Järkyttävin peruskoulu-muistosi...

[q]Loyal, 9.12.2006 13:30:
....
[/q]
Musta tuntuu et me ollaan eri planeetalta.

En ymmärrä miten voi "kiertää kiusaajat" jos ne esimerkiksi ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tehdä sun kouluajastasi silkkaa helvettiä. Enkä myöskään tajua miten sellainen, jolla ei pahemmin kavereita ole, voi vaihtaa kaveripiiriä.

[q]Pätkis, 9.12.2006 13:32:
---
Loyal, 8.12.2006 18:45:
---
Älä välitä, et ole yksin
Itsekkin tuli välitunnilla kivitettyä rumia tai tarjoustalo vaatteisiin pukeutuneita, tai muuten vaan erikoisia lapsia...

Maailamas pitää vaan oppi pärjäämään. Joskus tulee turpaan kummi9nkin, miksi sitä ei opeteta jo pentuna

---


Kuulostaa vähän siltä että tähän topikkiin on nyt eksynyt yks sellanen erilainen kakara, jota pitäs yhdessä pikkasen kivittää*vink*

Ei maailmas pärjääminen tarkota sitä et pitää osata joko ottaa turpaan tai lyödä takaisin. Mut toisaalta jos ei pahemmin tällasesta lässyttämisestä perusta niin sehän on tietysti yks tapa toimia. Mut ei sil mitään tekemistä pärjäämisen kanssa ole! Itseasiassa toi oletusarvo, että joka tapauksessa joskus tulee turpaan, on melko väärä siihen nähden kuinka monta kertaa keskivertohissukan elämässä nyt kukaan ehtii saada turpaansa. Ei sitä varten tarvi oikeestikaan yhtään mitään harjotella.

Mut hauskin huomio on se, et osa niistä nilkeistä, jotka ala-asteella väen vängällä aina halus käydä vähän tönimässä heikompaa, itseasiassa jatkaa sitä ihan samaa touhua edelleen, vähän eri muodossa vaan. Se on kyl ihan selvästi perusluonteessa, pakko olla vähän idiootti koko ajan. Vähän ärsyttää lisää ja vähän olla viel oikeessa ja kovempi jätkä*nauru*

...NJoo ite sain muutamat lumipesut koulumatkalla. Nnnn...Joo opin tönimään takaisin. Ja potkimaan. Enkä koostunu tostakaan ajasta pskan vertaa koska nykyisellään ei oo tarvinnu töniä takas yhtään ketään. Mut vittu sentään että niitä, jotka vähän koko ajan ns. hakee verta nenästään, täällä "yli ala-aste -ikäisten maailmassa" riittää edelleen.
[/q]Eipä tässä hirveen ylpeitä' kuule olla omista teiosta mitä on tullu tehtyä. Niinkuin aikasemmin sanoin, kauhulla ajattelen asioita mitä on tullu tehtyä... Ei varmasti ole ollut kivaa niistä ihmisistä ketä on kiusannut. Onneks itsekkin tuli huomattua, et ei sillä mitään saavuta ja ennemmin tai myöhemmin siitä paskaa tulee käteen kumminkin. itse tällä hetkellä ei tulis mieleenikään kiusata enää ketään...

[q]domi, 9.12.2006 13:37:
---
Loyal, 9.12.2006 13:30:
....

---

Musta tuntuu et me ollaan eri planeetalta.

En ymmärrä miten voi "kiertää kiusaajat" jos ne esimerkiksi ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tehdä sun kouluajastasi silkkaa helvettiä. Enkä myöskään tajua miten sellainen, jolla ei pahemmin kavereita ole, voi vaihtaa kaveripiiriä.
[/q]Joo just äsken kelasinkin ja sen tonne kirjoitinkin, et kaikki noi jutut on yksilöllisiä ja täytyy myöntää et ei muakaan ole niin pahasti varmaan kiusattu ku sua, et voi olla et en voi kuvitellakkaan tai ajatella niitä asioita kuin sinä siinä tilanteessa.
Omat oppini on kuitenkin tullut juuri kiusaamistilanteessa, kun mua on kiusattu.

