Järki vai tunteet?

Joo......tunteen puolelle tais nyt sit tää neiti kaatuu..... Kattos sit miten käy*iihhih*

[q]Puistokemisti, 1.9.2005 22:32:
Fiiliksen mukaan.
[/q]

Eiks nyt näin kävis? Toimii meinaan.

tunne... silloin kun lintunen on lentämässä
järki... silloin kun lintunen on maassa

järkeä on, muttei paikkaa missä sitä pitää.

HAHAHA.. haha.

eiku.


tosi valitettavastihan mä kai osaan ajatella asioita 'järjellä'
mut sit hoidan ne tunteella.
ja plaa.
selitinköhän ymmärrettävästi.

Järki. Tunteet on vaarallisia liian voimakkaina. Todella voimakas vihan/rakkaudentunne -> ei voi käydä kuin huonosti.

Tunteet, paha niin :(

Molemmat

Järjen mukaanhan sitä pitäis mennä mut useinmiten se kuitenkin kallistuu tunteen puolelle mut kyl noi kummatki vaikuttaa

Tunneälyäkin on olemassa. Valitsen sen.

on järkevää ottaa tunteet huomioon.

kun on näin iso juttu kyseessä, niin silloin pitäisi kyllä sekä järjen, että tunteiden sanoa että juujuu, gogirlgo. kysymyksenasettelusta voi päätellä, ettei nyt valitettavasti taida olla niin..?

ei se silti laisinkaan mahdotonta ole - se on aika paljon jo, jos on tunteet täysillä mukana tai jos ne on ja muuten vaikuttaa tosi järkevältä valinnalta.

mikäänhän ei ole varmaa eikä mahdotonta. jos joku juttu tuntuu nyt hyvältä, niin silloin on asiat elämässä aika kivasti.

Oishan se kätevää jos järjen mukaan pystyisi toimia... säästyis kaikenlaiselta skeidalta... mutta mä ainakin luulen et tunteet vaikuttaa aika rutkasti kaikkeen.

No ei mulla vois olla tunteita sellasta kohtaan joka ei olis yhtä "järkevä" kun minä, siis samalla aaltopituudella. Eli molemmat.

eka tunteet ja sit myöhemmin jos ei oo liian myöhästä niin järki... miksköhän se aina noin, eikä toisin päin..

[q]Vprobe, 3.9.2005 09:53:
Tunneälyäkin on olemassa. Valitsen sen.
[/q] Aattelin ite tätä samaa, mutta onko se alkuperäiseen kysymykseen liittyen kylmää rakkautta*täh*

Mul on yleensä järki jäässä, ni joutuu turvautuu tohon *hymy*tunnepuoleen.

mitä ne on ? *täh*

järki.

tunteet muodostuu sitä kautta mitä toisesta ajattelee.

ja yhdessäolo/hengailu on teenskentelyä jos ei ole tunteita.

Whiskey vie molemmat

Kyl ne tunteet iskee ekana ennenku huomaakaan ja sit mukaan tulee järki. Ainaki toivottavasti... Toisaalta liika järkeilykin saattaa olla paha juttu. Ota näistä sitte selvää...

Kertokaa rakkaat ihmiset kumpaa näistä tulee kuunnella enemmän? Voiko suhde, joka on kaiken järjen mukaan hyvä juttu toimia, jos tunteet eivät ole ihan täysin 100% mukana? Entä jos tämä henkilö, kehen omia tunteita riittäisi 110% onkin täysin järjen vastainen ajatus? Kannattaako täysin järjetöntä mutta 'ihania yökkäyksiä' -aiheuttavaa juttua lähteä edes yrittämään, jos siis siinä ei oikesti ole mitään järkeä, ja tietää jo aika varmasti etukäteen, että se juttu olis tuhoon tuomittu?! Ylittääkö rakkaus kaikki esteet, ja hullu, järjetön juttu saattaisikin toimia? Entä ensisijaisesti järkeen perustuva suhde; onko mahdollista, että se voimakas rakkauden liekki leimahtaisikin jossain vaiheessa, vai onko niin, että jos jo alussa huomaa, ettei sitä juttua ole, niin ei se sieltä yht'äkkiä ilmestykkään?! Ainahan toista voi oppia rakastamaan, mutta onko se loppujen lopuksi niin yksinkertaista, vai pitääkö kestävän suhteen alussa aina olla se salama? Tietenkin pitää miettiä, mitä itse elämältä haluaa, mutta eihän tunteitaan vastaan voi taistella..

Kokemuksia ihmiset? Kertokaaaa!!!