Vanhemmuus ja vanhemmat

Kyllä, kyllä, kyllä. Olen nuori, enkä väitäkään että tämänikäisenä näen kirkkaasti oman tulevaisuuteni ja mitä siltä haluan. Tähän pätee sama, mikä suurimpaan osaan asioista; koskaan ei tiedä mitä vielä tapahtuu ja miten asiat muuttuvat.

Mikä minua ihmetyttää ja mikä viestini pointti oli, oli useiden ihmisten asenne tällaista mielipidettä kohtaan. En tiedä, mitä teen 10 tai 20 vuoden päästä, enkä tietenkään oleta että ajattelisin välttämättä samalla tavalla tästä sen enempää kuin mistään muustakaan asiasta. Nyt minusta kuitenkin tuntuu tältä ja olisi mukava, jos saisin olla tätä mieltä.

Äm, itse keksitty tai ei, se on juuri se mitä haen. Kysymys oli nimenomaan siitä, miksi tällainen näkemys kaipaa sen enempää perusteluja. Ei minua ota päähän että ihmiset "kohtelevat minua junnuna" (koska sitä epäilemättä olen) vaan se että jokin päätös, näkemys tai mielipide jossakin henkilökohtaisessa asiassa olisi toista parempi.

Que? :D

-Haluaisin olla rakastava ja hyvä äiti. Osata säätää oikeanlaiset rajat, mutten sortua ylihuolehtivaisuuteen tai kyttäämiseen. (kultainen keskitie olis aika jees..)
-Kokemukseni omista vanhemmista ovat vanhempina hyvin rakkaat ja positiiviset, vaikka sekaan mahtuukin paljon juuri ylihuolehtivaisuutta ja jatkuvaa kieltämistä, liian tiukkoja rajoja, joita sitten oli rikottava. Myös kuritusta on jäänyt lapsuuteni muistoihin, hyvin pienimuotoisin kiinnostuksen määrin. Ei lapsuudestaan halua kantaa enää kaunaa.
-Omalla tavallani olen joitain heidän virheitään toistanut itsekin, mutta yritän sitä mahdollisimman paljon välttää, mitä itse virheenä pidän ja en hyväksi näe. Jokainenhan tekee silti virheitä.
-Uskon sopivani vanhemmaksi, tosin vasta muutaman vuoden päästä elämäntilanteen salliessa.
-Toivon vanhemmuutta, tämänhetkinen ideaali olisi 3 lasta, sekä tyttöjä, että poikia.
-Elämäntilanteena sopiva aika lasten hankintaan on mielestä sitten, kun on opiskelut suoritettu (tai niissä sopiva hetki) ja taloudellisesti mahdollista elättää itsensä lisäksi myös kasvava lapsi ja taata tälle turvallinen ja hyvä lapsuus.
-Mielestäni vanhemmuutta ei ole kenelläkään oikeutta lähteä säätelemään, ellei vanhemmat ole täysin vastuuttomia ja kykenemättömiä huolehtimaan lapsesta ja turvaamaan tämän elämää alusta alkaen (ts. alkoholistit, huumeongelmaiset, kodittomat...)
-Kaksi isiä parempi kuin kaksi äitiä? Riippunee varmaan lapsen sukupuolesta. Käytännön tasolla kannatan itse eniten yhtä isää ja yhtä äitiä. En silti tietenkään tuomitse yksinhuoltajuutta millään tavalla ja hyväksyn myös homoseksuaalien vanhemmuuden.
-Yksinhuoltajuudesta selviää varmasti kunnialla niin halutessaan. Jos raha on tiukilla, avustustahan saa, pitää vaan luopua liiasta ylpeyden taakasta ja nöyrtyä sitä käyttämään hyväksi. Onhan myös ystäviä, vanhempia, isovanhempia ja muita, jotka varmasti lapsen kanssa auttavat.
-En allekirjoita väitettä että yksinhuoltajaisät olisivat huonompia, kuin yksinhuoltajaäidit. Kyse on yksilöstä, ei sukupuolesta. Imettämäänhän isä ei luonnollisesti pysty :D
-Adoptio on IMO varsin hyvä idea, jos pari esim. on lapseton tai haluaa muuten vaan lapsen adoptoida ja pystyy hänet kasvattamaan turvallisessa ja hyvässä kodissa. Myös sellaisessa tapauksessa adoptio on paikallaan, kun äiti ei kykene lasta taloudellisesti tai muuten elämäntilanteensa takia elättämään.
-Lasta ei saa kurittaa fyysisesti. Ei missään tapauksessa.

Tuli tässä mieleen tämmöinen nykyaikana ilmeisesti aika yleinen asia: Viinojen ostaminen lapsilleen. Ostaisitko sinä alaikäiselle lapsellesi alkoholijuomia? Onko suunnitelmissa oman lapsen juottaminen känniin ns. kontrolloiduissa olosuhteissa? Entä miten on muiden päihteiden laita? Hyväksyisitkö ja tukisitko lapsesi tupakointia tai essojen vetelyä?