[q]Loyal, 9.12.2006 01:28:
mistä? Ai siitä et mitä olen hölmöillyt, vai siitä et maailamssa pitää oppia pärjäämään..
[/q]

Toi sun asenne on nii helvetin naurettava :D

Se on aika helppoa kiusaajana jauhaa, kuinka oot varmasti mielestäsi tehnyt kiusauksen kohteistasi "vahvempia" ihmisiä nyt aikuisiällä valmentamalla niitä tulevaan, "koska joskus tulee turpaan kumminkin". Niin kun oot varmaan sulle kohdistetuista postauksista huomannut, että oot kyl aivan väärillä jäljillä siinä aiheessa. Onko yllättävää, että aika harvalla kiusatuista on hyvä itsetunto? Kiitos juurin sunlaisten idioottien, jotka olettaa että kiusaamisessa on hyviäkin puolia. :)

Varmasti olit kiusaajana löytänyt tavat piinata kohteitasi, vaikka ne yrittäisivätkin vältellä sua, joten noi sun "ohjeet" on ihan yhtä tyhjän kanssa. En pysty käsittämään, että oot tosissasi noiden mielipiteides kanssa. :D

Toivottavasti et oo kotona saanu sellasta kasvatusta, että on parempi kiusata kaikkia "rumia tarjoustalolapsia" etteivät ne sitten esim. työelämässä ihmettele, miksi niille nauretaan. Opetetaan ihan penskasta asti, että ne on joka tavalla vääränlaisia eivätkä kelpaa meidän normaalien yhteiskuntaan!

[q]Zenni, 9.12.2006 14:54:
---
Loyal, 9.12.2006 01:28:
mistä? Ai siitä et mitä olen hölmöillyt, vai siitä et maailamssa pitää oppia pärjäämään..

---


Toi sun asenne on nii helvetin naurettava :D

Se on aika helppoa kiusaajana jauhaa, kuinka oot varmasti mielestäsi tehnyt kiusauksen kohteistasi "vahvempia" ihmisiä nyt aikuisiällä valmentamalla niitä tulevaan, "koska joskus tulee turpaan kumminkin". Niin kun oot varmaan sulle kohdistetuista postauksista huomannut, että oot kyl aivan väärillä jäljillä siinä aiheessa. Onko yllättävää, että aika harvalla kiusatuista on hyvä itsetunto? Kiitos juurin sunlaisten idioottien, jotka olettaa että kiusaamisessa on hyviäkin puolia. :)

Varmasti olit kiusaajana löytänyt tavat piinata kohteitasi, vaikka ne yrittäisivätkin vältellä sua, joten noi sun "ohjeet" on ihan yhtä tyhjän kanssa. En pysty käsittämään, että oot tosissasi noiden mielipiteides kanssa. :D

Toivottavasti et oo kotona saanu sellasta kasvatusta, että on parempi kiusata kaikkia "rumia tarjoustalolapsia" etteivät ne sitten esim. työelämässä ihmettele, miksi niille nauretaan. Opetetaan ihan penskasta asti, että ne on joka tavalla vääränlaisia eivätkä kelpaa meidän normaalien yhteiskuntaan!


[/q]Ja nyt vituttaa

[q]Loyal, 9.12.2006 15:12:
Ja nyt vituttaa
[/q]

Niin, mä tosiaankin toivon että sua vituttaa. :)

No ei ny järkyttävin ehkä, mutta ala-asteella, ehkä 4. luokalla meillä oli opettaja joka kerto päivittäin satuja jostain röllistä tms Eihän 10-11 vuotiaat ny enään NIIN pieniä kuitenkaan oo? Eräänä päivänä opettaja sitten "sairastu" kesken päivän ja lähti kotiin eikä sitä sen jälkeen näkyny

Jengi reagoi Loyalin puheisiin nyt liian tunteella. Ehkä alunpitäen Loyalin kommentti oli todellakin liian provosoiva, mutta jannulla on pointtia. Mun käsittääkseni hän on antiylpeä teoistaan, eikä kannusta ketään kiusaamiseen, mutta jo tapahtuneesta toteaa, että pahasta on voinut mahdollisesti seurata jotain hyvää karaistumisen muodossa. Lapset ovat toisilleen uskomattoman julmia ja ilkeitä. Peruskoulussa joko syöt tai tulet syödyksi.

