikorkean. Koulussa kiusattiin ja blabla, turpaani en koskaan saanut, mutta itsetunto ei ole vieläkään sitä mitä se voisi olla.
vaan kaikille kiusaajille, osa niistäkin on nykyään ihan hyviä kavereita.

Ehkä ne ikävimmät muistot taitaa olla hakkaaminen ja ruokaan räkiminen.

[q]REivaaja, 12.5.2008 18:17:
---
tomii, 12.5.2008 16:16:
Huomasin ekalla luokalla, että paras lääke kiusaamiseen oli vetää kiusaajaa pokkana tauluun. Ei kiusannu kuin yhen päivän, kun pistin ks. ylempiluokkaista sankaria pataan. Sen jälkeen saikin sit olla koko ala-asteen rauhassa. Väkivaltakin voi olla ratkaisu, varsinkin lapsena, niin absurdilta kuin se kuulostaakin (ja tuntuu).

---
Niinpä. Lapsikin käyttäytyy kun kerran tirvasee kunnolla. Toimii! En ainakaan lapselle sanois noin.
Oppi on suunnilleen se että se rulettaa joka vetää kaikkia turpaan. Näin kasvatetaan niitä nakkikioskin sankareita joita maailma ihailee.
[/q]

Itseasiassa ensin ruikutettuani kiusaamisesta opettajille, vanhemmille, kiusaajalle, kavereille ja kaikille mahdollisille ilman että tapahtui mitään, löin erään nappulan pään seinään ja Tadaa! Kiusaus loppui siihen. Olisiko pitänyt jatkaa onnetonta kituuttamista inisten opettajille joita ei kiinnostanut? Näin on parempi.

Edit; Enkä ole mikään öykkäsankari ollut ikinä, tuo kerta riitti ja se auttoikin moneen asiaan. Nakkisankarin alfaurokset nrykkirautoineen on ihan erimaailmasta kun tämä silloin pieni tyttö joka päätti puolustautua itse.

Peruskoulu.

Peruskoulun ala-asteella oliko ekalla tai toisella luokalla joku tyttö seisoi luoka ovella ja pussasi kaikkia jotka tulivat siitä sisään.