Itselleni ei tulisi mieleenkään ostaa alaikäiselle lapselle alkoholijuomia. En missään nimessä halua antaa omalle lapselleni sellaista kuvaa, että alaikäisten dokailu on isin mielestä jollain tapaa hyvä juttu. Jos jotain, niin tulen pyrkimään kannustamaan lapsiani päihteettömään elämään ja iskostamaan näihin tarpeeksi selkärankaa, etteivät ympäristön paineesta lähde kaikkea hölmöä kokeilemaan ja tekemään. Kotoa eivät kakarat ainakaan tule saamaan huonoa esimerkkiä (nimim. raitis ja savuton avovaimo haussa) ja kaikenlaiset mielikuvat siitä, että polttaminen tai dokaaminen olisivat jotenkin "coolia" ja aikuismaista, tullaan mahdollisuuksien mukaan listimään.

Koska vanhempien puhe harvemmin etenkin teini-ikäisiä rajoittaa, saattaa olla tarvetta turvautua järeisiin aseisiin ja iskostaa lapsiin tarpeeksi nörttielementtejä, etteivät lähde ihan sen pahimman porukan matkaan. Myös järjen käytön tärkeys kaikenlaisten kokeilujen suhteen olisi ehdottoman tärkeätä iskostaa omaan lapseen, ettei niitä (mahdollisia) ensimmäisiä kännejä tule vedettyä talvella metsässä pelkkä t-paita päällä. Mihinkään kiihkon täyttämään huumevalistukseenkaan ei ole tarkoitus sortua, sillä se toimisi todennäköisesti vain itseään vastaan. Asiapitoinen ja rehellinen teksti onnistuu tuurilla tuhoamaan osan kokeiluun innostavasta mystisyydestä tai uhma-arvosta, joka yhdistettynä kotona saatuun malliin tulee toivottavasti riittämään.

Mulla on täysin päinvastainen lähestymistapa.
En lähde itseäni tyrkyttämään, mut toivosin olevani teini-ikäisen kanssa yhtälailla ystävä kuin isä. Eli tarkoitan että nuori kuuntelee mua ja mä osaan kuunnella sitä. Jos kaikki menee vitun hyvin eli ideaalissa: teki pienempi mitä tahansa, mä oon yhtä innostunu sen tekemisistä kuin sekin on. Eli jos mä havaitsisin lähipiirissä ryypiskelyä, mä soluttaudun mukaan niinku mä aina teen :)

Nykyaikana perheen merkitys varsinkin on pienentynyt verrattuna esim kaveripiirin, jatkuva kanssakäyminen puuttuu ja tavat muuttuvat tilanteen mukaan. "Pahin" tilanne olisi kuitenkin se että vanhempien ja lapsien väliltä puuttuisi yhteys.

[q]m_a, 9.5.2006 17:35:
Mulla on täysin päinvastainen lähestymistapa.
En lähde itseäni tyrkyttämään, mut toivosin olevani teini-ikäisen kanssa yhtälailla ystävä kuin isä. Eli tarkoitan että nuori kuuntelee mua ja mä osaan kuunnella sitä. Jos kaikki menee vitun hyvin eli ideaalissa: teki pienempi mitä tahansa, mä oon yhtä innostunu sen tekemisistä kuin sekin on. Eli jos mä havaitsisin lähipiirissä ryypiskelyä, mä soluttaudun mukaan niinku mä aina teen :)
[/q]

Ja jos lapsesi harrastaisi villejä seksileikkejä, niin isä soluttautuisi mukaan niihinkin? Minusta vanhempien kuuluu mahdollisimman pitkään pysyä selkeästi eri asemassa lapsen kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen ja vanhemman väliltä tulisi puuttua yhteys. Lapsen kanssa voi ja tuleekin kaveerata ja tehdä asioita yhdessä, mutta silti tietynlainen mentor-asema säilyttäen. Ikätoveriystävän leikkiminen saattaa saada lapsen luulemaan, että tämä on kypsä tekemään kaikki päätökset itse ja vähentää kunnioitusta vanhempia kohtaan.

[q]
Nykyaikana perheen merkitys varsinkin on pienentynyt verrattuna esim kaveripiirin, jatkuva kanssakäyminen puuttuu ja tavat muuttuvat tilanteen mukaan. "Pahin" tilanne olisi kuitenkin se että vanhempien ja lapsien väliltä puuttuisi yhteys.
[/q]

Minusta tuo on aika kehno syy tukea esim. alaikäisen ryypiskelyä, joka minulle on selkeästi asia, jota vastaan tulisi taistella. Se ei selvästikään sinusta ole mitenkään huono juttu, joten ei ihmekään, ettet epäröisi kannustaa lastasi tähän toimintaan. Jos lapsesi innostuisi vaikka heroiinista tai laittomuuksista, niin olisiko isä yhtä innolla tekemisissä mukana silloinkin?