Ehkä eniten lohduttaa, että ne kiusaajat yleensä päätyvät elämässä sinne levyseppähitsaaja tai LVI-hommiin, jatkavat ryyppäystään, saavat toisinaan kaupungilla turpaansa ja asuvat vuokralla kaupungin laidalla paskassa kaksiossa. Itsekin eläydyin siihen ajatukseen aikoinaan, eikä se kovin vääräksi ole osoittautunutkaan. Armeijaan mennessäkin jo huomaa kuinka ne ongelmatapaukset ovat yleensä käskytettävänä siellä, koska eivät osaa pelata systeemiä. Aivan sama pitävätkö itseään kapinallisina vai eivät, ovat jokatapauksessa parempiensa käskytettävniä. Ja näin se tulee menemään arkielämässäkin. (ehkä vähän kärjistän tässä, mutta you get the point)


Mä oon saanu paskaa lähinnä hyvästä koulumenestyksestä, enimmäkseen yläasteella, ja ala-asteella siitä kun olin huono urheilussa. Yläasteaikaan olin jo sen verran varhaiskypsä, ettei voinut vähempää kiinnostaa koulun tärkeimmät aiheet, kuten jääkiekko, tupakointi, paikkojen hajoittaminen ja yleinen päänauonta. Kaveripiiri koostui lähinnä yläasteiän jo ohittaneista ihmisistä.

Fyysistä kiusaamista ei paljon esiintynyt, ei sen enempää kuin yläasteiässä keskiarvoisesti kenelle tahansa. Johtuu varmasti siitä etten passiivisena ottanut fyysistä kiusaamista vastaan. Psyykkistä kiusaamista esiintyikin sitten ihan erilailla kun ei kuulunut siihen homogeeniseen ryhmään. Kun vaihdoin koulua yläasteiässä niin uuden koulun luokan kingin kanssa otettiin välitunnilla painimatsi, jonka jälkeen suurempia juttuja ei ollut, mitä nyt joskus joku innostui tönimään tai lumipallolla heittämään. Sitä en ottanut kovinkaan vakavasti, nykyään vielä vähemmän, koska muutamat tommoset tönimiset ja nimittelyt voi kuitenkin monen teinin epävarmassa päänupissa paisua vaikka kuinka suureksi jutuksi, joka hallitsee arkipäivää.

Pääasia siinä, onko suosittu vai kiusattu on urheilussa! Jos olet huono urheilussa ja mahdollisesti tukevanpuoleinen, on kiusaaminen taattu. Peruskoulussa hallitsee viidakon laki. Itse en pelannut jääkiekkoa ja olin itseasiassa aivan helvetin huono siinä, joten sitä myötä kiusaamista esiintyi. Sitten kuitenkin liikuntatunnilla mentiin uimaan, jolloin minusta tuli yhtäkkiä sankari (satuin olemaan uimaseurassa niihin aikoihin ja porskuttelin aika hyvin). Ja aloin harrastamaan lenkkeilyä, niin yhtäkkiä kun juostiin urheilukentällä kaikenlaisia cooperin testejä sun muita, tuli minusta jälleen sankari, eikä kukaan olisi halunnut juosta samassa ryhmässä.

Ala-asteella vaatteiden takia ilkkuminen kärjistyy. Itse sain oikein tuutintäydeltä paskaa aikoinaan, kun olin tarjoustalolapsi. Myöhemmillä luokilla aloin kuitenkin vaatimaan leviksiä ja adidaksia niin lujasti että sain ne, tosin virolaiset feikit kun aitoihin ei ollut varaa, mutta ala-asteellahan ne uskovat mitä niille valehtelee. Ja voi jumalauta vieläkin vituttaa kun mutsi pisti pukemaan housut aina sillai "kuinka housujen kuuluu olla" eli liian ylhäällä lanteilla saatana, tämä asia tietenkin korjaantui kun alkoi itse ymmärtämään, että se ei näytä hyvältä.

joo...yhdyn kaikkien kanssa samaan että peruskoulu oli pyllystä.... ainoot hyvät muistot oli 2:lta kun jakso nostaa pulpetin ja heittää sillä opettajaa...(jäin luokalle) mutta tulipahan ainakin parempi olo*hih*

Koulukiusaamista tapahtui 1-4 luokilla... jotkut aika fyysistä mutta ei siit sen enempää.
Aloitettuani lentopallon olin osa porukkaa... hyvä niin.

