Järki vai tunteet?

[q]Caritsa, 22.2.2006 12:44:
Uskon, että tunteet ohjaavat ihmistä ja sanelevat oikean.
Sisimmässään ihminen tietää mitä tulee tehdä vaikka järki sanoisi toista.
Mikä tuntuu hyvältä saa nopeasti myös järkiperusteet,
mutta järkeilemällä et saa sisimmässäsi mitään tuntumaan hyvältä.
Tähän luotan ja tämän mukaan teen päätökseni, niin rakkaudessa kuin arkipäivässäkin.
Eikä ole valittamista.
[/q]
Taidan olla samaa mieltä..*piis*

tähän joutuu kyl pistää nyt ton toises vaihtoehdon vaik toi eka olis järkevämpi*ding**joo*

ed eli tunteet on pop

Nyt mä voisin sanoa, että helvettiin järki

[q]Jutu, 12.6.2006 10:59:
Nyt mä voisin sanoa, että helvettiin järki
[/q]
Eiku tunteet ja järki peliin

Tottakai järki silloin kun sen aika on =P

Molemmat Tosin tunteet vie tätä tyttöä

tärkeintä on että molemmat nauttivat - mies ja muna :D

[q]ALIEN, 12.6.2006 22:11:
tärkeintä on että molemmat nauttivat - mies ja muna :D
[/q]

pikkasen repesin

Ajattelen monesti tuntevani,
kun tunnen, huomaan yrittäväni ajatella.
Välillä, sillä ei olisi niin väliä.

Järkevä uskaltaa elää syrämmellä, syränkin voi olla järkevä.

Sopivassa suhteessa molempia, tunteita ja järkeä. Tunteillensa ei aina voi mitään, mutta niitäkin voi tarkastella järjen kanssa pienen välimatkan päästä.

Meikä on näitä, jotka elää syrämmellä, mutta mun syrämmeen kuuluu varsinkin nykyään vahvasti myös se järjen käyttö osana kokonaisuutta.

Järkevä ei kuitenkaan ole se, joka ei uskalla kohdata tunteitaan ja antaa niiden kulkea omia teitään. Ne tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin, menevät milloin huvittavat, iskevät taas nurkan takaa kun vähiten odotat.

Rakkaus on taitolaji, se elää jatkuvaa muutoksentäyteistä elämäänsä vaatien kanssakulkijoitaan kehittymään, kasvamaan, nöyrtymään, luopumaan, antamaan, sopeutumaan - kohtaamaan itse itsensä.

jos yhtään miettisin, yrittäisin olla järkevä....

mut tällä hetkellä mä meen ihan tunteiden vietävissä*toktok*

Elämä on ihan liian lyhyt järkeilyyn....

Mut tottakai järki pitää olla tunteissakin mukana.

Mul ei o missään mitään järkeä, kaikessa pelkkää tunnetta. Ikävä myöntää mutta totta se taitaa olla.

Järki auttaa pääsemään sinne minne tunteet näyttää tien.

On järkevää seurata tunteitaan.

vastaan tunteet, harva ymmärtää mun "järkeilyä".

tunteet!! aina ja kaikkialla

järkeily tulee sit jälkiviisastelun aikana... jos silloinkaan

Itse kuuntelisin kyl tunteita enemmän koska niin harvoin ketään tuntuu miltään tai saa tuntumaan. Onnellisuushan se tässä maailmassa on tärkeintä :) Mutta jos tilanne on semmoinen, että järjellä ajateltuna homma toimis paremmin niin sitten järki peliin ja sen myötä menettääkin aikamoisia tuntemuksia. Jälkiviisaus on pahinta koska jos ekaksi on kelannu tunteella ja sitten tajunnut että "eih.." ja sitten ollut jonkun aikaa itsekseen ja sitten BUM! tajunnutkin että olihan se ainutlaatuista. Monimutkainen juttu. Mutta pointtina tässä se,että jos haluaa olla onnellinen, ajattelee tunteella ja jos haluaa helpottaa elämäänsä, käyttää järkeä.

Hyvä kysymys.. Mut oon tullut siihen tulokseen että jos suhde jo alussa tuntuu mahdottomalta; itse oot rakastunut ja toinen on saavuttamaton/välinpitämätön, niin ei kannata vaivautua ellei sitten halua satuttaa itseään pahemman kerran. Siispä vastaan tähän järki.

Mä aattelen, että kannattaa luottaa tunteisiinsa.