[q]Epailija, 9.5.2006 16:27:
...idealistista tekstiä...
[/q]
Kuulostaa hyvältä paperilla. ;)

[q]toma, 9.5.2006 17:57:
---
Epailija, 9.5.2006 16:27:
...idealistista tekstiä...
---
Kuulostaa hyvältä paperilla. ;)
[/q]

Siksipä siihen on mielestäni kannattavaa pyrkiä. Jos (näin villin kuvainnollisesti) tavoittelee tasoa kymmenen, mutta pääseekin vain tasolle seitsemän, on se silti IMO parempi kuin asettaa tavoitteeksi heti alkuun taso 4 ja päästä sinne. =)

[q]Epailija, 9.5.2006 18:22:
Siksipä siihen on mielestäni kannattavaa pyrkiä. Jos (näin villin kuvainnollisesti) tavoittelee tasoa kymmenen, mutta pääseekin vain tasolle seitsemän, on se silti IMO parempi kuin asettaa tavoitteeksi heti alkuun taso 4 ja päästä sinne. =)
[/q]

Niinkö tässä asiassa?-)

Tuosta alkoholista.. Omat lapsukaiset on vielä (onneksi) niin pieniä, ettei ole tarvinnut vielä tarkemmin tätä asiaa pohtia. Nyt luulen, etten viinoja rupea lapsilleni ostamaan, mutta saatan antaa lasin viiniä tai pullon siideriä kotona. Mikään ääripää ei ole mun mieleen, enkä pidä absolutismia mitenkään tavoiteltavana asiana. Haluan antaa omalla käytöksellä lapsille mallin alkoholin käyttöön ja toivoa, että se ja keskustelut auttavat pentuja muodostamaan terveen käsityksen päihteisiin. Toki saatan joskus 16-17 -vuotiaalle ostaa jonain juhlapäivänä likööriä tai muutaman siiderin, sillä muistan ihan liian hyvin, miten tuli nuoruudessa vedettyä aivan armottomia pirtukännejä etc...

Huumeita kohtaan asenne on hyvinkin negatiivinen ja tässä kohtaa varmaan luotan aika pitkälti asennekasvatuksen ja huumetietouden nimeen. Tarkemmin on paha sanoa, sillä tämä riippuu niin paljon lasten persoonallisuuksista.

[q]Epailija, 9.5.2006 18:22:
Siksipä siihen on mielestäni kannattavaa pyrkiä. Jos (näin villin kuvainnollisesti) tavoittelee tasoa kymmenen, mutta pääseekin vain tasolle seitsemän, on se silti IMO parempi kuin asettaa tavoitteeksi heti alkuun taso 4 ja päästä sinne. =)
[/q]
Tottahan tuo, kunhan vaan muistaa välttää ns. hikari-syndrooman: kun ei tulekaan kymppiä niin ysi ei ole minkään arvoinen. :)

[q]Epailija, 9.5.2006 17:52:
---
m_a, 9.5.2006 17:35:
Mulla on täysin päinvastainen lähestymistapa.
En lähde itseäni tyrkyttämään, mut toivosin olevani teini-ikäisen kanssa yhtälailla ystävä kuin isä. Eli tarkoitan että nuori kuuntelee mua ja mä osaan kuunnella sitä. Jos kaikki menee vitun hyvin eli ideaalissa: teki pienempi mitä tahansa, mä oon yhtä innostunu sen tekemisistä kuin sekin on. Eli jos mä havaitsisin lähipiirissä ryypiskelyä, mä soluttaudun mukaan niinku mä aina teen :)

---


Ja jos lapsesi harrastaisi villejä seksileikkejä, niin isä soluttautuisi mukaan niihinkin? Minusta vanhempien kuuluu mahdollisimman pitkään pysyä selkeästi eri asemassa lapsen kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen ja vanhemman väliltä tulisi puuttua yhteys. Lapsen kanssa voi ja tuleekin kaveerata ja tehdä asioita yhdessä, mutta silti tietynlainen mentor-asema säilyttäen. Ikätoveriystävän leikkiminen saattaa saada lapsen luulemaan, että tämä on kypsä tekemään kaikki päätökset itse ja vähentää kunnioitusta vanhempia kohtaan.
[/q]
hmm. Tekstissä on aikapaljon täysin kuviteltua skenaariota. Miten niin kypsä tekemään kaikki päätökset itse? Kaikkihan joutuvat sopeutumaan tilanteisiin, ei vanhemmalla ole vapautusta tässä asiassa.

[q]
Nykyaikana perheen merkitys varsinkin on pienentynyt verrattuna esim kaveripiirin, jatkuva kanssakäyminen puuttuu ja tavat muuttuvat tilanteen mukaan. "Pahin" tilanne olisi kuitenkin se että vanhempien ja lapsien väliltä puuttuisi yhteys.

---


Minusta tuo on aika kehno syy tukea esim. alaikäisen ryypiskelyä, joka minulle on selkeästi asia, jota vastaan tulisi taistella. Se ei selvästikään sinusta ole mitenkään huono juttu, joten ei ihmekään, ettet epäröisi kannustaa lastasi tähän toimintaan. Jos lapsesi innostuisi vaikka heroiinista tai laittomuuksista, niin olisiko isä yhtä innolla tekemisissä mukana silloinkin?
[/q]
Kannustaa?! Nyt meidän välillämme ei ole sitä yhteyttä :) Taistelu on vain väärä keino. Tarvitaan monipuolisempaa ymmärtämystä puolin ja toisin että voidaan tehdä järkeviä päätöksiä / tekoja.
Miten tehdään asiat kun vanhempi ei ole paikalla, miten varmistat että kieltoa noudatetaan?

[q]Sunflower, 9.5.2006 18:49:
Niinkö tässä asiassa?-)
[/q]

Niin. Ainakin tässä asiassa.