Mutta järkyttävin koulumuisto on kun olin 8. luokalla ja oltiin kaverin kanssa pahisteltiin sisätiloissa laittomasti (se meidän mielestämme typerä sääntö kun sisälle sai tulla lämmitteleen vasta kun talvella mittari nousee yli -15 celsiusateeseen). Meidän koulussa oli kellarikerros jonne piilouduttiin, laitettiin valot pois ja hihiteltiin.
Lopulta opettaja tuli kierrokselle kellarikerroksen ja meille tuli kiire... Lähdin juoksemaan täysillä uloskäyntiä kohden ja uloskäyntiin pääsee palo-oven kautta ja rappuset ylös. Olin sen verran pitkä jo silloin joten otin aimo loikan ylös rappusia kohden mutta kolautin pääni todella kovaa palo-oven teräksiseen yläpalkkiin ja kaaduin kanveesiin. Meni tovi kunnes tajusin mitä oli tapahtunut joten koitin päätäni ja tunsin jotain märkää.
Kellarin käytävässä oli edelleen pimeää ja kuulin kaverini hätäisen huudon joka kysyi onko kaikki hyvin. Mumisin ja hoipuin lähimpään vessaan, laitoin valot päälle ja oven lukkoon. Järkytyin kun näin läpeensä verisen naaman tuijottavan peilistä... Menin shokkiin ja seuraavaksi muistan vain kun minua kärrättiin ensiapuun tikattavaksi muiden oppilaiden järkytellessä!. Palkki oli mennyt 2milliä pään sisään.Tikkejä 10 kpl ja aivotärähdys. Juuri näin.*eiei*

Kumiperunat.

Ala-asteella luokanvalvoja asetteli ruokalassa henkilökohtaisesti kaikille oppilaille kaikkia ruokalajeja (ja jotka muistavat jotain kouluruuasta, tietävät, millaista se pahimmillaan oli). Kaikki piti syödä, jättää ei saanut. Muistan kun kerran lautaselleni tungettiin runsaasti tomaattia sisältävää salaattia (en ole koskaan pystynyt syömään tomaattia, se vaan on vastenmielistä), eikä tuo salaatti tietysti mennyt alas. Tämä suuri asennekasvattaja sitten jäi kyttäämään viereeni koko ruokailua seuranneen välitunnin ajaksi, josko minä vihdoin pistäisin sen salaatinjämän poskeeni. Lopulta hän kyllästyi (tai ehkäpä hänellä alkoi tunti) ja poistui tiehensä sanoen "koitas nyt pistellä..." Vein salaatin roskiin. I WIN!

Yläasteelta tulee mieleen vittuileva liikunnanopettaja, jonka mielestä koululiikunta on koko ihmiskunnan hienoin keksintö ja ne, jotka ovat liikunnassa huonoja, ovat vaan niin helevetin laiskoja vässyköitä. Ei minulla mitään fyysisiä esteitä ollut, koko touhu (kuten urheilu muutenkaan) ei vaan napannut. Kävipä liikunnannumero jopa kutosessa. Peruskoulun jälkeen sitten vältin tieten tahtoen kaikenlaista liikuntaa, ja lukion jälkeen yksin muutettuani rupesi paino räjähtämään käsiin. Vasta kolmenkymmenen kilon ylipaino sai tajuamaan, että kannattaa aloittaa jonkinlainen fyysinen harrastus pitääkseen terveytensä kondiksessa.

Alustus: meidän perheessä ei ole koskaan
syöty juuri punaista lihaa. Olin tottumaton
lihallisiin "herkkuihin".

Ensimmäisellä luokalla oli sellainen sääntö,
että lautanen piti syödä tyhjäksi...ja keittäjällä
oli kauha ja kaikki valta heittää lautaselle
mitä lystäsi.

Keittopäivänä minun lautaselleni iskettiin
miehen peukalon kokoinen (ja näköinen)
IHRAKIMPALE. Siis kellertävänvalkoinen
lötky mötikkä, jonka reunassa roikkui
säie possun (?) lihaa.

