Järki vai tunteet?

[q]lostgone, 3.9.2005 23:28:
---
Vprobe, 3.9.2005 09:53:
Tunneälyäkin on olemassa. Valitsen sen.

---
Aattelin ite tätä samaa, mutta onko se alkuperäiseen kysymykseen liittyen kylmää rakkautta*täh*
[/q]

Ei. Mun käsityksen mukaan se sitä, että omien tunteiden käsittelyyn käytetään apuna tervettä järkeä ja toisinpäin.
Pelkällä järjellä ei pärjää, kuten ei myös pelkällä tunteellakaan. Ei pidä syyllistyä ajattelemaan mustavalkoisesti ;)

Jos ajattelisin kaiken järjellä varmaan menestyisinkin elämässäni paremmin, mutta silloin en tuntisi mitään iloa siitä

Enemmän kyllä ajaudun tunteiden riepoteltavaksi asiassa kuin asiassa. Joskus jaksaa olla järkevä ja ajatella asiat loogisesti, mut usein tulee se tunne perspektiivi asiaan. Viimeisen vuoden aikana tuli oltua tunteellinen todella useast... ja järki jäi vähemmälle.

Toi vaisto homma on hyvä pointti. Se on ikään kuin sekoitus tunnetta ja järkeä mutta ei silti kumpaakaan. En kuitenkaan uskalla täysin luottaa omaan vaistoonikaan, koska se ei aina ole ollut oikeassa.

Tää on musta loistava kiteytys, jotensakin varsin lohdullinen ja paikkansapitävä:

"Sydämellä on syynsä, joita järki ei ymmärrä"

*aplodit**aplodit**aplodit**aplodit*

[q]Simpura, 5.9.2005 15:58:
Tää on musta loistava kiteytys, jotensakin varsin lohdullinen ja paikkansapitävä:

"Sydämellä on syynsä, joita järki ei ymmärrä"

*aplodit**aplodit**aplodit**aplodit*
[/q]

ja jälkeenpäin sitte keräillään..?.. *täh*

Tunteet*sydän**pihkassa*

Järjellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä*hihu*.

Tunteet selkeästi voitolla

Rahat vai kolmipyörä

Intuitioo!

T: Jane Austen fanclub

joskus tuntuu, että aika monelta puuttuu molemmat.

[q]Simpura, 5.9.2005 15:58:

"Sydämellä on syynsä, joita järki ei ymmärrä"
[/q]
Todellakin*joo* Näin tässä munki tapauksessa...

Järjellä ja sitten vasta tunteella.

Tunteet... se järjen ääni ilkkuu sielä taustalla sitten jälkeenpäin.

Ehdottomasti järki*hih*

Ja nyt sitten jyllää tunteet*nauru*

Jos teke päätöksiä tunteiden perusteella, voi moni asia mennä mönkään Esim. tentti Että päätöksissä voi kyl mun mielestä käyttää järkeäkin, toki sydämenasiat on asia erikseen.. Nimim. Kaksi vuotta onnellisesti yhdessä kultansa kanssa *sydän* Vaikka järki onkin jossain mielessä fiksumpi juttu niin vastaan et tunteet.

sit ku molemmat skulaa, eli järjen sekä tunteen mukaan haluu sitä suhdetta niin sit se on napakymppi *sydän* aika harvoin kai noin kuitenki käy*ding*

hmm, tunteilla kai sitä aina ajelee menemään.. vaik oishan se hyvä välillä järkelläkkin jossain jutskuissa.

tunteet. valitetavasti järki yrittää tapella tunteita vastaan. En tiedä onko se hyväjuttu ottaen huomioon että lähes jokainen mun jätkä on ollut narkkari,bailukäyttäjä tai diileri ja suurimpaan osaan sana horo sopii suht.hyvin(lol)

Ei tunteita enää ikinä

Jälleen järjellä

Ite kun oon hakannu päätäni seinää pikkasen enemmän ku kolme kertaa.
Sit kuuntelen jotain opiskeluaikojen kaveria, joka asuu Katajanokalla poikaystävänsä kanssa, ja tää jäbä on joku sijoittajaguru ja just perustanu oman firman, ja ne on ostanu oman hevosen ja menny kihloihin jne.

Ja ko. opiskelukaveri on joskus lausahtanu, että "kyllä tekin sitten ymmärrätte, kun ootte vähän pidemmän aikaa seurustellu, niin ei siinä enää oikeestaan seksiä tuu harrastettua, kun niin usein iltasinkin väsyttää vaan" (wtf???) ja kaiken lisäksi sain siltä sähköpostin, jossa se kertoi, että viikon kohokohta on, kun Gloria tupsahtaa postiluukusta...

Niin vastaa siinä nyt sit yksoikosesti kysymykseen "Järki vai tunteet".

Kertokaa rakkaat ihmiset kumpaa näistä tulee kuunnella enemmän? Voiko suhde, joka on kaiken järjen mukaan hyvä juttu toimia, jos tunteet eivät ole ihan täysin 100% mukana? Entä jos tämä henkilö, kehen omia tunteita riittäisi 110% onkin täysin järjen vastainen ajatus? Kannattaako täysin järjetöntä mutta 'ihania yökkäyksiä' -aiheuttavaa juttua lähteä edes yrittämään, jos siis siinä ei oikesti ole mitään järkeä, ja tietää jo aika varmasti etukäteen, että se juttu olis tuhoon tuomittu?! Ylittääkö rakkaus kaikki esteet, ja hullu, järjetön juttu saattaisikin toimia? Entä ensisijaisesti järkeen perustuva suhde; onko mahdollista, että se voimakas rakkauden liekki leimahtaisikin jossain vaiheessa, vai onko niin, että jos jo alussa huomaa, ettei sitä juttua ole, niin ei se sieltä yht'äkkiä ilmestykkään?! Ainahan toista voi oppia rakastamaan, mutta onko se loppujen lopuksi niin yksinkertaista, vai pitääkö kestävän suhteen alussa aina olla se salama? Tietenkin pitää miettiä, mitä itse elämältä haluaa, mutta eihän tunteitaan vastaan voi taistella..

Kokemuksia ihmiset? Kertokaaaa!!!