[q]
Tuosta alkoholista.. Omat lapsukaiset on vielä (onneksi) niin pieniä, ettei ole tarvinnut vielä tarkemmin tätä asiaa pohtia. Nyt luulen, etten viinoja rupea lapsilleni ostamaan, mutta saatan antaa lasin viiniä tai pullon siideriä kotona. Mikään ääripää ei ole mun mieleen, enkä pidä absolutismia mitenkään tavoiteltavana asiana.
[/q]

En tiedä sinun termistöstäsi, mutta itse miellän raittiuden ja absolutismin eri asioiksi. Erikseen on sitten termi raivoraittius, joka on absolutismin kanssa samalla viivalla. Raittius on (minun käsitykseni mukaan) sitä, että ei juo alkoholipitoisia juomia humalahakuisesti, jolloin esimerkiksi lasi viiniä ruoan kanssa tulee kysymykseen. Kuitenkin kun lapsista puhutaan, niin pidän nimenomaan absolutismia tavoiteltavana asiana. En lähtisi 12-vuotiaalle antamaan edes viiniä ruoan kanssa.

[q]
Haluan antaa omalla käytöksellä lapsille mallin alkoholin käyttöön ja toivoa, että se ja keskustelut auttavat pentuja muodostamaan terveen käsityksen päihteisiin. Toki saatan joskus 16-17 -vuotiaalle ostaa jonain juhlapäivänä likööriä tai muutaman siiderin, sillä muistan ihan liian hyvin, miten tuli nuoruudessa vedettyä aivan armottomia pirtukännejä etc...
[/q]

Eli olisit sittenkin valmis ostamaan viinoja lapsillesi. Mielestäni logiikkasi ontuu muutenkin, sillä jos lapsi on taipuvainen vetämään pirtukännit niin se vetää ne siitä huolimatta ostiko äiti aloittelujuomia vai ei. Lisäksi ostamalla nuo aloittelujuomat annat lapsellesi merkin, että humaltuminen on ok asia, jolloin se blandatun pirtun vetäminenkään ei voi olla tuomittavaa.

[q]
Huumeita kohtaan asenne on hyvinkin negatiivinen ja tässä kohtaa varmaan luotan aika pitkälti asennekasvatuksen ja huumetietouden nimeen. Tarkemmin on paha sanoa, sillä tämä riippuu niin paljon lasten persoonallisuuksista.
[/q]

Mikä sitten on terve käsitys päihteistä? Perisuomalainen "kännit pari kertaa viikossa on ok", vähän modernimpi "amfetamiinia tahi essoa huvittelukäyttöön kerran pari kuussa on ok" vai kenties "nuuskaaminen on ok, koska se ei pilaa keuhkoja"?

[q]m_a, 9.5.2006 18:52:
hmm. Tekstissä on aikapaljon täysin kuviteltua skenaariota. Miten niin kypsä tekemään kaikki päätökset itse? Kaikkihan joutuvat sopeutumaan tilanteisiin, ei vanhemmalla ole vapautusta tässä asiassa.
[/q]

En näkisi, että lasten kanssa dokauskaveriksi ryhtyminen olisi millään tavalla positiivista sopeutumista. Tuohon kypsyyteen taas sen verran, että jos sinä laskeudut lapsesi ja tämän kavereiden kanssa samalle tasolle, tulet heidän silmissään hyvinkin mahdollisesti nostaneeksi heidät sinun tasollesi. Tällöin lapsi saattaa helposti kokea olevansa ihan yhtä kypsä tekemään päätöksiä kuin sinäkin olet, jolloin sinun neuvosi eivät ole sen painavampia kuin joltain ikätoverilta saadut.

[q]Kannustaa?![/q]

Jos sinä lähdet lastesi dokausreissuille mukaan vetämään kännejä, niin minusta se on aika kannustavaa toimintaa.

[q]Miten tehdään asiat kun vanhempi ei ole paikalla, miten varmistat että kieltoa noudatetaan?
[/q]

Eihän sitä voikaan varmistaa. Minusta on kuitenkin parempi jos lapsella pyörii takaraivossa ajatus "vanhempani eivät tykkäisi tästä" kuin että "ei niitä kuitenkaan haittaa" - siinäkin tapauksessa että kieltoa kaikesta huolimatta rikotaan.

[q]Epailija, 9.5.2006 21:25:
---
Sunflower, 9.5.2006 18:49:

Tuosta alkoholista.. Omat lapsukaiset on vielä (onneksi) niin pieniä, ettei ole tarvinnut vielä tarkemmin tätä asiaa pohtia. Nyt luulen, etten viinoja rupea lapsilleni ostamaan, mutta saatan antaa lasin viiniä tai pullon siideriä kotona. Mikään ääripää ei ole mun mieleen, enkä pidä absolutismia mitenkään tavoiteltavana asiana.