Oksensin lautaselleni.

Minua vastapäätä istuva ystäväni Osmo
oksensi lautaselleen.

Oksensin uudelleen lautaselleni.


Sillä kertaa ei tarvinnut syödä lautasta
tyhjäksi.

koulukiusaajat ja tilliliha yäääk

ala asteella sain välitunti kiellon joka kesti koko loppu vuoden... niin ja että mua syytettiin oman opettajan murhan yrityksestä*grr*

No tässähän onkin jo tullut useasti tämä kiusattu 5-9 luokalle asti.

Viidennellä minua luultiin lesboksi, kun halasin kaveriani koulun pihalla. Oli kamalan kivaa siinä sitten olla.

Yksi kamalimmista muistoista oli se kun seiskalla olin menossa kouluun parhaan kaverini kanssa ja matkalla oli tie ylitettävänä. Kaukaa kuului mopon ääni ja ajateltiin et hyvin keretään mopon alta tien toiselle puolelle. Kaveri ehti, minä en. Muistan vain kolahduksen ja seuraavana sen kun nousin ojasta pää pyörällä ja muutenkin vähän sekaisin. Asiat sovittiin ilman poliisin paikalle tuloa ja jatkoin siitä matkaa koululle. Koulussa tajusin sitten ettei kaikki ole kohdallaan kun olkapäätä särki ja kotiin. No parin päivän päästä olikin mukava tulla takaisin kouluun ja huomata että kaikki kusipäät syyttivät minua siitä että olin rikkonut tämän pojan mopon (totta kai se oli viritetty yms). Sain enemmän kuin pitkään kuulla siitä et "oliko kiva jäädä Kujalan alle?" haluaisin vaan haistattaa erityisesti Putte-Possulle pitkät siitä että teit yläasteesta aivan helvettiä!!

Toinen oli sitten se kun innostuin yläasteella urheilemisesta, no sen myötä sitten vedin 1500 metriä hyvään aikaan ja siitä sitten irtosivat erilaiset lempinimet kuten ripuli yms. Oli ihan vitun kivaa.

Ai niin ja sitten tämä selkäänpuukotus, joo morjens. Pitikin olla niin sinisilmäinen ja kertoa tytölle jota pidin ystävänäni aika paljon asioita ja sain sitten jälkeen päin niistä kuulla ihan ihmeellisiltä henkilöiltä.

[q]sadesola, 20.8.2007 21:12:

Sillä kertaa ei tarvinnut syödä lautasta
tyhjäksi.
[/q]

Just tuommoisella epäjohdonmukaisella ensin kielletään ja sitten joustetaan -kasvatuksella saadaan aikaan ongelmanuoria! Missä on kuri ja järjestys, missä kauha ja kaulin kun niitä olisi tarvittu! Kuka kantaa vastuun kun keittolan väki hämmentää soppaa väärään suuntaan! Ois ollut ihan oikeudenmukaista pistää teidät syömään toistenne annokset! Muistaisitte kehitysmaiden lapset, ne olisivat onnellisia jos olisi mitä oksentaa! Perkele!

(Ei, en koskaan syönyt maksaruokia, keksin hyviä keinoja huijata opettajia ja keittäjiä asian suhteen. Koskaan ei kukaan osannut mua epäillä, kun maksapihvejä löytyi milloin vessoista, milloin käytäviltä. Järkyttävää oli lähinnä se, miten muut suostuivat syömään semmoista schaibaa *sars*)

Itse olen vieläkin hämmentynyt yläasteella kuulemastani paikallisen varajeesuksen paatostelutekstistä. Seurakunnan päivänavausvuorolla kerrottiin, että meidän pitäisi luopua omista yleellisyyksistämme, koska kaikki muut eivät saa tasapuolisesti niistä nauttia, ja on itsekästä elää korkealuokkaista elämää hyvinvointisuomessa. Ne käskivät minunkin heittää telkkarin ikkunasta takapihalle. Onks kehitysmaiden lapsilla todella aikaa olla katkera mun telkkarista? Paraneeks niiden elämänlaatu jos mä en voi kattoa aamupiirrettyjä? Eikö meidän ja niiden kehitysmaalaistenkin pitänytkään olla onnellisia siitä mitä meillä on, ja olla onnellisia myös toistemme puolesta, vaikka joillakin olisikin asiat paremmin kuin itsellämme?