---


En tiedä sinun termistöstäsi, mutta itse miellän raittiuden ja absolutismin eri asioiksi. Erikseen on sitten termi raivoraittius, joka on absolutismin kanssa samalla viivalla. Raittius on (minun käsitykseni mukaan) sitä, että ei juo alkoholipitoisia juomia humalahakuisesti, jolloin esimerkiksi lasi viiniä ruoan kanssa tulee kysymykseen. Kuitenkin kun lapsista puhutaan, niin pidän nimenomaan absolutismia tavoiteltavana asiana. En lähtisi 12-vuotiaalle antamaan edes viiniä ruoan kanssa.[/q]

Lapsilla toki, en itsekään usko alle 12-vuotiaille alkoholijuomia tarjoavani. Ihanteellistahan olisi, ettei alle 18-vuotias joisi ollenkaan humalahakuisesti (eikä tuo sen jälkeenkään mitenkään toivottavaa olisi), mutta kovinkaan realistista ei tuollaisen toivominen ole.


[q]Eli olisit sittenkin valmis ostamaan viinoja lapsillesi. Mielestäni logiikkasi ontuu muutenkin, sillä jos lapsi on taipuvainen vetämään pirtukännit niin se vetää ne siitä huolimatta ostiko äiti aloittelujuomia vai ei. Lisäksi ostamalla nuo aloittelujuomat annat lapsellesi merkin, että humaltuminen on ok asia, jolloin se blandatun pirtun vetäminenkään ei voi olla tuomittavaa.[/q]

Ite oon tehnyt teininä niin pirukseen mokia, etten ole oikea ihminen tuomitsemaan tässä asiassa ketään. Mun mielestä on huvittavaa tämä "jos ihminen on taipuvainen vetämään pirtukännit", sillä tuo nyt ei vielä tarkoita, että olisi joku ongelmatapaus, mihin kommenttisi mun mielestä viittaa. Toki myönnän itsekin, että jos olisin itse tuolloin elänyt elämää, jonka haluan/aion lapsilleni tarjota, en varmastikaan olisi ottanut alkoholia tavoitteella polla sekaisin mahdollisimman nopeasti.

16- tai 17-vuotias saa jo hankittua kaikenlaisia juomia, joten tuon ikäisille miedompien ostaminen voi enemmän suunnata siihen oikeaan alkoholin käyttöön. Toki näissä asioissa paljon riippuu siitä nuoren persoonallisuudesta, joten en voi tässä vaiheessa sanoa, tulenko ikinä ostamaan esim. muutamaa siideriä pennuille omiin rientoihin.


[q]Mikä sitten on terve käsitys päihteistä? Perisuomalainen "kännit pari kertaa viikossa on ok", vähän modernimpi "amfetamiinia tahi essoa huvittelukäyttöön kerran pari kuussa on ok" vai kenties "nuuskaaminen on ok, koska se ei pilaa keuhkoja"?
[/q]

Terve käsitys mun mielestä? Hmm.. Että voi ottaa alkoholia ilman kännihakuisuutta. Että voi ehkä joskus ottaa myös muutaman enemmän hauskan pitoon (ketutus-kännit ovat näitä tyypillisiä suomalaisia tapoja, eivätkä todellakaan tavoiteltavia). Ja joskus ei todellakaan ole sama kuin pari kertaa viikossa. Ettei alkoholia opetella tissuttelemaan pitkin päivää tai päivätolkulla. Että kärsii mahdolliset krapulansa ilman krapularyyppyjen helpotusta. Jne. Mutta nämä siis aikuisia koskevia. Nuorien kohdalla tosiaan ihanteellista olisi, että kokeilut jäisivät muutamaan annokseen.

Huumeita kohtaan tosiaan olen hyvinkin negatiivinen ja niiden kohdalla tavoitteena täydellinen nollatoleranssi.

[q]Epailija, 9.5.2006 21:34:

Eihän sitä voikaan varmistaa. Minusta on kuitenkin parempi jos lapsella pyörii takaraivossa ajatus "vanhempani eivät tykkäisi tästä" kuin että "ei niitä kuitenkaan haittaa" - siinäkin tapauksessa että kieltoa kaikesta huolimatta rikotaan.
[/q]

Eiköhän tässä ole takana se, että jos kielletään kaikki, menettävät kiellot merkityksen. Jos taas kotona annetaan ottaa joskus lasillinen viiniä tai ostetaan muutama siideri mukaan ja opetetaan tuota alkoholin käyttöä, niin lapsi ei välttämättä ala uhittelemaan. Kyllä nuori tiedostaa useimmiten, etteivät vanhemmat halua hänen vetävän känniä, vaikka olisikin saanut kotoa kaksi pulloa siideriä mukaan. On aivan eriasia olla välinpitämätön vanhempi kuin antaa joskus maistaa jotain alkoholipitoista. Nuo "ei niitä kuitenkaan haittaa" -tapaukset on yleensä sellaisista taustoista, ettei kotona ole paljon aikaa käytetty aiheeseen alkoholivalistus.

[q]Sunflower, 9.5.2006 22:25:
Eiköhän tässä ole takana se, että jos kielletään kaikki, menettävät kiellot merkityksen. Jos taas kotona annetaan ottaa joskus lasillinen viiniä tai ostetaan muutama siideri mukaan ja opetetaan tuota alkoholin käyttöä, niin lapsi ei välttämättä ala uhittelemaan. Kyllä nuori tiedostaa useimmiten, etteivät vanhemmat halua hänen vetävän känniä, vaikka olisikin saanut kotoa kaksi pulloa siideriä mukaan. On aivan eriasia olla välinpitämätön vanhempi kuin antaa joskus maistaa jotain alkoholipitoista. Nuo "ei niitä kuitenkaan haittaa" -tapaukset on yleensä sellaisista taustoista, ettei kotona ole paljon aikaa käytetty aiheeseen alkoholivalistus.[/q]

Tämä nyt osin retorisena kysymyksenä: Miksi lapsille pitäisi opettaa alkoholin käyttöä? Pitäisikö lapset opettaa tupakoimaankin? On eri asia näyttää kotona esimerkkiä humalahakuisuudettoman käytön suhteen ja vaikkapa tutustuttaa nuori aikuinen ruoan ja alkoholin suhteeseen, kuin ostaa ne siiderit omalle kersalleen bilejuomiksi. En ole varma ymmärränkö tuon teon takana olevaa motiivia ollenkaan, koska jos lapsi ei halua humaltua, on siidereiden ostaminen ihan turhaa, ja jos taas haluaa, hankkii hän kuitenkin lisää juotavaa omin keinoin kun eivät ne äidin tai isin ostamat kuitenkaan riitä.

[q]Sunflower, 9.5.2006 22:20:
Lapsilla toki, en itsekään usko alle 12-vuotiaille alkoholijuomia tarjoavani. Ihanteellistahan olisi, ettei alle 18-vuotias joisi ollenkaan humalahakuisesti (eikä tuo sen jälkeenkään mitenkään toivottavaa olisi), mutta kovinkaan realistista ei tuollaisen toivominen ole.
[/q]

Ei ehkä olekaan, mutta mielestäni ei silti tarvitse nostaa käsiä ilmaan ja lähteä leikkiin mukaan. Minäkään en varmaan ole raitis niinkään kotikasvatuksen ansiosta kuin sen, että olin liian nörtti aloittaakseni silloin aikoinaan ja sen jälkeen ei ole edes huvittanut. Kotona annettiin kuitenkin sinällään ihan oikeat eväät alkoholikulttuurin suhteen: Vanhempani eivät koskaan ole varsinaisesti dokanneet (hiprakassa ollaan ehkä kerran kaksi vuodessa, jos on häät tai jotkut muut pirskeet), joten en ole saanut huonoa esimerkkiä tai joutunut kotona kärsimään alkoholin ikävistä sivuvaikutuksista. Ruoan kanssa on taas ollut joskus teininä mahdollisuus saada viiniä, koska vanhempani katsoivat sen kuitenkin olevan luonnollinen osa joitakin ruokalajeja, mutta sekin kokeilu päättyi varsin nopeasti kun punaviini ei miellyttänyt makuaistia yhtään. Kaiken kaikkiaan meidän perheessämme on ollut sellainen minun mielestäni terve suhtautuminen alkoholiin, jossa raittiutta (siis humalahakuisuuden puutetta) on kannustettu, mutta ei mitenkään tekopyhästi tuputettu. Itse olen vetänyt asenteen vain hieman pidemmälle yleisen lyhytnäköiseen hedonismiin kyllästymisen takia, mutta toisaalta tarkoituksenani olisi vielä opetella pitämään viskistä. ;)

[q]Ite oon tehnyt teininä niin pirukseen mokia, etten ole oikea ihminen tuomitsemaan tässä asiassa ketään. Mun mielestä on huvittavaa tämä "jos ihminen on taipuvainen vetämään pirtukännit", sillä tuo nyt ei vielä tarkoita, että olisi joku ongelmatapaus, mihin kommenttisi mun mielestä viittaa. Toki myönnän itsekin, että jos olisin itse tuolloin elänyt elämää, jonka haluan/aion lapsilleni tarjota, en varmastikaan olisi ottanut alkoholia tavoitteella polla sekaisin mahdollisimman nopeasti.
[/q]

Ei se, jos sinä olet teininä hölmöillyt, ole mielestäni syy antaa omien lastesi hölmöillä. Minusta on ihan ok odottaa omilta lapsiltaan vähän enemmän kuin mihin itse pystyi, etenkin kun kasvattajana siihen on jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa.

Tarkoitukseni ei ollut viitata mihinkään ongelmatapaukseen, vaan ihan siihen, että se parin siiderin ostaminen on joko turhaa tai sitten tarkoittaa ilmaisia pohjia. Ei ulos kavereiden kanssa dokaamaan lähdössä oleva teini vähennä juomistaan sen takia, että äiti ostaa muutaman siiderin. Ne näkyvät joko säästettynä rahana tai sitten siinä, että saa vahvemman kännin päälle. Jos taas tarkoitus on pysyä mehulinjalla, niin siiderit todennäköisesti vain lahjoitetaan eteenpäin ja niiden ostaminen on ihan turhaa. On tietenkin mahdollista että oman vanhemman ostettua ne pari siideriä, muuttuu mehulinja vähän alkoholipitoisemmaksi, mikä taas tuntuu varsin nurinkuriselta. Et sinäkään varmaan haluaisi lapsesi valitsevan niitä siidereitä jonkun alkoholittoman juoman sijaan.