Tätäkin järkyttävämpää oli pikkukaupungin väestön tuudittautuminen juurikin samaisten varajeesusten jokaiseen pilkunnussintaan. Sanoin kerran ääneen jeesus, en kiroilumielessä vaan pelkästään maailmankatsomukseeni liittyvässä kontekstissa. Kyllä mä saan uskoa ufoihin ja joulupukkiin jos muut saa uskoa jeesukseen. Mun luokkakaverit piti mulle mykkäkoulua kaks päivää, joululoman ja loman jälkeisen viikon. Jumala rankaisi minua nimensä turhaan lausumisesta, enkä siltikään tullut uskoon. Ah mikä kyyninen teini.

[q]spoinkel, [link=http://klubitus.org/
Yläasteelta tulee mieleen vittuileva liikunnanopettaja, jonka mielestä koululiikunta on koko ihmiskunnan hienoin keksintö ja ne, jotka ovat liikunnassa huonoja, ovat vaan niin helevetin laiskoja vässyköitä. Ei minulla mitään fyysisiä esteitä ollut, koko touhu (kuten urheilu muutenkaan) ei vaan napannut. Kävipä liikunnannumero jopa kutosessa.
[/q]

Minä olin ollut koko pienen ikäni liikunnallinen ja olen sitä tietyllä tapaa edelleen. Pesäpallo ja muut palloilulajit, sekä kaikki muukin koululiikunta on ollut minusta aina kivaa. Talvella tietenkin kuului maalaispitäjässä hiihtää. Yläasteella yhden toisen luokkalaisen kanssa sitten hiihdettiin semmoinen "perus" lenkki, aika paljon muita nopeammin. Opettaja tuli perässä hitaampien kanssa ja tultiin puolessa matkaa takasin hitaimpia vastaan.

Opettaja komensi meidät käymään vielä noin 3 km lenkin toiseen suuntaan (eli muiden hiihtolenkin loppupisteestä 1,5 km pidemmälle ja takaisin). Taidettiin olla kahdeksannella luokalla, hieman pidettiin epäreiluna sitä, että emme saaneet suoraa palata koululle. Hiihdeltiin siinä sitten noin kilometri oikeasta loppupisteestä pidemmälle ja käännyttiin takaisin.

Eikös tämä saakelin kuikelo ollut hiihtänyt myös sinne lenkin toiseen suuntaan ja nähnyt kääntyvät jäljet ladulla. Heti tietenkin oli arvannut, että mehän siellä oltiin käännytty ja seuraavalla tunnilla saatiinkin armottomat huudot siitä, että ei oltu hiihdetty tarpeeksi.

Ilmeisesti tyyppi oli unohtanut, että mehän siis oltiin hiihdetty muita nopeammi ja peräti enemmän kuin muut. Eipä siinä selitykset silti auttaneet. Tottahan me yritettiin livahtaa vähän helpommalla, kuin mihin opettaja meidät määräsi, mutta silti tänäkin päivänä ihmetyttää, että miksi opettaja otti aiheesta niin älyttömät pultit. Kaipa sillä oli huono päivä tms. Kuitenkin päätyi kiljumaan niille kahdelle sen ryhmän eniten liikunnasta kiinnostuneelle. Sillä tavalla siis ajatteli saavansa muita motivoitua kiinnostumaan koululiikunnasta enemmän?

Olin tokaluokalla tukiopetuksessa kellonajoista ja mä en vaa daijuna mil-lään meinannu hiffata niit*nauru*. Luokanope sit repi hiuksiaan mun naaman edessä ja huus ratkeamispisteessä kuulostavalla äänellä, että "MIKS SUN PITÄÄ OLLA NIIN TYHMÄ!"*grr*

Ei siellä mitään niin paskaa sattunut etteikö siitä hengissä ois selvinny. Näin tietenkin vanhempana se lasten kylmyys ja käytös välillä sapettaa, mut ku sitä näkee kanssaihmisissään niin paljon angstia omaa elämää kohtaan, niin sitä kokonaisuutta alkaa pikkuhiljaa ymmärtää.