[q]16- tai 17-vuotias saa jo hankittua kaikenlaisia juomia, joten tuon ikäisille miedompien ostaminen voi enemmän suunnata siihen oikeaan alkoholin käyttöön. Toki näissä asioissa paljon riippuu siitä nuoren persoonallisuudesta, joten en voi tässä vaiheessa sanoa, tulenko ikinä ostamaan esim. muutamaa siideriä pennuille omiin rientoihin.
[/q]

Minusta tuo on aika naivia ajattelua. Olet oikeassa siinä, että tuon ikäiset kyllä saavat ne juomat jostain, mutta ei se ole mikään syy tukea tuota harrastusta. Saman tien voisi käydä ostamassa lapselleen tupakkaa, koska saavathan he sitä muutenkin. Tai miksei vähän vahvempaakin tavaraa, ettei tule sitten sekaannuttua niihin vahvimpiin. Jos sinä ostat lapsellesi siidereitä tai likööreitä, niin sen vaikutus on mitä todennäköisimmin tuo, minkä mainitsin yllä.

Menee se niin minunkin mielestäni että parempi antaa pullon tai kaks isompiin juhlatapahtumiin kun nuorukaiselle alkaa ikää tulla/taipumuksia juhlintaan. Omasta kokemuksesta tämä jäi tosiaan äidin ostamiin pariin pulloihin.Samalla pitäisi myös olla "ymmärtäväinen" ja tämän avulla pysyä vähän enemmän tietoisena lapsensa juomatavoista. Jos linja on se että alkoholista ei tule puhettakaan niin hommahan menee varmaan monen osalta siksi että lapsensa asenteesta/juomatavoista ole mitään tietoa. Vaikka alkoholi on melkein yhtä iso pahe kun tupakka niin tämän maan kulttuurissa alkoholilla on sen verran suuri rooli että oikeus ja kohtuus tulisi opettaa aikaisin (vaikeaa se varmaan on :P). Tupakka on sitten täysin turha juttu ja sitä ei kannata tukea millään tavalla. Nuorten juomatavat ovat monen asian summa ja pelkällä selän kääntämisellä ei mielestäni pitkälle pötkitä. Vanhempien on tultava vastaan, tavalla tai toisella.

[q]Epailija, 9.5.2006 22:58:

Tämä nyt osin retorisena kysymyksenä: Miksi lapsille pitäisi opettaa alkoholin käyttöä? Pitäisikö lapset opettaa tupakoimaankin? On eri asia näyttää kotona esimerkkiä humalahakuisuudettoman käytön suhteen ja vaikkapa tutustuttaa nuori aikuinen ruoan ja alkoholin suhteeseen, kuin ostaa ne siiderit omalle kersalleen bilejuomiksi. En ole varma ymmärränkö tuon teon takana olevaa motiivia ollenkaan, koska jos lapsi ei halua humaltua, on siidereiden ostaminen ihan turhaa, ja jos taas haluaa, hankkii hän kuitenkin lisää juotavaa omin keinoin kun eivät ne äidin tai isin ostamat kuitenkaan riitä.
[/q]
Miksi retorisena!? Toihan on loistava kysymys :) Mun vastaus on yksinkertainen. Alkoholin määrä ja vaikutus voidaan opetella kirjojen lisäksi myös käytännössä. Sä sovellat siihen nollatoleranssia, jollekin tavote on pikku hiprakka, ja esimerkissäs seikkailivat herskanisti ja sen isi.

Edelleen alleviivaan perheen ulkopuolisten arvojen merkitystä. Esimerkiksi avioeron takia perheen arvo voi nuoren silmissä laskea, ja nuoren kaveripiirillä on uusi merkitys ja niin käy monelle muullekin arvolle. Jos se ei ole hallittua, niin isin kielloista viis.

Puhuit kannustavuudesta. Ymmärrän, että kun en puutu alle18v juomiseen, sallin lainrikkomisen. Puuttua? siinä se varmaan on meidän katsontakannan ero. Tässä on vielä määrittelemättä mitä se puuttuminen on mun osalta

Mun soluttautumisen pointtina on juuri sitä et mä pystyn teoillani viemään tilanteita haluamaani suuntaan.

Kannustus tapahtuu tilannetajun kautta eikä perustu vain ideaaleihin. Päihteidenkäyttö on psyykkeen toiminnan säätelyä ja siitä on otettava vastuu.

Mitä mieltä olet erikulttuurien aikuistumisriiteistä joissa päihteitä käytetään? Eikö alkoholi ole tavallaan sitä meillä?

Mun taivaassa me ryypätään ainakin mun isin kanssa :)
Eikä me absolutisteja pois heitetä - päinvastoin!

Tää on kyllä aihe, josta olen todella huono väittelemään millään tasolla, sillä omat mielipiteet ja ajatukset alkoholista on hyvinkin sekavat. Toisaalta mä väitän, että osaan jonkun verran valistaakin omia lapsiani alkoholista, sillä omat kokemukset tuosta myrkystä ovat sen verran voimakkaita.


[q]Epailija, 9.5.2006 23:23:
Kaiken kaikkiaan meidän perheessämme on ollut sellainen minun mielestäni terve suhtautuminen alkoholiin, jossa raittiutta (siis humalahakuisuuden puutetta) on kannustettu, mutta ei mitenkään tekopyhästi tuputettu.[/q]

Usko pois, ei munkaan tarkoituksissa ole tehdä mitään toisin kuin sun vanhemmilla. Keinot toki saattavat olla erilaiset.

[q]Ei se, jos sinä olet teininä hölmöillyt, ole mielestäni syy antaa omien lastesi hölmöillä. Minusta on ihan ok odottaa omilta lapsiltaan vähän enemmän kuin mihin itse pystyi, etenkin kun kasvattajana siihen on jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa.

Tarkoitukseni ei ollut viitata mihinkään ongelmatapaukseen, vaan ihan siihen, että se parin siiderin ostaminen on joko turhaa tai sitten tarkoittaa ilmaisia pohjia. Ei ulos kavereiden kanssa dokaamaan lähdössä oleva teini vähennä juomistaan sen takia, että äiti ostaa muutaman siiderin. Ne näkyvät joko säästettynä rahana tai sitten siinä, että saa vahvemman kännin päälle. Jos taas tarkoitus on pysyä mehulinjalla, niin siiderit todennäköisesti vain lahjoitetaan eteenpäin ja niiden ostaminen on ihan turhaa. On tietenkin mahdollista että oman vanhemman ostettua ne pari siideriä, muuttuu mehulinja vähän alkoholipitoisemmaksi, mikä taas tuntuu varsin nurinkuriselta. Et sinäkään varmaan haluaisi lapsesi valitsevan niitä siidereitä jonkun alkoholittoman juoman sijaan.[/q]

Ei ole syy antaa muksujen hölmöillä, mutta toisaalta noi omat mokat laittavat hieman perspektiiviä siihen, jos oma lapsukainen tuleekin 16-vuotiaana pienessä hiprakassa kotiin. Alkoholin väärinkäyttö on toki mulle aivan jumalaton mörkö, mutten tiedä osaisinko tuollaisessa tilanteessa suuremmin raivostua. Toki asiasta puhuttaisiin, mutta en pidä kyseistä käytöstä hirmuisen tuomittavana.

Voisiko tässä olla nyt taas hieman persoonakohtaisista eroista kyse? Ne, jotka ovat vetääkseen kännit, vetävät ne olipa vanhemmat sanoneet/tehneet mitä ja sitten toiset jakautuvat niin mehulinjalaisiin kuin muutaman ottajiinkin. Mä en pidä pahana muutaman siiderin ostoa joskus juhlapäivänä, mutta toki tällaiset 'etuudet' ovat luottamuksella ansaittuja. Jos kämmäilee, häviää luotto ja elämä muuttuu hankalemmaksi.

[q]Minusta tuo on aika naivia ajattelua. Olet oikeassa siinä, että tuon ikäiset kyllä saavat ne juomat jostain, mutta ei se ole mikään syy tukea tuota harrastusta. Saman tien voisi käydä ostamassa lapselleen tupakkaa, koska saavathan he sitä muutenkin. Tai miksei vähän vahvempaakin tavaraa, ettei tule sitten sekaannuttua niihin vahvimpiin. Jos sinä ostat lapsellesi siidereitä tai likööreitä, niin sen vaikutus on mitä todennäköisimmin tuo, minkä mainitsin yllä.[/q]

No joo, mun ajatteluhan tuntuu aina olevan vain naivia. Tulos voi toki olla tuo ennakoimasi tai sitten lapsukaiset saattavat tyytyä niihin muutamaan äidin ostamaan siideriin, kun taas omat lapsesi menevät ja hankkivat pirtupullon jostain satamasta. Ei sitä ikinä voi tietää ja nämä on edelleen mun mielestä niitä juttuja, jotka tulee ratkaista persoonallisuuden, käytöksen ym. mukaan.

[q]Sunflower, 10.5.2006 21:53:
Voisiko tässä olla nyt taas hieman persoonakohtaisista eroista kyse?
[/q]

Ihan varmasti, koska kyseessä on pitkälti arvokeskustelu.

[q]No joo, mun ajatteluhan tuntuu aina olevan vain naivia.
[/q]

Ai sinusta myös?

[q]Tulos voi toki olla tuo ennakoimasi tai sitten lapsukaiset saattavat tyytyä niihin muutamaan äidin ostamaan siideriin, kun taas omat lapsesi menevät ja hankkivat pirtupullon jostain satamasta. Ei sitä ikinä voi tietää ja nämä on edelleen mun mielestä niitä juttuja, jotka tulee ratkaista persoonallisuuden, käytöksen ym. mukaan.
[/q]

Ainoa ongelma on se, että sinä et edes vanhempana tunne lastasi läpikotaisin. Maailma on täynnä vanhempia, jotka pitävät lapsiaan parempina (tai huonompina) ihmisinä kuin mitä nämä oikeasti ovat. Toiset esittävät kotona kiltin lapsen roolia ja huitelevat menemään muualla miten haluavat vailla vastuun raskasta taakkaa. Toiset taas kapinoivat vanhempiaan vastaan kuin ei elämässä muuta tarkoitusta olisikaan ja kodin ulkopuolella ovatkin sitten oikeasti varsinaisia pyhimyksiä. Jos nämä vanhemmat antavat lapsilleen luottamusta ja oikeuksia sen kuvan mukaan, mikä heillä on lapsistaan, tekevät he epäilemättä virheen. Muuta he eivät tietenkään voi, mutta ymmärtänet silti tilanteen ongelmallisuuden. Kysmys siis kuuluu: kannattaako antaa liikaa vastuuta vai liian vähän?